TOUKOKUU ON TÄÄLLÄ!!!

Phyh.. Ei tuo jääräpäinen masukki taho tulla ulos. Riehunu se on ku viimestä päivää eilis illasta asti. yöllä ei meinannu saada nukuttua kun tuli todella kipeitä potkuja keuhkojen alueelle ja henki ei kulkenu kunnolla plus pissatti aivan kamalasti koko ajan. On shoppailtu, siivottu ja saunottu.. siinä ne mun kolme ässää, miestä kun ei löydy tähä hätää :D
emoticonPolla tässä sekoo kun ei keksi mitään tekemistä päivisin, odottaa vain pienintäki "oiretta" synnytyksestä. Oon nähny ihan kauheita unia.. Vauva ollu mr.beanin näkönen!! googlettamal löytyy se vauva kuva.
Jännittelen täällä myös teidän muiden puolesta : ) Kohta se Tini tulee kertomaan uutisia pikkusesta : ))  Tänään rv 40+3
 
Kotiin vielä pääsin ja kuten arvelin, käynnistys sovittiin maanantaille 42+0, silloin siis suoraan aamulla synnytyssaliin. Tosin lääkäri epäili, että tulen jo ennen sitä emoticon  Paikat kypsät ja vauva hyvinvoiva. Sisätutkimus oli sen verran ronski että veri irtosi, ja siitä jotenkin itsellekin tuli sellainen kutina että tässä viikonvaihteen aikana voisi jotain alkaa jo tapahtua.. Saa nähdä, jännää! emoticon Taidanpa yrittää ottaa päiväunet, jotta olen sitten h-hetken joskus koittaessa kutakuinkin voimissani - yöuni jäi taas vaihteeksi vähälle..
toiveikkaasti odotteleva tini 41+3
 
tini toivottavasti teillä ja meillä tapahtuu pian ettei tarvi mennä käynnistykseen saakka!
 
Sofi, toivotaan! Täällä ei ole tullut mitään uusia tuntemuksia, joten ehkä vielä ainakin ensi yön saa rauhassa nukkua ja sehän on kuin rahaa laittaisi pankkiin (jos unta vain riittää).. emoticon
Nautitaan nyt vielä näistä viimeisistä raskaushetkistä ja yritetään löytää positiiviset puolet vaikka hampaat irvessä emoticon
tini the ikuinen(?) optimisti 41+3
 
Eilen kuulin juuri rohkaisevan kertomuksen käynnistyksestä jonka imin itseeni suurella toivolla - oli kuulemma ollut oikein positiivinen kokemus eikä sattunut enempi kuin luomu (kaverilla oli vertailupohjaa). Hänellä tosin lähti itsestään pelkillä cytoteceilla ilman puhkaisuja ja tippaa. Toivotaan samanmoista jos sinne saakka joudutaan.

Positiivista ajattelua - viikon päästä viimeistään! Sulla jo aiemmin. :) Ärsyttää vaan kun ei oikein voi suunnitella mitään...
 
Lääkäriltä kun kyselin millä käynnistellään, hän sanoi paikkojen olevan niin kypsät että kalvojen puhkaisusta lähdetään.. Netistä lueskelin, että sen jälkeen voi alkaa tapahtua nopeasti, mutta voi mennä vuorokausikin ennen kuin nyytti on sylissä.. Ällö-osastoa: viime yönä wc-reissulla pyyhkiessä paperiin tuli  "iso kasa" verihyytymää/limaa, arvatenkin lääkärin ronklauksen vuoksi. Edelleenkään ei supistele tms., mutta toivossa on hyvä elää vielä nämä käynnistystä edeltävät 3 vrk. Ja mikä parasta, sain kuin sainkin hyvät yöunet emoticon
Täällä vähän sama ettei uskalla mitään suunnitella, yksin ei jotenkin viitsisi enää lenkille tai kaupoille lähteä vaikka mieli tekisi. Ehkäpä vain keskityn päiväuniin useamman kerran tänään - ei sillä, että olisin jotenkin fiksoitunut nukkumiseen.. emoticon
tini 41+4
 
Mulla käynnistettiin juurikin kalvojen puhkasulla. Ei tosin supistukset vielä alkanu olemaan sen jälkeen sitä luokkaa, että homma hirveesti etenis niin parin tunnin päästä ne laitto oksitosiinitipan mulle. Sitä tipan vauhtia sitten lisäiltiin about tunnin välilein, että saadaan homma eteneen..mut meni siinä silti aika paljon aikaa ennenku olin kokonaan auki.. Joskus puolen päivän aikaan ne tais mut tippaan laittaa ja yöllä sitten olin kokonaan auki..
 
