Työstä pois jääminen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Uusi16
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Enää 2 päivää töitä ja sitten alkais kotona oleminen! Pitää ottaa tosi rennosti syyskuu ettei ala syntymäään liian aikaisin, sen verran on jo supistellut (myös öisin). Mies kun on työreissuissa melkein koko syyskuun, olisi ikävää jos synnytys alkaisi kun mies olisi Euroopan toisella puolella...
Kunhan saadaan Kirppu tähän maailmaan, niin kotona olis tarkoitus olla Tammikuhun 2018 saakka...
 
Mulla on vielä 5 päivää töitä ja sitten se olis siinä hetkeks, vihdoin. Kyllä noi supistelut onkin tullut tutuksi jo ja joutunut ottamaan tosi iisisti. Jos vielä neljä viikkoa ainakin pysyis yhtenä kappaleena, niin kerkeis vielä tehdäkkin jotain. Nyt on vaan työpäivän ja koiran pissatuksen jälkeen lysähtänyt sohvalle ja jäänyt siihen, kun ei muuhun pysty.. :rolleyes:
 
Kaks viikkoa vielä. Loppuun asti meinasin olla töissä. Yhden päivän oon ollut saikulla selän takia kun jouduin työskentelemään hankalassa asennossa. Liitoskipuja alkaa olla jo aika kiitettävästi mut rauhaksiin ku menee niin eiköhän se hyvin suju :) Nyt rv 32+4.
 
Mä joudui jäämään yhtäkkiä pois töistä kovien supisteluiden vuoksi viime viikolla ja olin sairaalassa pakkolevossa 4 päivää. Sitten päästivät kotiin huilaamaan. Kohdunkaula lyhentynyt ja ennenaikaisen synnytyksen riski iso. Töistä jouduin jäämään nyt pois 3 viikkoa ennen äitiysloman alkua. Tällainen täysstoppi on aika pysäyttävä ja pakko vain olla, koska en haluaisi tämän tyypin vielä syntyvän. Nyt rv 32+3.
 
Jeilou sanoi:
Mä joudui jäämään yhtäkkiä pois töistä kovien supisteluiden vuoksi viime viikolla ja olin sairaalassa pakkolevossa 4 päivää. Sitten päästivät kotiin huilaamaan. Kohdunkaula lyhentynyt ja ennenaikaisen synnytyksen riski iso. Töistä jouduin jäämään nyt pois 3 viikkoa ennen äitiysloman alkua. Tällainen täysstoppi on aika pysäyttävä ja pakko vain olla, koska en haluaisi tämän tyypin vielä syntyvän. Nyt rv 32+3.
Click to expand...

Kuulostaa aivan samalta kuin minn kohdalla. Nyt 2 vkoa vuodelepoa takana ja huomenna kontrollikäynnille katsomaan, miten pitkään jatketaan. Ainakin kuitenkin tämä viikko, että saadaan varmasti minimissään 34+0 täyteen. Tsemppiä ja voimia!
 
Stella86 sanoi:
Kuulostaa aivan samalta kuin minn kohdalla. Nyt 2 vkoa vuodelepoa takana ja huomenna kontrollikäynnille katsomaan, miten pitkään jatketaan. Ainakin kuitenkin tämä viikko, että saadaan varmasti minimissään 34+0 täyteen. Tsemppiä ja voimia!
Click to expand...

Tsemppiä sinnekin! Mulla tänään 33+0 ja nyt toivon, että ensi viikko menee yhtä sukkelaan kuin tämä, niin sitten olisi jo rv34 täynnä. Alkaa tosin tämä kotona jumittaminen hiukan rassaamaan mieltä. Jokainen päivä on kuitenkin plussaa :) Mulla on ensi viikolla neuvolalääkäri ja sitte kuulee, mikä tilanne on.
 
Helou! Oonko mä ainoo, jolla meinaa välillä käydä aika pitkäks kotona lorviessa? Joinain päivinä oon tosi energinen ja alan heti aamusta lähtien puuhailla kaikenlaista enemmän tai vähemmän hyödyllistä kotona. Toisina päivinä ei oo yhtään energiaa, ja nousen vaan aamulla ylös syödäkseni aamupalan, katon pari jaksoa jotain sarjaa, otan parin tunnin nokoset, herään entistä uneliaampana, ja sit vaan selailen nettiä siihen asti, että mies tulee töistä. On kyllä kiva olla tekemättä mitään ja ottaa päikkärit silloin, kun siltä tuntuu, mutta samalla oma saamattomuus turhauttaa, kun on aina tottunut käymään duunissa ja tekemään asioita vauhdilla ja tehokkaasti.

Huvittavaa sekin, että sit välillä kun on paljon sovittua ohjelmaa, kavereiden tapaamisia, neuvoloita, jne. mua ahdistaa, ettei ole aikaa levätä silloin kun huvittaa. :D Oon vissiin vähän jakomielitautinen... :D

Onko siis teillä yhtään samoja fiiliksiä? Ja ootteko keksineet jotain kultaista keskitietä?

