Toukokuun turinat
- Ketjun aloittaja odecca
- Aloituspäivämäärä
Mä oon koko raskauden pitäny ihan mun omia tavallisia vaatteita. Alkuraskaudesta ostin yhdet äitiysfarkut mutta en tykänny niistä päällä joten eiopä tullut kuin pahimmilla pakkasilla pidettyä pari kertaa. Muuten oon pitäny legginsejä, tunikoita, mekkoja ja tosi pitkiä toppeja :)
Ostin Lapsenpäästäjän puodista muutaman tosi kauniin mekon joita voi sitten käyttää myös synnytyksen jälkeen kun ovat myös imetykseen sopivia. Itse en todellakaan mahdu mun normi kesävaatteisiin etenkään mekkoihin koska rinnat on niin valtavat ja kaikki mekot tyköistuvia. Mulla ainankin niin sellainen olo ettei tee mieli laittaa enää edes housuja jalkaan kun ne jotenkin ahdistaa.
Sent from my iPhone using Vau Foorumi
Sent from my iPhone using Vau Foorumi
En mäkään odota mahtuvani omiin kesävaatteisiini vielä tänä kesänä. Eli tulee varmaan melkonen vaatekriisi synnytyksen jälkeen. Mutta toisaalta en viitsi etukäteenkään lähteä ostelemaan, kun ei yhtään tiedä mikä menee päälle ja koska...
Murmur14
Jostain jotain jo tietävä
Pakko purkaa mieltä tänne, kun ei oikein muualle kehtaa... Nyt ottaa niin helvetisti kupoliin ettei mitään rajaa. 
Oltiin jo monta kuukautta sitten sovittu äidin kanssa, että kun synnytyksen aika tulee, niin se tulee meille vahtimaan tuota 8-vuotiasta. No nyt kun kävi ilmi, että vaavi on sen verran iso, että todennäköisesti käynnistetään synnytys kesäkuun ekalla viikolla (ellei aiemminkin), niin äiti olikin sopinut menevänsä mun siskon luo toiselle puolelle Suomea kotivahdiksi kesäkuun aluksi. Sisko lähtee itse kuntoutukseen ja siskon miehellä on vaikeuksia liikkua, joten tarvitsee apuja. Siskolla on kyllä kolme aikuista poikaa, jotka kaikki asuvat tuolla samalla paikkakunnalla. Meillä ei ole täällä muita sukulaisia...
Minä en tajua, miksi tuo äiti on mennyt lupautumaan tonne, vaikka to meidän juttu oli sovittu jo niin paljon aiemmin?! Sillä on itsellä kuitenkin neljä lasta, joten kuvittelisi, että se synnytys ei nyt ihan välttämättä tapahdu just laskettuna päivänä (joka meillä olisi ollut 13.6..). Nyt se on tulossa takaisin vasta 6.6. Me ollaan silloin varmaan kotona jo vauvan kanssa.
Varmaan vaikuttaa hormoonitkin tähän, mutta nyt raivostuttaa ja itkettää tämä tilanne ihan älyttömästi.
Nyt pitää yrittää keksiä jotain vaihtoehtoista hoitopaikkaa pojalle, kun alkuperäisen suunnitelman mukaan se olisi saanut viettää kesäloman alun kotona omissa ympyröissä, eikä olisi tarvinnut miettiä sairaalakassin pakkaamisen lisäksi vielä reissukassia pojallekin. Jos nyt sille mitään paikkaa keksitään.
Oltiin jo monta kuukautta sitten sovittu äidin kanssa, että kun synnytyksen aika tulee, niin se tulee meille vahtimaan tuota 8-vuotiasta. No nyt kun kävi ilmi, että vaavi on sen verran iso, että todennäköisesti käynnistetään synnytys kesäkuun ekalla viikolla (ellei aiemminkin), niin äiti olikin sopinut menevänsä mun siskon luo toiselle puolelle Suomea kotivahdiksi kesäkuun aluksi. Sisko lähtee itse kuntoutukseen ja siskon miehellä on vaikeuksia liikkua, joten tarvitsee apuja. Siskolla on kyllä kolme aikuista poikaa, jotka kaikki asuvat tuolla samalla paikkakunnalla. Meillä ei ole täällä muita sukulaisia...
