Työstä pois jääminen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Uusi16
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Pippuri, minä nostelen työkseni kehitysvammaisia (ja siis nostetaan, ei siirretä koska kaikki eivät todellakaan ota jaloilleen eikä kaikilla ole nosturia) ja aion nostaa juuri niin kauan kuin musta itsestäni ei tunnu pahalta ja niin kauan kun maha ei ole tiellä.
 
Pippuri mäkään en osaa sanoa tarkemmin, paitsi että nostoissakin varmasti tärkeintä on oikea nostotekniikka ja onko tottunut nostelemaan asioita.

Olin viime viikolla melomassa, ja keskusta pitävä nainen kertoi että oli viime raskaudessaan auttanut nostamaan kajakkeja autoon vain muutama viikko ennen laskettua aikaa. Hän oli siis tehnyt tätä työkseen jo pitkään. (Mistä tosin itse kommentoi ettei ehkä ollut ihan fiksua.) Kajakkia kantamaanhan tarvitaan kaksi, mutta miesasiakkaat oli vain rauhassa katsoneet vierestä. Sitten paria päivää myöhemmin oli ollut naisasiakas joka ei antanut kantaa melaa koska "sähän olet raskaana". Joopa joo, ehkä melaa voi kuitenkin kantaa vaikka ei olisi edes tottunut nostamaan. :grin
Jos arveluttaa, kannattaa varmaan kysyä neuvolasta. Maallikoilla ei välttämättä ole kunnon tietämystä asioista.

Mä olen ollut ihan tyytyväisenä töissä tähän asti. Joinakin päivinä kyllä supistaa enemmän ja/tai sälkee selkää jos joudun seisomaan pitään, toisina taas ei ollenkaan. Mullakin vai kivuttomia supistuksia. Mun työssä on sekä seisoma- että istumatyötä, toivoisin voivani tehdä ainakin jälkimmäistä. Nyt tosin mun työpari laitettiin muihin hommiin pariksi viikoksi ja kolmas työpisteeltä on lomalla vielä kolme viikkoa. Saan kyllä tarvittaessa kiireapua, mutta itse en oikein osaa sanoa kuinka paljon minun pitäisi reagoida jos kivuttomat supistukset lisääntyvät. Huomenna tapaan neuvolahoitajan, pitänee kysellä häneltä. Tänään 28+2, kahdeksan viikkoa töitä jäljellä.
muoks. Väärin laskin, eihän mulla ole kuin 7 viikkoa töitä jäljellä. :)
 
Muokattu viimeksi:
Itse olen ajatellut, että kaikkea voi jatkaa, mitä on tehnyt ennenkin jos se ei tunnu pahalta. Mua kyllä ärsyttää ihmisten asenne, ettei esim. kauppakasseja voisi enää raskaana kantaa. o_O
 
Vielä olis 5 viikkoa töitä..hankala loman jälkeen motivoitua siihen. Pari viikkoa sitten alkoi kivuttomat supistukset, mutta neuvolasta sanottiin, että kuuluu asiaan. Ei tarvi huolestua kunhan menee levolla ohi. Esikoisesta tais supistaa tasan kerran ennen synnytystä, joten sen takia hiukan pihalla nyt :)
Töissä voin seistä tai istua ja olen myös liikkeellä välillä, mutta meinaa alkaa tosi kovasti painamaan tuonne alas työpäivän aikana, että saa ankkana kävellä. Töistä kuitenkaan saa irtopisteitä vaikka siellä kuinka notkuu, niin en aio stressata, vaan lyhennän päivää jos/kun siltä tuntuu. Onneks asiantuntijahommissa voi tehdä töitä vaikka kotona vaakatasossa :)
Jotenkin on vaan tunne, että ihan loppuun asti en tule töissä olemaan.
Huomenna 30+0.
 
Niinhän ne miulekkii sano neuvolassa et kaikki ok, ei tarvi lyhentää tai vähentää töissäoloa. Kummasti jäin sille tielleni sairaalaan kun äitiyspolilla sit kattovat vähän tarkemmin... en halua ketään huolestuttaa, vaan kovin on itellä ristiriitaiset tunnelmat näistä.
 
