^^toukomasu^^
Satasella mukana keskusteluissa
Iltoja!
Ja kiitoksia kaikille kauniista kirjoituksista ja tsempeistä [:)] Ihan jo sekin oloa helpotti. Ja muutenkin on nyt ollut parempia päiviä, tosin aika nopeesti mieliala saattaa keikahtaa. Eilenkin ihan yhtäkkiä tuli aivan kauhee ja ahdistava olo. Itkuhan siinä tuli ja aikani ahdisteltua olo taas vähän helpotti. Mutta koko ajan on jotenkin sellanen stressi päällä enkä saa sitä katkastua. Päivät sitten menee vaan aatellessa että mitä kaikkee pitäis tehdä... Ja kun mulla on vielä aika laaja tuttavapiiri ja tuntuu että kaikki oottaa kyläilemään [&:] Kotonakin ois mukava olla.. Mutta kun on kotona niin ahdistuu kaikesta siitä hommasta mitä pitäis tehä (en totu varmaan ikinä elämään pienessä kaaoiksessa..).
Ahdistaa myös se että osaanko tarjota tytölle hyvää lapsuutta ja äiti-tytär suhdetta. Paljon on tullut ajateltua omaa äitiä ja oon tajunnut miten rikkonainen oma lapsuus on oikeasti ollu. Ja muutenkin meillä on aina ollut äitin kanssa jotenkin "omituinen" suhde mitä nyt käyn läpi.. Moni asia on pulpahtanu mieleen sen jälkeen kun neiti syntyi.
Huh.. Tulipas taas vuodatettua. Huomenna olisi sille hoitajalle aika mutta nyt siitäkin stressaan että meenkö ihan turhaan [&:] Voi kun osais ees yhden päivän olla stressaamatta ja nauttia arjesta. Jospa se päivä vielä koittais [:)]
Meillä on neiti hyvin jaksellut ja joka päivä alkanut enempi juttelemaan. Kovasti myös välillä yrittää kääntyä mahalleen mutta vielä ei ole onnistunu. Yöunetkin alkanu olee aika pitkiä, n.13 tuntia [:)] Mutta herää siis syömään välillä, yleensä noin 3 kertaa. Ens viikolla ajattelin kokeilla jo vähän velliä että mitä neiti siitä tuumaa.. Ja pikkuhiljaa alkaa maistelemaan kiinteitä ruokia. Ihan jo senkin takia että jos auttaisi pulautteluun edes vähän. Se on meillä edelleen jokapäiväistä ja välillä kyllä kypsyttää kun puklut lentää vähän väliä. Ja pyykkiä riittää En aio täysimetyksellä mennä puolta vuotta vaikka voisi.. On kuitenkin niin sitovaa hommaa.
Meillä isukki alussa hoiti tosi paljon neitiä mutta nyt on vähentynyt luonnollisesti kun töihin palasi. Iltaisin kyllä seurustelee ja viettää aikaa neitin kanssa ja vaipatkin vaihtaa jos tarvii. Aika lailla kaikkea tekee.
Leikeistä.. Hmm. Aika usein tulee jotain helistintä heiluteltua ja höpöteltyä samalla. Oon myös lukenut kirjaa ja näyttänyt kuvia. Vaipan vaihdon yhteydessä tulee jotain lauleskeltua. Että ei meillä sen kummempaa virikettä vielä.. Kovasti myös viihdytään peilin edessä [:D]
Mutta jospa lähtisi iltapalan tekoon..
Ja kiitoksia kaikille kauniista kirjoituksista ja tsempeistä [:)] Ihan jo sekin oloa helpotti. Ja muutenkin on nyt ollut parempia päiviä, tosin aika nopeesti mieliala saattaa keikahtaa. Eilenkin ihan yhtäkkiä tuli aivan kauhee ja ahdistava olo. Itkuhan siinä tuli ja aikani ahdisteltua olo taas vähän helpotti. Mutta koko ajan on jotenkin sellanen stressi päällä enkä saa sitä katkastua. Päivät sitten menee vaan aatellessa että mitä kaikkee pitäis tehdä... Ja kun mulla on vielä aika laaja tuttavapiiri ja tuntuu että kaikki oottaa kyläilemään [&:] Kotonakin ois mukava olla.. Mutta kun on kotona niin ahdistuu kaikesta siitä hommasta mitä pitäis tehä (en totu varmaan ikinä elämään pienessä kaaoiksessa..).
Ahdistaa myös se että osaanko tarjota tytölle hyvää lapsuutta ja äiti-tytär suhdetta. Paljon on tullut ajateltua omaa äitiä ja oon tajunnut miten rikkonainen oma lapsuus on oikeasti ollu. Ja muutenkin meillä on aina ollut äitin kanssa jotenkin "omituinen" suhde mitä nyt käyn läpi.. Moni asia on pulpahtanu mieleen sen jälkeen kun neiti syntyi.
Huh.. Tulipas taas vuodatettua. Huomenna olisi sille hoitajalle aika mutta nyt siitäkin stressaan että meenkö ihan turhaan [&:] Voi kun osais ees yhden päivän olla stressaamatta ja nauttia arjesta. Jospa se päivä vielä koittais [:)]
Meillä on neiti hyvin jaksellut ja joka päivä alkanut enempi juttelemaan. Kovasti myös välillä yrittää kääntyä mahalleen mutta vielä ei ole onnistunu. Yöunetkin alkanu olee aika pitkiä, n.13 tuntia [:)] Mutta herää siis syömään välillä, yleensä noin 3 kertaa. Ens viikolla ajattelin kokeilla jo vähän velliä että mitä neiti siitä tuumaa.. Ja pikkuhiljaa alkaa maistelemaan kiinteitä ruokia. Ihan jo senkin takia että jos auttaisi pulautteluun edes vähän. Se on meillä edelleen jokapäiväistä ja välillä kyllä kypsyttää kun puklut lentää vähän väliä. Ja pyykkiä riittää En aio täysimetyksellä mennä puolta vuotta vaikka voisi.. On kuitenkin niin sitovaa hommaa.
Meillä isukki alussa hoiti tosi paljon neitiä mutta nyt on vähentynyt luonnollisesti kun töihin palasi. Iltaisin kyllä seurustelee ja viettää aikaa neitin kanssa ja vaipatkin vaihtaa jos tarvii. Aika lailla kaikkea tekee.
Leikeistä.. Hmm. Aika usein tulee jotain helistintä heiluteltua ja höpöteltyä samalla. Oon myös lukenut kirjaa ja näyttänyt kuvia. Vaipan vaihdon yhteydessä tulee jotain lauleskeltua. Että ei meillä sen kummempaa virikettä vielä.. Kovasti myös viihdytään peilin edessä [:D]
Mutta jospa lähtisi iltapalan tekoon..