Minä en tajua, miksi tuo äiti on mennyt lupautumaan tonne, vaikka to meidän juttu oli sovittu jo niin paljon aiemmin?! Sillä on itsellä kuitenkin neljä lasta, joten kuvittelisi, että se synnytys ei nyt ihan välttämättä tapahdu just laskettuna päivänä (joka meillä olisi ollut 13.6..). Nyt se on tulossa takaisin vasta 6.6. Me ollaan silloin varmaan kotona jo vauvan kanssa.
Varmaan vaikuttaa hormoonitkin tähän, mutta nyt raivostuttaa ja itkettää tämä tilanne ihan älyttömästi.
Nyt pitää yrittää keksiä jotain vaihtoehtoista hoitopaikkaa pojalle, kun alkuperäisen suunnitelman mukaan se olisi saanut viettää kesäloman alun kotona omissa ympyröissä, eikä olisi tarvinnut miettiä sairaalakassin pakkaamisen lisäksi vielä reissukassia pojallekin. Jos nyt sille mitään paikkaa keksitään.
Voi ei... Pakko sanoa, että aika ikävästi on sun äitisi toiminut, varsinkin kun tietää, että synnytys voi käynnistyä minä hetkenä hyvänsä eikä vasta juuri silloin laskettuna aikana.. Ja kun teillä se tilanne on ettei ole muitakaan lähettyvillä.. 
Olisiko mahdollista keskustella, jos joku niistä omista pojista menisi?
Tai voisiko teidän poika mennä mumminsa mukaan?
Onko teillä ystäviä siinä lähialueella, jonne poika voisi mennä synnytyksen ajaksi?
Omalla tytölläni on tässä kavereita, joiden äitien kanssa olen keskustellut etukäteen, että hätätapauksessa voin viedä sinne hoitoon.
Milloin saatte tietää käynnistyspäivän?
Ja todellakin saa itkeä, jos siltä tuntuu!
Mä itsekin loukkaantuisin tuossa tilanteessa, jos oma äitini tekisi noin.
Ja varsinkin, jos asioista on sovittu jo etukäteen
Olisiko mahdollista keskustella, jos joku niistä omista pojista menisi?
Tai voisiko teidän poika mennä mumminsa mukaan?
Onko teillä ystäviä siinä lähialueella, jonne poika voisi mennä synnytyksen ajaksi?
Omalla tytölläni on tässä kavereita, joiden äitien kanssa olen keskustellut etukäteen, että hätätapauksessa voin viedä sinne hoitoon.
Milloin saatte tietää käynnistyspäivän?
Ja todellakin saa itkeä, jos siltä tuntuu!
Mä itsekin loukkaantuisin tuossa tilanteessa, jos oma äitini tekisi noin.
Ja varsinkin, jos asioista on sovittu jo etukäteen
Murmur14
Jostain jotain jo tietävä
Kiitos Gemini sympatiasta. <3
Olen tosiaankin loukkaantunut äidille, mutta se nyt tuntuu olevan jotenkin ihan pihalla koko touhusta. Viime puhelun aikana se ihmetteli, että meinaako mun mies tosiaan olla sairaalassa koko synnytyksen ajan ja vielä jäädäkin sinne...
Itse se on synnyttänyt aikana, kun miehet ei ole ollut synnytyksessä mukana, joten kai sillä on vähän vanhat käsitykset asioista. Tai sitten se alkaa olla jo vähän seniili... En tiedä.
Samaa kuitenkin mietin, että miksei ne pojat voi käydä siellä siskon luona auttelemassa, kun tarvii, kun asuvat kuitenkin parin sadan metrin etäisyydellä kaikki toisistaan. Joku on varmasti aina lähellä. Mutta minähän en aio tuota sanoa, jos eivät itse tajua.
