Toukokuun turinat

Ompa "kiva" kuulla, että muutkin kilahtelee "pienistä". En jaksa edes kirjottaa mikä kaikki ottaa päähän, ehkä eniten muksun takia kumartelut ja miehen jälkien siivoamiset (mitkä se itekki vois hoitaa lätkämatsien ja formuloiden välissä), puhumattakaan miehen teini-ikäisen pojan sotkuista. Ja sitten, kun eilen illalla kurkottelin yläkaapista tuolin päällä hyttysverkkoa, niin johan tuli mies pätevänä, että mitä se minun raslaanaoleva vaimo täällä kiipeilee ja vaati minut alas. Tuokin oli pienimmästä päästä mitä kaikkea sitä päivän aikana tekee. Mutta eipä ne miehet voi sitä tietää, kun eivät voi kokea tätä mahaa itse.
Kattokaapa muuten yuotubesta heikki silvennoisen suomalainen mies. :D Ei onneksi ihan ole meillä sama meininki, mutta ei siitä ole kuin pari päivää, kun herra valitti selkäkipuaan ja ettei voi tehdä mitään. Just. Ja tänä aamuna kun en meinannu päästä ylös sängystä ja jotain siinä ähisin, että onpa kipeä ala maha, niin mies van ,että elä vaan nyt ala synnyttään. Joo, enhän mä nyt tänään, kun tulee formulat ja lätkät. Valitaan parempi päivä. :P Ei ehkä mies oo tajunnu, ettei huumorintaju ole ihan normi näin loppuraskaudesta.
 
Multa ei kukaan ole kysellyt oikein mitään. Anoppi välillä kysynyt vain, että "miten maha voi"..

Mulla oli viime yö todella katkonainen. Aamuyöllä oli todella vaikea olla. Huomasin heräileväni jatkuvasti ja sitten tajusin, että heräilen sen takia kun supistelee. En kuitenkaan reagoinut siihen sen kummemmin, kun eivät olleet niin kivuliaita, koska kuitenkin nukahtelin sitten aina kun helpotti.
Miehelle sanoin sitten aamulla, ettei tullut oikein nukuttua ja kerroin, että aamuyöllä alkoi supistelu ja supisteli myös, kun oli aika nousta ylös sängystä. Hän ei oikein reagoinut asiaan mitenkään, mikä harmitti.. En oikeastaan tiedä miten hänen olisi täytynyt edes reagoida, mutta jotain kuitenkin odotin.
Vauva myös nykyään hikottelee paljon (esim. just tänä aamuna) ja kerroin siitäkin hänelle, jos hän olisi vaikka halunnut tuntea kädellä sen, mutta eipä hän siihenkään reagoinut oikeastaan millään tavalla.

Tunnustelin keittiön pöydän ääressä itsekseni vauvan hikottelua ja liikkeitä, ja sitten tajusin kuinka yksinäistä oikeastaan on olla raskaana. Esikoisen kohdalla mies oli armeijassa, jolloin sitä oli oikeastikin aikalailla yksinään, kun hänellä oli kiinnioloja paljon ja oli yksi kuukausi, kun hän ei päässyt kotiin ollenkaan.
Onhan hän nyt tämänkin raskauden aikana ollut paljon poissa, mutta kuitenkin kotona on useammin.
Silti on tuntunut aika yksinäiseltä raskauden suhteen.
Toisaalta, itsehän tietenkin sisälläni tunnen kaiken, vauvan kasvun ja liikkeet ja mies ei niitä asioita ole pystynyt tuntemaan.

Mä en oikeastaan kauheasti hermostu mistään, vaikka moni asia välillä ärsyttääkin.
Taidan olla liian väsynyt reagoimaan :p
 
Heh, tavallisesti ei (todellakaan) mitään valittamista parisuhteeseen liittyen, mutta myönnän pari päivää sitten ilmoittaneeni (muuten erittäin herttaiselle ja rakastettavalle) miehelle, etten sitten muuten enää jaksa kuulla 'urheilussa kipeytyneestä sorminivelestä', 'varpaasta johon sattuu jos siihen osuu jotain' tai 'vähän huonosta olosta, ku on tää helle'.. Siis muiden muassa :)

Yleensä tajuaa kyllä onneksi nopeasti, mutta nyt oli tullut vähän turhan monta pikkuvikaa valitettua just samoihin aikoihin, kun mulla on nivuskivut ihan tosissaan alkaneet ja veto täysin poissa. Kuukausi sitten en varmaan olisi edes kiinnittänyt asiaan huomiota.
 
