Tsemppiketju kilojen karisteluun

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Bettie
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ja mun ongelma kun ei ole liikkumisen vähyys ja teen itse kevyttä ja terveellistä kotiruokaa. Vaan kun noi karkit himottaa ja suklaa.. Onneks mullakin putos raskauskilot heti kuukauden sisällä ja sit lähti vielä vanhoja läskejä.. niitä ois vielä kans jäljellä, joten ottais niistä projektin.. saas nähdä. Istuuvat aika tiukassa..
 
Tuu Sinbbu tekee meille ruokaa, ni mä pidän sut erossa karkeista ja suklaasta :D

Mäki yritän päivittäin käydä tunnin tai parin vaunulenkeillä. Se ei vaan itekseen riitä. Pitäs kai jumpata ?
 
Hyvä ajatus! :D
Joo.. täytys varmaan jotain muutakin tehdä kun vaan köpötellä vaunujen kans. Ehkä sitä vois aktivoida ton salikortin taas ens vuonna.. siellä tuli raskaana ollessakin hikoiltua aina tunti crosstrainerissa. Soutuvehje oli kans kiva.. mä jaksoin siinäkin vedellä muutaman kilometrin, kunnes vauvapömppä tuli eteen...
 
Mä asun niin perähikiällä (no en ihan oikeesti), et lähin sali on 20 min automatkan päässä. Ainaki semmonen kunnollinen.

Toisekseen, mä en raaski jättää tota heppua hoitoon. Nyt se on kyl muutenki mahotonta, kun täysimetän ja en oo hommannu rintapumppua. Käsin mä en kyllä saa maitoa irti, ku pari lirausta. Eipähän oo kyl tarvinu pulata tuttipullojenkaan kanssa. Vanhemmat onneks asuu samalla paikkakunnalla, ni sinne on voinu hetkeks jättää, kun on tarvinu lääkärissäkin käydä.

Mul on kaks crossaria, en tiiä miks, kumpaakaan en käytä. Pitäs varmaan myydä neki pois, ennenku homehtuvat :D Soutuvehje on kyl tosi kiva, siinä saa kunnon hien pintaan :)
 
Joo, mäkään en raaski jättää hoitoon. Isälleen kyl oon pariks tunniks jättäny, mut sit onkin pitäny pumpata tissimaidot pulloon. Mut kyl mä ehtisin käydä tos salilla, kun se on ihan vieressä. Hyvä puoli täs kaupungissa asumisessa on se, et kaikkee on ihan vieressä ja nopeesti saatavilla. Mut voi että mä haaveilen siitä omakotitalosta metsän keskellä.. jospa se vielä löytyis se unelmakoti.. vaan ei täs vielä kiire ole. Kerätään rauhassa säästöjä lisää ja muutenkin tää taloustilanne on nyt vähä sellainen, et ei ikinä tiä, millon ne YT:t osuu omalle kohalle, joten ehkä ihan hyvä olla toistaseks turvallisesti kaupungilla vuokralla.. ja meillä on onneks hullun edullinen vuokra, vaik helsingissä asutaanki.. ja taaaaas aivan täysin ohi asian... mut joo.. sali ois lähellä, viiden minsan kävelymatkan päässä. :D
 
Mä taas nautin siitä, etten asu kaupungissa. Helsinki ois ihan kuolemaks mulle. Siel ei saa ees hymyillä tai tervehtiä ketään, tai katotaan ihan kieroon :D Oishan se oma kämppä kova sana, ehkä sit joskus :) Mulla osu just yt:t kohalle, ei oo enää töitä, mihin palata. En kyl jaksa sitä tässä vaiheessa stressata, nautin vaan muksusta. :) Mut joo, asian vierestä tääki. Pitäs varmaan alottaa ihan hölpötysketju :D
 
Aloitappas hölpötysketju.. :D Joo landelle kaipaan minäkin.. täällä stadissa on liian tunkkasta ja täyttä.. yäk.
 
