Suviii, kyllä sitä monet muutkin pelkää, että jos ei ensimmäisen jälkeen saakaan enää lapsia, vaikkei mitään ongelmia ensimmäisen alulle saamisessa olisi ollutkaan. Ja toisaalta mietteet siitä, miten pärjää kahden kanssa, on nekin ihan normaaleja. Siinä kun sitä asiaa mielessään käsittelee, niin itse asiassa valmistautuu jo siihen tulevaan. :) Mielikuvaharjoittelua.
Ja jos siunkin mies on niin paljon töissä, niin jos lisää lapsia haluaa, niin pakkohan ne realiteetit on tiedostaa. Ainakin miun mielestä on järkevämpää valmistautua siihen, että itse joutuu suurimman osan ajasta lapsia hoitamaan, vaikka toki sitä toivoisi mieheltäkin mahdollisimman suurta osallistumista. Ja sit toisaalta, jos hyvin menee, niin elämä kahden lapsen kanssa ei välttämättä tunnu sen vaikeammalta kuin yhdenkään. :) Meillä tietysti tuota ikäeroa on tytöillä melkein 2,5 vuotta, joten ei ole esim. kahta vaipoissa olevaa. Esikoista ei tarvitse enää syöttää eikä ruokailua juuri muutenkaan kytätä, toki yhtä aikaa yleensä syödään, että tietysti sitä siinä valvoo, mutta hän ei enää paljon sotke tms. Välillä noiden voi jo antaa kahdestaan leikkiäkin ilman vahtimista, kun isompi yleensä osaa jo olla vauvan kanssa. Ei Liia oikeastaan yhteisissä leikeissä Kiiralle edes hermostu, joskus kyllä silloin, jos Kiira menee sotkemaan Liian omat leikit. :) Miulle ainakin tämä rooli kahden lapsen äitinä on tuntunut yhtä luontevalta kuin yhdenkin lapsen äitinä. Vaikka kyllä mieki odotusaikana pohdin, mitä tästä tulee!
Voi että, meillä oli eilen niin ihana päivä, vaikka kyllä siellä vähän kiukkua ja itkuakin oli, kun alkoi isompaa jo niin väsyttää. :) Mutta käytiin siis isomman neidin kanssa tallilla eilen, ja tyttö pääsi ratsastamaan vuokrahevosellani. Oli se kyllä niin suloinen näky. Tyttöä nauratti hirveästi ja heppa kantoi niin nätisti pientä ratsastajaa. :) Raviakin kokeiltiin muutama pätkä ja sekin vain nauratti neitiä, vaikka melkoisesti pomputtikin. Heppa oli vaan sitä mieltä, että taluttaja on turha ja voisi antaa hänen itse pitää huolta pienestä ratsastajasta. :D Iltapäivällä lähdettiin vielä tyttöjen kanssa kaupungille. Oli niin kaunis sää, että lähdettiin kävellen, vaikka matkaa keskustaan täältä onkin n. kolme kilometriä, ja vähän mietin, miten tuo kolmevuotias jaksaa kaupungilla olla tuon kävelymatkan jälkeen. Mutta hienosti jaksoi ja tosi reippaasti käveli kaupungille. :) Shoppailtiin tytöille shortsit kesälle, pakko oli Kiirallekin ostaa pienet shortsit, vaikka ehkä se niitä käyttää lähinnä sisällä. Ja Kiira sai kahdet kengät, nyt on kivempi sitten ulkoillakin. Liia vaan sitten suuttui, kun isi tuli hakemaan meidät kaupungista. Ajattelin, että voisi olla liikaa, jos pitäisi neidin vielä takaisinkin kävellä ja kun syömäänkin piti päästä, mutta neitipä veti siitä (väsyneenä) kunnon herneet nenään. :D No, ehkä me joskus kesällä vielä mennään kävellen mennen tullen. Vähän vaan luulen, että joudun Manducaan sitten turvautumaan paluumatkalla jossain kohtaa. Mutta kiva päivä kuitenkin, harmi vaan, että sitä auringonpaistetta ei näköjään tälle päivälle enää riittänyt. Josko huomenna sitten.
Tai sinällään se olis nyt ihan ok, kun on jo tuolla sängyssä toi yksi pikkuinen äidin mussukka, mut haluan niin kovasti suoda hänelle sen onnen mitä ite oon saanut kahdesta veljestä. Toisaalta pelottaa se, että tulis uudelleen raskaaks. Miten mä sitten pärjään kahden lapsen kanssa melkein kokonaan yksinäni? 
