Toista tai kolmatta lasta odottavat <3

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja PikkuR
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meille toinen tulossa ja esikoinen juuri 3v 3kk tämän masuasukin laskettuna päivänä, vaikka luulen tämän syntyvän etuajassa niinkuin esikoinenkin tai sellainen tunne mulla on molemmista ollut ja esikoisen kohdalla piti paikkansa.
 
Kysymys teille, joilla on jo kaksi lasta...miten olette esikoisen kanssa käsitelleet vauvan tuloa ja miten esikoinen on suhtautunut vauvaan? Meillä välillä ihastellen katsoo vatsaa ja toteaa, että vauva on tuolla. Hoidossa oli puhunut, että äidin vatsassa on vauva ja se on ihan tyhmä. Kotona puhuu välillä tyhmästä vauvasta... Vähän jännitän miten hän mahtaa suhtautua vauvan tuloon ja miten voisi valmistella häntä siihen. Onhan niitä eri kirjoja olemassa kyllä..
 
Meillä esikoinen on vasta 1v10kk. Ei osaa puhua eikä ymmärrä vaikka kertoiskin. Eli ei mitenkään. Toinen lapsi on sitten 8kk.
 
Meillä ikäerot tulee oleen vanhimpaan muutamaa kuukautta vaille 19 v ja nuorempaan 10,5 v.

Mites te, joilla on vanhempia lapsia ennestään mahdollisesti vielä edellisestä avioliitosta kuten itselläni, olette kertoneet tulevasta pienestä? Mua totta puhuen pelottaa kertoa, kun vanhin lapseni on aina ollut isin tyttö ja erosta on vasta vajaa vuosi.
 
Antsku sanoi:
Kysymys teille, joilla on jo kaksi lasta...miten olette esikoisen kanssa käsitelleet vauvan tuloa ja miten esikoinen on suhtautunut vauvaan? Meillä välillä ihastellen katsoo vatsaa ja toteaa, että vauva on tuolla. Hoidossa oli puhunut, että äidin vatsassa on vauva ja se on ihan tyhmä. Kotona puhuu välillä tyhmästä vauvasta... Vähän jännitän miten hän mahtaa suhtautua vauvan tuloon ja miten voisi valmistella häntä siihen. Onhan niitä eri kirjoja olemassa kyllä..
Click to expand...

Jos englanti taipuu, niin sellaista kirjaa kuin "Peaceful parent, happy siblings" on moni useampilapsinen suositellut mulle. Oon sitä nyt lukenut ja siellä on hyviä vinkkejä jo raskausaikana, eli miten valmistella tulevaa isosisarusta. Ja sit käytännön vinkkejä arjen eri tilanteisiin. Oon tykännyt.

Oma nyt 2v3kk tietää että vauva on masussa ja että hänestä tulee isoveli, vaikkei toki hahmota aikaa vielä mitenkään. "Sitten kun lumet sulaa" on riittänyt. Ollaan katseltu hänen vauvakuvia ja puhuttu että aluksi vauva tarvii huolenpitoa ja sitten hänestä kasvaa leikkikaveri jne, ja että esikoinen voi käyttää vauvalle kaikkia juttujaan (palomiestaitoja jne), vauva sitten varmasti ihastelee näitä. Sattumalta katsottiin myös Taavi Tiikerin jakso jossa Taaville syntyi pikkusisko ja siitä saatiin paljon juteltavaa.
 
Ja sen verran vielä että yritän välttää sitä että jos on vaikka huono olo etten sanoisi että se johtuu vauvasta, tai jos en halua että potkii mahaa niin sanon vaan että ei saa koska mua sattuu, ettei tulis valmiiks negatiivisia ajatuksia esikoiselle vauvaa kohtaan. Mut jos tuleekin niin ne on kyllä mun mielestä ihan ymmärrettäviä ja sallittuja ja sit vaan niistä jutellaan.
 
