Toukokuun höpinät

[Berry5]

Voi jestas tätä huolehtimista... Makoilin eilen sohvalla aika pitkään toisella kyljelläni (yleensä kääntyilen usein) ja sain ihan kamalan kipukohtauksen massuun. Nyt tietty huoli, että vauvalle kävi jotain kun liian kauan makailin yhdellä kyljelläni. Siis, varmaankin ja voihan olla, että sattui vaan just silloin kääntymään ahtaassa tilassa tms. mistä kipu johtui, mutta jotenkin ei järki auta näihin tunteisiin. Kotona kaivan taas doppleria esiin.

Huokaus!

 

[Annu83]

Voi jestas tätä huolehtimista... Makoilin eilen sohvalla aika pitkään toisella kyljelläni (yleensä kääntyilen usein) ja sain ihan kamalan kipukohtauksen massuun. Nyt tietty huoli, että vauvalle kävi jotain kun liian kauan makailin yhdellä kyljelläni. Siis, varmaankin ja voihan olla, että sattui vaan just silloin kääntymään ahtaassa tilassa tms. mistä kipu johtui, mutta jotenkin ei järki auta näihin tunteisiin. Kotona kaivan taas doppleria esiin.

Huokaus!

Joo järjellä ei ole näissä huolissa mitään sijaa. Itsehän olen mielestäni tähän mennessä jo hankkinut listerian/toksoplasman, myrkyttänyt vauvani kemikaaleilla ja auton pakokaasulla, järkyttänyt hormonitoimintaani innostumalla liikaa ja liiskannut sikiön kuntosalilaitteella.

Kivut tietysti aina säikäyttää, vaikka todennäköisesti ei ole mitään hätää.

 

[Berry5]

Just kuuntelin dopplerilla ja siellä möyri taas menemään. Ihan tyttö olo alkaa olla ja yritän vaan toppuutella itseäni.

 

[Isith]

Mäkin olen alkanut kuulostelemaan liikkeitä, mutta mitään varmaa en ole vielä havainnut. Pieniä tökkäilyä ja kuplintaa silloin tällöin, mutta ihan hyvin voi olla jotain muutakin.

Viime viikolla olin niin reippaana töissä ja jaksoinkin ihan hyvin. Tänään sitten taas ihan jäätävä pahoinvointi, varsinkin bussimatkan jälkeen. Tietokoneruudun tuijottelu ei hirveästi auta asiaa.. Onneksi meillä voi olla nyt etätöissä eli taidan lähteä takaisin kotiin.

Jos on mahdollisuus etätöihin niin käytä ihmeessä malta kuunnella omaa oloa!

 

[niemja]

Täälä kans yks murehtija, aina kans kaikkea mahdollista vaivaa ja pelkään joka rasahdusta kehos ja kuuntelen dopplerilla vähän väliä. Kolmosen raskauden kävin terkalla ultras 1.5vk välein kunnes tunsin liikkeet, tään raskauteen sen lopetti ultraamisen jostain syystä

 

[Berry5]

Taas mietityttää... :banghead::banghead::banghead: vauva on ollut paljon hiljaisempi nyt ton mahakipukohtauksen jälkeen ja huolimato tietenkin kaihertaa mielessä. Voihan tämä toki liittyä muuhunkin, mutta olisi parempi olo jos tuntisin taas päivittäin liikkeitä.

Voi että... voi kunpa tämä raskaus onnistuisi ja syntyisi terve lapsi

Edit: siis tämä on kaikella todennäköisyydellä mun viimeinen raskaus ja senkin takia extrasti nyt sormet ristissä. Ei pystyisi enää lähtemään tähän leikkiin uudestaan. Ja kamala tragediahan se muutenkin olisi ja on jos jotain raskaudelle käy...

 

[Vompatti]

Taas mietityttää... :banghead::banghead::banghead: vauva on ollut paljon hiljaisempi nyt ton mahakipukohtauksen jälkeen ja huolimato tietenkin kaihertaa mielessä. Voihan tämä toki liittyä muuhunkin, mutta olisi parempi olo jos tuntisin taas päivittäin

Huolehtiminen on kyllä raskasta Auttaisiko tilannetta, jos soittaisit neuvolaan ja pyytäisit ultraa/muuta tutkimusta? Tai voisiko olla, että tarkkailet liikkeitä nyt useammin ja siksi ne tuntuvat vähentyneen?

Kävin tänään sokerirasituksessa ja mitäpä muutakaan sieltä paljastui kuin raskausdiabetes! :arghh: Paastoarvo 0,1 mmol/l koholla (eli täysin normaali, jos en olisi raskaana), muut arvot rajojen sisällä. Mitään riskitekijöitä ei ole, papalla tosin vanhuudessa 2-tyypin diabetes. Hyvä toki, että löydettiin jo nyt, että saadaan hoidettua aikaisin kuntoon. Sokeriseuranta ihan mielenkiintoista, ruokavalion kyttääminen ei niinkään..

 

[niemja]

Tsemppiä vompatti, ei oo kiva!

Berry5 voimia huoliin, ne ei oo kivoja. Raskasta aina pelätä, mutta ei niille mitää voi.

 

[Annu83]

Taas mietityttää... :banghead::banghead::banghead: vauva on ollut paljon hiljaisempi nyt ton mahakipukohtauksen jälkeen ja huolimato tietenkin kaihertaa mielessä. Voihan tämä toki liittyä muuhunkin, mutta olisi parempi olo jos tuntisin taas päivittäin liikkeitä.

