Toukokuun turinat
- Ketjun aloittaja Jääkukka
- Aloituspäivämäärä
Täällä ei varmaan oikeen oo ketään ketä osais samaistua.. mutta pakko avautua. En viitsi taustaa avata tässä julkisesti sen enempää, mutta alkaa näyttämään siltä että mun on parempi jatkaa matkaa yksin ilman miestä tästä eteenpäin. Pelottaa. Eilisen riidan päätteeksi mies otti ja lähti, puhelimessa haukkui mut huoraksi ja uhkasi viedä multa mun lapsen tai toisena vaihtoehtona teen abortin. Sanoin tietysti että hänellä ei ole oikeutta määrätä teenkö aborttia vai en, eikä hänellä ole myöskään mitään syytä viedä lastani sen synnyttyä. Mä oon niin väsynyt tähän. Meillä on ollut pitkä ja kivinen tie tähän missä nyt ollaan, ja pienessä hetkessä kaikki menee vituiksi, suoraan sanottuna. Oon vuorokauden vaan itkenyt ja ahdistaa. Mulla ei ole ystäviä, perhe vain, ja sekin asuu toisella paikkakunnalla. Mä en pääse kotoota pois sillä miehellä on auto. Mä vaan haluan pakata ton saastan tavarat säkkeihin.
Oih kuulostaa todella hankalalta tilanteelta. Hankala tosiaan kauheena ottaa kantaa eroon tai muuhun kun ei tiedä enempää, mutta parasta on kuunnella kuitenkin sydäntään. Olisiko sinulla mahdollisuutta muuttaa lähemmäs perhettäsi niin saisit sieltä tukea?
Olishan se mahdollista, ja katsoin jo kämppiä sieltä suunnilta. Niin naurettavaa että vuoden alussa muutettiin tänne, kihlauduttiin, päätettiin hankkia lapsi. Kaikki oli ihan hyvin. En todellakaan haluaisi jäädä yksin mutta tiedä sitten mikä olisi parasta. Kamalinta on se kun tietää että itse välittää ja rakastaa, tietää että toinenkin rakastaa..äh. Voisko näihin asioihin olla joku ammattilainen auttamassa :D
Onhan toki parisuhdeterapeutteja jos molemmilla on halua jatkaa. Rakkaus on kuitenkin todella hyvä pohja ja jos molemmat vielä rakastaa. Joskus suhteet on myrskyisiäkin ja syitä en tietenkää tiedä kuinka syviä ne on että saako asiat korjatuksi. Toivottavasti saisitte vielä puhuttua. Kannattaa vaan yrittää säilyttää maltti vaikka toinen provosoisikin. Huutamalla ja taistelemalla on haastava saada asioita selvitetyksi. Se auttaa jo jos edes toinen osapuoli on rauhallinen ja keskustelutaitoinen.
Kyllä.. itse siis olen tämän puhumisen kannalla. Mies lähti suutuspäissään toiselle puolelle Suomea ja sanoi palaavansa perjantaina. Ei osaa puhua vaan on joko hiljaa/haukkuu/huutaa muuten vaan.. Odottavan aika on pitkä.. Olen yrittänyt puhua mutta ei vastaa puheluihin eikä viesteihin. Nyt annan vain olla. Itse en ole tässä tehnyt mitään väärää, vaan miehen valehtelut pienistä asioista alkaa tympimään, kun luottamus rakoilee.
Kiitos <3
Aleksina
Näppärä viestien naputtelija
Ihmemaanlapsi, kuulostaa rankalta tilanteelta. Kokemusta on siitä, että vauvoilla on tapana nostaa kaikki parisuhteen ongelmat parrasvaloihin.
Vauva on valtava vastuu ja miehetkin elävät mukana raskaudessa, vaikkakin omalla tavallaan. Se voi nostaa epävarmuutta pintaan (joka sitten ehkä purkautuu aggressiona).
Vaikea sanoa mitään järkevää, kun en tiedä tilannetta. Ja toivon, etten sano mitään hölmöä.
Jos vain jotenkin pystytte puhumaan ja selvittämään tilanteenne, se on aina tietysti kaikkein parasta. Ja apua saa myös ammattilaisilta, jos sellaiseen haluaa tukeutua. Oman perheen lähellä on hyvä olla, varsinkin kun pieni sitten syntyy ja kaikki apu on tarpeen.