Mä ainakin yritän rauhoittaa itseäni ja tolkuttaa itselleni, että työpäivän jälkeen kannattaa ottaa rauhassa koska työ on fyysisesti raskasta. Olin tänään aamuvuorossa ja nukuin päiväunet sen päälle, nyt olo on hyvä ja tekis mieli lähteä sienimetsälle mutta järki sanoo että kyllä nyt kannattais levätä. Omatunto kolkuttaa myös siitä, että en ole lenkittänyt koiraa vaan ajattelin että mies saa tehdä sen kunhan kotiutuu. Saa koirakin vähän reippaamman lenkin.

Vaikeaa tästä tekee mun mielestä se, että kun olo on hyvä ja tulee tehtyä asioita niin kaikki tekeminen kostautuu illalla tai vasta seuraavana päivänä. Jos koko ajan sattuis niin eihän sitä tulis niin paljon tehtyäkään. Ei meinaa mun pää kestää tällaista toimintakyvyn alenemista.
 
Swan, ristiriitaiset fiilikset varmaan vähintä mitä voi olla sun tilanteessa. Tsemppiä sulle!

Kaneli, tuttu tunne. Itelläni meinas pää kans hajota, kun en monen summana pystynyt siihen mihin halusin.. Ite ittensä pahin vihollinen ja paineiden asettaja.
 
Vielä 5 viikkoa olis töitä, loman jälkeen ollut motivaatio ihan nollassa :meh: Hyvä tietty ettei ole mitään pahempia vaivoja, ainakaan vielä, mut oisin ihan valmis jäämään jo kotiin!
 
Mäkin oon huomannut tässä 2.raskaudessa harjoitussupistuksia, mitä en esikoista odottaessa muista kokeneeni ollenkaan. En tiiä olinko sitten silloin niin uuno etten tajunnut, vai eikö niitä vaan ollut.

Mulla on istumatyö/asiantuntijatyö/esimiestyö, joten ei ainakaan fyysisesti raskasta, mutta henkisesti kyllä välillä. Kun palasin viikko sitten kesälomalta, alkoi jalkojen turvottelu ja väsymys, joten nyt tällä viikolla on kyllä kieltämättä käynyt mielessä että noinkohan jaksan loppuun asti. Äitiysloma alkaa syyskuun 24. päivä. Mietin, että pitää varmaan alkaa ihan suunnitelmallisesti pitää esim. etätyöpäiviä loppua kohti, jos yhtään tuntuu - silleen varmaan jaksaa paremmin ilman että saikkua tarttee hakea. Ellei sitten tule jotain kunnon kremppaa.

Btw. mulle ei ole tehty viel tässä raskaudessa yhtään sisätutkimusta :D ...ei hajuakaan mistään kohdunsuun tilanteesta, mutta eipä tässä mitään ihmeellisiä oireita/vaivojakaan ole.
 
Muokattu viimeksi:
Mulla olisi vielä 1,5 viikkoa kesälomaa jäljellä ja sen jälkeen kuukauden verran töitä ennen äitiysloman alkamista. Olen koko ajan ollut sitä mieltä, että tietysti olen loppuun asti töissä. Nyt on vain parina päivänä tullut ihan kunnon supisteluja postilaatikolla tai taloyhtiön roskiksilla käymisestä ja alaselkä alkaa kipuilla ihan kunnolla, että saapi nähdä miten noiden töiden kanssa käy... Juuri tässä mietin, että soittelisinko lääkärille vai katsoisinko vielä pari päivää mihin tämä kehittyy.
 
Kylläpä oli Stellan teksti kuin suoraan mun elämästä, ihan loman kestoa myöten :grin
Mutta mä olen ajatellut mennä töihin, mulla on sitten ekalla työviikolla neuvola, ehdin muutaman päivän katsoa,miten töissä menee.
 
Laskin just että mulla on 6 vko ja 2 pv töitä ennen äitiyslomaa.
Onneksi pahin työkuorma alkaa helpottaa noin 3 viikon päästä (oletan), kun pääsen osasta hommia jo kokonaan eroon => siirretään muille.
 
Mulla selviää huomenna, että miten loppuaika menee, eli huomenna olisi lääkärikäynti lähinnä koskien sairaslomaa. Nyt olen ollut neuvolan antamilla 3 päivän lomilla alkuviikon. Viime viikolla olin kyllä normaalisti vielä, mutta kyllä silloin jo tuli sellainen olo että joo tää on tässä, oli sen verta rankkaa. Äitiysloman alkuun kyllä on vaan rapiat 2 viikkoa, eli aika loppusuoralla ollaan...
 