Mulla laitettiin tippa saman tien kun saliin pääsin vauhdittamaan jo käynnistynyttä synnytystä. Olin vain 1,5cm auki siinä vaiheessa. Ei se mun mielestä ollut ollenkaan kauheaa. Toki sattui, mut niin sattui ne "luomusupparitkin" ennen sitä. Mulla tosin laitettiin lääkityskin kohdilleen muutama tunti tipan laiton jälkeen kun suppareita tuli noin 1-2min välein. Eli epiduraali laitettiin(en sitä kyllä edes pyytänyt), vaikka tossa välissä ei oltu ees tehty uutta sisätutkimusta, enkä usko et oisin hirveesti kerenny lisää aueta. Tipan annostusta sitten lisäiltiin pikkuhiljaa epiduraalin laiton jälkeen ja kalvot puhkaistiin aika lopussa vasta. Sen jälkeen tapahtukin sit nopeesti, eikä siinä kohtaa epiduraalikaan paljoa auttanut. No mutta pointti kuitenkin tässä oli, että ei se avautumisvaihe ollut loppujen lopuksi ollenkaan kamalaa tipasta huolimatta, ne kivut unohtui saman tien.

Tsemppiä vielä viimeisiin päiviin, vähiin käy ennen kuin loppuu!
(Mun mielestä tää on jotenkin niiiiiin hassua kirjotella tsemppiä teille vielä kasassa oleville kun oma vauva tuhisee tossa vieressä...Mun kun piti olla samassa tilassa teidän kanssa!emoticon )

Ainiin ja vielä viime hetken vinkkinä sairaalakassia varten, että ottakaa liivinsuojuksia ja joku liivitoppi, imetysliivit tms. mukaan! Meillä ei ainakaan suojuksia sairaalasta saanut ja mulla ois ollu paita jatkuvasti ihan märkä ilman niitä. Sairaalasta sai kyllä lahjaksi jonkun toppihässäkän, mikä oli/on tosi hyvä, mut en tiedä miten muualla. Ja sit jos yhtään miettii, et haluaisi ehkä omat vaatteet mukaan, niin ottakaa! Täällä silloin hirveän moni jo synnyttänyt sanoi, ettei ois tullu mieleenkään käyttää sairaalassa omia vaatteita, mutta mun on pakko ilmaista eriävä mielipiteeni. Mulla oli huomattavasti mukavampi olo kun oli omat housut ja paita jne. (Tietty housut ei saa kiristää yhtään.) Ja harmitti hirveesti, kun mulla ei tosiaan ollut mukana kuin se yksi vaatekerta ja pikku vaipanvaihtoepisodin yhteydessä tyttö pissasi mun päälleemoticon . Sitäpaitsi mulla oli niissä sairaalavaatteissa hirmuisen kylmä!!
 
Meni se veikkaus sitten edes puoliksi oikein, vaikka mimmulimammuli oot vielä koossa, niin Tatjusa sitten sai käärön kainaloon. emoticon

Kohta viikko siihen kun "NaPPulan" potkut/muljailut ovat muuttuneet lähes olemattomiksi. Vatsa on kivikova/täynnä, ei taida olla paljon tilaa liikkua! Olen yrittänyt sanoa että tulisi ulos niin täällä olisi sitten tilaa paljon... Mutta ei. Tää on kamalaa aikaa kun kokoajan miettii että onko se hengissä kun se ei mahdu enää liikkumaankaan kuten ennen... emoticon