Voimia ja jaksamista!
Vauva on valtava vastuu ja miehetkin elävät mukana raskaudessa, vaikkakin omalla tavallaan. Se voi nostaa epävarmuutta pintaan (joka sitten ehkä purkautuu aggressiona).
Vaikea sanoa mitään järkevää, kun en tiedä tilannetta. Ja toivon, etten sano mitään hölmöä.
Jos vain jotenkin pystytte puhumaan ja selvittämään tilanteenne, se on aina tietysti kaikkein parasta. Ja apua saa myös ammattilaisilta, jos sellaiseen haluaa tukeutua. Oman perheen lähellä on hyvä olla, varsinkin kun pieni sitten syntyy ja kaikki apu on tarpeen.
Voimia ja jaksamista!
Ihmemaanlapsi, kuulostaa rankalta tilanteelta. Kokemusta on siitä, että vauvoilla on tapana nostaa kaikki parisuhteen ongelmat parrasvaloihin.
Vauva on valtava vastuu ja miehetkin elävät mukana raskaudessa, vaikkakin omalla tavallaan. Se voi nostaa epävarmuutta pintaan (joka sitten ehkä purkautuu aggressiona).
Vaikea sanoa mitään järkevää, kun en tiedä tilannetta. Ja toivon, etten sano mitään hölmöä.
Jos vain jotenkin pystytte puhumaan ja selvittämään tilanteenne, se on aina tietysti kaikkein parasta. Ja apua saa myös ammattilaisilta, jos sellaiseen haluaa tukeutua. Oman perheen lähellä on hyvä olla, varsinkin kun pieni sitten syntyy ja kaikki apu on tarpeen.
Voimia ja jaksamista!
Tuo oli kyllä hyvin sanottu. Ymmärrän miestäni ja haluan yrittää kyllä kaikki keinot, rakkaus on ollut vahva alusta asti joten en halua että se nyt kaatuu vaikka rankkaa onkin. Juuri plussan jälkeen meillä alkoi "alamäki" oman huonovointisuuden ja alakuloisuuden takia.. toivotaan että kaikki kääntyy parhain päin. <3
Aleksina
Näppärä viestien naputtelija
Se on ymmärrettävää, että parisuhteessa molemmilla nousee tunteet pintaan, kun vatsassa kasvaa uusi elämä. Suurimmat myrskyt yleensä tulee juuri vauvan myötä. Jos niistä suhde selviää (ja muistaa muistaa, että nuo myrskyt on ihan normaali osa elämää) niin se on sen jälkeen vahvempi kuin koskaan.
Parisuhteen on oltavakin vahva, jotta sitten jaksaa ja voi tukeutua toiseen, kun pitää hoitaa vauvaa, valvoa yöt ja muutenkin kasvaa 'aikuiseksi', olla vanhempi pienelle ihmiselle.
Vauva voi myös nostaa pintaan kaikenlaista omasta lapsuudesta, pelkoja ym. Niitäkin voi olla hyvä purkaa yhdessä.
Jos rakkautta on, kaikki kyllä varmasti järjestyy hyvin päin. :)
Onpa ikävän kuuloinen tilanne
Varmasti on paha mieli tuollaisen jälkeen. Kehottaisin myös koittamaan keskustella asiat läpi ja selviksi. Ehkä saatte juteltua, kun miehesi palaa pe takaisin tuuleteltuaan ajatuksiaan.
Mainitsit, että teillä on ollut vaikeaa aiemminkin? Onko tämä parisuhde sellainen, jota haluat jatkaa? Kuulostaa aika pahalta, jos miehesi huorittelee sinua, vaatii aborttia tai lasta synnytyksen jälkeen itselleen.. Tuollaisia asioita ei saisi sanoa toiselle edes suutuspäissään Entä miten käy sitten, kun vauva syntyy, ja jos teille tulee uudestaan riitaa? Tai lapsi on isompi ja ymmärtää jo, mitä ympärillä tapahtuu. En tiedä tilanteestanne enempää, joten en tiedä onko tämä nykyinen tilanne poikkeus vai voiko se toistua myöhemmin.
