Työelämä raskaana

Mä en nyt tosiaan töissä olekaan, tai olen muutamia sairaslomasijaisuuksia tehnyt, mutta mulla on siis edellisestä haettu hoitovapaa 8.8. asti ja tämän seuraavan äitiysloma alkaakin jo heinäkuun puolella:) välillä kaipaa jo vähän töihinkin, kun reilun vuoden päivät on kotona ollut, mutta toisaalta on ihanaa myös vähän pitkittää vielä tätä kotona oloa :) tällaiset tuurauskuviot on tehnyt kyllä mielelle hyvää ja kun niitä ei kovin paljon ole, niin aika iisiä on ollut:) raskauskin on sujunut aika huomaamattomasti, kun on saanut kotona olla, tällaisesta ei ookaan vielä aiemmin kokemusta ollut :happy:
 
Lähiesimiehelle kerroin ultran jälkeen, lähinnä siksi jos/kun tulee neuvolakäyntejä tai muuta raskauteen liittyvää menoa, toistaiseksi siis vielä epävirallinen ilmoitus ja esimies lupasi pitää asian meidän keskeisenä. Varsinaisesti työnantajalle ajattelin ilmoittaa vasta rakenneultran jälkeen, kun saa raskaustodistuksen.
 
Alkaa olla kohta vaikeaa naisvaltaisella työpaikalla pitää raskautta salassa. Edes ylisuuret villapaidat ei kohta hämää enää ketään. Tai mistä sitä tietää jos kahvihuoneessa jo spekuloidaankin :p
 
Mulla on ehkä työt nyt tehty. Vähän väliä olen joutunut olemaan sairauslomalla. Huomenna työterveyslääkärille aika, jolloin arvioidaan työkykyä. 30.4. alkaa talviloma ja siihen perään kesäloma, joten 1.5kk olis työssäoloaikaa ennen sitä. Ei vaan ole työnantajallekaan edullista, et oon päivän-pari töissä ja viikon-kaks saikulla..
 
Mä kerroin töissä heti plussan jälkeen esimiehelle koska meillä on semmosia työpisteitä missä ei oo suositeltavaa olla raskaana, toisaalta se oli helpotus kun ei tarvinnu enää miettiä millon kertoo :D työkavereille rupesin kertomaan nt-ultran jälkeen.
 
Itse myös sh:na kolmivuorotyössä. Ainoa mitä en raskauden aikana tee on sytostaattien käsittely, muu pitäis olla mun työpaikassa suht turvallista.
Yövuorojahan ei ole pakko tehdä raskausaikana jos lääkäri on sitä mieltä ettei se ole hyväksi.
Itse asiassa miusta se on ihan EU tasolla säädetty, että raskanaolevaa ei voi velvoittaa tekemään yövuoroa. Eli yksittäisen lääkärin mielipide asiasta ei paina juurikaan..

https://www.ttl.fi/tyoymparisto/altisteet/tyoolot-raskauden-aikana/
 
Kerroin pomolle perheuutiset kun lomatoiveita alkoi keräämään. Eipä tullut onnitteluita. Taisi olla järkytys ja pettymys esimiehen päällimmäiset reaktiot, kun ei suju lomasuunnittelu niin mutkattomasti kuin kuvitteli.
Edellisessä raskaudessa oli sama juttu, vaikkakin sillon oli eri pomo. Voi kun tajuaisivat edes onnitella tai vähintään piilottaa sen järkytyksensä. Pitäis sisällyttää esimieskoulutukseen perheuutisten vastaanottamisen etiketti. Onnittelu ja tsemppaava hymy olis ihanat, niin vois hyvillä mielin ilosena jatkaa työntekoo.
Todella ikävää ja ei varmasti jää paras fiilis. Mä olin itse vähän jännittänyt kertomista kun tehtäväni uudistui juuri mutta ihanasti kaikki ottanut uutisen vastaan. Olen saanut myös joustoa työhöni mutta toki työt pitää tehdä.
 
Voi kurjuus mikä vastaanotto. :sad001 Mun pomo otti ihan hyvin, mutta se onkin jäämässä just eläkkeelle. Jospa se aattelee, että seuraaja selvittäkööt lomat ja sijaiset. Muu työporukka olikin sit ihan puulla päähän lyöty. Iloisia olivat ja onnittelivat kovin, mutta eivät vissiin enää vuosiin olleet ajatelleet et mulle lapsia tulis.
 
Olipas tympeä vastaanotto!:sorry: Mun pomo luuli eka, että oon irtisanoutumassa, kun aloitin asiani "mulla ois vähän kerrottavaa". Vaikutti olevan kuitenkin iloinen asiasta, etenkin kun sanoin, etten mä mihinkään lähde tuosta työpaikasta ja tulen takaisinkin mammalomien ym. jälkeen, ja onnittelikin. Muukin työryhmä vaikutti iloiselta ja onnitteli. Eniten pelkäsin lähimmän työkaverin reaktiota, mutta hänkin oli iloinen vaikkakin harmissaan, kun nyt tulee mun tilalle joku muu, jonka joutuu ehkä perehdyttämään (mua ei tarvinnut juurikaan, koska olin jo tehnyt tätä työtä toisessa paikassa).
 