Eilisen kävelyreissuni jälkeen olin tosi kipeä. emoticon Pakko sanoo, että en todellakaan ole menossa uudestaan niin pitkälle kävelylle. Mä kestän ennemmin 12 päivää näitä ns. normikipuja kuin eilistä iltaa.
Selkää särki mutta ei supistustavalla (eli ei polttanut) vaan sillä tavalla kun se tuli kipeäksi kun käveli niin pitkään ja asento oli huono. Nivuset olivat arat ja niitä kolotti. Alapäähän tulee muutenkin niitä vihlasuita mutta nyt vielä luitakin kolotti kaksinkertaisesti aiempiin päiviin verrattuna. Sitten oli vielä niin julmettu väsy että ihan nolotti kun mies halusi että meen katsoon puutarhaan kun se oli siellä hääriny yli 2 h ja en meinannu ensin jaksaa mut pakkohan mun oli sitten mennä ja se niin ylpeenä esitteli pihaa. Hieno siitä oli tullut mutta kauaa en pystynyt seisomaan vaan piti päästä taas makuuasentoon ennen kuin oksennus tulisi tai tajulähtis kivuista.

Tini: Se maanantai tulee nopeasti ellei sitten jo viikonlopun aikana tupsahda...
Sofi: Ei sullakaan ihan niin montaa päivää ole sitten jäljellä, sulla kumminki 41 paremmalla puolella.
Sintura: Onhan se kummallista täällä odotellakin kun tuntuu että kaikki on kohta jo saanut... vaikka tilanne on melko tasan (synnyttäneitä on kumminki enemmän). Niin mutta sitä piti sanomani että kiitos että jaksatte vielä kannustaa meitä odottajia, tuntuu mukavalta ja lohdulliselta! emoticon

RonjaM & "NaPPula" rv 40+2
 
Noi liivinsuojukset ja imetysliivit on kyl tosi hyvä ottaa mukaan sairaalaan, mulla nännit oli tosi kipeet ja kun tissit heilui vapaana sairaalan mekkoa vasten, niin se ei ollut yhtään kivaa. Vielä kun tissit vuosi myös aika mukavasti... Mä taas tykkäsin tosta sairaalan mekosta, se oli kätevä ja mukava :D Olisin halunnut ottaa sellaisen kotiinkin...

Nukkukaa nyt kun vielä voitte, 32 tuntia valvomista ja sen jälkeen parin tunnin yöunia kun huonekaveri ja sen vauva on äänekkäitä yöllä ei oo kauheen kiva :D
 
Tänään kilahdin miehelle kun meidän piti tavata kaupungilla ja tyyppi ei ottanut puhelinta mukaan ja kun tuli muutos aikatauluun niin hermohan siinä meni kun jouduin kävelemään ylimääräistä odotettuani ensin turhaan vaikka kuinka kauan kun en saanut häntä kiinni! Sanoin et jos viittisit pitää sen puhelimen mukana ("ei ollu virtaa" no lataa se!) kun tää synnytys voi silleen alkaa koska vaan. Kiva kun olis vedet menny jossain tai supistukset alkaneet niin siinä olis sitten ravintolaan tilattu taksia ja yritetty samalla löytää tulevaa isää... :D Loppu hyvin kaikki hyvin. En jaksanut kiukuta kun se on niin vähän aikaa paikalla.

Tässä alkaa itse kukin olla vähän kärsimätön, eikä mies vähiten. Mekin oltiin aamulla lenkillä, mies juoksemassa ja mä sauvakävelemässä, ehkä kolmisen varttia ja sitten vielä kävelin kaupungille joku pari kilsaa niin voi luoja että olikin muuten paikat kipeät! Siis just noi nivuset ja selkä ja lonkat - aattelin et nyt mun lonkka-asetelma hajoaa joka suuntaan! Suppareita sen sijaan en oikein saanut aikaiseksi. Ajattelin yrittää uutta strategiaa ja maata huomisen. Koko päivän. Sää taitaa suosia tätä suunnitelmaa.

