Toista tai kolmatta lasta odottavat <3

Keskustelun 'Maaliskuiset 2018' aloitti PikkuR, 9 heinä 2017.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. toupie Rakastunut foorumiin Maalismammat 2018

    Iltatähteilijä, jospa kaikki menee kuitenkin hyvin, pitkälle tässä on jo kuitenkin päästy. :) Mulla nyt ei vielä tarvi iän puolesta murehtia, mutta huoli on aina läsnä jos ei ole vaikka pitkään aikaan tuntunut liikkeitä. Onneksi niitä jo hyvin tuntuu, mut esim öisin kun itse saatan tunnin pyöriä sängyssä ja vauva nukkuu, niin heti tulee pelko että entä jos se ei olekaan elossa. Sama oli esikoisenkin aikaan, piti aina herättää raukka kun hysteerinen mamma ei saanut unta ellei vauva liikkunut yöllä esim vessareissun jälkeen. Pitäs yrittää luottaa siihen että kaikki menee hyvin.

    Meilläkin puhutaan vauvasta esikoisen kanssa, kuunnellaan dopplerilla "vauvan ääniä" ja katsotaan siitä apteekista saatavasta kirjasesta millainen vauva siellä mahassa on. Hirmu paljon leikkii nukeilla nyt, ihan joka paikassa missä käydään niin työntelee nukkeja rattaissa.
    Ja on edelleen sitä mieltä että äitin mahassa on tyttö, ei oo poika. :)
    • Tykkää Tykkää x 1
  2. Nautilus Tuttu foorumilla Maalismammat 2018

    Tää on tosi turhauttavaa aikaa kun välillä tuntuu liikkeet todella selvästi ja sit saattaa olla vaikka päivä-pari kun ei tunnu mitään. Se 10e sijoitus kotidoppleriin oli kyllä hyvä niin saa taas mielenrauhan jos ei tunnu mitään pitkään aikaan.
    • Olen samaa mieltä Olen samaa mieltä x 1
  3. Vadelmiina Peruskäyttäjä

    Minulla tuo dopleri on auttanut tosipaljon pahimpaan hermoiluun. Kyllä itsekkin huomaan että ikä tuo oman lisänsä tähän odotukseen, ei samanlailla osaa olla rennon huoleton niinkuin esikoista odottaessa hieman yli 17 vuotta sitten...
    • Tykkää Tykkää x 1
  4. Kihap Uusi käyttäjä

    Meille on toinen tulossa ja ikäeroa tasan viisi vuotta
    • Tykkää Tykkää x 2
  5. MörttiRöpö Peruskäyttäjä

    Meidän uusioperheeseen syntymässä ensimmäinen, minun neljäs lapsi. Muut kolme lasta ovat vuoroviikoin meillä ja ikää heillä tulee olemaan 11, 8 ja lähes 7vuotta kun vauva syntyy. Lapsilla on myös isällään jo pikku sisarus joten uskon että suhtautuvat ja sopeutuvat tähän vauvaan yhtä hyvin kuin aiemmin isällään.

    Odotan nyt kovasti vauva aikaa jossa saan olla tällä kertaa kaksin vauvan kanssa päivisin. Varmasti tosi erilaista kuin tuon trion kanssa aikoinaan :D isommat sisarukset ovat auttamassa ja katsomassa pienemmän perään on varmasti iso apu arjessa.

    Olen itsekin ollut paljon säikympi tässä raskaudessa. Ja huomaan että synnytys pelottaa eri tavalla. Mitä jos nyt jotain meneekin pieleen... aiemmin ei mitään huonoja kokemuksia ole ja raskaudet sekä synnytykset sujuneet hyvin. Varmaan tämä ikä mullakin :D ja tietysti kun mies on vähän säikkynä vaikuttaa myös minuun. Doppleri ollut pelastus meilläkin :) tunnen myös että saan sen avulla ”yhteyden” vauvaan ja hän on paljon lähempänä kun kuulen hänet :Heartred
    • Tykkää Tykkää x 1
  6. Tuulikka Uusi käyttäjä