Nimimerkillä, nytkin mulla olis pitkä lista kaikenlaista tehtävää kotona: pitäis siivota, järjestellä kaappeja, alkaa kirjoittaa vauvakirjaa jne., mutta ei vaan löydy inspistä aloittaa. Ennemmin tekis mieli lukea vaikka hetki jotain hömppää ja torkahtaa, jos silmät luppaa (ja nehän luppaa, kun yöunet on niin katkonaisia), mutta sit siitäkin tulee morkkis.

Nessu 34+5
 
Täällä Nessu ihan samat tuntemukset. Mikä siinä onkin kun kerrankin saisi ja ehkä jopa pitäisi vaan ottaa rennosti, niin heti tulee morkkis, jos ei ole päivään saanut mitään "hyödyllistä" tehtyä :( vaikka mulla on jo kolmas lomaviikko käynnissä, niin vieläkin tulee tehtyä joka päivä töitä kotoolta käsin. Tääkin pitäisi vaan osata lopettaa ja antaa muiden hoitaa, mutta jos mä enää tän yhden työn ja tän ja ja ja..
 
Nessu mulla oli ihan samoja fiiliksiä kun esikoisen odotusaikana jäin kotiin. Välillä turhauduin siihen omaan saamattomuuteen ja siihen että välillä oli niin valtavasti kaikkea ohjelmaa. Ja kun se oma fyysinen jaksaminen vaihteli niin paljon eri päivinä, toisena päivänä ois voinut melkein juosta maratonin ja toisina parhainta oli maata sohvalla takkatulen loimussa ja nukahtaa siihen. Jotenkin sitä sitten asennoitui siihen että tää on nyt mun homma ja pakko mennä omaa kehoa kuunnellen. Pikku juttuja tein aina silloin kun oli energiaa touhuta ja inspiraatio iski. Sovittiin myös miehen kanssa että tehdään isompi siivous yhdessä(imurointi ym) ja mää sitten oman jaksamisen mukaan tein niitä pienempiä hommia.

Nyt kun tässä kuviossa on vielä 1v 4kk ikäinen esikoinen niin vielä hankalampaa on tehdä noita pieniä juttuja silloin kun itse jaksaa ja inspiraatio iskee. Tai noh voishan niitä tehdä silloin kun esikoinen nukkuu päikkärit, mut oon pyhittänyt ne 2h omaksi ajaksi jolloin voin korkeintaan heittää pyykit koneeseen ja pistää koneen päälle. Toisaalta kun oma fyysinen jaksaminen on tällä hetkellä aika heikkoa(kiitos liitoskipujen) niin ihan suosiolla käytän sen ajan itseni lepuuttamiseen, jotta jaksan touhuta esikoisen kanssa.
 
Saamattomuus vaivaa täälläkin. Useesti ei saa oikein mitään aikaiseksi koko päivänä ja sitten kun on menoa ja puuhattavaa niin on ihan kuitti. Mut tää on nyt tällanen pieni lyhyt välivaihe, kohta mennään sennpikkutyypin rytmissä että kannattaa levätä kun vielä voi.
 
Mie oon antanu itteni vajota tähän saamattomuuteen. Kaks viikkoa meni opetellessa, siks varmaan jouduinkii sen viikon viettämään sairaalassa kun kotona kuvitteli et vuodelevossa saa kuitenkii tehä 'pikkujuttuja'. Nyt taas kun ehdoton vuodelepo on poistettu, kroppa muistuttaa et tässä on jo enempi ja vähempi maattu viis viikkoa. Joka paikkaan sattuu kun alkanu taas touhuilemaan. Pakko vähän rajottaa, ettei itkuks mene kipujen kanssa. Eli pääosin makaillaan yhä. Osin pakosta, mut 'vähän' se lääkäri sitä kyllä yhä suositteli.
 
Nessu täällä mennään ihan tismalleen samoilla fiiliksillä :D Tuntuu että päivässä on ihan järjettömän monta tuntia enkä tiedä että mitä niillä tekisin... Toisaalta olis oikeasti tekemistäkin: siivoamista, keittiön seinä pitäis maalata, pihalla olis perunaa nostettavana ja kukkapenkkejä kitkettävänä ymymym... mutta sitten en kuitenkaan jaksa tehdä melkeinpä mitään :D (meinsasin aloittaa seinän maalaamisen, mutta maalipurkki ei auennut ekalla yrittämällä niin luovutin :D) Ja siis eilen oli ensimmäinen lomapäivä.. Tuntuu että vaan pyörin ympäri asuntoa... Tänään oon sentään käynyt hammaslääkärissä, kirppiksellä ja ruokakaupassa.. nyt vaan makoilen sängyssä, luen tätä forumia ja tuijotan välillä mahaani joka muljahtelee puolelta toiselle.. Onneks mies tulee kohta kotiin.. Ehkä voisin yrittää hakea vaikka kirppislöydöt autosta sisälle ennen sitä :D

Tsemppiä Swan kipujen kanssa ♥
 
Joo, tosi tutulta kuulostaa täälläkin! Oon oikeen tehnyt listaa mitä kaikkea pitäis tässä äitiysloman alkajaisiksi saada aikaiseksi. Just tossa yks päivä touhuilin mielestäni koko päivän kaikkia pikkujuttuja mut sit iltapäivällä kun aloin pohtii et mitäs kaikkee oon tehny en oikee keksiny mitään järkevää. Tuntuu et asiat jää myös helposti puolitiehen ja aloitan jonku uuden jutun ennen kuin saan edellisen valmiiksi.

