Toista tai kolmatta lasta odottavat :)

Me käytiin tytön kanssa yhessä valitsemass kuudet pikkarit. Eka ei halunnut niitä, mutta sit sanoin vaan että vaipat on loppu. Suostui laittaa pikkarit sitten :) ihmettelen kyllä miten on jeti oppinut myön yö kuivaksi. Mutta parempi niin :) on kuitenkin vaippoja vielä piilossa, jos sattuu ottaa takapakkia :)
 
Antzku, anna pitää vaippaa jos haluaa? Mitä se oikeastaan haittaa, jos ei sinne kuitenkaan pissaa? -Kyllä jossain vaiheessa niistä luopuu, mielestäni ei kannata tehdä asiasta taistelua, vaan kiva juttu. Meilläkin ne kivat pikkarit nopeasti alkoi kiehtomaan, ja nykyisin onkin aina kunnon tapaus aina se puhtaiden pikkareiden valinta. :D Paljon kehuja, myös muiden kuullen, eikä toruja jos vahinkoja sattuu. Näin meillä opittiin. Ja kyllä, meilläkin tuli takapakki jossain vaiheessa, annoin aikansa pitää vaippoja, ja sitpä tuo melkein omia aikojaan slkoikin käymään pytyllä. :)
 
Siis pissaa kyllä vaippaan ja ikävästi hautoo näillä lämpimillä keleillä. Kyse on siitä, että osaa käydä kyllä potalla hädän iskiessä, mutta haluaa silti käyttää vaippaa. Ja tytöllähän on siis lokakuussa ikääkin jo 4v.
 
Meidän esikoinen saatiin vaipattomaksi 3-vuotiaana. Siitä lähtien ei ole käyttänyt öisinkään vaippaa ja pari vahinkoa käynyt vain. Edellisestä vahingosta on kyllä yli puoli vuotta aikaa. Syntymäpäivillä pissasi housuun kun oli niin kivat leikit siskoni kanssa että ei huomannut hätäänsä. Oli kyllä tuo melkoinen operaatio saada vaipattomaks. Meillä auttoi vihdoin se että hän saa palkinnon kun on oppinut käymään potalla. Eka tuli pissoja. Siitä hän sai ensimmäisen palkinnon kun pissat tuli vain pottaan. Sitten seuraavaksi sai sen isoimman palkinnon kun kakatkin tuli pottaan. Nyt minulla olisi tämä kuopus. Nyt en ole jaksanut yhtään laittaa häntä potalle näiden alkuraskauden oireiden vuoksi. Nyt olisi hyvä aika kun kuopus jonkun verran yli vuoden, eikä ole niin voimakasta omaa tahtoa vielä. Oma äitini on saanut jokaisen lapsensa ennen 2 vuotta vaippa kuivaksi. Onnistuispa itselläkin edes yksi lapsista. :grin
 
Jossain oli artikkeli, että nykyvaipat tuntuvat niin kuivilta märkinä, että lapselle ei tule ikävää märkänäolon tunnetta. Siinä suositeltiin vaihtamaan vaan pikkareihin, jotta tuo siirtymä tapahtuisi nopeammin. Meillä aloitettu nyt pikkuhiljaa pottailu, kehujen ja palkinnon avulla.
 
Aaa, käsitin väärin Anzku. Luulin että käy potalla, mutta tahtoo silti pitää vaippaa. :) Me siirryttiin nimittäin pikkareihin, kun olon viikon verran vaihtanut vaan kuivaa vaippaa puhtaaseen.
 
Meillä tuo vajaa 2v ollut nyt pari viikkoa kotona pikkareilla ja hyvin oppinut ilmoittamaan kun haluaa potalle ja joskus menee myös omatoimisesti :) ulos lähtiessä ei vielä hoksaa niin on ollut vaippa varuiks päällä. Ja yöllä myös vaippa.
 
Kannattaa kyllä isompi opettaa vaipattomaksi ennen uutta.. rohkeesti vaan vaippaa pois (ja matot pois lattialta). Mulla oli uskon puute ekan kanssa mutta kun päiväkodin tädit lupas tulla siivoomaan vahingot niin jätin vaipan.. ja yllätykseks oppi nopeesti kuivaksi :p
 
Moikka! :greet025Esittäydytään nyt vähän tähän ketjuun, elikkä 27 ikää mittarissa ja kolmatta ootellaan :cat: Lapset on 4/13 ja 1/15 syntyneet, jos nyt kaikki menee hyvin nii 3v1kk tulis ikäeroa kakkosen ja kolmosen välille ja esikoiseen 4v10kk :Heartbigred
Meillä esikoinen oppi kuivaks 2v8kk ja nuoremmalla on vielä vaippa, riippuu ihan päivästä miten suostuu potalla käymään, yleensä tykkää ja tekee molemmat pottaan ja sit taas välillä on päiviä kun ei suostu ollenkaan potalle:dance008
Mukavaa odotusta kaikille!!
 
