Kiitti teille, jotenki sitä tulee niin hyvä fiilis noista tsemppauksista.. vaikka varmaan aika tuttua huttua teillekin alkaa nää olla [8|]
Lyydia~, täällä menee olosuhteisiin nähden ihan ookoosti. Kovasti ollaan yritetty puhua, mut näkemykset eroo meillä niin paljo.. jännä kyllä, että ennen tätä vauvaa oltiin samaa mieltä juomisesta, mut nyt sit mies käänsi kelkkasa ihan toiseen suuntaan [8|] Jotenki tuntuu että tähän on jo niin tottunu, ei ees enää itketä ku toi lähtee. Enemmän sitä on vaan vihanen ja pettyny. Kai sitä turtuu kaikkeen ajan myötä [8|] Toisaalta olis vaan niin paljo helpompaa olla erillään, mut se erilleen meno tuntuu ylitsepääsemättömän vaikeelta. Ehkä sitä ei oo valmis kuitenkaan vielä luovuttamaan. Ehkä sitä kuitenki jaksaa toivoo, että ehkä toi tosta alkais ajatella vihdoin aivoillaan.. ehkä toi vielä kasvais aikuiseks. Tosin, oon tuudittanu itteni siihen uskomukseen, että KUN toi aikuistuu, kaikki muuttuu. Mut, eihän se ongelmakäyttö mihinkään katoa, vaikka vuosia lisää tuleeki.. kun sitä älyä vaan tulis tonne pääkoppaan. Joko mulle, tai ukolle. Uskomatonta, miten vaikeeks asiat pitää mennä, ennenku niihin saa jotain tolkkua.. Kumma homma että toi ei älyä, vaikka kun sanon että ajatellaan tilanne toisepäin, että mä menisin ja ryyppäisin joka viikko, joskus useita kertoja ja että sä olisit se joka huolehtis lapsesta ja kodista. Että miltä se susta tuntuis. Hetken aikaa näyttää että tajuaa ja ajattelee, ja sanookin ymmärtävänsä. Sanahelinää, sanon minä. Haluu vaan että asia "saadaan käytyä läpi", ja tilanne rauhottuu. Itteehän tämmösestä saa vaan syyttää, ei siitä mihinkään pääse. Moni on varmasti sitä mieltä, että toi on niin piece of cake, senkus lähdet. Ei se vaan niin helppoo oo.