Kävin eilen labroissa. Lääkäri määräsi perus verenkuvan, neljä eri kilpirauhastestiä ja vielä keliakian vasta-ainetestit. Nyt odotellaan tuloksia. Toi keliaki epäily yllätto mut.
 
multakii pienenä testattii kilpirauhaset ja keliakiatesti otettii,mulla pysähty sillon pituuskasvu ni siks testattii.ei niistä sit mitää löytyny ja sit jäin tämmöseks veneen tapiks.:)
 
Oltiin eilen baby jumpassa,super hauska ja rankka tunti,kyykkyjä miljoona tää varmaankin 8kg pötkö käsivarsilla.Poika nauroi koko tunnin ja nukahti pukkariin,äiti pääsi saunaan.
 
En mä tiennykään, et keliakian voi testata ihan jollain kokeella ? Mä olin aikoinaan vuoden keliaakikko (lääkäri vähän kämmi) Silloin kylläkin se todettiin mahalaukun tähystyksellä. Ois pitäny ehkä jotain jo päätellä siitä, ku tungetaan putkea suuhun ja lääkäri sanoo OHO! :D Sillon ei ees ollu noita gluteenittomia tuotteita juuri lainkaan, sai ihan itte leipoa, jos jotain teki mieli. Nykyäänhän on vaikka minkämoista vaihtoehtoa.
 
Jos keliakiaa epäillään, voi viitteet sen suuntaan testata verikokeilla. Jos kokeis näkyy jotain, niin sit tähystykseen. Tosin ne verikokeesta otettavat arvot ei välttämättä näytä mitään vaik oliskii keliakia, mut yksin niin kokeil ei sitä voida todeta; vaan aina tarvitaan tähystys, jossa nähdään onko suolinukka vahingoittunut.
 
Lainaan itseäni, kun en jaksa kirjoittaa kaikkea uudelleen :P.

Vaikka mitä. Nyt viimeisimmät: kuivat laikut kasvoissa, silmien kirvely ja vuotaminen, aamuisin jalkapohjien pistely ja nivelten kipu, turvotusta on melkein enemmän kuin raskausaikana. Päänahan ja koko vartalon kutina, lukiessa näkö sumentuu välillä, toistuvat päänsäryt ja migreenit, ummetus, palelu, ennen raskautta oli toistuva kierre poskiontelontulehduksia ja keuhkokuumeita, painon äkillinen nousi ja tosiaan mikään laihdutus tai elämäntapojen muutos ei auttanut.Ei ennen raskautta eikä nyt raskauden jälkeen. Mielialan vaihtelu ja masennus, väsymys. Yksi lääkäri ei löytänyt minusta mitään vikaa, joten määräsi masennuslääkkeitä (en niitä koskaan hakenut) Raskausaikana oireet olivat helpommat ja olo oli melkein normaali.
 
Siirryn nyt @sukin vaivoista (onpas kamalan kuulosesti sanottu, mutta tiedätte kyllä mitä meinasin :laughing002)
jouluun ja anoppiin.
Siis anoppinihan on puolikas, kun oikea kuoli vuonna 2005 ja mieheni kanssa tavattiin 19 vuotiaina 2006.. No tämä puolikas täyttää melkein kaikki ärsyttävän anopin puolet, mutta ei onneksi ole samaa verta ja asuu yli 100km päässä. Siis ihanasti muistaa lapsia, mutta ei meillä käy, ku uutta vauvaa katsomassa eli meidän odotetaan käyvän aina Ukkilassa katsomassa häntä. No sinne on tietenkin kiva mennä, kun on iso maatila ja mieheni lapsuuden koti, mutta se anoppi..
Hän on lihava, mutta käy kauheasti työpaikan puolesta kuntoilemassa ja hehkuttaa sitä aina ja ihmettelee, kun ei paino tipu.. Voisi tietenkin laskea ne suklaat ja pari viinipönikkää jotka kiskoo viikottain.. Eniten tietenkin sieppaa se ainainen neuvominen lasten kasvatuksen suhteen, kun hänen lapsensa ovat urheiluhulluja ja yksi sm-tasoinen eli tottakai minun poikani joutuu väärille teille, jos en laita häntä nyt heti nappulaliigaan.
Koomisinta oli, kun vauvaa kävivät katsomassa tämä lause:"Jos ei urheile ja tee jotain nuoresta lähtien tulee sellainen ongelmanuori, joka käy amiksen ja sen jälkeen makaa sohvalla pelaamassa pleikkaa!".. Harmi, kun en silloin sanonut, että "Niinku minä vai?" En urheillut ja kävin amiksen. Pelaanko pleikkaa? Olenko ikinä pelannut? EN!
Uuh.:angryfire
No tässä nyt selostus sille miten oikein ODOTAN Tapaninpäivää. Miettikää vähintään -20kg saan astella anopin eteen ylpeänä ja vielä ihan itse rehkittynä. Ilman työpaikan tarjoamia saleja ja vesijumppia :laughing021 Juu.u halvat huvit, mutta edes jossain saan vetää kerrankin paremmaksi boxing
 