    Täältä ilmottautuu joukkoon iloiseen toisen lapsen odottaja Etelä-Pohjanmaalta :) Meidän muksuille tulee vähän liiankin tarkkaan 6 vuotta ikäeroa :)
    • Tykkää Tykkää x 4
  7. Ilona_ Ihastunut foorumiin Maalismammat 2018 Tammikuunmammat 2016

    Jotain mää silloin raskauden alkupuoliskolla oon tänne maaliskuisten foorumille tosiaan kirjoitellut, mutta en muistaakseni tänne. Joten kirjoitellaan nyt sitten. Tosiaan toista muksua tässä odotellaan, kotoa löytyy tammikuussa 2 vuotta täyttävä taapero eli ikäeroa tulisi näille nyt sitten vähän reilu kaksi vuotta.

    Meidän taaperotyttö on aina ollut suht helppo tapaus, hyväuninen ja melko rauhallinen tyttö (jos nyt taukoamatta touhuavasta taaperosta ikinä voi tuota termiä käyttää :D), jonka uhmakohtaukset ovat vissiin moneen muuhun verraten aika kesyjä. Silti on hirvittänyt miten ikinä onnistun tuota touhupyllyä virikkeistämään tarpeeksi vauvan synnyttyä. Nyt mies on ollut puoli vuotta hänen kanssaan kotona ja mä täysipäiväisesti töissä/opiskelemassa/osapäivätöissä ja jatkotutkintoa opiskelemassa. Ja hän on ravannut aivan alvariinsa tuon kanssa avoimessa päiväkodissa, kerhoissa ym. sanoen, että elämä on niin paljon helpompaa sen kanssa kun saa tuollaisia kodinulkopuolisia virikkeitä. Että rima on aika korkealla, varsinkin kun mä nyt en ehkä ihan koe ilman vauvaakaan mitään mammojen kerhotiloja toiseksi olohuoneekseni. :D

    Jännittää toki myös miten suhtautuu uuteen vauvaan, tuntuu että sieltä voi odottaa ihan mitä vaan. Toisaalta vaikea kuvitella mitään hurjaa mustasukkaisuusraivoa tuollaisesta kevytuhmaisesta tyypistä, toisaalta hänen maailmansa tulee kyllä taatusti kokemaan kolauksen siinä vaiheessa kun huomaa, ettei äitiä enää pompotetakaan miten sattuu. Tyttö nimittäin tekee jatkuvasti sitä, että nappaa sormesta kiinni, ohjaa johonkin ja kitinän uhalla "pakottaa" aikuiset tekemään kaikkea maan ja taivaan välillä, tavallisimmin ihan vaan ihailemaan hänen leikkejään. Tuopas ei niin vaan onnistukaan ainakaan minkään tissitakiaisen kanssa.

    Vauvan suhteen on muuten tosi rento olo, tuntuu että kaikki menee nyt ihan omalla painollaan. Ja odotan kovasti sitä, että tällä toisella kierroksella pystyisin nauttimaan myös niistä aivan alun parista ekasta pikkuvauvakuukaudesta, jotka viimeksi menivät täydessä sumussa ja myllerryksessä kaiken tietämättömyyden ja uuden keskellä. Kun meillä ei ollut mitään haastavaa koliikkivauvaa niin siihen olisi ollut kaikki edellytykset jo tuolloin, mutta sen sijaan stressasin jatkuvasti kaikesta aivan turhasta (kuten "toimimattomasta" imetyksestä, vaikka todellisuudessa sujui aivan priimasti myös tuolloin).
    Last edited: 11 joulu 2017
  8. Iltatähteilijä Tuttu foorumilla Maalismammat 2018

    Tervetuloa mukaan Ilona ja Tuulikka. Näyttää, että keskustelu enemmän pyörii tuolla salaisten puolella, mutta äkkiäkös viestit tulee täyteen niin pääsette sille puolen. Mukavampi siellä jakaa asioita, kun pysyy "pienemmän piirin" sisäisenä :wink
  9. Ilona_ Ihastunut foorumiin Maalismammat 2018 Tammikuunmammat 2016