Meillä oli just mun sisko vauvansa (4kk) kanssa täällä kylässä. Kivasti esikoinen tykkäsin hoitaa vauvaa, silitteli nätisti ja näytti leluja pienelle. Ei toki voi tietää miten käyttäytyy sitten kun sisarus syntyy, kun onhan se sitten aivan eri juttu. Mut esikoisella tuntuu olevan iso hoivavietti tai jokin, tykkää kovasti hoitaa myös nukkea ja kun tuota serkkuaankin niin nätisti hoiti. Saa ainakin nyt vähän katsoa tietenkin perään, tutin laittaminen suuhun ei ehkä ollut mitään hellävaraisinta ja onnistui ihan yllättäen heittämään lelun vauvaa kohti, en ehtinyt yhtään reagoida.
Meidän tyttö ei vielä kauheesti ymmärrä että vauva tulee. Itse puhun aina välillä että äitillä vauva mahassa ja joskus tyttö on mahaa silittänyt. Tykkää tällä hetkellä lukea "vauvakirjaa", eli sitä apteekista saatavaa vauvan odotus- kirjaa. Aina katsoo siitä kuvia ja kommentoi että tätillä vauva mahassa ja joskus sanoo että äitillä vauva mahassa. Mutta ei tosiaan tarvitse vielä kertoa milloin syntyy tai muuta, (sit kun lumet sulaa tms) kun ei varmasti asiasta mitään ymmärrä. :D musta on ru:n jälkeen mukava alkaa puhua siskosta tai veljestä, jos vaan saadaan sukupuoli selville.
 
Meillä ei oo kyllä 2v 4kk vielä sisäistänyt asiaa, tai ei siis kiinnosta niin paljoo et ajatus pysyis päässä.. Viikonloppuna aamupalapöydässä puhuttiin et sit kun tulee se toinen lapsi ni pikkumiehen ilme kirkastu ja hihkas innoissaan et "kaveri!" Ni sit selitettiin et joo, saat kaverin sitte ens vuonna. Puhutaan muutenkin muista lapsista kavereina, esim. lelupaketeissa ku on kuvia leikkivistä lapsista ni niitä tutkitaan et mitä ne kaverit siellä puuhaa ja leikkipuistossaki katotaan et onks kavereita = muita lapsia paikalla.
 
Pipa78 sanoi:
Meillä ikäerot tulee oleen vanhimpaan muutamaa kuukautta vaille 19 v ja nuorempaan 10,5 v.

Mites te, joilla on vanhempia lapsia ennestään mahdollisesti vielä edellisestä avioliitosta kuten itselläni, olette kertoneet tulevasta pienestä? Mua totta puhuen pelottaa kertoa, kun vanhin lapseni on aina ollut isin tyttö ja erosta on vasta vajaa vuosi.
Click to expand...
Meillä siis minun aiemmasta liitosta lapset odottaa innoissaan uutta sisarusta. Tytär täyttää 14 ja poika ehtii täyttämään 12 ennen tämän nuorimmaisen syntymää. Jännitin kyllä kovasti uutisen kertomista, mutta mitään ongelmaa ei ole ollut toistaiseksi. Erosta toki meillä jo 7 vuotta aikaa, joten ei enää alkuvaiheen sopeutumista ole.
 
Minua myös mietityttää miten lapset ottaa uuden tulokkaan. Meillä on ennestään miehen kaksi lasta jotka ovat puolet ajasta meillä, tuleva on eka yhteinen ja minulle ensimmäinen biologinen.
Lapset 5- ja 8-v. Luulen että vanhempi tulee ottamaan hyvin, hän on puhunutkin että haluaisi vielä pikkusisaruksen. Nuorempi on haastavampi. Hän ei ole oikein ymmärtänyt vanhempiensa eroa. Tai siis on, mutta eihän tuollainen ymmärrä miten kaksi ihmistä voi ensin rakastaa toisiaan ja sitten ei enää. Eihän hän vielä rakkauttakaan ymmärrä, siis aikuisten välistä. Erosta on kaksi vuotta aikaa.
 
Meillä tulossa kolmas lapsi, isommat on nyt 17 ja toinen täyttää ensiviikolla 6. Joten ikäeroa meillekkin on tulossa jonku verran. Ei olla vielä kerrottu pojille, että on vauva tulossa. Minulla oli 3vuotta sitten keskenmeno rv16 joka huomattiin vasta viikkoa myöhemmin. Joten ei olla nyt pienempää haluttu tällä stressata ja suoraan sanottuna tuon isomman reaktio pelottaa minuakin.
 