Aivan ihana munkin mies on ollut tämän raskauden aikana ja kiitollinen olen siitä :)
En sitten tiedä odotinko hänen jotenkin olevan "yli-innostunut", kun tämä raskaus kuitenkin oli lähtöisin hänen ajatuksestaan :p
Esikoinen kun sai alkunsa suoraan sanottuna ihan väärään aikaan ja kaikki oli aikalailla raskautta vastaan ja yksin tein sen päätöksen etten halua keskeyttää raskautta.
 
Täällä on myös vähän pinna tiukalla, varsinkin näillä keleillä kun tuntuu, että kaikki on liikaa niin henkisesti kuin fyysisesti.

Tuo vauvan sukupuoli asia on yks josta hermostun heti varsinkin yhden sukulaisen takia (miehen puolelta). Heillä siis juurikin tää "täydellinen" perhe, tyttö ja poika. Joka on siis ihan ok muttei mun mielestä saisi muihin perheisiin vertailla.. Meillä siis esikoinen on tyttö ja olen aikaisemmin maininnut, että itselle ei niin väliä mutta neidille toivoisin siskoa kun itsellä ei ole. Nyt saatiin juuri ti, että pikkusisko on tulossa :Heartred Mies kertoi tämän tuolle sukulaiselleen niin hän oli kuulemma vain todennut, että sitten pitää vielä tehdä se poika :/ Pistää niin kiukuttaan kun itse oon ikionnellinen tyttö-uutisesta!

Ja miehet.. en viitsi edes alkaa tähän romaania kirjoittamaan :wink Ihana ja hyväsydäminen mies on mutta ei kyllä ole yhtään hajuakaan siitä miltä tuntuu olla raskaana :wink

Sent from my GT-I9506 using Vau Foorumi mobile app
 
Onnea tyttöuutisesta Persikka! Itsellä hyvin samansuuntaiset tuntemukset ollut, kun ei sitä omaa siskoa ole, oon ollut ikionnellinen että omilla lapsilla on siskoja:p...nyt vaan sitten kovat odotukset esikoisella että tulis vihdoin se velikin- pitää kuulemma yrittää uudelleen jos taas on sisko (NOOOT; alkaa sen verta vanhalta ja vaivaiselta tuntua tää odottaminen, jään odottamaan mummoutumista seuraavaksi:rolleyes:)

Mä oon taas ikionnellinen että mies on tommoinen raavas ja karkea, ei sitä kiinnosta raskausjutut ja hetkauta mun heiluvat tunteet.. pysyy jollakin järki tässä huushollissa:p. mutta kovasti odottaa jo mua takaisin tän raskauskehon alta- kiva huomata että toisinaan on jo innoissaan kuinka pian se aika taas koittaa..
 
Meillä oli esikoisen kohdalla niin, että varsinkin miehen suvun puolelta ihmiset innostuivatkin raskaudesta sen jälkeen, kun saivat kuulla tytön olevan tulossa.
Tämäkin saattaa olla tyttö, josta anoppi (joka on aina itse toivonut tyttöä, mutta saanut 2 poikaa) oli hyvin innoissaan tästäkin.
Mies ei vaikuttanut pettyneeltä, että toinen tyttö olisi tulossa, vaikka pojasta me oltiinkin puhuttu, että olisi kiva saada :)
Mies kyllä ultran jälkeen heitti, että "mites olis toinen heti perään", mutta toivottavasti oli vain vitsi, koska itse ainakin vain naurahdin :p
 
Meillä mun äiti ja sisko olivat kanssa pettyneitä siitä, että tulee poika. Tai no, äiti koitti kyllä peittää pettymystään, mutta kyllä sen silti kuuli. Olivat kuulemma jostain syystä olettaneet vain, että tyttö olisi tulossa.