Ja lapsi ei voi sinne lähteä, kun mummi lähtee reissuun jo ennen koulun kevätjuhlaa. Eikä tuo itsekään kyllä sinne halunnut (polttavat ja juovat aika paljon, eikä siellä ole oikein kavereitakaan).
Jos tuo on tärkeämpää, kuin lapsenlapsen hoito ja uuden syntymä (puhumattakaan siitä, että lupasi meille ensin), niin turha odottaa meitäkään ihan heti kylään. Näkeepä lapsen sitten ristiäisissä. Olin ajatellut, että olisi voinut vähän autella täällä kotonakin, kun en ole jaksanut paljoa itse siivoilla. Mutta jääpä sekin sitten.
Voi perkele, että vi****aa!
Veli asuu perheineen Helsingissä, joten se voisi olla yksi vaihtoehto. Siellä on kuitenkin serkut (11 ja 12 -vuotiaat) kesälomalla - elleivät sitten ole jollain leirillä just samaan aikaan. Mutta aikuisiahan siellä ei sitten ole vasta kuin töiden jälkeen, joten päivät nuo lapset olisivat keskenään ja oma huolensa sitten olisi siinäkin.
Jos tuo ei onnistu, niin kai se on ruvettava kyselemään pojan kavereiden vanhemmilta hoitopaikkaa...
Ensi viikon perjantaina menen taas kokoarvioon ja siinä kai sitten päätetään, milloin käynnistetään. Silloin on juuri 38 viikkoa täynnä...
Olen tosiaankin loukkaantunut äidille, mutta se nyt tuntuu olevan jotenkin ihan pihalla koko touhusta. Viime puhelun aikana se ihmetteli, että meinaako mun mies tosiaan olla sairaalassa koko synnytyksen ajan ja vielä jäädäkin sinne...
Itse se on synnyttänyt aikana, kun miehet ei ole ollut synnytyksessä mukana, joten kai sillä on vähän vanhat käsitykset asioista. Tai sitten se alkaa olla jo vähän seniili... En tiedä.
Samaa kuitenkin mietin, että miksei ne pojat voi käydä siellä siskon luona auttelemassa, kun tarvii, kun asuvat kuitenkin parin sadan metrin etäisyydellä kaikki toisistaan. Joku on varmasti aina lähellä. Mutta minähän en aio tuota sanoa, jos eivät itse tajua.
Ja lapsi ei voi sinne lähteä, kun mummi lähtee reissuun jo ennen koulun kevätjuhlaa. Eikä tuo itsekään kyllä sinne halunnut (polttavat ja juovat aika paljon, eikä siellä ole oikein kavereitakaan).
Jos tuo on tärkeämpää, kuin lapsenlapsen hoito ja uuden syntymä (puhumattakaan siitä, että lupasi meille ensin), niin turha odottaa meitäkään ihan heti kylään. Näkeepä lapsen sitten ristiäisissä. Olin ajatellut, että olisi voinut vähän autella täällä kotonakin, kun en ole jaksanut paljoa itse siivoilla. Mutta jääpä sekin sitten.
Voi perkele, että vi****aa!
Veli asuu perheineen Helsingissä, joten se voisi olla yksi vaihtoehto. Siellä on kuitenkin serkut (11 ja 12 -vuotiaat) kesälomalla - elleivät sitten ole jollain leirillä just samaan aikaan. Mutta aikuisiahan siellä ei sitten ole vasta kuin töiden jälkeen, joten päivät nuo lapset olisivat keskenään ja oma huolensa sitten olisi siinäkin.
Jos tuo ei onnistu, niin kai se on ruvettava kyselemään pojan kavereiden vanhemmilta hoitopaikkaa...
Ensi viikon perjantaina menen taas kokoarvioon ja siinä kai sitten päätetään, milloin käynnistetään. Silloin on juuri 38 viikkoa täynnä...
