Toukokuun touhut

[Martuti]

åke ja tiu,
no mä en todellakaan ole timmissä kunnossa mutta halusin silti mennä siihen masukuvaukseen.

Ammattilainen osaa kyllä valojen, varjojen, taustojen, kuvakulmien ja Photoshopin kanssa pelata niin, että saadaan hyviä kuvia vaikka vähän olisikin ylimääräisiä kiloja ja selluliittia... ja vaatetuksella voi kanssa pelata.
Mä uskon ja toivon että saadaan hyviä kuvia ihaniksi muistoiksi

Oltiin siis miehen kanssa molemmat siellä kuvauksessa. Aluksi otettiin vain musta ja masusta kuvia, ja sitten mieskin tuli mukaan.

Ensin niissä kuvissa, joissa olin vain mä, mulla oli ylläni pelkät valkoiset pikkuhousut, ja sitten sellaisen vähän läpikuultavan kankaan kanssa peiteltiin kriittisiä paikkoja.
Sitten puin päälle myös rintaliivit, ja sellaisen pitsisen boleron joka jätti masun paljaaksi.
Otettiin kuvia niin että seisoin, istuin ikkunalaudalla, loikoilin säkkituolissa...

Miehen kanssa kun kuvattiin, oli meillä molemmilla farkut jalassa mutta paidat pois, mulla rintaliivit.
Osa kuvista rajattiin niin, että ei kasvot tai jalat näkyneet, osa sitten ihan kokovartalo-kuvia.

Pari tuntia siinä kuvauksessa meni, ja koevedokset saadaan sähköpostiin vissiin jo huomenna :) Niistä sitten 3 parasta valitaan, joista tulee ihan valokuvat. Toki enemmänkin kuvia saa lisämaksusta.

Yhteensä 180€ siis maksoi tuo kuvaus ja siihen valokuvat, saadaan ne sitten myös digitaalisina niin voi laittaa esim. nettiin.

 

[Martuti]

Niin juu ja siis onhan meillä lisäksi lähes joka toinen viikko itse otettuja valokuvia... joko olen itse ottanut peilin kautta, tai mies on ottanut. Mutta niissä lähinnä seurataan masun kasvua, ovat siis melko erilaisia tunnelmaltaan. Ja meillä nyt on tuollainen ihan perus digikamera, jossa ei paljoa ole hurraamista

 

[kyfi9786]

Juu meikäläinen vihaa muutenkin kuvattavana olemista joten täällä ei tulis kuuloonkaan et menisin tollaseen kuvaukseen ja viel kekkuloitteen lähes ilkosillani.. En oo muuten yhtäkään kuvaa ottanu koko raskausaikana, enkä ota.. En oo sellanen et myöhemmin kiinnostas muistella tätä aikaa..

 

[röllykkä]

-​

 

[åke]

Mahtavalta kuulostaa Martuti! :) Ammattilaisen ottamat kuvat ja ne muokkaukset jne on aivan mahtavia. Oon ihan kade sulle! Niistä tulee varmasti aivan upeita kuvia.
Olen samaa mieltä omalla kohdallani Pommiinan kanssa, etten pidä olla kuvattavana, mutta (ristiriitaista) silti tahtoisin tuollaisen luksuksen ja otan pitkin raskautta kuvia, jotta oikeasti myöhemmin voin katsoa, hui olinpas iso/pieni tms. :)

Oliko Martuti sulla itsellään valmiiksi tuo bolero (vai mikä se nyt olikaan) vai kuuluiko valokuvaajan valikoimiin?

 

[Martuti]

^ Mulla oli se itsellä valmiina, olen johonkin juhliin joskus ostanut. Mutta valokuvaajalla oli erilaisia kankaita, enemmän tai vähemmän läpinäkyviä, joiden kanssa sai aika kivasti kriittisiä paikkoja peiteltyä (rinnat, jenkkakahvat, selluliitit reisistä...) ja sitten valoilla oikeasti aika paljon kanssa sai pelattua, ja kuvakulmilla.
Saatiin meinaan jo ne koevedokset, nyt pitäisi tehdä tiukka päätös ja valita 3 parasta. Luulen kyllä, että otetaan muutamat lisätilauskuvatkin, oli niin paljon onnistuneita kuvia, kun tilanteita, rekvisiittoja, kuvaustaustoja yms. vaihdeltiin paljon. Eniten tykkään niistä kuvista, joissa ollaan yhdessä miehen kanssa, mutta kyllä sieltä taitaa muutama sellainenkin kuva valikoitua, joissa olen vain mä masuni kanssa :)

 

[kyfi9786]

Tänään taas oli sellanen "vihaan elämääni" aamu/aamupäivä! Masensi ihan törkeesti ja tuli fiilis etten jaksa enää sekunttiakaan tätä paska raskautta! Itkua tuli sit tihrustettua.. Voi tota mies parkaa kun joutuu kaikki kestään, oli kyllä ihanan lohduttava ja toi mulle oikeen aamupalan sänkyyn.

