Toukokuun hölinät

Cocoa

Piirimestaruustason postaaja
Lokamammat 2017
Kohtahan se kuukausi vaihtuu jo -taas, joten uutta ketjua kehiin :D Aika menee hitaasti odotellessa rakenneultraa, mut silti jotenkin huimaa et ihan justiinsa jo toukokuu. Vastahan sitä plussasi tammikuun loppupuolella :D
 
Juu ihan hirveetä vauhtia aika mennyt! Jos tää tätä menoa jatkuu niin pian on meillä jo kaikilla nyytit sylissä. :Heartred :)

Mutta mikä SÄÄ! :grin
Ei ihan heti uskoisi että toukokuu alkaa, kun pihalle katsoo ja on siellä valkeampi maa kuin joulukuussa. Kaverin kanssa pohdittiin jo pitäiskä sitä glögit keittää, ainenkin sään puolesta :wink

Niin ja hyvää Vappua lokamammat! :shy:
 
Joo aivan hirveä tuo sää kyllä, lumen ja rännän sekoitusta ja kamala tuuli. Meni kyllä tää päivä siivotessa jokaista nurkkaa ja pyykkiä pestessä. Vappuruokiakin tuli käytyä ostamassa ja pikkuneitille foliopallo :) Jäi kyllä ulkoilu meiltä tänään väliin, kun melkein poikittaissuunnassa tuprusi naamalle tuolta valkoista tavaraa taivaalta. Josko huomenna olisi jo kivempi ilma... aina voi toivoa :D
 
Eilen oli kyllä melkoinen keli. Täälläkin meni päivä siivoillessa. Miehen poika ja siskon poikani ovat nyt viikonloppuna meillä ja he saivat laittaa vappukoristeita ympäri taloa, voi sitä riemun määrää :happy:

Tosiaan hyvää vappua lokamammat! :)
 
Oulussa on eilen hyvä keli, eli aurinko paistoi ja lämmitti. Tuuli oli kylmä ja kun lunta on vielä maassa niin kylmä hohkaa paisteesta huolimatta. Tänään en oo vielä ulos katsonutkaan..

Täällä on alkuraskaus madellut, tuntuu että eka viikot meni tosi hitaasti, kun jotenkin sitä kai pelkäsi että voiko se omalla kohdalla onnistua, ja vielä "viimeisellä" hedelmöityshoitokerralla. Nyt on kuiten eka kolmannes ohi ja voi ihanasti hengähtää ja ehkä alkaa jo vähän miettimään syksyä ja nyytin syliin saamista. Ja nyt kun kohtu jo tuntuu mukavasti tuossa navan alapuolella niin konkretisoituu että joku siellä kasvaa :)

Hyvää vappua ja alkavaa toukokuuta! Voikaa hyvin!
 
Surkea on keli täällä keskemmällä Suomeakin. Lunta on tullu senttitolkulla, onneksi on vielä autossa nastarenkaat alla! Facea kun katselee, niin kyllä riittää kaveripiirissä voivottelua, että miten selviää liikenteessä kesärenkailla.

Huono on lähteä pihaakaan siivoamaan lumesta, kun maa on jo kuitenkin pinnasta sula, kuoriutuu hiekat sitten kolan mukana... kai nuo tuosta taas sulaa.

Mulla on muuten ollut ihan sama kuin Tipulla, että aika on madellut alkionsiirrosta lähtien, just pelkojen takia. Meillä tämä on absoluuttisesti viimeinen kerta, ja jos tämä ei onnistu, niin lapsettomuus on tosiasia. En ehkä vieläkään ole uskaltanut hellittää ja ruveta nauttimaan tästä raskaudesta, kun edelleen vaan on se pelko, että jokin menee pieleen...
 
