Toukokuisten ketju

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tuulia
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Saat toki, paasto 5,9 (raja 5,3) 1 tunti 10,0 (just rajalla) ja 2 tunnin arvo 4,7 (raja 8,6). Hoitaja ihmetteli, et miten toi vika oli sitten noin alhainen, mutta yksikin ylitys tietty riittää.

Mulla oli testipäivänä vasta 13+1, mutta tietty ihan hyvä saada kiinni heti. Edellisessä raskaudessa tehtiin koe vasta viikolla 27 muistaakseni ja silloin ylittyivät kyllä kaikki arvot.
 
Nakeroinen: Minulla ekassa raskaudessa meni se sokerirasitustestin päivä ihan koomassa. Aamulla testiin, litkut join ihan ok, mutta oli paha olo. Piti vain odottaa, enkä pystynyt edes lukemaan kirjaa. Testin jälkeen kamala olo, nukuin koko päivän. Arvot loistavat, ei radia.
 
Sul aika sama kun mitä mulla ollu, varsinkin toi sokrujen "romahdus" hyvin tuttu juttu:/
Se mulla johtuu liian pitkästä paastosta ja liian nopeasta noususta...
Eipä sulla kyl paljoo ollu ylistystä, mut ylistys kuitenkin:(
Mä oon täs kotona mitannut mun paasto sokereita ja "parhaimmillaan" aamusokerit huitelee lähempänä 7, mutta sit on kyl ollu liian pitkä (yli 10h) paasto... Ja tohon rasitukseenhan oli just se vähintään 10h paasto:/ jospa saisit pidettyä sokrut kurissa ruokavaliolla:) suuret tsempit!
 
Onko muilla tullut vuotoa liikunnan jälkeen? Eilen kävin ihan vain koirien kanssa kävelemässä ja tänä aamuna tuli kirkkaan punaista vuotoa aamupissassa. Sama oli joskus 5. viikolla. Nyt päivällä ei ole tullut kuin vähän rusehtavaa vuotoa paperiin. Neuvolaan yritin soitella vaan tietysti just tänään puhelintunti oli peruttu.
Sinällään en ole kamalan huolestunut mutta tietysti aina pienikin vuoto mietityttää.
 
Voihan ahdistus. Tässä pari viikkoa on jotenkin ollut mieli kovin maassa, tai jotenkin tuleva pelottaa. Pelottaa miten jaksan kahden pienen kanssa, etenkin kun tuota esikoistakin edelleen imetän öisin, pelottaa että raskausmyrkytys uusii, ja tällä kertaa jo aikaisessa vaiheessa raskautta (tähän ei auttanut yhtään kun luin että eräs puolituttu oli joutunut rv 29 osastolle seurantaan samasta syystä, ja hänelläkin ekassa raskaudessa rm tuli vasta ihan loppumetreillä kuten itsellänikin), pelottaa että vauva syntyy liikaa ennen laskettua aikaa, sillä mieheni on toukokuun alussa 3 viikkoa reissussa ja olen kaksin esikoisen kanssa, pelottaa että esikoinen ei saaa vauvan synnyttyä riittävästi huomiota ja pelottaa että vauva ei saa riittävästi huomiota, koska on vaativa esikoinen...

Kaikki tämä on vain turhaa märehtimistä, ja varmasti ihan hyvin pärjätään, mutta nyt just lähinnä itkettää ja mietin että mihin olen oikein ryhtynyt.
 
Voi anskurai! Tsemppiä. Onko teillä tukiverkkoja lähellä jotka huonon tuurin (vuodelepo tai ennenaikainen synnytys) käydessä pääsis apuun?

Äippä x4 sanoi:
Edellisen raskauden aikaan kun kävin rasituksessa mulla iski ihan älyttömät tärinät ja huimauksen, siinä se rasitus sit meni paareilla maatessa...
Click to expand...