Voi Murmur14, ymmärrän kyllä hyvin! Minäkin vedin pienet pultit jo siitä, että vanhemmat lähti ulkomaan lomareissulle nyt pariksi viikoksi (rv 35 - 37+3) eikä edes kertonut mulle kuin vasta noin viikko ennen lähtöä ihan ohimennen. Ja vauvahan voisi syntyä nyt tänä aikana, vaikka se on tietysti aikas epätodennäköistä. Ei me edes tarvittaisi mun vanhempia tänne sinänsä, mutta se ajatus ettei ne olisikaan välttämättä samassa kaupungissa (tai maassa) silloin oli mun mielestä jotenkin kamalaa. Varsinkin kun meillä ei ole omaa autoa, niin kaikki kuljetukset sairaalaan ja takaisin menis varmaan julkisilla tai taksilla muuten, ja kissat kanssa tarvii jonkun ruokkijan sairaala-ajaksi (tosin varmasti saadaan joku kaverikin nakitettua jos on tarvis).
Olin kanssa jotenkin loukkaantunut, ettei vanhemmille tullut mieleen (tai ettei niitä kiinnostanut), että nyt olis hyvä olla huudeilla kaiken varalta. Kyseessä siis eka lapsenlapsi, joten odotin jotenkin suurta hössötystä, mutta aika rennosti ne on tuntuneet ottavan. Mutta niin, me ei tietenkään oltu sovittu mitään että ne olisi täällä just tänä aikana, ja eihän nyt tod.näk. mitään edes tapahdu ja hyvähän se on, että ne joskus ehtii vähän lomailla jne (molemmat siis vielä töissä ja todella kiireisiä), mutta silti kyllä pikkasen otin nokkiini. Teillä on kuitenkin vähän eri juttu, jos on tiedossa että käynnistys tulossa ja muutenkin noin lähellä laskettua aikaa kun äitisi on poissa.
Olin kanssa jotenkin loukkaantunut, ettei vanhemmille tullut mieleen (tai ettei niitä kiinnostanut), että nyt olis hyvä olla huudeilla kaiken varalta. Kyseessä siis eka lapsenlapsi, joten odotin jotenkin suurta hössötystä, mutta aika rennosti ne on tuntuneet ottavan. Mutta niin, me ei tietenkään oltu sovittu mitään että ne olisi täällä just tänä aikana, ja eihän nyt tod.näk. mitään edes tapahdu ja hyvähän se on, että ne joskus ehtii vähän lomailla jne (molemmat siis vielä töissä ja todella kiireisiä), mutta silti kyllä pikkasen otin nokkiini. Teillä on kuitenkin vähän eri juttu, jos on tiedossa että käynnistys tulossa ja muutenkin noin lähellä laskettua aikaa kun äitisi on poissa.
Muokattu viimeksi:
Murmur14, ymmärrän ärsytyksen ja varmasti myös ois mulla tippa linssissä. Meillä tuo muksu vasta 1v8kk ja oonki koko raskauden höpissy mummille hoidosta. Kuukaus sitten vein sinne jo vaatekassin, että ei varmasti käy epäselväksi, että neiti tulee sitten sinne yötä. :D Mutta menis mullaki hermot, jos mummu keksis jotain muuta ohjelmaa. Tuohan vois olla hyvä idea, että teidän poika menis mummun mukaan sun siskolle? Mutta ihan varmasti keksit pojalle kivan hoitopaikan ja jospa synnytys ei kestäis kauaa, niin iskä pääsee sit kotiin, kun eihän ne osastolla koko päivää isejä salli.
Annisla, ehkä sun vanhemmat aatteli, että käyvät ennen mummiutumista ja pappautumista vielä reissussa. Sitten kerkiää hössätä. :) Meilläki se iski mun vanhempiin heti, kun olin synnyttäny. Mummu sujahti jopa ilman lupaa osastolle kattomaan vauvaa vaatekassin kanssa. Pappa taas soitti pari päivää synnytyksen jälkeen, että on ostanu meille ilmanpuhdistajan. :D Ja nekään ei kyllä häslänny yhtään mun raskauden aikana.