Siivousintoa on ollut vaikka millä mitalla ja mies auttoikin mua onneksi suursiivouksessa. Vielä olis pientä järjestelyä ja muuta. Tavallaan tuntuu et ei voi rentoutua ennen kuin on saanut ne kaikki listan jutut tehtyä mut sit mietin sitäkin et mitä mä sitten muka teen kun oon tehny ne kaikki. Sit ei oikeesti oo enää muuta kuin odotusta. Jos siis pikkuinen ei ole vielä saapunut.

Mutta joo, vähän väliä täytyy käydä vähän sängyllä pötköttämässä niin saa taas voimia jatkaa puuhailuja. Vaikeinta on myöntää itselleen se ettei nyt vaan jaksa ja pysty ihan yhtä paljon kuin ennen.
 
Mä olen naatti 24/7. Mutta meillä on tämä ikuisuusremppa tässä koko ajan käynnissä, niin aina kun yksi tila tulee valmiiksi, niin koitan tavaroita siirrellä oikeisiin paikkoihin. Mutta olen tehnyt oman jaksamisen mukaan, tänäänkin supisteli sen verta, että sain seinään vasten nojailla, eli kyllä se vaan niin menee että olisi hyvä ottaa rauhallisemmin. Josko huomenna saisi vielä yhden nurkan kuntoon, niin mieli olisi parempi.. Mutta olen kyllä joka päivä ottanut reilusti pitkät päikkärit ja katsonut jonkun elokuvan tms. Mutta ei tee tiukkaa kotona olo.. Olen nauttinut.
 
Onpa symppistä, etten todellakaan ole ainut, jota saamattomuus, energiapuuskat ja vastapainona lamaannuttavat väsykohtaukset piinaavat. :D

Eikö olekin kumma juttu, että sitä tekee tehtävälistoja yms., ja on niistä jopa innoissaan, muttei vaan meinaa millään saada aloitettua, kun päikkärit tms. vievät voiton? ;)

Toisaalta, ihan sallittuahan tämä lekottelu on. Viime yö meni ainakin täällä taas pienissä uni- ja pitkissä valvomispätkissä, taisin pisimmillään valvoa ja pyöriä monta tuntia putkeen, joten vaikka nyt on melko virkeä olo, eiköhän se tästä päivän mittaan haukotteluksi muutu. Mutta jos nyt aamusta saisi vaikka yöpöytien epäjärjestyksiset laatikot käytyä läpi! :)
 
Tunnistan itsessäni näitä tuntemuksia, joskin tunnen, että olen päässyt pahimmista jo yli. Mä olen nyt ollut kuusi viikkoa kotona saikulla, joten olen varmaan "sisäänajon" läpikäynyt ja löytänyt itselleni sopivan tavan olla kotona. Nyt pääasiassa on oikein hyvä (henkisesti) olla. :) Fyysisesti tärkeää on levon ja touhun jaksottaminen ja välillä saattaa olla täysin lepopäivä, mikä tarkoittaa, et teen siis vain iltaruoan mulle ja miehelleni (teen niin paljon, et sitä syödään seuraavan päivän lounaalla). Mulla on usein yks juttu, minkä haluan päivän aikana tehdä, tänään esim. leivon korvapuusteja ja muusta en sit huolehdi. Muutos on aina stressi ihmiselle, hyväkin muutos. Olkaa armollisia itsellenne ja sallikaa kaikenlaiset tunteet. Hyvin se sit menee! :happy:
 
Tuo on fiksu systeemi, mikä sulla Nittah on. :) Just tuo, että yksi juttu per päivä. Ja sitten tosiaan lepopäiviä joukkoon ilman syyllisyydentunteita. Minäkin oon tänään jaksanut touhuta aamusta lähtien pyykkejä, sairaalakassinkin sain viimein pakattua ja pikkuisen kotiintulovaatteet laiteltua valmiiksi turvakaukaloon. Seuraavaksi ajattelin olla vaan ja lukaista hetken vaikka lehteä! :)

Arvaapa muuten vaan, alkoiko tehdä mieli korvapuusteja, kun mainitsit leipovasi... :D
 
Mäkin tein yks päivä korvapuusteja, hirvee pullahimo iski Nyt kohta saan avomaankurkut valmiiksi, on pitänyt viikon ajan tehdä kurkkusalaattia ja nyt sain sitte ne myös vihdoinkin työn alle.. Kohta jo ovat valmiina, loppupäivä järjestelyä ja pakollinen kauppakäynti.. Siinä onkin mun päivälle tarpeeksi jo.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top