"Tyhmät" kysymykset?!

Ja maha voi täristä ihan siitä kaikesta muustakin liikkeestä, mikä sitten ei vain tapahdu siinä niin pinnassa tai voimakkaana, että aiheuttaisi suurempaa tunnetta.
 
Pari kertaa kun oon kylki makuulla ollu nii on tuntunu pinnassa hetkellistä tärinää :|'D kieltämättä oudolta tuntuu :D
 
Mulla on kaksi kertaa nyt ultrattu +21 viikoilla ja kummallakin kerralla sillä oli hikka. En oo koskaan tuntenut ite mitään hikkaan viittaavaa. Voihan toki olla, että ultraääni laittaa sen hikottelemaan ;)
 
Mörri-Möykyn kanssa olen juurikin samaa mieltä hygieniasta, meilläkin kissankarvoja ja sängynaluset aika-ajoin myös 'villakoiria' täynnä, ja ulkona maistellu yhtä sun toista. Tai jos vauvana lelu tippui metron lattialle, niin pyyhkäisin vähän ja annoin takaisin. Raskaus- ja imetysaikana söin normaalisti eli hyvinkin monipuolisesti kaikkea, myös tulista yms, ja meillä sama että ruuan kanssa ei pelleillä ja kaikkea ainakin maistetaan. Vuoden ikäisestä vedelly kyllä nepalilaiset sun muut hyvällä ruokahalulla, plus meikäläisen ei aina ihan perinteiset kokkaukset. MITÄÄN allergioita tai nirsoiluja(nirsoilijoita inhoan yli kaiken, myönnän) EI ole toistaiseksi ilmenny. Muut lapset kun odottaa esim laivan buffetissa nugetteja ja ranskalaisia, niin meillä 2v kyselee simpukoiden perään siinä kirsikkatomaateilla aloitellessaan, kuten kotonakin joku 'salaatti' ensin. Saahan tyttö halutessaan nakkiakin, mutta ei niin, että lautasella on vaan niitä kahta asiaa, eli nakkeja ja ranskalaisia, kuten viereisissä pöydissä aina näkyy olevan, ja sitten niiden kakarat pitää LAHJOA syömään edes yksi kurkunpala...voi oksennus. Kyllä mahtaa elämä olla ankeaa jos on niin rajoittunut eivätkä vanhemmat vastaanottavassa iässä olevaa yhtään ohjaa... Ja ikävää on kyllä kuunnella miten jollain kolmikuisen imettävällä äidillä on kokonaan vältettävien ruoka-aineiden listalla maito, kananmuna, kahvi, suklaa, curry ja muut tuliset, sipuli, viljatuotteet...siis kertokaa, mitä ihminen siis SAA sitten syödä? Kuulemma kyseinen vauva on näille kaikille allerginen!?! Siis missä vaiheessa noi on ehditty todeta, ja kuka sanoo ettei se nyt pienehköllä siedätyksellä jotain noista vielä elämässään pystyis syömään? Eihän pienen vauvan suolisto ole vielä ollenkaan valmis kaikkeen vielä tuolloin muutenkaan, ja jos kiinteitä aloittaessa hysteeriset vanhemmat välttää sitten noita kaikkia, niin eihän se suolisto koskaan niihin totukaan..
 
Mulle aikanaan toisen tytön imetys aikana yritettiin ehdottaa, et jättäisin maidon pois omasta ruoka valiosta. Ja tytöllä siis oli maito allergia ja muuta suostunu syömään kun tissiä. En suostunu siihen ja no vuos meillä nukuttiin huonosti sen takia, mutta nyt ei enää mitään ongelmaa oo ollu.
Ja vaikka meillä on aina syöty kaikkea, niin jostain syystä vanhin tyttö on nirso, mikä ottaa päähän.
Sit mua ahdistaa on se et ehdointahdoin joudun koulu ikäiset altistaan homeelle, mutta minkäs teet kun koulut on homeessa ja ei niitä kotonakaan voi pitää :(
 
Noh kyllä ne imetysdietitkin voi olla ihan aiheellisia. Oma tyttö sai 4kk aikamoisen allergisen reaktion saadessaan 1. kertaa korviketta. Tämän jälkeen ite olin imetysdietillä, jonka seurauksena tytön kipuitkut ja iho-oireet loppuivat. Vaihtoehtone olis itellä ollut imetysdietti tai apteekista hommattava allergiakorvike. Itse koin mieluisammaksi tuon imetysdietin. Yleensä pikkuvauva allergiathan ovat ohimeneviä ja tarkotus ei oo mitään diettiä ikuisesti noudattaa vaan tasasin väliajoin altistaa lapsi näille allergisoiville aineille, jolloin nähdään ovatko jo menneet ohitse. Osa herkkyyksistä on nimenomaan vain suoliston kypsymättömyyttä ja näin ollen ohimeneviä.
 
