Työstä pois jääminen

Mulla varsinainen äitiysloma alkaa 30.8, mutta tulin just viimisen kerran iltavuorosta kotiin ja nyt maanantaista alkaen pidän loput kesälomat sinne äippälomaan asti. On kyllä aika orpo olo, kun oon tehny 6päivästä työviikkoa viimiset 6vuotta ja nyt pitäis jäädä "vaan olemaan". Tälläkin viikolla tein "kevennettyä" viikkoa eli vaan viitenä päivänä töitä ja hyvin voisin vielä voinnin puolesta jatkaa. :D Henkisesti jotenkin jännittää, vähän niinkun mä lopettaisin elättämisen tässä meidän taloudessa, vaikka tokikaan se rahantulo ei lopu kun äippälomalle jää :D Ehkä kuitenkin on aika rentoutua ja keskittyä itseensä, ja tietysti siihen uuteen tulokkaaseen :)
 
Tervetuloa "oleilijoiden" joukkoon, niniska. Mä jäin pari viikkoa sitten saikulle ja oli ihan pöllämystynyt tunne alkuun. Mutta yllättävän äkkiä tähän ihanaan jouten oloon tottuu! Mä olen ollut ennen raskauden tätä vaihetta todella touhukas ja vähän sellainen rauhatonkin luonne. Aina pitänyt olla joku homma menossa. Nyt kenties kehokin lopulta pakotti opettelemaan ottamaan hitaammin. Näin on aivan hyvä, kun antaa itselleen luvan ottaa rennommin! Toivottavasti nopeasti totut uuteen tilanteeseen! :happy:
 
Suomessa on onneksi hienosti järjestetty systeemi että päästään äitiyslomalle ja sairaslomaa saa tarvittaessa. Näin ei monessa maassa ole. Työnantajatkin saavat hyvissä ajoin yleensä tietää tulevasta poisjäännistä ja heidän vastuulla on järjestää sijainen siksi aikaa. Kovin moni tuntuu miettivän, miten töissä pärjätään kun jää itse pois. Kannattaa ehkä ajatella niin että siinä antaa jollekin muulle sitten mahdollisuuden päästä töihin jos tuntuu vaikealta jättää omaa työpanostaan :) itse olen tyytyväinen ratkaisuun että pääsin sairaslomalle jo ennen äippäloman alkua. Tärkein on vauva voi hyvin eikä tule etuajassa. Töitä kerkeää vielä tässä elämässä tehdä :wink meistä ei kukaan siellä työelämässä ole korvaamaton yhtälailla kuin olemme tuleville lapsosille :)
 
Mä laiton just viestiä mun tulevalle sijaiselle et varautuu siihen et ehkä loppuviikosta tai viimeistään ens viikon alusta kutsutaan jo töihin. Mä alan saada tarpeeks ja yritän kyllä joko to ä-polin ultrassa tai pe neuvolalääkärissä saada saikkua.
 
Alkoi niitä vaivoja nyt tulemaan kun työmäärä kasvoi normaaliin kesän jälkeen...jalkoja särkee lonkista asti, selkään sattuu, väsyttää ihan tajuttomasti kun öisin herään varmaan sata kertaa + sen johdosta sit päätä särkee :sad001 viikon päästä vasta neuvola, jaksaiskohan sinne asti niin pääsis valittamaan...
 
Toista viikkoa saikulla, hieman pehmenneen kohdunsuun vuoksi ja pari kipeää supistusta kerkes tulla. Lääkäri kirjoitti suoraan äippäloman alkuun asti saikun, koska on niin raskas työ ja 8h seisomista/juoksemista turvakengillä kovalla lattialla, josta johtuen on myös ollut selkäkipuja, mutta siitä en lääkärille edes muistanut mainita, sitä vaivaa kun on ollut jo ennen raskautta. Normaalia elämää saa kuitenkin eleskellä, mutta sitlti tuntuu että hajoaa pää, kun on tottunu töissä käymään eikä vaa olemaan :angry2
 
Täällä työpäiviä vielä 15 jäljellä (joo, todellakin lasketaan) :) Ja jos vointi jatkuu yhtä hyvänä, jaksan varmasti tuon vajaan kolme viikkoa vielä töissä ollakin, työ kun on lähinnä toimistotyötä + yksi työmatka vielä tiedossa. Sijaista ehdin perehdyttämään neljä päivää, mutta sen pitäisi riittää. Ja jos vointi/jaksaminen muuttuu huonompaan suuntaan, niin toki jään sitten saikulle (ilman harmitusta tai huonoa omaatuntoa). Vauva on tärkein :Heartred
 
Tännehän oli tullut lokakuisiin vaikka mitä uusia ketjuja, kun kävin kurkkaamassa! Pakko kommentoida tähänkin.