Mullakin kesälomaa 1,5 viikkoa vielä jäljellä, sit sen jälkeen ois 2 viikkoa töitä. Tähän asti on menny tosi hyvin, mut kyllä mä parina päivänä oon tässä miettinyt et mitenhän mahtaa työnteko sujua melko fyysisessä hoitotyössä kun olen. Supistuksia, kivuttomia tosin onneksi, tulee jo siitä kun vähän siivoo ja laittaa ruokaa kotona. Mutta enköhän mä mee ainakin kääntymään töissä, sittenhän sen näkee. Tosi kivasti on kyl työkaverit joustaneet ettei mun oo tarvinnut kaikkein raskaimpia hommia tehdä.
 
No soittelin sitten lääkärille ja olen lopun kesäloman sairauslomalla. Sen jälkeen tehdään uusi tilannearvio. Jos supistelut ei ala asettumaan, niin sitten olisi edessä loppuraskauden vuodelepo... :|
 
Minä olen ollut saikulla rv.22 lähtien. Teen raskasta ja vauhdikasta hoitotyötä akuuttipuolella. Olin aivan poikki,kun yöt on jo sieltä asti mennyt penkin alle. Olen kärsinyt rajuista närästysvaivoista. Töissä olin sitten pyörtyä ja päässä sumeni vähän väliä. Koin tietenkin huonoa omaa tuntoa, kun jo siinä vaiheessa jouduin luovuttamaan. Neuvolantäti lohdutti että kyllä sitä kerkee vielä töitä tekemään, että raskaus ja vauva on nyt prioriteetti nro. 1.Mun työssä ei ole mahdollisuutta kevennettyyn työhön, vaan kaikki tekee samaa. Nosteluja en ole pystynyt tekemään enään pitkään aikaan, heti tuntuu liitoksissa ja kohdun kiinnikkeissä. Vaikka työssäni olenkin nostellut 15 vuotta. Kaikki on niin yksilöllistä. Nyt kesälona lopussa ja 3 viikkoa saikkua ennen ä-lomaa. Hienoa, kun te olette pystyneet pitkään työelämässä olemaan, mutta kannustan hakemaan saikkua sille muutamalle loppuviikolle, jos ja kun alkaa vaikeata olemaan. Ei siitä väkisin työssäolemisesta kultaista kruunua saa. Ja muutama viikko saikkua ei maata kaada. :) mulle kun niitä saikkuviikkoja tulee yhteensä 9 :/ mun raskaus ei oo ollut niin ruusuilla tanssimista, paljon vaikeampi kuin esikoisesta, mutta lopussa kiitos seisoo :) tsemppiä ja voimia teille kaikille. (Nyt rv. 32 menossa)
 
Muokattu viimeksi:
Mulla olisi vielä 3vk ennen äippäloman alkua. Sijainen aloittaa maanantaina, mikä on tosi hyvä juttu jos en selviäkään loppuun asti. Olen ollut ikinä 2 päivää saikulla, niin kynnys siihen olisi tosi iso. Työt kun vaan siirtyy seuraavalle päivälle, ei niitä kukaan muukaan tee... nyt tilanne on toki eri. Toimistohommissa kuormittavuus ei fyysisesti ole ongelma, mutta iltapäivisin ei meinaa vaan jaksaa! Selkä kipeytyy pahasti kaikissa asennoissa ja pienikin kävely aiheuttaa supistuksia. No, onneksi 3 viikkoa menee ehkä nopsaan!
 
Minulla olisi vielä 17 päivää töitä jäljellä, (mutta hei, kuka näitä nyt laskee :D) onneksi työ on istumatyötä/asiantuntijahommia joten ei kovin raskasta.. alkaa kohonnut paino vaan ottaa istumalihasten päälle iltapäivästä ja sitten jos seison (sähkömuokattava pöytä) niin sitten turvottaa jalkoja.. supistuksia on, mutta onneksi kivuttomia. Yritys 10, että olisin loppuun saakka töissä. Onneksi esimieheni/naiseni on niin älyttömän tehokas, että hankki minulle sijaisen jo huhtikuussa, joten hommat on jo hienosti siirretty hänelle.. minulla enää vain pieniä kehitysjuttuja. Todella hyvillä mielin pystyy jäämään kotiin (äitiysloma+vuosilomat+hoitovapaa= 1 v 4 kk) mutta tiedän että on sitten varmasti erittäin mukava palata takaisin töihinkin kun sen aika tulee.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top