Onpas joka tapauksessa ikävä ajoitus, kun nyt juuri luulisi olevan ihanaa aikaa, kun plussa on saatu testiin, ja molemmat toivoneet yhdessä vauvaa.
Mutta jos rakkautta on, niin aina on toivoa ja mahdollisuus
Tärkeintä, että saatte nyt selvitettyä tilanteen yhdessä. Ja joku mainitsikin aiemmin ammattiavun, siitä voisi myös olla apua, jos molemmat sinne olisi halukkaita hakeutumaan.
Voimia sulle hirmusti, ja toivottavasti saatte asian ratkeamaan parhain päin <3
Varmasti on paha mieli tuollaisen jälkeen. Kehottaisin myös koittamaan keskustella asiat läpi ja selviksi. Ehkä saatte juteltua, kun miehesi palaa pe takaisin tuuleteltuaan ajatuksiaan.Mainitsit, että teillä on ollut vaikeaa aiemminkin? Onko tämä parisuhde sellainen, jota haluat jatkaa? Kuulostaa aika pahalta, jos miehesi huorittelee sinua, vaatii aborttia tai lasta synnytyksen jälkeen itselleen.. Tuollaisia asioita ei saisi sanoa toiselle edes suutuspäissään
Entä miten käy sitten, kun vauva syntyy, ja jos teille tulee uudestaan riitaa? Tai lapsi on isompi ja ymmärtää jo, mitä ympärillä tapahtuu. En tiedä tilanteestanne enempää, joten en tiedä onko tämä nykyinen tilanne poikkeus vai voiko se toistua myöhemmin.Onpas joka tapauksessa ikävä ajoitus, kun nyt juuri luulisi olevan ihanaa aikaa, kun plussa on saatu testiin, ja molemmat toivoneet yhdessä vauvaa.
Mutta jos rakkautta on, niin aina on toivoa ja mahdollisuus
Tärkeintä, että saatte nyt selvitettyä tilanteen yhdessä. Ja joku mainitsikin aiemmin ammattiavun, siitä voisi myös olla apua, jos molemmat sinne olisi halukkaita hakeutumaan.Voimia sulle hirmusti, ja toivottavasti saatte asian ratkeamaan parhain päin <3
Ihmemaanlapsi kovasti voimia ja jaksamista <3 on kyllä erittäin vaikea tilanne. Oon edellisten kanssa samoilla linjoilla kyllä.
Toivottavasti asiat järjestyy johonkin suuntaan, ehkä parin päivän erilläolon jälkeen kumpikin olis selkeyttänyt vähän ajatuksiaan, jotta keskustelu voi alkaa.
Toivottavasti asiat järjestyy johonkin suuntaan, ehkä parin päivän erilläolon jälkeen kumpikin olis selkeyttänyt vähän ajatuksiaan, jotta keskustelu voi alkaa.
Miten tän selittäis. 95% ajasta kaikki on hyvin. Sitten turha riita paisuu, ja miehellä lyhyt pinna katkeaa, lähtee kiukuspäissään pois pariksi päiväksi välittämättä siitä että jättää minut tänne. Mies elänyt vaikean elämän ja on muuttunut ihmisenä parempaan suuntaan meidän suhteen aikana ja siitä olen ylpeä. Ennen kuin haluan jatkaa suhdetta haluan olla varma siitä että mies hakee apua esim terapeutilta(ei osaa oikein käsitellä tunteitaan) , ja haluan olla varma siitä että tämä haukkuminen yms loppuu. Mies on maailman rakastavin ja kiltein 95% ajasta, mutta kerran 2-3 aikana sen pinna katkeaa ja on hirviö sitten sen jälkeen. Ei käy käsiksi, mutta machoilee ja haukkuu.
Kiitos teille kaikille vinkeistä ja neuvoista, ja tuesta. On raskasta pohtia näitä asioita kun ei ole ketään kelle puhua..
Ihmemaanlapsi. Onpa kurja tilanne. En tiedä paikkakuntaasi, mutta meillä ainakin pääsee perhekeskuksen kautta ilmaiseen "kriisihoitoon". Sinne pääsee muutaman päivän varoitusajalla. Pelasti mun ja mieheni avioliiton, kun oltiin jo heitetty molemmat kirves kaivoon.