Mä luulen että mun olis aika pyytää sairaslomaa. Raskausdiabetes on hankala, mulla on aika paljon supistuksia (ei kovia, mutta silti) ja nyt on tullut vielä rytmihäiriöitä. Eniten toi verensokeri, kun töissä ei vaan ehdi syödä tai ei ainakaan ehdi syödä järkevästi. Väsyttääkin kovasti, mietin että jos sais hiukan levähtää niin jos sit taas jaksais tehdä töitäkin. ”Kuuluuko” sairaslomaa hakea työterveydestä vai neuvolasta?
 
Mä aattelisin, et neuvola on tällä hetkellä ”hoitovastuussa” susta raskauteen liittyen, eli sen kautta. Mut tää on vaan mutua ja ku mulle on sanottu neuvolasta, et jos on raskauteen liittyvää, niin sen kautta hoidetaan. :) Mut jos esim. mun poskiontelot alkais enemmän oireilla ja kerätä märkää, se menis terveyskeskuksen kautta.
 
Mulle polilla sanottiin et työterveys kirjottaa sairaslomaa ja työterveydessä taas et poli/neuvola. Et täällä ei ainakaan kumpikaan halua ottaa kantaa.. sinnittelen sit vielä kolme viikkoa, jos pystyn. Kaks päivää nyt supistellu, et saa nähdä...
 
Onpa kurjaa Elea! Mä kannustaisin viel yrittämään, meet kumpaan tahansa ja pistät jalan maahan ja sanot ettet pysty menee töihin, tarviit taukoa, jne.
 
Mä juoksin oman oloni kanssa esikoista odottaessa neuvolan, työpaikkalääkärin, terveysaseman ja päivystyksen läpi moneen kertaan. Raskaus ei ole sairaus, ei saikkua oli viesti.
 
Huomenna äitipoli ja rakenneultra. Pitää ottaa supistelut puheeksi siellä.. nythän siis en työterveyslääkärin suosituksesta saa tehdä omaa työtäni, eli tarjoilijan töitä pääsääntöisesti vaan suositti korvaavaan työhön. Kaksi viikkoa oon istunut toimistossa, eikä sekään tunnu hyvälle. Mut ei se seisominen ja kävelykään. Huoh. Vaikeeta. Riippuu kyl tosi paljon kohdunkaulan tilanteesta tuo sairasloman pyytäminen. Jos se on alkanu lyhenee, niin pitää ottaa kyl iisisti..
 
On tää kans hurjaa miten kirjava käytäntö on. Mulla on neuvolassa keskustelun perusteella sellainen olo että jos meen sinne ja sanon et tuntuu et tarttis, sais sairaslomaa. Terkka viimeksi jo oikeastaan tarjosi että hän voi kirjoittaa kolme päivää, tarviitko?
 
Onko kellään sellaisia tilanteita duunissa, että raskaudelle on fyysistä uhkaa? Esim. toistuvasti aggressiivisia asiakkaita tms? Voiko silloin saada siirtoa toisiin tehtäviin? Teen työtä lasten parissa ja tuli asia ekaa kertaa mieleen, kun ryhmään tuli varahoitoon päällekäyvä lapsi. Huomasin varovani vatsaani kyseisen lapsen lähellä. Kesällä saattaa olla vastaavanlaisia tilanteita enemmänkin edessä.
 
On tää kans hurjaa miten kirjava käytäntö on. Mulla on neuvolassa keskustelun perusteella sellainen olo että jos meen sinne ja sanon et tuntuu et tarttis, sais sairaslomaa. Terkka viimeksi jo oikeastaan tarjosi että hän voi kirjoittaa kolme päivää, tarviitko?

Sama. Ja terkkari on pari kertaa jo kirjottanuki. Surullista, miten eri asemissa ollaan. :sad001
 
Niinä T, onpa kurjaa että joutuu ihan varomalla varomaan töissä :/ toivottavasti lapsen käytös muuttuisi tai joku muu työntekijä olisi enemmän mahdollisesti hänen kanssaan?
Meillä töissä on sellainen ip-kassa, missä et oo suojassa tavallaan minkään takana asiakasta. Et siinä mennään aika viereen myös kun pitää päästä sen kassan toimintoihin kun se ei pelaa asiakkaan kanssa niin kuin pitäisi. Pari kertaa sellainen vanhempi mies käynyt siinä että on ruvennut vähän itteeni jännittää kun on tosi vihainen tilanteissa ja viskelee koreja yms.. kävin siitä miehestä sit vartijoille sanomassa ja vähän aikaa en oo onneks sitä nähnyt.. Mut nykyään ihmiset(AIKUISET) on ihan järjettömiä käytökseltään ja tuntemattomille ihmiselle ollaan ihan uskomattoman lapsellisia. Mut tosiaan kun on vastuussa toisesta elämästä itsensä lisäks niin kyllä sitä varoo ihan erilailla kaikkea.
 
Takaisin
Top