Mulla tänään eka lorvipäivä. Saikkua ei oo tarttenu pitää koko raskausaikana (paitsi pari hassua päivää keväällä flunssan takia), eikä tartte pitää myöskään loppuraskauden aikana. Äippäloma alkaa virallisesti syyskuun puolella, mutta pidän sitä ennen muita kertyneitä lomia, joten enää ei tartte töihin palata.

Oli tosi erikoinen tunne oll perjantaina vikaa päivää töissä, kun ei tiedä, milloin sinne taas palaa. Rakastan mun työtä ja oon siinä hyvä, toisaalta me on yritetty lasta vuosia, enkä halua mitään enempää kuin päästä elämään äitiyttä ja vauva- sekä pikkulapsielämää. Mutta on silti kummallista, että tässä ehtii todennäköisesti lököillä toista kuukautta kotosalla ilman aikatauluja tai mitään, ennen kuin vauva tulee! Koko aikuisiän olen aina ollut töissä ja sitä ennen opiskellut, joten joutenolosta ei ole kokemusta. :D

Onko ryhmässä muita, joilla olis sama tilanne ja jännän epätodellinen fiilis? :)

Ihanaahan tämä silti on. Olo on hyvä, kunhan vessa on lähellä eikä tartte tehdä mitään fyysisiä ponnistuksia (aiheuttavat suppareita). Niinpä aion kaikessa rauhassa hemmotella itseäni, laitella vauvan huonetta valmiiksi, pestä lapsen vaatteita ja petivaatteita käyttökuntoon ja ihan vaan opetella hidastamaan. ❤️

Nessu 31+4
 
Hyvältä kuulostaa Nessu! Tunnistan kuvauksessasi itseäni. Olen ollut intensiivisesti työelämässä 8 vuotta, välillä tehnyt päälle iltaopintoja. Ja no, voisin sanoa, että viimeiset 12 vuotta olen joko opiskellut ja tehnyt samalla töitä, tai tehnyt pelkästään kokopäivätöitä, että on/oli todella outoa olla ilman pakollista aikataulua. Olen siis joutunut/päässyt saikulle jo kolme viikkoa sitten (suppareita ja osittain pehmentynyt kohdunsuu), huomenna lääkärikäynnin jälkeen tiedän jatkuuko tämä. Tänään 30+0. Eniten tällä hetkellä vaivaa tuo liikkumattomuuden aiheuttama henkinen ärtymys... Multa ei ole kielletty mitään muuta kuin hypyt, mut päätin huomiseen kontrolliin asti olla pääasiassa levossa, että vauva ei vain syntyisi ajoissa. Huomenna saa nähdä, pääseekö tämä mama kävelylenkille! :)
 
Muokattu viimeksi:
Jee, jaksoin loppuun asti! :) Viime viikon olin jo kesälomalla joka jatkuu äippävapaalle asti.

Tuntuu utopistiselta, kun ei ole mitään tietoa milloin palaan takaisin työelämään. Ihanaa on tämä joutenolo (koska pian sitä ei enää ole...), viikonpäivät häviää ja saa elää hetkessä, omassa pienessä kuplassa aivan kuin aika olisi vallan pysähtynyt. :happy:
 
Nittah, onko sulla nyt saikullakin kovasi supistellut? Toivottavasti lepo on tehnyt tehtävänsä, ja kroppa hieman rauhoittunut eikä kohdunsuun pehmeneminen ainakaan kiihtyisi. Saisi vauva pysytellä asumuksessaan vielä muutaman kuukauden. :)

On se tosiaan jännää jäädä kotiin, jos on tottunut touhukkaaseen arkeen. Mutta on toisaalta ihana asettua odotusmoodiin kunnolla, keskittyä olemaan ja "seurustelemaan" vauvan kanssa. Mä sanon seurusteluksi sitä, että makoilen vaikka sohvalla, pidän käsiä vatsalla ja tunnustelen myös päälle päin, miten tyyppi liikennöi. Siitä on tullut jo aiemmin tärkeä hetki, ja nyt on ihana, kun niitä hetkiä voi olla päivässä ihan niin monta kuin haluan. ☺️❤️

Nessu 31+4
 
Toiveissa on että voisin olla ainakin 2 vuotta kotona jos vaan rahatilanne sen sallii, ja aion kyllä kaikkeni tehdä että tuo onnistuu!! Mie oon kyllä odottamalla odottanut äitiysloman alkua siitä lähtien kun tein plussatestin :grin Ihanaa jäädä kotiin!! Viimeiset 1,5 vuotta on hieman tökkinyt työnteko kun työpiste vaihtui ja läheskään niin hyvin en viihdy kuin entisessä paikassa...
Kolmisen viikkoa olisi töitä enää jäljellä, tosin loppuviikolla on neuvola ja toivon että päästäisi jo saikulle, alkaa tosissaan kädä voimille seisomatyö + nostelut + yön valvomiset...