    Joo mä oon vähän tälläinen uudelleenherännyt, jäänyt foorumi sekä esikon että tulevan osalta tässä syksyllä muihin pyörteisiin, mutta nyt innostuin uudelleen kun muistelin, miten hirmuisen tärkeä vertaistukipaikka tämä foorumi olikaan viimeksi siinä varsinkin just vauvojen syntymää ennen ja pitkään sen jälkeenkin. Salainen puoli on tosiaan hirmu hyvä keksintö, yritän vaan täällä nyt aktivoitua kunnolla ensin ennen kuin ilkeän sinne puolen liittyä. :)
    • Tykkää Tykkää x 4
  10. nöpönen Peruskäyttäjä

    Sama täällä, esikoista odottaessa tuli pyörittyä täällä joka päivä ja koko ajan.. miten tämä nyt onkin jäänyt?
  11. Iltatähteilijä Tuttu foorumilla Maalismammat 2018

    Tervetuloa takaisin foorumille :)
  12. toupie Rakastunut foorumiin Maalismammat 2018

    Apua kun iski ahdistus kun luin Vauva-lehdestä jutun "Aivan kuin olisin pettänyt esikoistani", kertoo äidinrakkauden tasapuolisuudesta.
    Siinä äiti kertoo että oli synnytyksen jälkeen vauvakuplassa ja esikoisen huomioiminen väheni paljon ja tunsi ärtyneisyyttä esikoista kohtaan ja mietti sitäkin että rakastaisi vauvaa enemmän kuin esikoista.
    Apua jos käy jotenkin niin, että esikoinen vain ärsyttää tai jotain. Vauva saattaa viedä niin paljon huomiota ja olla paljon tissillä yms. Jotenkin sitä ajattelee, että kaikki kävisi luonnostaan. Ensin varmasti tulee itsellä keskityttyä enemmän vauvaan ja vauvan kasvaessa se huomio jakautuu tasaisemmin. Toivottavasti.
    En tiiä, alkoipa jännittää taas että millaista elämä on kohta kahden lapsen äitinä, eihän siihen osaa valmistautua! :eek: Melkein tuntuu oudommalta kuin esikoista odottaessa.
    • Sympatiaa Sympatiaa x 1
  13. toupie Rakastunut foorumiin Maalismammat 2018

    Tuli sama viesti kahdesti.
  14. Dreamy18 Tuttu foorumilla Maalismammat 2018

    Mä uskon että osittain saattaisi käydä myös vastaavaa mutta varmasti ajan kanssa tilanne ja ajankäyttö jakautuu paremmin molemmille. Mä ajattelin valmistautuu parhaani mukaan lukemalla kirjan "Kun kolmesta tulee neljä", jotta ehkä osaisin paremmin ymmärtää sitten esikoisen tunteenpurkauksia.
    • Tykkää Tykkää x 3
  15. Nautilus Tuttu foorumilla Maalismammat 2018

    Mä luin saman jutun ja oli tosiaan ahdistavaa luettavaa! Toisaalta hyvä että tulee näin etukäteen jo mietittyä asiaa ja herätti pohtimaan sitä että noinkin voi käydä, mutta kyllä nyt tosiaan tuli vaan hirveä lisästressi. :S olin kyllä jo miettinyt että kun vauvaa tullaan katsomaan niin etukäteen pyydän ihmisiä huomioimaan esikoista ensin ja jopa enemmän, niin kuin itsekin olen tehnyt kun olen tavannut uusia pikkusisaruksia. Muistan niin hyvin omasta kokemuksesta sen esikoisen aseman uuden vauvan synnyttyä kun kaikki vaan ihailee vauvaa ja äkkiä joutuukin isosiskona huolehtimaan ihan kaikesta. Oma veli on kasvatettu todella pumpulissa ja on koko perheen lellipentu, nyt aikuisena huomaan että tiukemmasta kasvatuksesta on ollut mulle hyötyä ja olen saanut paremmat valmiudet elämään kuin lellitty veli, niin yritän senkin takia olla erityisen tarkkana tasapuolisesta kohtelusta.