Sinänsä minusta on hassua loukkaantua tästä (nimittäin minähän vähän salaa loukkaannuin noista reaktioista), sillä olin itsekin toivonut tyttöä ja olin aluksi ollut pettynyt kun kuulin sukupuolen. En kyllä tiedä, miksi niin monet tuntuvat aina toivovan tyttöä? Nyt olen oikeastaan sitä mieltä, että parempi vain että tulee poika. Ei sillä sukupuolella loppujen lopuksi ole tosiaan väliä, vaan sillä että tulee terve lapsi. :) Ja mä luulen että mulle on parempi saada ensiksi poika, tytölle olisi helposti mennyt kasaamaan paineita ja ihanteita, joita on itseensä kohdistanut ja koittanut kasvattaa lapsesta ns. täydellistä versiota itsestä, kun taas pojan varmaan antaa olla oma persoonansa helpommin.

Mutta jos toinen lapsi joskus tulisi, silloin toivoisin kyllä tyttöä. Tytön kasvattaminen olisi myös kiva kokea.
 
Jee, viiminen työpäivä takana! Oli jokseenkin rankat viimiset päivät, elilinen hoidettiin vajaalla miehityksellä sairastumisen vuoksi. Mutta nyt se on ohi! :smiley-bounce012 Tänään kyllä alavatta juili / vihlo ihmeellisesti, tais vauva jotenki painaa tuonne alaspäin enempi... nyt otetataan rennosti, tai ainaki yritetään.

Mä ite toivoisin et tää olis tyttö, mut jos vattan muotoo kattoo niin olis totaalisen klassinen poikavatta. Mutta saapa nähdä. Olis se kiva saada tyttö sukuun, siis mun puolen, pelkkiä poikia nyt syntyny... Jos on poika niin oon sanonu miehelle et sis kolmas kerta toden sanoo :p ei nyt tytön takia ruveta suomee kansottaan mut kuiteski :rolleyes:
 
Itse odotin esikoisen olevan poika ihan viimeiseen asti, vaikka ultrassa joka kerta sanoivat tytöksi ja oikeassa olivat :)
Nyt kun ei saatu ihan 100% tyttöä ultrassa niin olen valmistunut siihen, että kumpi tahansa voi tulla eikä ole väliä kumpi tulee, vaikka poikaa olen tästäkin jostain syystä ajatellut alusta asti :grin
Vatsan perusteella kaikki on epäillyt poikaa, neuvolassakin.
Musta on oikeastaan kiva, kun ei tiedä, että kumpi sieltä on tulossa.
 
Meillä äidin ensimmäinen reaktio oli sukupuolen kuullessaan, että: "Jaa, et se sinäkään sitten osaa muita kuin poikia tehdä." :/ Ei se sillä varmaan mitään pahaa tarkoittanut, mutta särähtää kuitenkin korvaan. Ihan niin kuin tuohon olisi pystynyt itse vaikuttamaan.

Onneksi tuli kommentti kuitenkin niin varhaisessa vaiheessa. Nyt tai syntymän jälkeen olisin varmasti suuttunut tosissaan. Hormoonit. :Heartred
 
Meillä isä oli onnessaan pojasta, kun esikoinen syntyi. Mulla kun on sisko ja isä varmaan aina toivonut poikaa :) itse kai kanssa toivoin tyttöä, mutta sama se tosiaan kumpi tuli, kun maailman rakkain tuo nappula on sukupuoleen katsomatta! Nyt silti kyllä jotenkin ihanaa, kun tulee tyttö. Vaikka toisaalta tällä kertaa tavallaan toivoin toista poikaa, jos olisivat sittem esikoisen kanssa tulleet läheisemmiksi. Mutta mene ja tiedä, ihania nuo nappulat aina ovat :Heartred
 
Niin, lisätäkseni vielä, mun tekis mieli ihan anopille v****illakseni saada nyt se tyttö :grin Mutta eipä sillä ole oikeasti väliä, kunhan tulee lapsi :Heartred Mielellään terve, mutta siihen(kään) ei oikein voi itse enää vaikuttaa.

