Itse soitin neuvolaan kun olin jotain viidennellä viikolla, mun kierto ja ovulaatio elää niin omaa elämäänsä ettei niiden mukaan voi laskea mitään. Asuttiin siinä vaiheessa vielä Kuusamossa, neuvolan täti passitti suoraan ultraan, että katsotaan millä viikolla olen. Ultrassa näkyi ja kuului selkeät sydänäänet, vaikka toukka olikin vielä olematon möykky. Viikkoja oli silloin 7+4. Itse neuvolassa en käynyt kun muutto oli niin lähellä ja sovin Kuusamon päässä että menen siis suoraan täällä Rovaniemellä neuvolaan jolloin otetaan "sisälle systeemiin". Täällä kävin sitten ensimmäisen kerran neuvolassa viikoilla 9+5. Ja silloin neuvolan terkkari selitti että voidaan yrittää kuunnella sydänääniä, mutta tod.näk. niitä ei dobblerilla saada kuulumaan kun vauvan pitäisi olla just eikä melkein dobblerin ala. Dobbleri toimii kaukoluotaimen tavoin, niin siksi on vaikea alussa saada syke kuulumaan. Todettiin puolison kanssa ettei aleta yrittäämään sydänäänien kuulemista, jos niitä ei oli kuulunut niin sitten olisi ollu HIRVEE stressi asian kanssa. Seuraavaksi minut passitettiin lääkärille viikoilla 10+6, että tarkistettiin pitkääkö viikot paikkansa, ja pitihän ne. Vauva venytteli ja helutteli takapuoltaan ja laittoi sitten nukkumaan.
Se taitaa olla niin paikkakunta kohtaista milloin mitäkin tehdään, ärsyttävää ettei kaikilla ole sama, jokaisella kuitenkin on hirveä halu ja kiire päästä mahdollisimman nopeasti neuvolaan ja konkreettisesti nähdä että vauva on oikeassa osoitteessa.
Itse en käynyt esikoiselta veriseulassa, eli siinä kromosomihässäkässä,enkä käy nytkään. Mut niskapoimussa käyn, ja se onkin nyt tulevana lauantaina. Puolison kanssa todettiin jo esikoisen kohdalla ettei me tehdä mitään sillä tiedolla mitä veriseulasta voi tulla. Oma lapsi se on silti, ja se pidetään. Eikä ne np ja veriseulat aina ole pitäneet paikkaansa, joten meille se on turhaa. Niskapoimussakin käydään vain sen takia että nähdään pikku kakkonen:)
Esikoiselta sain ravata oikein urakalla ultrassa, kolmen viikon välein. Raskausdiabeteksen takia. Nyt on loppu kuulla meno sokerirasitukseen, ja joskus 25 viikoilla toisen kerran.
Hirvittää se paastoaminen s.rasituksen takia, muutenkin on ollu niin järjetöntä tämä pahoinvointi nyt pikku kakkoselta. Esikoiselta oksensin vain muutaman kerran ja nyt tuntuu että saan laulattaa vessassa joka välissä. Menis jo ohi!!!
Tänään meinasin pyörtyä pankkiin, pitkä jonottaminen ja sitten kimposin ihan liian nopeasti ylös kun mun vuoronro tuli taululle. Sit pitkin jo mennä ulos ottamaan raitista ilmaa. Pitää taas opetella liikkumaan "arvokkaasti", eli etanan nopeudella. Mulla on niin matalat verenpaineet luonnostaan ettei ne oikein meinaa pysyä matkassa
Se synnytysketju vois olla jees. Mulla ainakin pelottaa nyt huomattavasti enemmän koko synnyttäminen, tieto lisää tuskaa