No joo emmä niitä muuten pahana ois pitänytkään, mut kokeiltiin hirvee kasa apteekin jauheita ja neiti ei koskenu mihinkään. Ja joo itsekästä, mut omaa kahviani en suostunu mustana juomaan, et se maidon pois jättäminen jäi siihen. Ja oireena ei ooneks ollu kun iho ja jatkuva huuto. Tosin soseetkin alotettiin 2kk iässä jo.
 
Niin mä toivon vaan et nuo poistuis tässä pikku hiljaa... miehellä on siis vakavia allergioita edelleen ja ois kyl kiva jos ei tarvis tytön syömisistä olla huolissaan. Muuten oon siis kyl samaa mieltä et lapsille kannattaa antaa maisteltavaks mahdollisimman monipuolista ja mieluusti samoi ruokia kuin vanhemmillekin. Siinähän nuo oppivat uusiin makuihin. Ja nimenomaan mahdollisimman pienenä kun jo alottaa niin ehkä todennäkösempää et isompanakin sit kaikkea syö :) Me ollaan esim tietosesti totutettu tyttö mausteisiin, koska tykätään mausteita ruuassa käyttää.
 
Mä myönnän olevani osittain nirso, osittain on sitä että jotkut ruokatekstuurit (puurot ja kalat) aiheuttaa mulla oksureaktion. Sitten mulla on kaiketi jotenkin herkkä suu, voimakkaat mausteet (mies sanoo että on mietoa ja mulla suu tulessa) ja esim. hiilihapot tekee oikeasti kipeää.
Vauvan aion kyllä totuttaa maistelemaan kaikkea ja teen vaikka parit eri ruoat jos se on siit kiinni.
 
Meillä tytär on myös ihan pienestä saakka ollut oikea herkkusuu, jolle maistuu lähes kaikki homejuustoista silliin ja hirven kielestä carambolaan. Mitään allergioita hänellä ei myöskään ole eikä ole koskaan ollutkaan, mistä osin ehkä on kiittäminen perheemme rentoa siivouspolitiikkaa.:wink

Meillä on aina kannustettu maistelemaan ja tutustumaan uusiin makuihin. Ruoasta on aina myös juteltu ja neiti on ihan pienestä asti otettu mukaan aterioiden suunnitteluun ja valmistamiseen. Vauva-ajan soseet teimme pääosin itse, koska halusimme, että tytär tottuu erilaisiin makuihin, yrtteihin, ym., jotta saamme hänet myöhemmin syömään kanssamme samaa ruokaa.

Meillä ei syödä eineksiä juuri koskaan, vaan ruoka valmistetaan alusta asti itse hyvistä raaka-aineista. Emme myöskään käytä kevyttuotteita tai keinotekoisia makeutusaineita. Olemme halunneet opettaa lapsellemme, että hyvä ja monipuolinen ruoka on paitsi terveyden ja hyvinvoinnin perusta myös ilon ja mukavien yhteisten hetkien lähde.

En kuitenkaan tuomitse ketään. Perheet ovat erilaisia ja se mikä sopii yhdelle ei ehkä sovi toiselle. Esim. einekset saattavat olla jonkun arjen pelastus ja jos näin on, niin eihän se ole minulta pois. Toisaalta myös allergiat voivat olla todellinen ongelma, joiden syntyyn vanhemmat eivät ole mitenkään voineet vaikuttaa omilla valinnoillaan, mutta joiden oireita heillä on mahdollisuus lievittää. Tiedän myös perheitä, joissa kaikkiruokaiset vanhemmat ovatkin saaneet super-nirson lapsen. Kaikki ei aina ole vain kasvatuksesta kiinni, vaikka toki altistamisella ja kannustamisella onkin suuri merkitys.
 
Mää oon miettiny melkeen jo päivän että mitä vastasyntyneelle laitetaan päälle ku se menee nukkumaan illalla? Eli joku body varmaan tottakai, mut millä sitä peittelee?? Täkki? "pusakka"??