Kyllä meilläkin mies oli eilen oikein ajattelevainen. Tuli töistä alkuillasta, olin lasten kanssa pihalla touhuamassa. Mies siinä heti tokaisi tullessaan, että "et voi uskoa kuin kuuma mulla on" o_O En tietenkään, mullahan ei ole lainkaan kuuma tässä kropassa jossa meitä on kaksi...

Kohta alkaa peli!!!!
 
Onpa kyllä "kiva" kuulla, että muutkin painaa menemään hormonihöyryissä :). Minä ainakin odotan, että saisi jo omat aivot takaisin :p. Jostain luin, että poika aiheuttaa pahimmat odotusraivot, täällä kolmas tyttö tulossa ja pelottaa ihan ajatella millainen olisin ollut poikaa odottaessa, jos tuo pitää paikkansa..

Taas tulee tosi kipeitä supistuksia, mutta tokkopa tässä vieläkään mitään tapahtuu. Monena päivänä jo laskenut supistuksia, turhauttaa... Mieskään jaksa enää kuunnella ruikutustani...
 
Mulla oli kans kolmannen odotuksessa sellaisia öisiä kellotettavia supistuksia - VIIKKOJA:confused:(en tarkoita masentaa:wink-toivottavasti synnytät jo tulevana yönä!) joka toinen yö sai nukkua ja sitten taas nosti toivo päätään..kaikki ristikkolehdet oli täynnä kellonaikoja:grin. Jääpähän muisteltavaa, eikös:happy090

nyt ei mitään. tai no jotain paineentunnetta ehkä muodostumassa alakertaan:), jotain sekin, ehkä..
 
Heräsin just isosta lätäköstä, tää ei haise millekään ja mua oksettaa ihan sikaan, vauva on levoton kuin mikä, mä en tiiä oliko tuo vettä vai pissaa, oksensin todella rajusti ja jatkuvasti lorsahtaa kun kakoo oksennusta.... nyt vaan seuraillaan alkaako supistaa, maha on oudon tuntunen
 
Voi hurja Odecca! Joko oot mennyt sairaalaan?
Kovasti kyllä tositoimilta kuulostaa!
 
En oo menny kotona seurailen, naikkarilta sanovat et voin seurailla tuonne iltapäivään asti ja sit näytille kun ei tiedetä oliko vettä vai kusasinko alleni..... maha tuntuu erilaiselta ja siitä voi erottaa vauvan muodot ja hitusen on semmosta menkkakipua selässä ja alavattalla, mutta yhtäkään supistusta ei ole tullut ja kolme kertaa loris, mutta nyt ei oo lorisutkaan, eli seuraillaan ja kuulostellaan :) Aamuyöstä tuli mieskin kotiin reissusta niin ei haittaa vaikka tarttis lähteä. Yöllä olin esikoisen kanssa kahdestaan kotona niin ihan vähän alko jänskättää et jos tartteekin jo lähteä.
 
Kiitos kaikille vauvaonnitteluista! :love2 Täällä kotiuduttiin eilen kun pojalle tuli 2 vrk ikää. Poika on maailman ihanin tapaus (ehkä hieman puolueellinen ajatus...:wink ) ja kaikki on mennyt hyvin. Yöllä valvotaan mahavaivoja, mutta kuulunee asiaan. Isosisko on ottanut tulokkaan ihanasti vastaan, joten ei ainakaan vielä ongelmia silläkään puolella.

Odeccalle tsemppiä tähän päivään.

Palailen asiaan myöhemmin, nyt pitää avata maitobaari.

Muoks, Jaan ihan täysin Gemini tuon tunteen, että raskaus on yksinäistä aikaa. Meillä mies ei tässä eikä edellisessäkään raskaudessa huomioinut raskautta juuri mitenkään. Tässä ehkä pikkaisen enemmän kun viimeksi, mutta ei todellakaan ole mikään masunsilittelijä-iskä. Mutta pääasia että rakastaa lapsiaan ja on niiden synnyttyä ihana iskä.
 
Hui, kuulostaa jotenkin pelottavalta tuo tilanne :eek:
Odecca, minkälainen vointi sulla nyt on?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top