Annisla, ehkä sun vanhemmat aatteli, että käyvät ennen mummiutumista ja pappautumista vielä reissussa. Sitten kerkiää hössätä. :) Meilläki se iski mun vanhempiin heti, kun olin synnyttäny. Mummu sujahti jopa ilman lupaa osastolle kattomaan vauvaa vaatekassin kanssa. Pappa taas soitti pari päivää synnytyksen jälkeen, että on ostanu meille ilmanpuhdistajan. :D Ja nekään ei kyllä häslänny yhtään mun raskauden aikana.
Itse en ole edes vielä miettinyt koko asiaa, että mihin tuo lapsilauma tuikataan, kun lähtö tulee. Täytyy varmaankin jo isovanhempia varotella...mutta esim. mun isä on vuorotyössä ja äitikin tekee töitä vain silloin tällöin ja jos nyt sattuu molemmat olemaan silloin töissä niin ei voi mitään. Miehen vanhemmat on eläkkeellä, mutta aina menossa, varmaan voi heidän kanssa sopia että pysyvät kotosalla...ja onhan mulla noita veljiä ja siskoja joka lähtöön.
Murmur, ymmärrän niin täysin tuon suuttumuksen! Tosi inhottavasti toimittu. Me ollaan siitä onnellisessa asemassa, että anoppilassa on jo monta viikkoa oltu valmiudessa, siltä varalta jos vaikka lähtö tulisi aikaisemmin. Tyttö menee mummille hoitoon, tai jos lähtö tulee keskellä yötä niin anoppi ajaa meille sitten yöllä. Onni on appivanhemmat, jotka todella ymmärtävät nämä asiat.
Eilen tulikin pariinkin kertaan pieni määrä verestävää limatulppaa. Ja supisteli hyvin epäsäännöllisesti puoli kolmeen yöllä. Mutta se siitä, edelleen uskon että yli lasketun ajan mennään.
39+2
Me ollaan siitä onnellisessa asemassa, että anoppilassa on jo monta viikkoa oltu valmiudessa, siltä varalta jos vaikka lähtö tulisi aikaisemmin. Tyttö menee mummille hoitoon, tai jos lähtö tulee keskellä yötä niin anoppi ajaa meille sitten yöllä. Onni on appivanhemmat, jotka todella ymmärtävät nämä asiat. Eilen tulikin pariinkin kertaan pieni määrä verestävää limatulppaa. Ja supisteli hyvin epäsäännöllisesti puoli kolmeen yöllä. Mutta se siitä, edelleen uskon että yli lasketun ajan mennään.
39+2
Murmur14
Jostain jotain jo tietävä
Voi ihanuus, mikä helpotus. Lapsen parhaan kaverin äiti oli lukenut Facebookista tästä tilanteesta (ihan vaan parilla sanalla harmittelin tilannetta) ja soitti mulle ja lupas, että poika voi mennä niille sit kun aika koittaa. :) Ihana ihminen! 
Tää on paras vaihtoehto heti sen jälkeen, että ois voinut olla kotona.
Veljen vaimokin ilmoitti, että heille ois voinut tulla parina päivänä, mutta kun ei tiedä tarkkaa ajankohtaa ja kuinka monta päivää menee sairaalassa, niin tuo kaverin luokse meneminen on parempi vaihtoehto.
Nyt tää melkein itkee täällä ihmisten ystävällisyyden takia... Liikutuksesta.
Tää on paras vaihtoehto heti sen jälkeen, että ois voinut olla kotona.
Veljen vaimokin ilmoitti, että heille ois voinut tulla parina päivänä, mutta kun ei tiedä tarkkaa ajankohtaa ja kuinka monta päivää menee sairaalassa, niin tuo kaverin luokse meneminen on parempi vaihtoehto.
Nyt tää melkein itkee täällä ihmisten ystävällisyyden takia... Liikutuksesta.
