Suosittelen ehdottomasti valmistautumaan synnytykseen hyvissä ajoin ottamalla selvää erilaisista kivunlievitysmenetelmistä ja rentoutumistekniikoista ym. Vaikka kätilöt ovat ammattilaisia ja siellä meitä varten, niin jokainen on erilainen yksilö ja se mikä toimii yhdellä ei välttämättä sovikkaan toiselle, joten hyvin valmistautuminen tekee kokemuksesta paremman jokaiselle ja myös kätilö pystyy auttamaan teitä paremmin, kun pystytte kertomaa mitä toivotte.
Ja valmistautumisella en nyt siis tarkoita sitä, että synnytys täytyisi suunnitella valmiiksi tarkkaan, koska eihän kukaan voi tietää miten se etenee etukäteen. Mutta on hyvä olla tietoinen erilaisista mahdollisuuksista ja vaiheista mitä synnytykseen kuuluu. Netissä on monia hyviä sivustoja ja mm ensi- ja turvakotienliitto tarjoaa edullisesti doula-tukipalveluita (esim Helsingissä korvaus on 50e). Doulan tarkoitus on tukea äitiä synnytyksessä ja pyrkiä edesauttamaan, että äidin toiveet synnytyksen suhteen toteutuisivat mahdollisimman hyvin. Doulat eivät siis aja vain mahdollisimman vähäistä kivunlievitystä, vaan juuri sellaista, joka on äidin toiveissa. Vaikka minulla oli ensimmäisestä lapsesta oikein hyvä synnytyskokemus sikäli, että kaikki meni ihan hyvin ja suht joutuisasti, niin seuraavalla kerralla aion olla paljon paremmin valmistautunut, jotta kokemus on vielä mukavampi.
Ensimmäisellä kerralla olin suurimman osan ajasta täysin tietämätön eri vaihtoehdoista ja synnytyksen edistymisestä, enkä osannut vaatia kätilöltä parempaa seurantaa ja läsnäoloa, koska olin niin epävarma itsestäni, ja ajattelin että kipuni ei varmaan ole vielä tarpeeksi kovaa, että esim tarvitsisin voimakkaampaa kivunlievitystä tai että synnytys edistyisi. Sitten kun lopulta käskin miestäni kutsumaan kätilön paikalle, jotta saisin jotain, kun en enää kyennyt itse liikkumaan lainkaan, kätilö totesikin että avautumisvaihe on ohi ja on aika ponnistaa, eikä siinä kohtaa enää ollut aikaa mihinkään puudutteisiin tmv. Olin myös etukäteen ajatellut, että haluan olla mahdollisimman pitkään liikkeessä ja synnyttää pystyasennossa, jotta vetovoima auttaa ponnistuksessa, mutta nämäkään toiveet ei onnistuneet, koska minussa oli kiinni noin tuhat piuhaa ja tippaa. Nyt tiedän, että osa näistä piuhoista olisi voitu korvata langattomilla versioilla, jos olisin näin vaatinut ja osan olisi voinut ottaa aina välillä irti helpottamaan oloani, jos olisin tajunnut sanoa ääneen että ne häiritsevät.
Tieto tuo varmuutta ja turvaa leidit!