Juu kitti tsempistä ja vinkistä, täytyykin pakkailla noita suojia kassiin, liivit onkin jo. Ja oman topin ja kotisortsit otin jo synnytystä varten, hikoan muutenkin niin, että en ainakaan tässä vaiheessa voi kuvitella synnyttäväni siinä koltussa ja toisaalta en halua ihan alastikaan olla.
Aattelin just ottaa omia toppeja mukaan, vaik sitten käyttäis niitä sairaalan housuja.

tini, ehkä se oli limatulppa! :O Ensin sitä kyttää ja pelkää 8kk että vessassa pyyhkii muuta kuin valkovuotoa ja sitten toivoo että pyyhkis jotain muuta... Voi tätä naisen elämää.
 
Mulla olis ollu omia vaatteita mukana viideks päiväks, mut en käyttäny kyllä niitä yhtään. Koin, että vaikka se kaapu oli hirveä, niin siitä oli erittäin helppo imettää.. Ei myöskään haitannut, jos vähän maitoa valui tai tuli ohivuoto siteestä.. Paita vaan vaihtoon! :)

Ja voi sitä hyvän olon tunnetta, kun sitten kotiin lähtiessä sai ne omat vaatteet päälle. :)

Bepanthenia kannattaa varata kotiin kyllä just noita nännejä varten! On tosiaan aikast kipeet, jos ei mitään rasvaa käytä niihin. :(
 
Uhhuh, täällä alkaa usko ja toivo hiipua luonnollisen käynnistymisen suhteen.. Hetken jo ajattelin että saan kyseenalaisen kunnian olla eka toukokuulainen, jolla viikkoja kasassa jo hurjat 41+5, mutta pikkuruu olikin synnyttänyt 41+6.. Epäilen kuitenkin siis, että itsellä ehtii luiskahtaa 42+0 täyteen, jolloin käynnistellään (toivon mukaan ei synnytys enää 42+1 puolelle venyisi).. emoticon
Sofi, sitä se varmaankin oli. Nyt on tullut huomattavasti "kesymmän" näköistä veriviiruista limaa ja pienemmissä määrin sen toissaöisen jälkeen. Mutta eipähän se kerro muuta, kuin että synnytys on "lähellä", joka taas ei kerro mitään enää tässä vaiheessa emoticon
Eilen raahasin kuin raahasinkin itseni puolen tunnin lenkille ilman lenkkikaveria (tuota on tullut kyllä tehtyä päivittäin tähän asti, mutta sen toissapäiväisen sisätutkimuksen jälkeen hieman hirvitti yksin lähtemisen ajatus). Tänään on niin tympeän sateinen keli, että taidan joutua tyytymään seinille hyppimiseen (kun tuli eilen siivottuakin).. emoticon
tini ja vaivaiset 41+5
 
Mää olin kyllä sairaalassa aivan onnessani niistä niiden kaavuista. Mulla ainakin vuotoo tuli niin paljon että niillä jättivaipoillakin sai koko ajan olla vaihtamassa vaatteita kun jostain falskas ja käytin l-koon pikkareita vaikka normaalisti oon kyllä pienempi, mutkun tuntu että kaikki vähänki puristava vaate ahdisti. Ja synnytyksessä oli päällä se selästä avoin paita että epiduraalin sai laitettua ja ne letkut kulki vapaasti ja sit ne sairaalan alkkarit joita kuitenki kätilöt riisu ja puki vähän väliä mulle päälle. Että Sofi, kannattaa valita sit semmoset sortsit jotka on tarpeeks löysät ja niissä pysyy kuitenkin side sisällä. Tosta topista en tiiä että miten ne suhtautuu siellä synnärillä, saako pitää vai onks parempi olla siinä koltussa. Mut senhän tietää sit kun on ajankohtasta, eihän ne nyt mukana ainakaan mitään haittaa :)
 
Juu Simppu, olen avoimella mielellä. :) Noissa sortseissa ei kyllä mikään pysy mutta jos ei ihan niissä reikäkalsareissa viitti talsia käytävillä niin nuo on omiaan peittämään strategisimmat paikat. Mun omat kalsarit on kyllä kokoa 44/46 tms kun ostan aina muutenkin normia isompia alushousuja kun vihaan kaikkia kiristyksiä ja että ulkopuolelle näkyy läskirajat. :D Otin noita muutamat optimistisesti mukaan. Voi olla että niissäkään ei kyllä pysy mikään, että siellä varmaan istun (tai makaan) sairaalan kuteissa kumminkin.