Mäkin just kirjoittelin tuonne pelot- ketjuun, että en mäkään ole vielä uskaltanut alkaa nauttimaan tästä raskaudesta. Päälimmäisenä pelottaa niptin tulokset ja hyvänä kakkosena rakenneultra. En tiedä mistä (no edellisistä kokemuksista) saan kehitettyä itselleni näin kauheat pelot ja negatiivisen ajattelun liittyen raskauden etenemiseen, vaikka normaalisti olen todella positiivinen ihminen. Toivoisin, että edes jossain vaiheessa tästä pystyisi nauttimaan, koska todennäköisesti mullakin tämä tulee olemaan viimeinen raskaus.
 
Täällä kans tosi keväinen ilma, lunta tullu 15cm ja lisää sataa. Onneks ei oltu typyn kans mitää suunniteltukaa, mies on koko vklopun harrastuksissaan, on varmaan kiva tuijottaa kolmatta päivää autokisoja ulkona.

Mulla on välillä jo pelot raskauden etenemisen suhteen hellittäny ja eka kolmannes menny ihan hujauksessa! Silti jännittää rakenneultra, vielä reilu kk sinne aikaa. En ymmärrä miten kukaan pystyy nauttimaan raskausajasta, mulle tää ja edellinen oli ihan yhtä pakollista pskaa vaan, toivottavasti loppuraskaus menis ees vähä mukavammin ku viimeks.. Helpottaa silti ku aattelee, että lapsiluku onkin sit täys, enempää en halua, et vielä ku tän jaksaa niin ei ikinä enää.
 
Kyllä se raskaudesta nauttiminen näin vanhana esikoisen odottajana on aika kaukana loppujen lopuksi :/ Vuosien varrella on tullut luettua kaikenlaisia kokemuksia raskausajasta, ja myös lääketieteellisiä faktoja ja tietoa asiasta. Toisaalta nyt elämänkokemus ehkä auttaa olemaan edes vähän rauhallisempi, ettei pomppaa kattoon ihan jokaisesta asiasta. Toisaalta kun tietää oman kehonsa vanhuuden, niin se taas tuottaa epäilyksiä ja pelkojakin matkan varrelle. Esimerkkinä se ensimmäinen vuoto, josta olin aivan varma, että homma loppui taas alkuunsa.

Nytkin vähän mietin, että miksi maha ei ole enempää näkyvissä rasvakerroksesta huolimatta, mutta järki/tietopuoli sitten muistuttaa, että se on hyvin yksilöllistä, eikä kerro välttämättä yhtään mitään vauvan voinnista. Onneksi niitä seesteisiäkin hetkiä välillä on, toiveikkuus on kuitenkin nyt jo enemmän esillä kuin ennen 13. viikkoa. Jotenkin silti tuntuu siltä, että voisin mennä kesäunille ja herätä sitten synnyttämään kun aika on :D Raskausajasta nauttimistahan mulla ei estä oikeastaan muu kuin peruspessimistinen luonne, ajatus on aina se, että taatusti joku menee pieleen. Olo on kohtuullisen hyvä ainakin fyysisesti, ei ole ylimääräisiä kipuja eikä voimakasta pahoinvointiakaan.
 
Mää oon kyllä ajatellu nauttivani raskaudesta jossain vaiheessa... kyllä nytkin on välillä hyviä hetkiä, mutta vietävät pelot pilaa tunteen. Viikot menee hitaasti mutta kuitenki helmikuun puolen välin plussaamisesta on jo aika pitkä aika noin 10 viikkoa.
 
Musta tää raskaana oleminen tuntuu lähinnä luontevalta. Olo on näin keskikolmanneksella hyvä eikä raskaus vaikuta mun muuhun elämään juurikaan. Toki asia on ajatuksissa päivittäin mutta asiat menee niin kuin ne menee eikä siihen voi itse oikein vaikuttaa. Kai silläkin on osansa, että muu elämä on niin hektistä ettei ehdi kauheasti märehtiä asioita.
 
