Silloin kun me alettiin suunnittelemaan lapsen tekemistä, tiedostimme heti alkuun yhteen ääneen sen että lapsi voi olla vammainen. Itse kun uskon että jokainen meistä tiedostaa ja ymmärtää riskit jo ennen raskautta. Jokainen meistä murehtii ensimmäisen kolmanneksen mahdollista keskenmenoa. Jokainen meistä miettii jossain vaiheessa kätkyt kuolemaa. Eli jokainen tiedostaa omalla tapaansa mahdolliset riskit. Kaikkiin vain ei ole olemassa minkään laista testiä. Ehdottomasti kannattee käydä tutkimuksissa jos niin tuntee, ja varsinkin jos suvun puolelta tulee geenien muodossa rasitteita. Mielummin sitä varmaan siinä vaiheessa käy testeissä, koska siten voi saada hieman paremman mielenrauhan raskausajalleen, mutta silti kannattee muistaa ettei ne testit ole 100% varmoja. Tietysti siinä on se toinenkin ikävä puoli, jos niissä todetaankin jotain häikkää, sitten sitä asiaa suree ja miettii koko loppu raskauden,ja voi olla että miettii ihan turhaan.
Minun mielestä siihen että käykö testeissä vai ei, ei ole mitään muuta yksiselitteistä ja järkevää ratkaisua kuin vain päättää niin kuin itse kukainenkin parhaakseen tuntee sydämessään. Se on totta, että jos tietää valmiiksi että lapsi ei tule olemaan täysin terve, on paremmin aikaa valmistautua, mutta kuten sanoin jo alussa, eiköhän sitä jokainen valmistaudu jo ennen raskautta jollain tapaa siihen että raskaus voi mennä kesken, vauva voi menehtyä synnytykseen, kätkyt kuolla, jäädä auton alle, omasta lapsestahan voi tulla vaikka murhaaja jne. Kaikki on siis mahdollista, mutta kaikkea ei voi testata. Ja siltihän jokainen meistä tietää jo valmiiksi että tulee rakastamaan omaa lastaan ehdoitta ja pyytettömästi, oli lapsi sitten mikä tahansa, joka tapauksessa se on omaa lihaa ja verta.