    Lapsen päivähoidossa jo juteltiin kun sylitarve tuntuu esikoisella kasvavan, tunnen huonoa omaatuntoa siitä että aina ollaan sylitelty paljon ja olen häntä paljon kantanut mutta nyt kun en enää jaksa nostella niin se jo hänessä näin näkyy. Ja ehkä myös pieni huoli tulevasta vauvasta vaikka onkin ylpeä isoveli, niin selvästi pientä muutosahdistusta havaittavissa. Mies usein selittää ettei äiti nyt jaksa tai pysty kun äidillä on vauva masussa, ja yritän kovasti vastustaa tätä ettei lapselle tule sellainen olo että vauva varastaa nyt jo äidin häneltä. Mutta olen sitten yrittänyt huolehtia että iltaisin istutaan vaikka sohvalla sylikkäin ja luetaan kirjoja/muuten tehdään asioita yhdessä ja kosketus säilyy. Hyvähän se on toki esikoisen pikkuhiljaa tottua siihen ettei äidin syliin aina pääse. Hän on ilmeisesti itsekin tajunnut sen, jos ollaan miehen kanssa molemmat kotona niin isi ei kelpaa mihinkään vaan äidin pitää tulla aina mukaan potalle ja iltapesulle ja vaipanvaihtoon ja leikkimään jne... Pitää itsekin opetella ja opettaa lapselle että isin kanssa voi ja pitää ihan samalla tavalla kahdestaan pärjätä että ei äitiä aina voi tarvita mukaan. Mun on tosi vaikeaa kieltäytyä menemästä mukaan kun lapsi pyytää, nautin niin paljon yhteisistä iltahetkistä itsekin että pitää välillä ihan tietoisesti päättää että tänään on nyt isin nukutusvuoro ja minä en mene edes yläkertaan mukaan. Toisin päin taas laitan usein lapsen yksin nukkumaan kun mies puuhailee omia juttujaan illalla, niin ei pitäisi olla ongelmaa siinä että välillä hoidetaan toisinkin päin, mun pitää melkein järjestää itseni ulos talosta että pystyn antamaan heille kahdenkeskistä aikaa kun poden muuten huonoa omaatuntoa....

    Tulipas romaani :D mutta joo, nyt jo tunnontuskissani esikoisen huomioimisesta niin mitähän sit kun vauva syntyy....
    • Tykkää Tykkää x 1
  16. toupie Rakastunut foorumiin Maalismammat 2018

    Joo, kyllä toi lisästressiä, mutta toki hyvä että herätti ajatuksia sen suhteen, että noinkin surkeasti voisi käydä. Toivottavasti tuo ei ole yleistä. Tottakai ensin vauva vie paljon huomiota ja aikaa, mutta että tulis sellaisia fiiliksiä, että ihana, rakas esikoinen ärsyttäisi tms, voi kamala. :'(
    Meillä lapsi odottaa isiä kovasti iltaisin töistä kotiin ja heti haluaa isin kanssa leikkimään ja lukemaan yms, että meillä onneksi mies "kelpaa" kaikkeen siinä missä minäkin. Ainakin tällä hetkellä. Meillä kun minä olen päivät kotona lapsen kanssa, niin isi on iltaisin tosi tärkeä.
    Mä kans olen sen verran ajatellut, että kun esikoinen näkee ekan kerran tulevan vauvan, niin saisi vauvalta jonkun lahjan ja toivon myös, että ihmiset huomioivat myös esikoisen tulleessaan katsomaan vauvaa. Ja olen tietenkin valmistautunut esikoisen mustasukkaisuuteen. Uskon myös, että tykkää hoitaa vauvaa, kun tuntuu niin tykkäävän vauvoista.
    Ekaa kertaa tuli kunnolla sellainen ahdistus että miten sitä sitten pärjää. Vaan eiköhän se ajan kanssa helpota.
  17. Ilona_ Ihastunut foorumiin Maalismammat 2018 Tammikuunmammat 2016

