Huomenta!
Kauhia kun täällä on taas tullut paljon hyvää asiaa, mikä pistää pohtimaan[8D]
Hikoiluttaa.. Varsinkin öisin. Oon aina kärsinyt kylmistä jaloista aina, nukkunut sukat jalassa aina paitsi pahimmilla helteillä, mutta nyt ne sukat ahdistaa ja on kuumat, jalat tuntuu sellaisilta kuumilta turvonneilta sämpylöiltä öisin. Kainalot tuntuu olevan koko ajan märät[:'(] ja iho alkaa menemään jo rikki.
Peitonheiluttelu on vähentynyt. Osittain se johtuu siitä, että oon niin väsynyt, etten jaksa iltaisin tehdä mitään muuta kuin raahautua sänkyyn, mutta oon aistivinani, että myöskin miehen halut olisi vähentyneet. Meillä on tosin ollut viimeisen puolen vuoden aikana kaikenlaista, mikä todennäköisesti vaikuttaa siihen henkiseen puoleen. Viikonloppuaamut on tosiaan sitä parasta aikaa täälläkin[;)] Läheisyys ei onneksi ole loppunut, vaan ehkä pikkaisen lisääntynyt, että pusuttelua ja haleja kyllä riittää. Mies tuntuu olevan jotekin ujo tän mahan kanssa, kyllä se siihen koskee, mutta kait se on niin iso muutos mun ulkomuodossa, että sitä vähän ujostuttaa tai pelottaakin.
Mamma_76: Apua! teinipoikia samassa huoneessa monta tuntia, varmasti on mukavat kärtsät. Miehen sukatkin haistan joskus pitkän työpäivän jälkeen niin voimakkaasti, että oon joutunut muutaman kerran pyytämään, että vaihtaisi ne.
Superäidit: tiedän, että sellaisia ei ole olemassakaan. Mutta silti mietityttää, että miten saa kodin hoidettua, sitten kun vauva tulee ja sitten kun meen itse joskus taas töihin. Nyt kun oon ollut kotona, niin toki hoidan suurimman osan asioista ja koti pysyy sellaisena kun toivon sen olevan. Kun oon ollut sairaslomalla, niin miehenkin on ollut pakko osallistua, kun en vaan pysty kaikkia tekemään yksin. Nykyään ärsyttää, että mies kyllä tiskaa omalla vuorollaan ja hoitaa pyykit puoli huolimattomasti joskus, mutta sitten, kun jotakin tekee, niin sitten kehuu aina itseään kuinka hienosti tehty ja kuinka ahkera on[:@][&:][:D] Itse teen kuitenkin niitä samoja asioita edelleen enemmissä määrin ja kun ne on niitä arkitöitä, mitkä on vaan tehtävä ja saatava sujumaan, niin en nää niissä mitään ihmetekoja. Tiedän, että oon liian vaativa kodin siisteyden kanssa ja jos en jollakin tavalla jousta jostakin, niin sitten väsyn liikaa ja oon taas peti kunnossa pitkään, siis jos alan tuollaiseksi superäidiksi vaavin syntymän jälkeen. Oikeastaan se on mun suurin pelko, että väsyn ja sairastun uudelleen, enkä sitten jaksa edes vaavista huolehtia. Nyt siis mietin, että miten saisin miehen päähän sellaisen asian, että tiskit, pyykit, siivous olisi hyvä suorittaa aika usein, että koti pysyy suht siistinä, eikä kerralla ole sellaista järkyttävää urakkaa, että vähän kerralla olisi parempi tehdä. Ja tiskikone ollaan jo onneksi päätetty hommata, kun tästä päästään muuttamaan. Se on jo iso helpotus, jos ukko oppii likaiset astiat sinne koneeseen itse laittamaan. Oon tullut siihen tulokseen, että mies ei vaan näe sitä sotkua, jotenkin ne sukat olkkarissa tai kaikki lasit likasina tiskipöydällä ei herätä mitään tuntemuksia, tai niitä ei edes huomata. Ja kyllä mun mielestä voi laittaa 7 vuotiaan osallistumaan kotitöihin. Omia lapsia ei vielä ole, mutta kotona oon aina itse osallistunut. Pienestä pitäen piti peti pedata ja siivota lelut, huone+ isompana sitten viikkoraha oli vastike niistä kotona tehtävistä muista siivoustöistä, kuten vessanpesu ja imurointi tai ruohonleikkaus. Ja samalla tavalla yritän lapsen sitten opettaa, kun sen aika on.
Vaavi ei ole liikkunut eilisen päiväjumppailun jälkeen. Nyt oon taas niiden piruparkojen ympäröimä, vaikka tiedän istukan olevan edessä, etten kaikkia liikkeitä tunne ja voihan vaavi olla kääntyneenä selkään päin, kun eilen tuntui sellaisia isoja muljahteluja, että varmaan vaihtoi asentoa. Niihin liikkeisiin, kun ehti jo tottua, kun niitä tuli säännöllisesti viime viikosta asti. Soitanko jo tänään neuvolaan, vai odottelenko, että mahdollisesti muuttaa asentoaan suotuisammaksi liikkeiden tuntemiselle, onko vielä syytä huolestua, jos liikkeitä ei ihan joka päivä tunnu vielä? Ultrassakin viime viikolla pikkuinen selvästi liikkui, mutta mitään en silloinkaan tuntenut.
Mukavaa päivää mammoille!