Mä kävin viime raskaudessa sok.ras. rv 26 eikä tullu mitenkään pahoja oloja siitä litkusta. Eikä tullu diagnoosiakaan . Tässä raskaudessa kun oon syönyt reilummin sokeripitoista herkkua (joko pullaa kakkua karkkia tai suklaata n. 100g riittää ! ) ni on tullu HIRVEE olo! Oksettaa väsyttää TÄRISYTTÄÄ .. oon voivotellu että nonni nyt mulla on radi ku en kestä sokeria :D viime raskaudessa söin monesti suklaalevyn päivässä eikä tuntunu missään. Raskauksien välissä olin hyvin hyvin rajoitetulla sokerin kulutuksella (laihdutin :D ) ja nyt raskauduttua oon sallinu itelle herkkuja sillon tällön. Nuo olot toki - ehkä hyvä vaan :D - rajottaa kans automaattisesti sokerin syöntiä.. onneksi himoitsen enemmän normaalia ruokaa :D
 
Anskurai, täällä välillä samoja fiiliksiä. Mutta ketäpä ei pelottaisi/jännittäisi/mietityttäisi raskausaika, synnytys ja arki lapsen/lapsien kanssa, oli kyseessä sitten ensimmäinen tai neljäs raskaus. :) Teillä(kin) asiat varmasti lutviintuu ja menee omalla tasapainollaan. Jos liikaa alkaa ahdistamaan tai jännittämään, toivottavasti sulla on läheisiä kenelle voit jutella tai neuvolantädille. Tsemppiä!
 
Anskurai, joissakin paikkakunnilla (Tampere) syödään Primaspania raskausmyrkytyksen estämiseen. Kaverilla oli kaks ekaa syntynyt 34+6 ja 35+6, kolmonen syntyi 38, kun lääkitys joudutaan lopettaa pari viikkoa ennen synnytystä. Onko sulle sitä kerrottu? Voimia.
 
Itseäkin välillä jännittää kuinka sitä jaksaa kahden alle kaks vuotiaan kans, mutta onneks silloin on kesä niin on helppo lähteä ulos lasten kans kun ei tartte haalareita pukea :grin ja tietty ukko on luvannut panostaa sitten enenmän esikoisen hoitoon :) silti välillä mietityttää että jos tuleekin koliikkia ja kukaan ei täs talos saa nukuttua, mutta luotan siihen että asiat järjestyy ja pian nuo lapset on niin isoja että yö valvomiset on kaukaista historiaa :p


!Ja asiasta toiseen, mulla on huomenna näihin aikoihin nt ultraan aika :nailbiting: jännittävää! Käydään ehkä samalla syömässä ukon kans kun mun äiti on esikoisen kans , kunhan vaan ultrasta tulee hyviä uutisia ja äiti pärjää pojan kans :)
 
Mulla on kaks ensimmäistä 1v4kk ikäerolla ja hoidin lapset käytännössä yksin alusta asti, kun lasten isä oli mitä oli. Erottiin kun nuorempi oli n. 8kk, jonka jälkeen olin totaalisen yksin. Ensimmäinen vauva oli tosi vaativa, eikä mulla ollut kokemusta ennestään vauvoista lainkaan. Toisen odotusaikana pelotti kamalasti, että miten jaksan kahden pienen kanssa. Toisen kohdalla sitä kuitenkin osasi ottaa ihan erilailla rennommin ja koska hoitamista ja vauvan kanssa olemista ei tarvinnut enää harjoitella, niin kaikki meni paljon sutjakkaammin. Nukuin aina kun molemmat sattuivat yhtäaikaa nukkumaan ja tein kotityöt sitten kun jaksoin ja ehdin. Raskasta aikaahan se oli, mutta niin sitä on selvitty. Sosiaalihuoltolaki onneksi mahdollistaa tänä päivänä lapsiperheiden kotipalvelun saamisen, jos alkaa tuntua siltä, ettei jaksa millään.