Meidän esikoinen oli 3,5vuotias kun kerrottiin tulevasta vauvasta. Kertoi asiasta hyvin innokkaasti muille mutta tuntui että ymmärsi asian vasta kun pikkuveli syntyi. Nyt ajateltiin kertoa vasta rv 20 olevan rakenneultran jälkeen, jotta on kertoa meidän nykyään jo 5veelle neidille jotain konkreettista. Me tiedetään hänen toivovan suuresti pikkusiskoa ja hänelle saattaa olla hieman kova pala alkuun jos tuleekin toinen veli.
Kuopuksellekkin vauvasta kerrotaan, olihan hän mukana nt-ultrassa, mutta pikkuherralla ikää vasta 1v2kk joten tovi voi mennä tämän asian tajuamiseen xD
 
Mä oon nyt pari kertaa kuunnellut sydänääniä dopplerilla esikoisen (2v) kanssa. Tänään siinä yhteydessä kyselin että onko äitin mahassa tyttö vai poika. Oli sitä mieltä että tyttö, ei oo poika ja taputteli mahaa.:D alkaa ehkä vähän ymmärtää paremmin tätä vauvahommaa. :)
 
Meillä on nyt kasvavan mahan myötä alettu jo ottamaan vauva mukaan moniin juttuihin. Esikoinen 1v10kk puhuu tosi paljon "pikkuinen vauva, äitin massussa" juttuja ja ennen piirteli vauvoja, niin nykyään kertoo että piirsi äidin massu vauvan. Välillä katsotan raskaussovelluksesta minkä kokoinen vauva on nyt ja miten vauva kasvaa mahan sisällä ja maha kasvaa. Leikeissä yleensä tarjoilee kokkailujaan äidille ja erikseen vauvalle. Haluaa usein pussailla mahaa ja jos nukutaan vierekkäin, niin pyytää saada nukkua vauvan kans, herään välillä aamulla ja huomaan että esikoinen nukkuu puoliksi mun päällä ja paijaa massua.
Esikoinen sanoo välillä että rakastaa äitiä, isiä ja vauvaa ja että kun vauva syntyy niin vauva tykkää hänestä. Niin suloista kun toinen ihan tosissaan "iia akastaa vauvaa, äiti syntyy vauva, vauva tykkää iiasta".
Yritän puhua aina kaikesta mitä tulee mieleen liittyen vauvaan ja puhutaan ja katsotaan kuvista millaista oli silloin kun esikoinen oli vauva. Tolla lapsella on ihan älyttömän hyvä muisti ja saattaa yhtäkkiä kertoa jostain mitä tapahtui useita kuukausia sitten, niin koen hyödylliseksi jo nyt puhua kaikesta, niin sitten kun vauva syntyy niin niitä varmasti palautuu mieleen.
Meillä ei oo vielä ikinä ollut mustasukkaisuutta isommin. Aina kun on ollut pieni vauva, niin esikoinen haluaa että äiti ottaa syliin ja haluaa tulla silittämään. Välillä pyytää hetken päästä myös syliin tai sit menee vauvan äidin syliin, eli toistaiseksi ei oo ihan ehdottoman tärkeää ollut päästä mun syliin jos pidän ystävän vauvaa sylissä.
Odotan kyllä että jossain vaiheessa tulee edes hetkellisesti joku käännekohta ja esikoinen ei haluakkaan vauvaa tai vauva on tyhmä juttu. En usko että tää on näin helppoa sitten enään kun vauva syntyy, mut nyt on kyllä tosi kivasti mennyt ja selkeästi jo ymmärtää ja odottaa että meille syntyy pieni vauva.
 
Kumma miten sitä tämän kolmannen raskauden kanssa on koko ajan epävarmuus ja pelko piene jaksamisesta läsnä :sad001 Liekö kyse siirä, että ammattitieto lisää tuskaa vai kuuluuko tämä tähän omaan vanhenemiseen. Kuitenkin nyt lähes 40 ikää. Ja ihme juttu, miten se huoli tuntuu aina lisääntyvän ennen neuvolakäyntejä. Nyt siis piinpäivät menossa, kun seuraava neuvola torstaina...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top