kiitos onnitteluista! <3 ja erityiskiitos Elishalle kun jaksoit uskoa ja kannustaa silloinkin, kun mulla ei riittänyt enää uskoa :)
nyt siis olo on samaan aikaan onnellinen ja toiveikas sekä pelokas ja huolestunut. mulla ei ole tiettävästi koskaan ollut keskenmenoja tms, vaan yksi ainoa raskaus ennen tätä, josta tuli meidän tyttö. tiedän, että mikä tahansa on mahdollista ja koitan olla rauhallisin mielin. seuraavaksi tosiaan testaan perjantaiaamuna vielä apteekin omalla ja sit sunnuntaina digillä (kyllä, ostin elämäni ekan ja toivottavasti vikan digin :D ). jos nekin vielä näyttävät plussaa, soittelen maanantaina neuvolaan ja varaan samalla tytölle 2v-tarkastuksen. sit johonkin väliin ehkä varhaisultrakin, kun mietin vaan, et haluan kyl tietää ihan jo hyvissä ajoin, et onko tuolla mahassa oikeasti joku ja onko oikeassa paikassa ym.
miehelle kerroin tänä aamuna jo ennen klo 6 heti tikkuun pissittyäni :D hän yritti tihrustaa tikkua, valitti ettei näe (yritti avata silmiä, se toinen viiva näkyi kyl ihan selvästi :D ) ja tuumasi lopulta "ai siellä on joku" :) aamulla sit kerroin heti teille tänne ja pitkän kaavan mukaan kuumeilleille, en kyl uskalla liittyä mihinkään ryhmään ennen kuin varmistuu, että meille ihan oikeasti tulee vauva. elokuisiin mä kuuluisin, jos tää on ihan oikea raskaus ja laskettua aikaakin laskin tolla vaun laskurilla ja se osuisi elokuun puoliväliin.
nyt jatkan töitä ja palaan maan pinnalle :)