Voi että... voi kunpa tämä raskaus onnistuisi ja syntyisi terve lapsi

Edit: siis tämä on kaikella todennäköisyydellä mun viimeinen raskaus ja senkin takia extrasti nyt sormet ristissä. Ei pystyisi enää lähtemään tähän leikkiin uudestaan. Ja kamala tragediahan se muutenkin olisi ja on jos jotain raskaudelle käy...

Me ei myöskään välttämättä lähdetä edes yrittämään toista, jos nyt menee kaikki hyvin. Niin raskasta tämä on kaikkien pelkojen takia. En tiedä, mikä häiriö mulla on tällä viikolla, kun olen ehtinyt pelkäämään jo myöhäistä keskenmenoa, toksoplasmaa ja kromosomivikaa. Sain miehenkin huolestumaan, kun puhuin näistä epäilyistäni. Ruokakaan ei oikein maistu ja oon tosi jännittynyt koko aika, mikä ei ole kyllä hyväksi mulle eikä sikiölle.

 

[Isith]

Me ei myöskään välttämättä lähdetä edes yrittämään toista, jos nyt menee kaikki hyvin. Niin raskasta tämä on kaikkien pelkojen takia. En tiedä, mikä häiriö mulla on tällä viikolla, kun olen ehtinyt pelkäämään jo myöhäistä keskenmenoa, toksoplasmaa ja kromosomivikaa. Sain miehenkin huolestumaan, kun puhuin näistä epäilyistäni. Ruokakaan ei oikein maistu ja oon tosi jännittynyt koko aika, mikä ei ole kyllä hyväksi mulle eikä sikiölle.

Mä olen myös miettinyt että tämä voisi olla viimeinen raskaus joka tapauksessa, kävi miten kävi.. eihän sitä tietty tiedä miltä sitten tuntuu jos käy huonosti, mutta ajatuskin siitä että kävis koko prosessin läpi ja sitten alkais uudestaan alusta, tuntuu ihan mahdottomalta.

Mä niin symppaan tuota kaikenlaisten asioiden pelkäämistä. Mä onnistuin olemaan suunnilleen h8-12 melko rauhallinen, mutta sitten kun päästiin ns "varmemmille viikoille" aloin pelkäämään myöhäistä keskenmenoa koska miksi se ei voisi yhtä lailla osua kohdalle..

 

[Annu83]

Mä olen myös miettinyt että tämä voisi olla viimeinen raskaus joka tapauksessa, kävi miten kävi.. eihän sitä tietty tiedä miltä sitten tuntuu jos käy huonosti, mutta ajatuskin siitä että kävis koko prosessin läpi ja sitten alkais uudestaan alusta, tuntuu ihan mahdottomalta.

Mä niin symppaan tuota kaikenlaisten asioiden pelkäämistä. Mä onnistuin olemaan suunnilleen h8-12 melko rauhallinen, mutta sitten kun päästiin ns "varmemmille viikoille" aloin pelkäämään myöhäistä keskenmenoa koska miksi se ei voisi yhtä lailla osua kohdalle..

Oon huomannut, että ultran/sydänäänten kuuntelun jälkeen olen hetken tosi onnellinen ja sitten ahdistus ja epäilyt iskee kahta kauheammin. Jotenkin mun aivot toimii niin, että jos menee liian hyvin, niin ne alkavat etsimään ja kehittämään ongelmia. Varmaan lapsuus ja km kokemukset aiheuttavat sen, että on tosi vaikea uskoa, että asiat menisivät hyvin, vaikka kaikki on ainakin tähän mennessä siihen suuntaan viitannut.

 

[Isith]

Mulla on muutama ystävä kokenut myöhäisen keskenmenon vaikka kaiken piti olla hyvin, ja töissä on tullut vastaan niitä myös, niin on vaikeaa teeskennellä ettei niitä tapahdu ja ajatella ettei itselle voisi tapahtua. Tiedän että mun näkökulma on myös tosi vääristynyt koska näen nimenomaan niitä huonosti päättyneitä tapauksia vaikka isompi osa raskauksista menee ihan hyvin. Olin myös ennen ensimmäistä lasta varma että lapsettomuus osuu omalle kohdalle (ei mitään järjellistä perustetta tälle) ja kun jätettiin ehkäisy pois niin laskin ensin että millon voi hakeutua tutkimuksiin.
Kun on huolehtija-luonne niin vaikea vaan olla ja luottaa että kaikki menee omalla kohdalla hyvin.

 

[MarrasVauva20]

Oon huomannut, että ultran/sydänäänten kuuntelun jälkeen olen hetken tosi onnellinen ja sitten ahdistus ja epäilyt iskee kahta kauheammin. Jotenkin mun aivot toimii niin, että jos menee liian hyvin, niin ne alkavat etsimään ja kehittämään ongelmia. Varmaan lapsuus ja km kokemukset aiheuttavat sen, että on tosi vaikea uskoa, että asiat menisivät hyvin, vaikka kaikki on ainakin tähän mennessä siihen suuntaan viitannut.

Minulla aivan samat fiilikset.. Nyt 16+0 ja haluisin joka viikko mennä ultraan kun mietityttää onko siellä kaikki ok ja kasvaako hän oikeaan tahtiin, vaikka raskausoireita kyllä riittää. Työn tekemisestä ei meinaa tulla mitään

 

[Annu83]

Minulla aivan samat fiilikset.. Nyt 16+0 ja haluisin joka viikko mennä ultraan kun mietityttää onko siellä kaikki ok ja kasvaako hän oikeaan tahtiin, vaikka raskausoireita kyllä riittää. Työn tekemisestä ei meinaa tulla mitään

Mulla toisaalta työt auttaa saamaan ajatukset muualle, mutta toisaalta taas keskittymiskyky ja kiinnostus ovat kyllä lopahtaneet.