Tässä vaiheessa alan olla valmis synnyttämään vaikka kokovartalokondoomissa kunhan vain pääsisi hommiin. Mies kysyi taas aamulla että joko tänään ja meinasin sanoa rumasti mutta tyydyin vaan ohjaamaan kysymyksen kummulle... Se ei vastannut.

tini, juu tuo onkin niin synkkää tässä vaiheessa, kun jotain tuntuu niin eka ajattelee, että jee synnytys on lähellä ja sitten muistaa että niin joo tässähän ollaan 42 viikolla, et DAA niinpähän se on vaikka ei mitään tulis! Aargh. No mut sulla on ma se check ja mulla ti, että ei täsä enää ole kun kaks päivää hyppiä seinille. Tänään pitää kyllä tehdä jotain erillään miehestä tai kuristan sen ilman syytä, toinen on ihan ihana ja luvannut imuroida jajajaja... Hirveä ärsytys päällä! Varokaa, vihainen odottaja vapaalla. emoticon
 
Mulla alkoi myös epätoivo vallata mielen, kun laskettu aika vaan loittoni eikä mitään tapahtunut. Liikuin tosi paljon loppuun asti, viimesellä viikolla käytiin miehen kanssa vielä kävelemässä 6-10 kilsan lenkkejä, ja fyysinen kunto oli ihan kohdillaan. Yliaikaiskontorolliin päästiin viikoilla 41+3, jossa päätettiin, että käyrille menen 42+0 ja käynnistykseen 42+1. Synnytys alkoi käynnistyä kuitenkin sitten jo 41+3 illalla, sen yön valvoin ja kärsin infernaalisista vatsanpoltteluista aamuviiteen asti, kaikki tuli ulos mahasta ja suolesta. Seuraavan päivän iltana irtosi limatulppa, jota olin tähyillyt jo viikkokaupalla että tämäkö se nyt on. Seuraavan yön sain nukkua ihan hyvin, mutta päivän mittaan alkoi supistuksen hitaasti mutta varmasti koko ajan kivuliaammiksi muuttuen. Iltakahdeksalta ne oli jo säännölliset ja kahdelta yöllä tilattiin taksi sairaalaan. Lopulta päädyttiin siis kiirelliseen sektioon yhden jälkeen päivällä ja vauva syntyi kello 13.17. Synnytyskivut olivat kaameammat mitä olisin ikinä voinut kuvitella ja vertaaminen maratoniin on naurettavaa (sen juosseena tiedän, ettei 42 kilsaa ole mitään verrattuna tuohon hc-kokemukseen) emoticon 

Mutta pointtina siis se, että vaikka kaikin puolin muuten hyvin edennyt raskaus venähti melkein yliaikaiseksi ja synnytys oli pitkä, kivulias ja dramaattinenkin, palkinnoksi sain täysin valmiin ja terveen pikku pojan, joka oli osastolla kaikkien tarkastusten mukaan priimakunnossa. Ei keltaisuutta, paino lähti hienosti kolmantena päivänä nousuun (neljäntenä painoa tuli jo 138 g) ja poika jaksoi imeä heti valtaisia määriä rinnasta, joka sai maidon suorastaan pulppuamaan niin että kaikki paikat lainehti. Lisäksi jälkisupistukset tuli imemisen ansiosta nopeasti eivätkä olleet niin kivuliaat. Yritin tolkuttaa viimeisinä päivinä itselleni, että hyvää kannattaa odottaa, parasta vielä kauemmin... ja niin se sitten olikin. Joten malttia vaan........emoticon  