*Aivot ei vaan toimi tänään* :O
 
Endorfiinitähtönen: Riippuu varmaan jälleen kerran vauvasta, mutta omaan kokemukseen perustuen vauva sätkyttelee helposti peiton pois päältään ja toisaalta ihan vastasyntynyt ei myöskään osaa huitoa peitettä pois kasvoiltaan, jos se sinne sattuisi päätymään. Yksi parhaita ja helpoimpia ratkaisuja on mielestäni ns. unipussi (, jos ei ole tuttu, niin laita googleen kuvahaulla, niin asia selkenee). Myös kapalointi voi olla oiva vaihtoehto, joka rauhoittaa varsinkin juuri tuollaiset sätkyttelevät muksut, jotka saattavat pitää itseään hereillä esim. huitomalla itseään tahattomasti käsillä naamaan vähän väliä. (Joo, oikeasti... :rolleyes:) Nykyään on saatavilla valmiita kapalovaatteita, joten kapalointi on helppoa. Itse aion tilata selkaisen vetoketjullisen mallin vastasyntyneen koossa.
 
Minä en oo tuota kapalointia harrastanut tai kokeillut, mutta jotenkin tuntuu, että tämä tulija vois tarvita sitä.
 
Musta tuntuu että tää mun pikku vave herää jetsulleen siitä asennosta kun sen on tutumaan laittanut se tuntuu tosiaan olevan sukua laiskiaiselle tai sit tuo istukka on mahtava shock absorber, nyt näkyy kun maha hytkyy kun laiskiainen kääntää kylkeä mutta jos en näkisi niin ajattelisin vaan saaneeni akuutin laktoosi-intoleranssin ei paljoa tunnu ..


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Meillä esikoinen meni ihan pienenäpienenä nukkumaan "päivävaatteissaan" eli aamulla aina vaihdettiin puhtaat vaatteet, varsinaista yöpukua alettiin käyttää vähän myöhemmin osana iltarutiinia. Eikä tosissaan pahemmin huiskanut, eli hällä oli vaan peitto päällä.

Täällä tullu hyvin vaihtoehdot esiin, eli peitto peittona, peitto kapalona, ihan kapalokapalo, unipussi, jotkut nukuttaa myös äitiyspakkauksen makuupussissa.. eli mikä kullekin vauvalle/perheelle sopii, kokeilemallahan se teille paras vaihtoehto selviää. :)
 
Happy: Samaa mieltä olen siis siitä, että myös meille syntyvä kungfu panda/ karate kid tulee olemaan sellainen sätkyttelijä, että jonkinlainen pakkopaita-/ leposidesysteemi on hyvä olla odottamassa.
 
Tulipa mieleen, luin jostain että sikiö reagoi äidin stressiin levottomuutena. Onko kukaan kuullu tuota? Se vois kyllä pitää paikkansakin, mulla on just kouluviikko ja valmistaudutaan opparin esitykseen ja kypsyyskokeeseen. Kunhan ne on alta pois niin vois rauhottua. Just nyt tuntuu siltä, että vois itekin kaivata kapalointia!
 
Happy: On varmaan osittain totta tuokin ja myönnän, että itsellänikin on aika paljon stressiä ollut tässä raskauden aikana.

Kuitenkin mulla oli tässä sellainen parin viikon jakso, jolloin stressitaso nousi todella korkealle, minkä takia jouduin sitten lopulta muutamaksi päiväksi saikullekin. Itse en ainakaan mieltänyt, että tuona aikana vauva olisi ollut jotenkin normaalia liikkuvaisempi, ennemminkin päinvastoin. Ainakin tämän meidän tulokkaan perusluonne taitaa vain olla sellainen vilkkaanpuoleinen.
 
Kiitos vastauksista, mää oon ollu vähä hermona kaiken osalta tällä viikolla jostain syystä :o
Tänäänkin piti maata tunti ja yrittää tuntea potkuja ku tää tytteli ei oo kahteen päivään potkassu ku ehkä max 5krt/päivä että oon tuntenut sen (toki oon ollu hirmusesti liikkeessä nää kaks päivää..), sain täyteen sen 10potkua/tunti nyt aamulla, mut aion kyllä tunnustella enemmän nyt joka päivä että kaikki on ok siellä mahassa :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top