Toukokuun turinat

Bluemoon: mulla häiriinty rutiinit jo kun mies oli koko viikon kotona pääsiäisen jälkeen ja huokaisin helpotuksesta kun se palasi töihin. En kyllä sille kertonut mitään. Jotenkin on vaan niin tottunut omiin rutiineihin, että harmittaa kun asiat menee pidempään eri kaavan mukaan. Viikonlopuista tykkään, ja odotan aina perjantaita että ollaan koko perhe yhdessä.

Tänään oli sitten mun eka äitienpäivä. Käytiin yhdessä kävelemässä Ruissalossa, vaikka sää ei maailman paras ollutkaan. Jonkin verran muitakin oli, vaikka sää ei auringolla suosinutkaan (paitsi aamupäivällä, mut silloin oltiin kotona).

Mies kopautti pojan pään lamppuun noustessaan lattialta ylös poika olkapäällä. Hetken viiveen jälkeen tuli kipuitku, joka oli yllättävän helppo lopettaa kiinnittämällä pojan huomio johonkin muuhun.

Ulkoiluvaatteista... Tykkään meidän Brion Smilestä, on kevyt ja näppärä, mutta usein autolla otetaan vain turvakaukalo mukaan, ja siinä pojalla tulee aina kuuma. Nyt satoi, ja pojalla oli paksua puuvillaa oleva potkuhousutyyppinen puku + body, sukat lisäksi jaloissa ja käsissä. Velourtakki ja -housut sekä pipo. Jos ei ole tuulensuojassa, olen takapihalla laittanut siihen äp:n turkoosiin (väli?)haalariin, ettei tuuli pääse läpi, mut ei ole kovin kauaa siinä ollut että olisi ehtinyt hikoilla. Kädet ja jalat pojalla on herkimmin kylmät, mutta tänään ei nekään olleet kun oli ne lämpimät sukat.
 
Meillä sanottiin 3kk neuvolassa että tuettuna saa istuttaa sylissä ihan huoletta jos siitä poika tykkää. 4kk neuvolassa sano että ihan hyvä vaa jos lapsi istuu sylissä eteen nojaten, vahvistaa siinä lihaksiaan, sit vaa autettava takasin takakenoon jos/kun ei lapsen omat voimat riitä. Tuntuu siltä että pitkään ei mee kun oppii poika istuu, on nii kova punnertaa itteesä ylös ihan sama missä muussa asennossa on, istumaan on päästävä :D

Ratasosaan siirtymistä oon jo harkinnu vaikka poika vasta reilu 4kk. Ei taho enää viihtyy makuuasennossa vaunukopassa ku maisemia pitäs nähä :D oon joutunu välillä lenkillä tukemaan vähäks aikaa peitoilla puoli istuvaan asentoon vaunuissa että selvittäis kotiin ilman isompia huutoja ku on alkanu kiukuttaa kesken lenkin :D Ehkä sitä on kohta luovutettava ja siirryttävä ratasosaan, voihan sen vielä pitää alimmissa asennoissa ettei nosta kunnon istuma asentoon ennen ku osaa istuu.
 
Meillä viime viikolla siirryttiin rataosaan koska ei hereillä ollessa tyttö viihtynyt vaunuissa kun ei nähnyt mitään. Puolimakaavassa asennossa ja hyvin on kaupunkikärräilyt sujuneet :) myös sylissä istutetaan sillä tyttö punnertaa itsensä siinä ylös. Kainaloihin alta kiinni pitäen. Neuvolassa sanottiin että jos änkeää pystyyn itse, voi 5kk lähtien jo istuttaa lyhyesti syöttötuolissakin pienentäen istuinosaa vähän jämäkämmäksi vaikka pyyhkeellä. Riippuu lapsesta tietty kuinka jäntevä on.

Kehitys tuntuu täällä nyt etenevän isoin harppauksin. Hiukan "jäljessä" kun tultiin. Eilen äitienpäivän kunniaksi neiti oppi kääntymään itse selältä vatsalleen. Viikkoja ollut jo tosi lähellä, kyljellään punnannut ja jos esim antanut ottaa sormesta kiinni ja hieman ohjannut niin on kääntynyt siitä. Nyt kuitenkin itsekseen meni kymmenkunta kertaa ja takaisin selälleenkin ja uudelleen ympäri niin että kieri ulos alustaltaan :D muutaman päivän nyt ottanut myös leluja käteen ja vienyt suuhun, aiemmin ollut vaan sellaista huitomista. Koiria kohtikin alkanut kurkotella niiden ollessa lähellä. Kovasti myös jutellaan ja ollaan kontaktissa pidempään. Ihanaa :love017
 
Meillä ikäero 2v 20päivää, eli raskauksien välissä on 1v 4kk..tuon artikkelin mukaan ei taide kuitenkaan näillä kriteereillä kuulua "riskiryhmään".