Kesäesikko
Jostain jotain jo tietävä
Olen monesti kyllä miettinyt, että on se vaan niin helppoa kun tämä on ensimmäinen lapsi, kaikki on silti niin uutta, että tarpeeksi mietittävää siinä, eipähän tarvi ukkoa onneksi laittaa minnekkään hoitoon
No nyt on sitten alkanut mammaloma täälläkin! :) Ihan huikeaa, kun tuntui aika epätoivoiselta vielä muutama viikko sitten. Esseen palautin tänään (päivää ennen deadlinea jopa) kun oli vika päivä pakollista opetusta, samaten kurssipalautteet ja muut kaikki itsearvioinnit ja suorituskortit. All done! Oli kyllä vähän haikea fiilis, ettei sinne tule nyt palattua reiluun vuoteen ja kurssikaverit jatkaa ilman mua syksyllä.
Pääsin myös yli aamun raskausarpikriisistäni. Ei mulla tarkemmin katsottuna ole kuin yksi uusi raita ja kohtalaisen pieni kuitenkin, ne aiemmin tulleet (noin rv20 jo) on nyt käytännössä huomaamattomat. Mä olen ikävä kyllä tosi epävarma kropastani ja tiedän että on oikeasti pikkaisen kova paikka jos niitä tulee nyt loppuraskaudessa paljon, mutta toistaiseksi ainakin olen ihan fine näiden pikkuviirujen kanssa.
Pääsin myös yli aamun raskausarpikriisistäni. Ei mulla tarkemmin katsottuna ole kuin yksi uusi raita ja kohtalaisen pieni kuitenkin, ne aiemmin tulleet (noin rv20 jo) on nyt käytännössä huomaamattomat. Mä olen ikävä kyllä tosi epävarma kropastani ja tiedän että on oikeasti pikkaisen kova paikka jos niitä tulee nyt loppuraskaudessa paljon, mutta toistaiseksi ainakin olen ihan fine näiden pikkuviirujen kanssa.
Jesss, Annisla! Onneksi olkoon! 
Mulla on ollut jo ennen esikoista noita arpia ja yli 10 vuoden jälkeen, en ole vieläkään hyväksynyt niitä..
Kovasti olen yrittänyt, mutta kyllä ne vaan edelleen harmittaa, ja varsinkin kun niitä tuli lisää esikoista odottaessa ja nyt on vatsaan ilmestynyt tämänkin aikana lisää...
Ärsyttää tämä oma epävarmuus..
Sen takia olenkin ajatellut, että teen sitten niitä asioita, johon voin vaikuttaa kehossa.
Eli kunnon ylläpitäminen, kiinteyttäminen ja muutenkin saada terve kroppa. Ehkä sitä oppisi hyväksymään kehonsa muiden asioiden kautta
Hajottaa tällainen olo, kun tuntuu koko ajan olevan jotain vaivoja..
Mulla on ollut jo ennen esikoista noita arpia ja yli 10 vuoden jälkeen, en ole vieläkään hyväksynyt niitä..
Kovasti olen yrittänyt, mutta kyllä ne vaan edelleen harmittaa, ja varsinkin kun niitä tuli lisää esikoista odottaessa ja nyt on vatsaan ilmestynyt tämänkin aikana lisää...
Ärsyttää tämä oma epävarmuus..
Sen takia olenkin ajatellut, että teen sitten niitä asioita, johon voin vaikuttaa kehossa.
Eli kunnon ylläpitäminen, kiinteyttäminen ja muutenkin saada terve kroppa. Ehkä sitä oppisi hyväksymään kehonsa muiden asioiden kautta
Hajottaa tällainen olo, kun tuntuu koko ajan olevan jotain vaivoja..
Persikka
Satasella mukana keskusteluissa
Tänään viikkoja kasassa 37+0 , esikoisen syntymäviikot :) muttei näköjään tän toisen 
Oon ajatellu kyllä, että tää toinen sais mennä sinne vkolle 39. ..toisaalta tää helle ja sen johdosta paisuminen tekee kyllä sen, ettö vois lähtee synnyttään samantien!
Sent from my GT-I9506 using Vau Foorumi mobile app
Oon ajatellu kyllä, että tää toinen sais mennä sinne vkolle 39. ..toisaalta tää helle ja sen johdosta paisuminen tekee kyllä sen, ettö vois lähtee synnyttään samantien! Sent from my GT-I9506 using Vau Foorumi mobile app