Toukokuisten ketju

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tuulia
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tsempit huomiseen ultraan:) noi porkkanat (ja omenat) on kyl hyvii, tai noh oikeestaan kaikki kylmä ja raikas:p
 
Mulla "paheena" on tuorekurkku :D ja omenat ! Ruokien välissä pakko joskus napostella jotain vaikkei ois ees nälkä ni noita sitten (onneks, viime raskaudessa napostelin suklaata :D )
 
Hmm täälä alko siis aivan kauhea turvotus ! Mikä teillä ollut apuna siihen? Tuntuu että vois oksennus kohta tulla mutta ei siltikään, kauhea olo :(
 
vettä täälläkin vedetään turvotuksen helpottamiseen sen minkä pystyy juomaan (vesi aiheuttaa välillä oksu oloa). Äippä mä vedän tässä raskaudessa kans jalapenoja ainaku närästys sen sallii :grin töissä ei viitti ku siellä on tosi tukalaa närästyksen kans oleminen, vapailla lähinnä lisäilen jalppeja ruokaan :taunt014 Mun lemppari merkki omenoissa on Royal Gala , muut ei kelpaa :laughing002
 
nonni, piheys meinas ottaa vallan, mutta! Varasin kuitenkin keskiviikolle perhe arteen ultra-ajan! typerää kyllä oli, mutta kerran sitä vaan eletään - köyhänä tai köyhempänä :P
 
Heippa!

Nyt uskaltaa vihdoin viimein kirjoitella tänne. Ensimmäistä siis odotellaan ja hirvee pelko ollut koko alun, että joku ottaa tän onnen multa pois. Yritystä takana miehen kanssa kolme vuotta ja meillä piti alkaa syksyllä hedelmöityshoidot, mutta tulinkin spontaanisti raskaaks. Viikkoja olis nyt kasassa tasan 14 ja vielä ei ainakaan tuo pahoinvointi ole kokonaan loppunut. Helpottanut onneksi jo jonkun verran. Väsyttääkö muitakin näillä viikoilla näin älyttömästi? Odottelen vielä sitä energistä oloa mitä toiseen kolmannekseen lupailtiin!
 
Mulla ei enää väsytä, viikot 14+6. :) väsymys oikeestaan loppu kun kinusin lisää thyroxinia lääkäriltä ku kilppariarvot oli niin huonot :)
 
Mulla kans kilpirauhasen vajaatoiminta! Onko kellään kokemusta miten se muuten vaikuttaa odotukseen? Onko ollut ongelmia esim. Painon kanssa?
 
Liinuinen tervetuloa:) väsymys on väistynyt, siis mikäli toi meidän vajaa 1v suostuis nukkumaan;)
Rv 11+4
 
Mulla edellisessä raskaudessa oli kans kamala väsymys eikä mikää pikkunen lääkkeen lisäys riittäny. Sama siis tässä, lääkettä nostettu jo kaks kolmasosaa siitä mitä se oli ennen raskautta ja näyttää siltä että joudun vielä nostaa sitä määrää. Muuten en oo huomannu mitää eroa. :) toki viime raskaudessa nousi paino hirveesti, mutta en usko että johtu siitä.
 
Voikohan toi kilpirauhasen vajaatoiminta, ilmaantua yhtäkkiä raskausaikana?
Mulla on nimittäin tutkittu (parin vuoden sisällä) et oisko kilpirauhasen vajaatoimintaa, mutta ei ollut.
Nyt kuitenkin tää raskausaika oon ollut TOSI väsynyt ja lääkäri sanoi et käy ottaa kilpirauhas testit, vaikka sanoin että oon melko vasta ne otattanut...
Mutta joo, en tiiä mitä mää tässä nyt yritän taas selittää. --> Ruutu.fi ja sieltä toisenlaiset äidit....
Voi sitä itkun määrää kohta taas..:love017
 
Liinuinen, mulla tulee huomenna 15+0 ja väsymys on edelleen ihan mahoton! Toki nukun paikoitellen huonosti (ei oo lapsia) niin johtunee siitä. Odotan lämmöllä energistä vaihetta :D

Koskaan ei oo epäilty kilpparia tai mitään, oon normaalisti tosi energinen ja siksi tämä on mulle iso muutos!
 
Mä olin ton esikoisen odotuksen aikaan ihan poikki! Mä en jaksanut mitään muuta kun käydä töissä ja tulla kotiin nukkumaan... Hyvä et jakso ees olla töissä...
 
Jäätävä väsymys täälläkin vielä vaikka ollaan jo 14+x. Pahoinvointi myös tallessa, iskee siinä kahdelta päivällä ja välillä huipentuu oksentamiseen illalla. Esikoisen kanssa oltiin melkein puolivälissä kun tunsin itseni taas "normaaliksi" :hungover:
 
Nyt kun olen nähnyt pienen Matomme ja tunnen jo kohdunkin nousseen ja kasvaneen, on vauvan syntyminen tullut realistisemmaksi. Odotan synnytystä innolla, mutta samalla vähän pelkään. Viimeksi repesin. Tuli 2.asteen repeämä. Hullua kyllä, vaikka edellinen raskaus oli rankka ja kipeä ja supistukset sitä luokkaa että ambulanssilla sairaalaan, pahinta oli repeäminen. Muistan kun tajusin että mun on pakko ponnistaa vaikka jokainen ponnistus oli kuin oisin itseäni hitaasti puukottanut ales. Onneksi selvisin kahdella ponnistuksella repeämisen aikana,mutta meinasin luovuttaa ekan jälkeen. Kätilö oli aivan ihana ja sai mut tsemppaamaan. En pelkää supistuksia enkä muita kipuja,sillä selvisin viimeks lähes pelkällä ilokaasulla ja olin suurimman osan suosituksista yksin; nyt mulla on fantastinen mies joka tukee 100%. Mutta mikään kipu eikä tuki lievennä repeämisen kipua. Sitä pelkään.
 
Huh lily, toivotaan että nyt kun olet jo kertaalleen synnyttänyt että pääsisit helpommalla etkä enää repeä!
Mä odotan itse innolla synnytystä, ensimmäisen kanssa jouduttiin leikkamaan väliliha ja sain 5 tikkiä, tokan kerran tuli vaan muutama nirhauma ja pari tikkiä ja kolmannesta eteen päin ei tullut mitään... Joten uskon että tämä viides vaan plopsahtaa ulos parilla yskäsyllä:D epiduraalin meinaan taaskin ottaa, siitä ei oo epäilystäkään:p meillä on mies ollut mukana jokaisessa synnytyksessä ja vaikka se ei mitään siellä pysty tekemään niin kyl siitä on ollu iso henkinen apu kun tietää että ei oo yksin:)
Mitenkäs muilla onko isit ollu mukana synnytyksessä/ tulevatko mukaan?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top