Mulla on aika samat mietteet kuin Itikalla ja kiitollinen olen, että olen päässyt ainakin tähän mennessä suht helpolla. Tähän mennessä raskaus edennyt aika samallalailla kuin esikoisen aikaan ja silloin vointi oli hyvä loppuun asti liitoskipuja lukuunottamatta. (Jotka muuten jatkuivat kauan vielä synnytyksen jälkeen. Aiemmin luulin, että pääsen niistä synnärillä eroon, mutta ei sit mennytkään ihan niin)
 
Komppaan sinua Kaari, voisin olla raskausunilla ja herätä synnyttämään. Vaikka ihanalta tuntuu että on tärpännyt ja saadaan pojalle pikkuveli tai -sisko, raskausaika on sellainen mistä minun on hankala nauttia. En todellakaan ole kauneimmillani, karvat kasvaa, hiukset rasvoittuu ja näppyjä tulee. Henkinen puoli täysin romahtanut, itku tulee joka asiasta ja pinna on kireällä. Fyysiset vaivat onkin ne ikävimmät, ne lukemattomat vaivat ja kivut.
Koen hankalaksi nauttia itse raskausajasta näiden vaivojen vuoksi. Vaikkakin aika on loppujen lopuksi lyhyt ja lopputulos on sen arvoinen. Haluaisin nauttia kyllä. En voi osaa enkä pysty kuin aika ajoin.

Mutta sitten muita kompaten, olen parina päivänä itkenyt siksi etten "ole ehtinyt olemaan raskaana" kun esikoinen vie kaiken huomion ja on niin härdelliä tämä arki. :D
 
Esikoisen odotus oli upeaa. Ruokahaluttomuutta lukuunottamatta tunsin hehkuvani. Hiukset oli upeat, samoin iho. Nautin kasvavasta vatsasta ja sen esittelystä. Kipuja ei oikeastaan ollut kuin viimeisenä kuukautena ennen synnytystä ja silloin öisin selässä.

Nyt on kyllä tähän asti ollut kaikkea muuta :sad001 hiukset rasvaiset, iho pukkaa järkyttäviä megasuperfinnejä jotka kestää viikon. Selkä on jo toista kertaa kipeä, johan se viikon oli ok. Päänsärkyäkin ollut välillä...

Pelot on kyllä molemmissa ollut about samat. Kun ei liikkeitä tunne niin hirvittäähän se. Neuvola onneksi vihdoin tiistaina ja päästään etsimään sykkeitä.
 
Yhhh.. innolla odotin perinteeksi muodostunutta vappuruokaa, nakkeja ja perunasalaattia. Hyvää oli, mutta se päivällä syöty lähettelee edelleen terveisiä, kun vähän röyhtäisen :sad001 Mulla ei ole koskaan ollut närästystä, eikä tämä nytkään taida sellaista olla, mutta on ilkeä tunne kuitenkin. Sellainen pieni polttava tunne ylävatsalla.
 
Kaari, kyllä tuo närästykseltä kuulostaa, tutt juttu. Mulla vaan tulee ilman lisäksi myös niitä ruuan paloja suuhun, yäk! Ja närästystä minulla on vain raskaana ollessa.... Apteekista käsikauppatavarana saatava Laxogas auttaa tuohon ilman tulemiseen/röyhtäyksiin ja poistaa ne ruokailun jälkeen kokonaan. Rennie taas vie sen poltteen tunteen ja kuristavan olon kurkusta pois :)
 
Juu, täytyy ostaa kotiin sitten lääkettä, jos tuntuu siltä, että muutkin ruoat alkaa tätä aiheuttaa. Nyt ei aamusta ole enää vaivaa :)
 
No tuota laxogasia munkin pitää sitten hakea! Ostin jo rennietä, kun sitä suosittelivat apteekissa. Mut ei mua sillälailla närästä, polttele tai mitään, vaan röyhtäyttää enemmänkin.
 
Takaisin
Top