Synnytys on täälläkin ollut mielessä, esikoisen synnytystä on tullut muisteltua aika paljon mitä enemmän raskausviikkoja tulee. Synnytystä odotan samalla innoissani sekä peloissani. Eniten mietityttää lähteekö synnytys itsestään käyntiin vai tarviiko käynnistää, pysyykö supistelut itsestään yllä vai tarviiko oksitosiinia apuun, mitä kivunlievitystä käyttäisin... Esikoisen synnytyksen aikana kivunlievityksenä käytin ilokaasua, aqua-rakkuloita ja epiduraalia. Epiduraali oli ainut mikä auttoi, mutta hyvin lyhyen aikaa ja koko ponnistusvaiheen (1h 5min) vedin ilman mitään kivunlievitystä koska epin vaikutus lakkasi heti ponnistusvaiheen alkaessa. Joten vähän jänskättää mitä sitä seuraavassa synnytyksessä kokeilisi jos epistä ei taaskaan ole kunnolla apua mulle. Mutta enempi hyvillä mielin oon menossa synnyttämään, vaikka onkin yhtä helvettiä niin silti niin ihana kokemus. :)
Esikoisen synnytys alko yllärinä enkä ollu kerenny valmistautua millään tavalla, en ees kassia ollu pakannu mutta tayssissa oli erinomainen henkilökunta ja kaikki meni kyllä tosi hyvin. Toivon että toinen synnytys menis yhtä hyvin paitsi että ei tartte tulla niin aikasin ulos tämän naperon. :)
jätä arvosteliat omaan arvoonsa! Niitä riittää aina... meille tuli eka laps kun olin 22 ja sillä tiellä ollaan edelleen
nyt oon 29 ja 5tulossa, joten kaipa sitä voi sanoa että nuoruuteni oon "pilannut" lapsia tehden, enkä viihteellä tms juosten 