Tosin rupes kyl hieman huvittaan kun se oli tarjottimelle hakenu ulkoota penkistä kukkasen ja mieli teki sanoo et " Mä kun vaivalla yritän saada kukat pysyyn hengissä, niin sä se poimit sit ne vielä kaikista hienoimmat sieltä tarjottimelle kuoleen!! " Mut en todellakaan sanonu mitään, oli se niin kauniisti tehty kummiski..

Äsken just sain itteni kömmättyä ylös sängystä, josko se mieli rupeis täst viel kirkastuun..

 

[anhe]

Täälläkin on mieli mustana ollut aamusta asti. Lisää ongelmia tuntuu ilmaantuvan joka nurkan takaa, nyt epäillään mulla raskaushepatoosia. Kävin tänä aamuna labrassa niin eiköhän alkuviikosta saada sitten tietää onko tässä tääkin vaiva riesana. Alan olla aika valmis saamaan tämän vauvan maailmaan. Mie itkin koko aamun kaikki kauhukuvia mitä mieleen on tulvahtanut.

 

[Mimmi]

Itkua täälläkin väännetty. Ei löytynyt päivällä mitään parempaa päälle kauppaan ja iski epätoivo. Plus muutenki oli ruma ja lihava olo ja eka raskausarpi on tullut mahaan. Niitä löytyy yllin kyllin tisseistä ja reisistä mut jotenki toi mahassa oleva sai päivän menemään pipariksi.. huoh, valmis olisin mäki synnärille ja saamaan oman kropan takaisin!

Sent from my GT-S7560 using Vau Foorumi mobile app

 

[pauski90]

Masennus päiviä on ilmeisesti ollut muillakin Mä sain kauheen kiukku kohtauksen eilen ku mies nukku taas puoleen päivään ja ku heräs meni auttamaan kaveriaan remppa hommissa. Me nähdään nykyään tosi vähän. Tuntuu et mä senku istun vaan yksinäni kotona ja mies on aina töissä. Avauduin sit kunnolla ku se tuli illalla kotiin et tuntuu pahalle, ihan ku se ei haluis olla mun seurassa enää ollenkaan ja lähin illalla kasin aikaa moikkaamaa vanhaa työkaveria töihin ja olinki siellä kahteentoista asti. Mies raukka oli ihan ihmeissään, hän kun vain auttoi kaveriaan rempassa ja oli ollu huolissaanki ku mua ei näkyny... Ehkä mä vähän ylireagoin, kiukkukohtaukset on löytäny tän mamman vihdoin Tänäänki mies lähti puol 8 töihin eikä vieläkään näy kotona... Noh onneks on viikonloppu edessä ja saa olla oman mussukan kainalossa pari päivää, jos tää hellyyden kipeys vähän helpottais

 

[Martuti]

Mua alkaa jotenkin nyt tympimään tää kotona olo. Koska mä en jaksa tehdä enää mitään, ja rauhallisesti käskettiin ottaa, niin ei ole oikein tekemistä Ja mies on kanssa pitkiä päiviä töissä... ja nyt monelle viikonlopulle sumplinut kauheasti kaikkea menoa... parina viikonloppuna menee koko viikonlopuksi sukeltamaan, ja baarireissunkin on suunnitellut... silloin menee siis sitten kaverille yöksi ja tulee seuraavana päivänä ajokunnon salliessa kotiin (eli illalla ). Mutta toisaalta mä myös usutin häntä tekemään nyt vielä kaikkea mahdollista mitä haluaa, kun tahdon hänet sitten kotona pitää kun laskettuun aikaan on pari viikkoa, ja sitten tietty vauvan synnyttyä muutaman viikon ajan.