    Mä en oo lukenut artikkelia, mutta joku hieman vastaava ilmiö mulla oli koiran suhteen ensimmäisen syntyessä. Älkää ymmärtäkö väärin, en yritäkään rinnastaa näitä tilanteita enkä nostaa koiraa oman lapsen tai ylipäätään ihmisen veroiseksi, mutta oli se silti kurja huomata jossain vaiheessa miten ennen niin äärimmäisen rakas, mun kanssa jos silloin 12 vuotta yhteistä matkaa mitä moninaisimmissa elämänvaiheissa kulkenut ja tärkeä koira olikin pikkuhiljaa alkanut niin paljon vaan ärsyttämään. En oo kyllä tullut ajatelleeksikaan että esikoisen kanssa voisi käydä hieman sanoin, mutta hyvä tiedostaa että tällainenkin on mahdollista niin osaa riittävän ajoissa hormonimyrskyissään huomioida omia tuntemuksiaan ja käyttäytymistään aktiivisesti puuttuen niihin mikäli tarvetta on.

    Meille saapui pari päivää sitten koiranpentu (pitäkää hulluna vaan, ehkä olenkin :D). Vaikka tyttö muuten on ihan koirahullu ja sai mm. alkuun pitää tuttia kirjaimellisesti äänenvaimentimena kun kiljui innosta niin paljon, niin kyllä on heti alkanut myös pientä mustasukkaisuutta heti esiintymään. Tulee välillä väliin kiukkuisesti natissen ja huitoen jos huomioin kovasti pentua, ja ilmaisee harmistumisensa jos pentu tohtii epäsopivalla hetkellä tulla häiritsemään kahdenkeskisiä juttuja. Silloin tykkää hulluna, kun kaikki sujuu hänen ehdoillaan. Saapa nähdä mitä sitten vauvan kanssa... Melkoinen orkesteri meillä tulee olemaan, mutta onneksi kaikki sinänsä on tuttua ja pentu vaikuttaa tosi helpolta tapaukselta. Jos esikoista odottais (kun kaikki oli ainakin mulla alkuun yhtä myrskyä ja kaaosta) tai koirat olisivat ihan uusi juttu, niin en ehkä suosittelisi. :D
    • Tykkää Tykkää x 2
  18. Kyfi4337040 Aloittelija

    Minäkin kaipaan tuonne salaiselle puolelle kun se on jäänyt kokematta. Kaipa tälle superviestimisen vaatimukselle ennen sitä on hyvät perusteet? Yliuteliaita ihmisiä joita vauva-asiat eivät oikeasti koske. Tänne näköjään kannattaa vähän varovaisemmin kirjoittaa.
  19. toupie Rakastunut foorumiin Maalismammat 2018

    Hmm, joo, mulla on ollut tuota ärsytystä koiran suhteen nyt raskausaikana. Ei oo kivaa. :sad001 sitä enemmän pelottaakin että entä jos synnytyksen jälkeen se ärsytys siirtyy vielä esikoiseenkin. :sad001 Rakashan se koira on edelleen, mutta tuntuu kyllä siltä että rakkaampi se oli ennen lasta. Mutta en minäkään nyt tässä ala koiraa ja ihmislasta alkaa niin rinnastamaan sen kummemmin.
  20. Ilona_ Ihastunut foorumiin Maalismammat 2018 Tammikuunmammat 2016

    Se viestien "kerääminen" onki nyt vähän haastavampaa kuin alussa kun täällä yleisellä kävi silloin vielä kova pöhinä ennen kuin ihmiset olivat siirtyneet salaiselle. Mutta ihan kiva se on kun tietää ettei sitten loputtomiin kaikkea kaikelle kansalle lätise. :) Muutenkin tykkään ihan foorumimeiningistä näin Face-ryhmien kultakaudellakin, kun voi anonyymina olla ennen ku sit mahollisesti ihan face to face tutustuu.
    • Olen samaa mieltä Olen samaa mieltä x 1

Jaa tämä sivu