Ihan hyvä väli meille, pelkäsin ja huolehdin mutta nyt ainakin vielä näyttäisi että turhaan. Varmaan myös rankka raskausaika vaikuttaa siihen että nyt elämä tuntuu niin helpommalta. Myös mielestäni se että eka oli koliikkityylinen lapsi, toinen "tavan vauva" vaikuttaa asennoitumiseen ja esikon kehitys vaikuttaa minusta myös hyvin paljon siihen miten arki rullaa vai rullaako. Meillä likka onneksi todella positiivinen ja omatoiminen..toki myös hyvin itsepäinen, kiivas luontoinen ja vähän liiankin päättelykykyinen..että kyllä niitä yhteenottojakin tulee päivittäin. Mutta kaikki se kuuluu asiaan, minusta on tärkeintä ja ihanaa katseltavaa kun siskosilla on todella rakastava ja hyvä suhde, vanhempiin kohdistuva uhma siis olkoon ja se kestettäköön :D
 
Posti toi pojalle uuden hienon leikkimaton. Nyt riittä ihmeteltävää ja kummasteltavaa.
Ja kiva saada pojalle lattialle jotain puuhaa, jos vaikka alkais kääntyilemään kohta puolin. Äiti on vähä kärsimätön! :p
 
Meillä poitsulla vaihtelee kovasti toi kääntyileminen. Välillä on kovin kiinnostunut ja yrittää & onnistuu kääntymään ja välillä on pöiviä jolloin ei edes yritä :D Eilen oli jo peppu pystyssä polvillaan "konttausasennossa", kova on halu liikkua, kiukku ja turhautuminen oli myös kova, kun ei päässt vielä liikkeelle.
 
Meillä jäi nyt vatsaltaan selälle kääntyminen niin vähälle treenille kun ei tyttö pystynyt olemaan vatsallaan niin unohti täysin sen taidon.. Joten lopputulos on se, että selältä vatsalle mennään tosi hienosti ja koko ajan mutta..... Sitten kamala kiukku päälle kun siihen jää.. Ei oikein kärsivällisyyttä löydy keskittyä opettelemaan :grin
 
Älkää nyt hätäilkö. Ihan normaalia, että vauva oppii kääntymään selältä mahalleen vasta 5-6 kuukauden iässä ja sit vasta masulta selälleen. Monen vauva oppinut siis tosi aikaisin kääntymään, tArttumaan esineisiin yms..
 
Meillä ei käännytä mihinkään, ei ees yritä :D reilu 4kk ikää. En tiiä voisko johtuu siitä ku on nii iso kokonen(?) Joskus mahalta selälleen kellahtanu ihan vahingossa. Oon kans ymmärtäny et eka opitaan selältä mahalleen kääntyy ja sit vasta myöhemmin toisin päin. Mut mitää kiirettä ei vielä onneks ole ku puolen vuoden ikään vielä matkaa.
 
Nyt huomaa et esikoisen kanssa sitä kokoajan odotti,että milloin oppii mitäkin ja miks ei jo opi... Nyt on enemmänkin et "älä nyt vaan vielä" :grin

Ei se motorinen kehitys koostakaan riipu. Esim.meillä esikoinen oli pikkuinen ja hoikka ja kääny selältä mahalleen 6kk. Tämä vauva on vähän isompaa kokoa mutta silti ei "iso" ja käänty 3,5kk.
 