Jännittää kieltämättä vauva-arkeen palaaminen pitkän ajan jälkeen. Onneksi tulevalla vauvallan ihana isä, jonka tukeen ja apuun luotan 100%sti. Silti vanhat raskaat vauva-aikamuistot nostavat päätään tahtomattakin. Toivottavasti tällä kertaa pystyisi nauttimaan vauva-ajasta täysillä <3
 
Mun on pakko kysyä nyt vielä tosta niskaturvotuksesta.. Onko kellään ollut 2.7? Nimittäin meillä on mutta en tajunnut silloin niihin verikokeisiin mennä koska järkytti tuo 2.7 jo muutenkin. Sanottiin kyllä että kaikki on ok vaikka onkin hieman niskassa turvotusta. Muualla ei ollut ja aivot olivat ok. Mutta jotenkin pelkään silti että jos lapsi ei olekaan terve. Tuntuu että kaikilla tuo nt on alle 1..
 
Kyffiii_, sulta jäi siis verikokeet välistä? Uskon että tuo lukema pelottaa, mutta eikös se raja ole 3mm (korjatkaa jos olen väärässä)? Jos ultraaja sanoi ettei mitään hätää ole ja kaikki ok, niin luottaisin ultraajan sanaan. :)
 
Kyffiii_
Olisko sulla mahdollisuus mennä yksityiselle NIPT-tutkimukseen? Siitä saisit ainakin mielenrauhan. Meillä oli nt 2,3 ja tulosten soittelija oli jotenkin tosi törppö. Siis kun yritin kysellä, että eihän tuo nyt ole mitenkään hälyttävä, ja ultrassakin näin sanottiin. Että eikö kohonneen riskiluvun syynä nyt ole lähinnä ikäni. (Veriarvot oli hyvät.) Niin hän sanoi vaan koko ajan, että juu mutta kyllä jokainen kymmenys näistä vaikuttaa siihen riskiin ja kyllähän tämä kuitenkin on jo jonkin verran turvotusta. Mutta ei se nyt mitenkään varmaa ole, että lapsessa on vikaa. Öö joo. Jollen olis itse lukenut aiheesta ihan hirveästi ja selvitellyt riskilukujen laskentoja, olisin ollut aivan paniikissa. Ja silti vähän olin vain tuon puhelinsoiton sanavalinnan perusteella. Onneks oltiin toi NIPT-kromosominäyte silloin jo otettu, niin ei tarvinnut monta päivää odotella tuloksia.
 
Oliko se nyt Anskurai, joka aloitti tuosta ahdistuksesta. Ihan samoja fiiliksiä on ollut täällä, mutta toistaiseksi oon saanut ne vielä valjastettua huumoriksi. Mutta kyllä mä aina vähän väliä naureskelen mun miehelle, että mitä ihmettä meidän päässä liikkui, ja miten mun pienelle vauvalle (1v 4kk nyt :p) on järkytys, kun pikkuveli tuleekin äidin tissille...

Mutta ihan varmaan tulee olemaan rankkaa. Monet on varoitelleet, että riittämättömyyden tunne on jotain aivan omaa luokkaansa siinä alkuvaiheessa. Mutta joku sanoikin edes yhden ihanan positiivisen jutun, silloin on ees kesä! Ja pidemmällä tähtäimellä on sitten jo lapsilla leikkikaveri valmiina (tai nahistelukaveri, mutta seuraa kuitenkin).

Oon myös paljon puhunut siitä, että mitähän parisuhteesta on jäljellä ton myllyn jälkeen. Mut me ollaan molemmat jo kerran käyty läpi lapsiperhearki eroineen ja uskoakseni aika paljon opittu... ei ihan pienestä enää hätkähdetä. Ja edellisestä liitosta mulla on näille pikkupojille isosisarus, josta on ollut jo nyt aivan huimasti apua sekä seuraa itselleni. Ei oo päivät vauvan kanssa tuntuneet niin pitkiltä kun tyttö tulee koulusta kotiin kuitenkin jo pari-kolme tuntia ennen kuin mies töistä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top