mulla raskuaden loppuakohti vaan vauhti kiihtyy.. no kun se marras-maaliskuu (osa huhtikuutakin) meni ihan sängyn pohjalla niin nyt sitten kun jotain ees pystyy tekee niin tekee sitten sinnillä, lähinnä noita pihajuttuja... mies yrittää kokoajan toppuuttaa että anna jo olla kun ajelen tota mäkistä pihaa ruohonleikkurilla joka täynnä kaikenlaisia monttuja ja kaivelen kasveja irti ja siirtelen niiden paikkaa.....
meillä kasvaa tuossa kuistin vieressä humalaa ja oon jo parina vuotena taistellut sen kaa. se on tehnyt 40v juuristoo tohon ja se on sellanen hirvee läjä juuria tuolla maassa. viime kesänä mies tuumas että tuohon tarvii jonkun työkoneen että sen saa sieltä kaivettuu irti. mieshän on siis raksaäijä ja tollanen voimapesä... no yks päivä tos pari viikkoo sit sain päähäni kammeta sen juuriston melkein kokonaan pois. eihän siinä mennyt ku pari tuntii ku hakkasin, kampesin ja kaivoin ja revin... mies tuumaa että jahas. muut tarvii työkoneita mutta meillä riittää 7kuulla oleva nainen ja sen tahdonvoima....... mutta olinhan mä sen jälkeen kipee......
ja kyllähän se humala sieltä silti lähti puskemaan että taas saan tän kesän katella tota humalaa.. no onneksi se ei oo ihan kauheesti levinnyt.. VIELÄ.
joo tässä raskaudessa on kyllä päässyt ultrattavaksi ihan kunnolla. muutenkin noita normikäyntejä ultraavalle lääkärille on ollut paljon enempi ku esikoista oottaessa tuolla toisella paikkakunnalla. siellä pääs vaan np ja rakenneultraan. ei ollut ees mitään alkuraskauden ultraa.. tosin mä jouduin silloinkin kun vuotiin viikolla 9 ihan järkyttävästi pari päivää... (silloinkin) silloin vuotiin kohdusta ja oli ihme että esikoinen pysy kyydissä. nythän mä vuotiin istukan takaa ja reunoilta sikiöpussin ja kohdun seinän välissä..........
mä en oo suunnitellut yhtään mitään kesäksi. mies on kyllä suunnitellut ton esikoisen kaa tekevänsä pari reissua hesan suuntaan.. lintsille ja korkeasaareen... mä varmaan jään noista reissuista pois kun toi kävely on niin tuskaa että en vaan pysty.
oikeastaan kaikkee muuta pystynkin mutta kävely ja nukkuminen.. ne on niin tuskaa!!!!
loppukesästä sitten mökkeilyä ja oulun reissua. jos vaan ipana sellanen jonka kanssa suht helppo matkustella..
eilen kun siellä äippäpolilla istuskelin oottelemassa lääkärille pääsyä käyrillä olon jälkeen niin siinä oli sellanen ilmeisesti jostain afrikan valtioista kotoisin oleva pariskunta.. mies, nainen ja ehkä sellanen 4-5v aika villi tyttö. no isänsä istui siinä isommassa aulassa ja äiti siinä odotushuoneen puolella, lasiseinä jakaa tämän tilan äippiksellä. tyttöä joutu äiti kieltämään kokoajan ja pisti silmään kuinka äiti läpsi ja nipisteli sitä tyttöä samalla kun yritti saada kieltoja menemään tytön kaaliin..
tyttö välillä itkua tuhrasi kun sattuuhan se kun aikuinen moksii käsivarteen tai nipistää....
mulla on ollut kans työ sellanen henkireikä aina. ei juurikaan täällä riihimäellä ole sellasia ystäviä niinku oulussa. joten töissä työkaverit on olleet aina tärkeitä ja työ muutenkin. jo oulussa asuessa kun pyöritin lounaskahvilaa/pitopalvelua musta tuli "työnarkomaani" olin aina töissä. siihenhän mies tuskastu ja kysy voitasko muuttaa vaikka riksuun josta hän on kotoisin. tuumasin että mikäs siinä.
ja täällä ollaan. kaksi vuotta asuttiin yhdessä oulussa ja täällä jo kohta 7v.... siltikään ei oo sellasii sydänystävii. vain näitä miehen pändien kautta tulleita kavereita. mutta ei sitä oikein näillä vuosilla sillein mitään kavereita hirveesti ees kaipaa. työ, työkaverit ja perhe. niillä pärjää kyllä.. ja jos pari kertaa vuodessa pääsee jonnekkin festareille tai vaikka baarittelee se on riittänyt mulle.
oooo mikä helle taas. eilen onneksi sain viettää melkein puoli päivää sairaalan viileydessä mutta nyt sitten ipanan kaa kotosalla. mies lähti töihin prätkällä hesaan ni ei mennyt ku puoli tuntia tuli takasi huonosti pörpöttävän prätkän kanssa. kannentiiviste paukahti matkalla
oon tosi surullinen miehen puolesta. se kun pääsee nykyisin niin harvoin ajelee kun on käynyt työkaverien kans kimppakyydillä hesassa töissä ja sen kerran ku lähtee innosta paukkuen niin käy noi
harrikat!!!
toinen prätkä meillä on ollut huollossa kun siinäkin on jotain ihme juttuu. no mies lähti nyt sitten hakee sitä lahesta. otti rokulipäivän. sen verran tympi sitä
yleensä meillä jos jotain tällästä käy niin se tietää sitten sitä että se ei jää siihen vaan sitten alkaa paukkumaan joka suunnasta.. no nythän on molemmissa prätkissä jotain, seuraavaksi kai hajoo vani tai mun auto... ja pesukone ja astianpesukone ja ja ja ja ... no meidän äitiä lainatakseni että kaikesta mistä selviää rahalla ei oo ongelma
se onkin sitten ongelma mistä sitä rahaa saa
mukavaa hellepäivää kaikille mammoille!!!!
Vitti kun meinasin tulistua, et ei kait tuota sen erikoisemmin tarvii muistaakaan kun muksu on noin pieni!! En tarkota, et elämä pyörii vaan lapsen ympärillä vaan et ne kahenkeskiset ajat on sovitettu arkeen sopivaks.. Ja millon meilläkin on tosiaan tyttö yökylässä äitillä ollu, niin isäntä on on aamupäivällä jo hösynny et lähetään hakemaan toinen, täällä on liian hiljaista 
Nyt vielä kaappien fiksausta niin saa vauvankin vaatteet järjestykseen.