Muokattu viimeksi:
Noissa pottaharjotteluissa pitää kuitenki muistaa olla sillai varovainen, että etenee lapsen tahtiin, eikä missään nimessä pakota potalle tai omee ilman vaippaa, jos niistä aiheutuu selkeetä vastustusta ja ahdistusta lapselle. Tietysti kannattaa rohkaista, mutta pitää osata sitten nähdä milloin rohkaisu menee painostuksen puolelle. Ja pärjää sitä kahden vaippapöksynkin kanssa :) Jos vaipattomaksi kuitenkin haluaa vanhemman lapsen opettaa, niin sitä ei kantsi kuitenkaan liian lähellä synnytystä alottaa tai heti vauvan tultua, ettei tuu liikaa muutoksia kerralla. Hetkellinen taantuminen on muutenki melko normaalia, kun vauva tulee taloon.
 
Mekin yritettiin tuossa keväällä ihan liian aikaisin, ei ollut vaan poika vielä valmis ja aloitti huudon kun jo näki potan. Nyt on selvästi valmiimpi kohtaamaan potan ja tykkää pitää pikkareita vaipan sijaan :D täytyis nyt seuraavaks rohkaistua lähtemään ulkoilemaankin ilman vaippaa ja ottaa varahousut mukaan.
 
Mä olen tosi onnellinen ja kiitollinen siitä, että odotamme toista lasta, mutta jotenkin välillä tulee sellainen ihan järjenvastainen suru siitä että sitten meidän poika ei ole enää ainoa lapsi. Vaikea selittää, mutta mä suren jo etukäteen sitä jos poika tuntee olonsa sitten hylätyksi ja kuinka mä voin välttää että niin käy. Poika on niin kovasti mun perään. Ollaan yritetty kaikkea ja isä on todella paljon läsnä pojan elämässä, mutta kuitenkin haluaisi aina minut. Tämähän ei sitten toimi, kun mussa on kiinni vastasyntynyt. Sydäntäsärkevää on ajatella miltä se sitten tuntuu pojasta. Ja kuinka mä voisin koskaan rakastaa ketään yhtä paljon kun meidän pientä poikaa? Onko kellään samanlaisia fiiliksiä tai onko ollut ja kuinka on sitten mennyt?
 
Rondine täälä paljon samanlaisia fiiliksiä. Täytyy vaan nyt raskusaikana taaperollikkin opettaa ja tehdä "selväksi" että tulee vauva. Muakin kiinnostais minkälaisia fiiliksiä muilla on ollut kun on tullut toinen lapsi.
 
Muistan kun odotin toista poikaani ja oloni oli hyvin ahdistunut. Pelkäsin juurikin miten esikoiseni kärsii kun en olekkaan enään vain häntä varten ja vauva menee aina edelle. Kun vauva syntyi niin ekat 2kk itkin välillä kuinka huono äiti olen kun tein toisen. Loppujen lopuksi kaikki meni hyvin vaikka välillä olo oli itsellään huono. Nyt kun odotan kolmatta niin en ole kokenut samoja fiiliksiä enään. Toki pojta jo isompiakin ja muutenkin itsenäisempiä. Myöskin juttelin ihan neuvolassa jo raskausaikana mietteistäni ja lohdutti paljon kun neukkutäti kertoi sen olevan normaalia aivojen käsittelyprosessia tulevaan.
 
Kiitos Möhköliini, kun jaoit kokemuksiasi. Ajattelinkin, että tällaiset ajatukset ovat varmaan tavallisia, kun odottaa tokaa lasta. Mä olen muutenkin kova murehtimaan kaikkea ja huono omatunto tulee joka asiasta...
 
Mä ite kipuilin kakkosta oottaessa lähinnä sitä, että miten me voidaan handlaa vanhempina toinen lapsi kun yhdenkin kanssa oli tekemistä, mutta moni muu käy läpi just tota syyllisyyttä, ettei esikoinen ookaan enää ainoa iskän ja äitin silmäterä. Eiköhän se siitä ohi mee :)
 
Meilläkin poika on varsinkin iltaisin ihan mun perään. Isän kanssa käy nukkumaan vain jos en ole kotona. Tästä pitää nyt syksyllä opetella pois kun vauvan tultua ei aina ole mahdollista, että äiti tulee lukemaan iltasadun ja laittaa sänkyyn. Meillä ei onneksi tarvitse erikseen nukuttaa vaan jää kyllä sadun, suukkojen ja hyvän yön toivotusten jälkeen itsekseen sänkyyn. Mutta mua ei huoleta kuinka poika reagoi vauvaan. Kyllä musta riittää rakkautta molemmille ja vauvaa hoitaessa esikon pystyy hyvin ottaa juttuihin mukaan kun on sillon jo reilu 2v :) :Heartred
Varmasti tulee mustasukkaisuutta ja sen myötä ongelmia, mutta niistä päästään varmasti yli ja kaikki menee loppujen lopuksi hyvin. Meillä poitsu on tosi kiltti ja rauhallinen niin uskon tästä olevan hyötyä. Toki uhmaikä lähestyy uhkaavasti :grin
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top