 
Pikkuruu oikeassa olet, onhan etenkin näin ensikertalaisen ehkä helpompi "valmista pakettia" käsitellä.. ja Sofi,  I feel you, ärrrrsytystä ilmassa ja ilmapiiri on vähintäänkin ODOTTAVA..
Päivän seinille hyppimisen jälkeen raahasin äsken koiran reilun puolen tunnin lenkille ja kastuttiin, onneksi kaatosade alkoi kunnolla vasta kun kotiin ehdittiin.. Lenkillä ajattelin, että kävelen niin ripeästi että sattuu, pitäähän tämä lapsonen jotenkin ulos saada - no niinhän se sitten sattui ja olipa "mukava" kiirehtiä vesisadetta karkuun emoticon Nyt ei sitten mitään tuntemuksia.. Jotenkin olen edelleen sitä mieltä, että mahdollinen spontaani synnytyksen käynnistyminen kotona kärvistelyineen jännittää paljon vähemmän kuin sovittu tapaaminen synnytyssalissa ylihuomisaamuna.. Nyt sauna lämpiämään ja ajoissa nukkumaan, eikös ne synnytykset yleensä käynnisty kun kroppa on lepotilassa..
Missäs RonjaM, kat82 ja mimmulimammuli, huhuu..? Vieläkö muita kärvistelijöitä?
tini 41+5
 
Joo kyllä täällä vielä kärvistellään.Ukon kanssa tänään juostu autokaupoilla. Tänään sentään jonkun näkösiä supistuksia tullu tässä illan aikana, mutta eipä mitään säännöllisiä. Ja äsken käytiin saunassa niin eipä taas mitään. No ei auta kun ootella emoticon
rv 40+0 laskettu aikakin olis että sais jo tulla emoticon
 
Kärvistelyä päivästä toiseen : ) Ensin meni ruokahalut ja nyt sitte yöunet. Masukilla vaihtunu taas unirytmi.. Nukkuu päivisin ja valvottaa näin öisin antamalla nyrkistä ja potkimalla niin vimmatusti. Puheluita ja tekstareita satelee jatkuvalla syötöllä että joko syntyy. Ei synny :D perkule. Perjantaina EHKÄ käynistykseen jos olisivat siellä niin ihania mut luultavasti antaa kärvistellä viellä seuraavaan maanantaihin 6.6 jolloin olis viikkoja se 42. En tiiä mihin hermoon tuo potkii kun vihlasee persuksis ja reisissä asti. Päivässä tulee pari supistusta pienel kivul mut ei muuta. Tulppaaki olevinaa bongaillu jo monet kerrat. taitaa olla vain sitä sitkeämpää itteään :D
Sairaalan mamma vaatetta pääsin kokeilee joskus viikoil 32 kun masukki meinas tulla hitusen liian aikasin maailmaan. Oli kyllä hieman pöllö olo niissä vaaleanpunasissa kukkakuoseis mut nopeesti tuli ihana mamma fiilis :) Oma äiti kerto että sillonku oli minut synnyttäny niin kätilö tai joku hoitaja toi sille kahdet sairaalan alkkarit. Leikkas toisista alkkareista haara osaan reijän ja sano että pue nää päälle niinku rintsikat kuuluu ja toiset sitte jalkoihi :D Oli ollu kuulemma todella seksikäs olo. :D Kannattaa siis ostaa jotkin imetysliivit mukaan synnärille.
 
Aamuyöllä alkoi tulla kipuaaltoja noin 10min välein ja reilun tunnin ihmettelyn jälkeen aloin kellottamaan, kun tajusin että nehän VOI OLLA supistuksia (koko raskausaikana ei ole ollut kipeitä suppareita). Niitähän tulikin sitten koko ajan n.7-11 min välein ja herättivät aina kellottamaan, kesto n.40 sekuntia. Kipu ei hirmu kovaa, mutta silti joka kerta pyrin rentoutumaan ja hengittelemään rauhallisesti. Seurantaa jatkoin siis vuoteessa reilut 3 tuntia ja sinä aikana pisin väli kertaalleen 18min. Tässä nyt kyttäilen, miten ylösnousu vaikuttaa kipuaaltoihin.. Myöskin valkkari on muuttunut häivähdyksen vaaleanpunaiseksi, mutta "lorisemalla" sitä ei tule (jos vaikka onkin pikku liru lapsivettä seassa?) Saa nähdä seuraako tästä mitään, mutta se on varma että tositoimissa ollaan viimeistään vuorokauden päästä.. Mammat, eletään jänniä aikoja emoticon
tini ihmemaassa 41+6
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top