Minäki kuullu sanottavan, että isot vauvat eivät kääntyisi ja lähtisi liikkeelle niin aikaisin. Ei tosin pidä paikkaansa meidän isojen vauvojen suhteen. Olisiko kyse temperamenttieroista tms.? Joka tapauksessa kehitys on niin yksilöllistä ja voi olla harppauksia ja hitaampia vaiheita. :)
 
Meilläkin käännytään ihan satunnaisesti masulta selälleen, selältään ei ole juurikaan yritystä edes kyljelleen. Viimeksi neuvolassa kysyi pään kannattelua käsistä nostettaessa ja hiukan huolestuin kun moiseen kiinnitti huomiota. Alettiin sitten pojan kanssa jumppailla välillä leikkien lomassa ja tänään pää pysyi mukana selän jatkeena jo muutaman kerran. :happy: Taitaa pojasta vaan olla kiva leikki roikottaa päätä takana, kikattaa ihan mielissään kun jumpataan. :grin Helposti tulee paineita kun kuuntelee muiden kokemuksia ja neuvolassa puhutaan "ohje arvoista" ja pelotellaan fysioterapialla jos ei tietyssä ajassa osaa jotain. Itse kuitenkin luotan että toi meidänkin pikku "lahna" oppii vielä juoksemaan niin kovaa että äiti ei meinaa pysyä perässä. :grin
 
En oo edelleenkään todistanut kuin ne kaksi kääntymistä selältä vatsalleen, mutta nyt kun on oppinut kääntymään vatsalta selälleen niin sitä tapahtuukin päivittäin ja monta kertaa. Jonkin verran liikkuu myös napansa ympäri ja eteenpäinkin. Hui miten nämä pikkuihmiset kasvaa ja kehittyy!

Meidän pitäisi hankkia uusi itkuhälytin. Saisko täältä suosituksia johonkin oikein hyvään malliin?
 
Voi ei! Räkätauti! Flunssalta ei siis meidänkään poitsu säästyny...
 
Mua edelleen mietityttää tuo neidin hinkuminen selällään ollessaan..eikö muilla tosiaan ole samanlaista? Kuullostaa samanlaiselta kun jos tulee naamaan ja hengitys salpautuu. Aluksi aattelin että liittyy innostumiseen ja jokelteluun, silloin päästelee samanlaista hinkumista myös mutta tekee sitä kyllä muulloinkin..mutta ei koskaan muuten kun selällään ollessaan. Luin keskustelun netissä jossa samanlaista hinkumista oli muutaman kk vanhemmilla jokeltelijoilla ja selällään makuultaan niilläkin, äidit arveli johtuvan kuolan valumisesta kurkkuun ja kurkun hetkellisestä salpautumisesta kun opetellaan hengittämään suun kautta ja "puhumaan".. varmaan on sitä samaa meilläkin, kuullosti aivan samalta. Taida silti kysästä neuvolasta..
 
Niin ja toisessa keskustelussa hinku ääntelyt oli loppunu heti hampaiden puhkeamisen jälkeen kun kuola vähentynyt..
 
Meillä ei ole kyllä ollut tuollaista, enkä ole huomannut tuullessakaan mitään salpautumista. Kannattaa varmaan neuvolasta kysyä, jos mietityttää :)
 
Jos vauvan kasvoihin tuulee tai esim. Puhaltaa niin vauva pidättää hengitystä pikaisesti. Se on kyllä normaalia. Kuola ja maito aiheuttaa korinaa/vinkumista hengitysteissä ja sekin normaalia. Tämä tosiaan helpottuu hampaiden puhjettua mutta jos hinkumiseen liittyy selkeää hengenahdistusta niin sitten asia toinen.
Esiintyykö mellu vaan tytön ollessa selällään? Tällöin hengitystiet täysin auki koska vauvan pää takakenossa ja kuola/maito vielä helpommin pääsee valumaan. Voi myös olla lievä refluksivaiva? Meillä ihan takuulla pojalla kun tulee jättipukluja ja röyhyjä edelleen välillä itku kun kera, tosin lievänä. Helpottaa varmasti 6kk ikään mennessä kun elimistö pikkuhiljaa kypsyy :) Vastasin nyt oman th-koulutukseni perusteella. Kannattaa neukkuun soittaa jos huolestuttaa, typeriä kysymyksiä ei ole :)
 
Jos refluksia epäilee ja korviketta syöttää niin suosittelen Nutrilon AR:ää.. ;) Lopetti meillä puklailut lähes täysin, vaikka pienet oksentelut ja kipuvaivat jäi.. Tai ihan vaan sakeuttajaa.. Meillä vaihtui nyt maito herkkävatsaiselle tarkoitettuun kun vatsavaivat jäi vaikka refluksi parempi.. saa nähdä mihin suuntaan lähtee..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top