Eilen satuin katsomaan telkkarista jotain vauvaohjelmaa niin siinä joku äiti tuskaili että hänen on pakko päästä jo takaisin töihin, sekoaa kotona! Mietin vaan mielessäni et hullu, miten ei osaa nauttia kotona olosta, mulla ei tule kyllä yhtään ikävä töitä!! o_O:)
 
Sama täällä :) mulla oli kertyneitä lomia jotka otin nyt ennen äippäloman alkua niin oon saanu jo reilun viikon olla kotona. Ihana kun saa hetken aikaa ennen vauvan tuloa ottaa ihan lunkisti, nytkin makaan vielä sängyssä :D
 
Mä olen nauttinut tästä olemisen keveydestä. Vaikka onhan näitä vaivoja niin paljon, ettei niitä kyllä ikävä tule. Mutta on jotenkin rentouttavaa olla. Olen kuitenkin viimoset 6 vuotta painanut tiukkaa työtä yrityksen parissa, niin ettei lomia ole kerennyt pitämään, kuin vasta tänä kesänä pidin ekat lomat vuosiin..Ja toisesta työstä nyt jäinkin sairaslomalle reilu viikko sitten, ja ensi viikolla alkaa äippäloma, siihen työhön palaan kaiketi joskus vuoden päästä, jos siltä tuntuu. Joten kyllä tää ihan tervetullutta on. Tammikuussa alan kyllä taas tekemään hissukseen yritykseni hommia jaksamisen mukaan. Mutta en kuitenkaan tee sillain liikaa, että se rasittaisi arkea, enemmänkin niin että kuukaudessa käyttäisin yhden viikon työn tekoon..
 
Nessu: Ei supistelut ole kyllä poistuneet. Ainoo milloin ei varmasti tule yhtään, on makuuasennossa. Ei paljoa tarvi tehdä, niin johan kiristyy masu, mutta ei onneksi kivuliaasti. Sain kuulla lääkäriltä, et kohdunsuun tilanne nyt ennallaan, joskin kohdunkaula lyhentynyt ollen nyt 2,5 cm. Saikku siis jatkuu. Kyllä mäkin siis toisaalta nautin tästä kotona olosta, mutta en tiennyt että se alkaisi näin varhain.. Laskettuun aikaan on vielä kuitenkin yli kaksi kuukautta. Jotenkin tulee aina syyllinen olo, jos käyn tuolla ihmisten ilmoilla ja näin pikkukylällä on iso "riski" törmätä aina tuttuihin ja ne kyselee, että milloin vauva syntyy ja ihmettelee varmasti, kun jo nyt saikulla.. Toisaalta, mitäpä sitä muitten ajattelulla on väliä ja varmaan aika moni muukin joutuu ennen aikojaan saikulle. Parempihan se on varman päälle ja en mä kyllä pystyis nyt tekemään mun melko raskasta päiväkotityötä.
 
Mulla on Nittah86 vähä sama.. ihan sama mitä tekee niin supistaa. Parin viikon päästä lääkäri.. saa nähä onko muutoksia tullut. Aikaisemmin vielä kaikki kuitenkin ollut supistuksista huolimatta kunnossa. Kuvittelin että loppuun asti töissä oon ja radkaus menikin kaikinpuolin ongelmitta kesäkuun loppuun asti. Sit alkoi nää supistukset ja kaikki liikkuminen muuttunut hankalaksi. Muuten ollut aina urheilullinen ja liikkuvaa sorttia niin tää köpöttely ei oikein tunnu omalta :P
 
Uusi16: Joo, äkkiä täytynyt muuttaa "kehonkuvaa" näin raskausaikana. Olin kans vielä aiemmin vahva ja jotenkin tottunut itse tekemään ja selviytymään kaikista omakotitaloon liittyvistä hommista mm. pienet remonttityöt (tapetointi hoitui), kirveen kanssa saunapuita tein ym... Todella täytynyt himmailla ja paljon, mutta eiköhän tämä ole väliaikaista! Tsemppiä meille! :happy:
 
Mä oon ollut kotona jo kohta kaksi kuukautta. Ja laskettuaika siis 5.10. Jos sinne asti menee synnytys, ehdin olla kotona kaiken kaikkiaan 3 kuukautta. En oo tosin ollut saikulla, vaan vuosilomalla ja nyt aikaistetulla äippälomalla. Ja oon kyllä nauttinut joka hetkestä! Moni tuttu on kyllä ihmetellyt, kuinka mä näin aikaisin oon jo jäänyt kotiin, mutta näin itse halusin ja kiitollinen olen siitä, että se oli mahdollista.

Töihin ei oo yhtään ikävä ja olen jo esimiehen kanssa puhunut, että palailisin töihin vasta syyskuussa 2018. Toisaalta nyt kun esikoinen aloitti eskarin ja se on lähtenyt sujumaan hyvin, niin on ajoittain alkanut tulla sellainen olo, että vauva saisi jo syntyäkin. Kaikki kun alkaa kotona jo olla valmista.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top