 

[Miu88]

Mulle ekat raskausarvet tuli joskus rv20 jälkeen, mut ei niitä nyt yhteensä ole (vielä ) kuin joku neljä pientä. Ne ei vielä aiheuta sen suurempaa ulkonäkökriisiä, kun tavallaan kuuluvat tohon isoon mahaan, mut entäs sit ku maha lähtee........ eli sen puoleen en kauheesti oota mahan katoomista ja sitä "oman" kropan takas saamista, kun just on tähän tottunut tähän palloon ja se mikä tän jälkeen tulee, ei varmaan oo se OMA mikä sillon ennen oli

 

[lunastar]

^ Noihin raskausarpiin sopeutuu aika hyvin ja sitten kun aikaa kuluu, niin ne vaalenee niin, ettei niitä oikeastaan muista enää. Ja sitä etanavoidetta kannattaa käyttää, jos paranesivat nopeammin (mitä joku siis kehui, ei kokemusta itsellä). Itse teininä lihoin jossain vaiheessa niin paljon, että tuli raskausarpia mahaan (kyllä muuten eka poikaystävä oli kauhuissaan kun kysyi mitä ne on ja kerroin, että niitä kutsutaan raskausarviksi ), mutta niitten kanssa on oppinut elämään :) Nyt itseasiassa uusia ei ole Toukan ansiosta onneksi tullut itselle :) Tosin kun niitä on jo vanhastaan, niin eipä niistä mitään kriisiä varmastikaan tulisi :)

Mutta näköjään on ollut kiukkupäivä. Itsellä oli töissä melkoista härdelliä ja kiukkuisia asiakkaita. "Paras" tapaus vihjaili, että meikäläisellä on AIDS (ei saanut haluamaansa, kun ei suostunut antamaan henkkaria mulle käteen (pitää saada, jotta voidaan varmistaa, että on aito eikä esim. kopio siellä muovin takana) ja vihjaili tautien siirtymisestä sen kortin kautta). Pahoitin mieleni, mutta ihan piruttanikaan en antanut tuumaakaan periksi kun oli mulkku. Mukavalle asiakkaalle olisin saattanutkin antaa periksi, mutta sitä saa mitä tilaa. Onneksi sitten oli niin kiukkuinen olo, että sain itseni salille ja salitreenin yhteydessä tuli tehtyä mielikuvaharjoittelua. Ja mietin että raskausko tän aiheuttaa. Ei meinaan koskaan oo ollu tommonen fiilis ja noin voimalliset mielikuvaharjoittelut (jokaisella väännöllä esim. puntin nostossa kuvittelin tän mulkun nassun siihen mun käden kohteeksi - tuli muuten voimaa nostoihin! - niin että veri lentää ). Mutta mielikuvaharjoittelu auttoi! Paljon parempi fiilis, kun sai pahan olon purettua pois - ja miehen kanssa kotona sai jo nauraa sitä äälitöä... Mutta siinä hetkessä oli kyllä hampaassa puremista, ettei pahemmin suutu tai painu vessaan itkemään. Vähän noi tunteet pinnassa.. Luojalle kiitos enää ens viikko töitä jäljellä. Tän viikon ja erityisesti tän päivän jälkeen ei todellakaan kyllä jää noita hommia ikävä!

 

[Avea80]

Meillä mies on vauvan synnyttyä kotona 4 viikkoa eka kesälomallaan ja sitten 2 viikkoa vielä isyysvapaalla. yhden viikon säästää jonnekin syksyyn/talvelle ja isäkuukauden pitää siinä vaiheessa, kun mä olisin näillä näkymin menossa töihin, eli elokuussa -15. Hänelle oli ehdoteltu mökkireissua heinäkuun loppupuolelle kavereiden kanssa, mutta sanoi, että ei halua ottaa sinne mitään ylimääräistä menoa, jotta saa rauhassa olla kotona meidän kanssa Tosin vähän se nyt muutenkaan käy enää missään yöelämässä, joten ei mua se yhtään huoleta.

Mä jotenkin tänään tajusin, että voi olla, että meillä on vauva jo parin viikon päästä sylissä! Mä oon syntynyt viikolla 38+3 esikoisena ja siskokin on tullut ennen aikojaan, joten ihan mahdollista se olis. Tosin vauva on edelleen poikittain ja maanantaina mennään Jorviin kuulemaan, että mitä tälle tilanteelle aiotaan tehdä. Jos ne päätyy sektioon, niin se on varmaan jo viikolla 39+ jotain, ellei aiemminkin. Siksi iski paniikki, ettei meillä oo vielä sänkyäkään eikä kaikkia kamojakaan. Tänään sitten ostelin sinkkivoidetta, vaippoja ja liivinsuojia. Huomenna haetaan sänky ja hoitotaso pinniksen päälle + kaikki niihin liittyvät tarvikkeet. Sitten alkaiskin olla kaikki hankittuna ja voi vaan odotella, milloin tämä ipana päättää syntyä. :)

 

[Satsuma83]