Känkkis: Se alkoi tämän 3 raskauden aikana eli, kun en saanut yhtään raskauskiloja, niin laihduin sen n.10kg. Raskausaikana paino myös tippui ensimmäistä kertaa sen sokerirasituksen takia. En missään nimessä halunnut, että mulle puhkee sellainen eli aloin tarkasti ensimmäistä kertaa elämässäni syömään 3 tunnin välein, myös pahoinvointini takia, joka vaati sen. Sitten, kun synnäriltä pääsin ja 6kk olin pitänyt säännöllistä rytmiä se jäi päälle. Kuin myös veden juominen. Huonoin asia mikä nyt sitten tuli oli kahvinjuonti. Juon siis max.4kuppia päivässä, mutta ennen en juonut muuta, ku teetä..
Eli synnytyksen jälkeen parissa viikossa imetyksenkin tukena tippui reilu 10kg ja eihän se kaikessa järkevyydessä voi, kun tippua, kun en kerta syö mitään ylimääräistä ja liikun joka päivä, mitä en myöskään ennen tehnyt.. Makasin vaan laiskana sohvalla.. :smiley-ashamed005
Säännöllisyys siis on "salaisuuteni" ja se, että en syö illalla mitään paitsi joskus kaurapuuroa, jos on nälkä. Tämä elämän muutos sallii siis myös herkuttelun, kun alkaa tuntemaan elimistönsä. Mutta ei huolta vielä olisi ihannepainoon matkaa melkein vajaa 30kg, jos oikein pilkuntarkka haluan olla :happy090
Ja onnistuin vasta tämän 3 lapsen jälkeen :think005
 
Muokattu viimeksi:
Kyllä se rutiini tuntuu auttavan kilojen karistelussa useimpia ihmisiä. Tai en mä ainakaan tiä et kellekään olis siitä haittakaan ollut.. Taidan olla aika pissipää kun mua inhottaa jo tommonen pieni pömppis mikä jäi tän meijän esikoispojan jälkeen ja on vieläkin 3kk synnytyksen jälkeen :/ Mulla ei vaan ikinä oo ollut ennen minkäännäköstä ylimäärästä vattan seudulla ja nyt kun siihen jää aina tommonen venynyt pullataikina kun housut nostan jalkaan niin kyllä se vaan silmään pistää. Vaikka kuinka koitan käydä joka päivä ensin aamulla vauvan kanssa 1-2h lenkin ja illemmasta meijän kahden saksanpaimenkoiran kanssa oikeen pitemmällä hölkkälenkillä niin toi ei vaan tunnu kiinteytyvän (taikka sitten oon liian vaativa itelleni). Raskaudesta jäi 2kg ylimääräistä joka varmasti nyt naurattaa monia kun semmosesta joku jaksaa itteensä parjata... mm.. kyllä muakin naurattais varmasti kun lukisin ulkopuolisen silmin kirjotustani :) Oon aina liikkunu paljon niin en tiedä mitä enään lisäisin päivittäiseen liikuntaan?
 
Takaisin
Top