Meillä ei ole onneksi reaktioissa murehtimista tuossa kertomisessa kun tietää, että tulokas saa positiivisen vastaanoton mutta mulla on oman äidin kanssa koko esikoisen ajan palanut hermo siihen malliin etten millään viitsisi kertoa uudesta tulokkaasta ja aloittaa koko showta alusta.. Jatkuvaa paasausta miten esikon (1 v 8 kk) olisi pitänyt jo kauan sitten olla kuiva ja käydä potalla. Miten pitäisi osata tehdä sitä ja tätä "kun joku muukin osannut jo aikaisin". Ja esikoisen siis pitäisi olla jokin ihmelapsi ja heittää suunnilleen kärrynpyörää jo ja ajaa autolla.. Muutenkin jatkuvaa opastusta lapsen kasvatuksesta kun itse olen sitä mieltä että äitini on omat lapsensa aikanaan kasvattanut (ja anteeksi vaan ei niin kovin hyvällä lopputuloksella) ja nyt on mun vuoroni kasvattaa omani ja olen tyytyväinen siitä miten asiat meillä nyt on. Tyttö oppii ikäistensä tahtiin asioita, ei ole mitenkään todellakaan kehitystään edellä eikä meidän mielestä tarvitse ollakaan.
Äitini vertaa tyttöä kaikkiin vähänkään saman ikäisiin ja kehuu miten tyttö on niin taitava ja niin paljon parempi kaikessa kuin ikäisensä jotka ei osaa mitään (?)
Ja itse kyllä tiedän montakin paljon nuorempaa jotka ovat kehittyneempiä..
Ärsyttää tuollainen pienen narsistin kasvattaminen kun tytölle ei todellakaan tarvitsisi antaa sitä kuvaa, että on aivan ylivertainen kaikessa, kaikista kaunein ja paras ja muut eivät ole mitään.. Ei edes siinä tapauksessa vaikka se olisi totta.
Ja se kaikista pahan puhuminen tytön kuullen
Itse haluan kasvattaa toiset huomioon ottavan ystävällisen tytön..
Anteeksi vuodatus mutta pakko se oli johonkin purkaa kun ei mieskään ole kotona kun juuri kuulin miten tytön pitäisi osata jo 2 vuotiaana ajaa polkupyörää..