Munkin mies on ottanut koko heinäkuun lomaa ihan vaan mun ja vauvan takia.isyyslomaa hän pitänee sitten tarpeen mukaan. Yks isyysloma viikko on varattu lokakuulle,josko päästäis sillo kolmestaan johkuu lämpimään äkkilähdöllä.toinen viikko varataan sitten jouluun,että saadaan rauhassa valmisteltua ensimmäistä yhteistä joulua perheenä. :)
onhan sitä mahdollista pitää ne loput isyys vapaa viikot seuraavan kahden vuoden aikana,joten tässä ehtii hyvin.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi

 

[Miu88]

Mä oon ite tääl koko ajan sanomas ukol ettei tarvi "turhaan" lomia pitää siin heinäkuus, sitte vasta vauvan syntymän jälkee voi ol sen viikon-kaks kotona ja sit heti takas töihin, kyl mä pärjään Mut päättäköön ite sit loppuviimeks miten pitää ja koska. Ollaa molemmat aika kotihiiriä, mieskään ei koskaan käy missään, aina vaa kotona, ni kyl sitä täs tulee nähtyä iha tarpeeks ;D

 

[number1]

Viimeinen työpäivä tänään, 3 väri asiakasta...Tuntuu ihanalta jäädä vapaalle!!
Illalla mennään ulos syömään mun vanhempien kanssa.:)
Aloin eilen vähän pakkaamaan sairaalakassia!:)
Steriloin tutit ja rintakumit, mutta nyt mietin että "säilyykö steriloituna" siihen asti kun niitä tarvitaan?
Nuo MAM tuttipullojen sterilointi mikrossa oli muuten kätevää!!

Miehen kanssa mennään tiistaina sinne Naantalin kylpylään, niin kuin olen ajatellutkin, että pitäisi ehtiä kahdestaan sinne nauttimaan!

Nyt koiran kanssa lenkille, sitten töihin... Sitä monet ovat "ihmetelleet" kun olen niin hyvässä kunnossa, siis ei nyt ulkoapäin tässä vaiheessa, mutta vauhti on pysynyt suht samana, pirteänä ja jaksaa tehdä kaikkea, kai sitä nyt jaksaa touhuta jos ei ole mitään kipuja tai mitään muuta vaikeuksia, joskus pieniä harjoitus supistuksia, mutta muuten olen päässyt helpolla tähän asti, kun alussakaan ei ollu kertaakaan pahoinvointia...
En ajatellut kehuskella, olen vaan yllättynyt siihen millainen raskaana olemin (minulla) on ollut, eli aivan ihana!!
...olin odottanut jotain ihan muuta...

 

[Miu88]

^ ihan sama täällä, mennyt koko raskaus tosi helposti, ei oikeestaan mitään vaivoja ja ihan samoja juttuja pystyy vielä tekemään kuin aina ennenkin :> Edes mielialat ei heittele (kuulemma :D), että miehelläkin on ollut suht helppoa

 

[Huli]

Musta on ihanaa olla raskaana, mut nyt on joinakin päivinä tullu olo et mie haluisin jo ehkä synnyttämään, en tiiä miks, kun oloissa ei ole valittamista eikä missään. Ja kaiken huipuks mulla on kaikki hommat kesken vauvan osalta, en oo mitään oikeestaan hommannu, no muutaman purkin tuutia valmiiksi ja siinäpä ne on.
Pitäs varmaa varuiks ostaa vaippoja, muutama tutti, uusia pullotutit ( ja tietysti steriloija ne), rueta käymään pieniä vaatteita läpi ja pestä ne, jotka sitä kaipaa, laitella ne tonne lipastoon valmiiks ja ja mitäs muuta vielä? Järjestellä meidän makkaria että sovitaan nukkumaaan, APUA, miten mä en saa mitään aikaseks?

Pitää kattella myös noi kotiintulo vaatteet pienelle, kun ne on eripaikassa kun muut pienet vaatteet, kun mie oon kaikki muksut tuonu samoissa vaatteissa kotiin, joten eiköhän se tämä kolmaskin tuu taas samoissa ja varmaa pitää pestä myös sitterin ja turvakaukalon päällyset, kun ne taitaa olla ton toisen jäliltä hieman likaiset? Voi kiesus tekemistähän olis vaikka muille jakaa...Ja intoa ei hirveesti ole!

 

[Huli]

Haluaako joku rueta pitää listaa syntyneistä heinävauvoista?
Eka on jo syntyny!
Ja myöskin jos synnytystarinoille luotas ketju, niin ei tartteis sekaisin olla kaikkien?