TOISET NE VAAN SIKIÄÄ!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Nia
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
minä en oo sitten vieläkään kuullu ystävästäni yhtään mitään :sad001 alkaa vähän jo ihmetyttämään.ei kai kukaan nyt 18v ystävyyttä heitä hukkaan sen takia,että ystävä saa lapsen? :eek:

mä kun en oo yhtään ees mitään onnea hehkuva ensisynnyttäjä -tyyppiä,että ei olis pelkoo että esmes tommosta tekisin kun Nessuflyn ystävät (vähän tökeröä käytöstä,mielestäni).en tiä...päällimmäisenä tunteena vaihtelee päivästä riippuen huoli,suru ja kiukku tätä asiaa kohtaan :sad001
 
Vuosi yritystä täynnä, ehkä jollain mittapuulla vielä vähän, ehkä ei. Oma suru, katkeruus ja epätoivo alkaa olla jo ihan hirveää. Tuntuu vaan niin väärältä, kykenettömältä ja epäonnistuneelta, että en onnistu tulemaan raskaaksi vaikka kuinka panisi joka päivä ja vaikka seisoisi päällään seksin jälkeen. Sitten toiset tulee raskaaksi huits vaan, tosta noin. Kuten mieheni veljen puoliso. He eivät olleet edes ahkeria, yhdestä yrityksestä kävi tärppi. Olen onnellinen heidän puolestaan, mutta voi sitä piinaa mitä käyn pääni sisällä asian suhteen. Eikö olisi ollut minun vuoro, heillä on jo yksi lapsi kuitenkin. Niin EPÄREILUA, mutta ei taida näissä asioissa mennä nallekarkit yrittäjien kesken tasan... Voi huokaus, mä vaan haluaisin lapsen. En yhtään mitään muuta.
 
Itsellä vähäsen helpotti oloa kun tuli tänne purkamaan pahaa mieltä... :) (kun ei sitä miehellekkään voi aika kiukutella :) )

heidi79, mun mielestä sun kaveris ilkeä... :( varsinki kun yritit miettiä sen "mukavimman" tavan ja ajan kertoa toiselle, etkä esim. facebookissa ultrakuvalla (kokemusta on)! Toivottavasti kaverisi pian leppyisi asian suhteen, onhan sillä kuitenkin vielä aikaa ennen lapsen tuloa yrittää "hyväksyä" asia... :) Tsemppiä kaverin kanssa!

Starr, tervetuloa "samaan laivaan" jos näin voi sanoa... Itsestäkin tuntuu hyvin usein, että nyt ei olla nallekarkkeja todellakaan jaettu tasan! Virtuaalinen voimahali!! :smiley-angelic003
 
lisäänpä vielä senkin tähän asiaan,että tää lapsi ei itsellekään ole ollut mikään itsestäänselvyys.päinvastoin,mun ei pitäny niitä luomusti ees saada...oon ollu ilman ehkäsyä vuoden 2010 kesästä,ja nyt siis vasta raskauduin ja tuntuu oikeesti ihan kun joku ihme olis tapahtunu.alkuun oli kauheita pelkojakin et mitä jos menee kesken,kun ei oo yhtään varmaa että raskautuisin enää uusiks (mulla on kaikenlaista harmia systeemeissa kystista lähtien siis).

että tiedän aika hyvin mitä te käytte läpi,jotka sitä omaa odotatte.tsemppiä.
 
Unohdin toho aikasemmin kirjottaa (taas näitä ajatuskatkoksia) et onnea heidi79 pikkuisesta tuhisijasta <3 toivottavasti raskaus sujuu hyvin! :) No mut toi sun raskautuminen antaa mullei toivoa... :) Elokuusta 2010 ilman ehkäisyä ja kuulemma luomusti en lasta voi saada, tulee sellanen olo et ei oo kaikki toivo vielä menny! :)
 
Nessufly: hyvä jos musta oli jotain apua :) tosiaan edellisen miehen kanssa jätettiin jo pillerit pois (luojan kiitos ettei silllon tärpänny :p ).sen jälkeen alko välittömät ongelmat kierron kanssa,ja ovat jatkuneet siitä lähtien.aattelin alkuun et johtuu vaan siitä,että pitää kropan tasaantua kun oon 19v lähtien niitä popsinu...mut viime keväänä kun mukaan tuli myös kipuja,asiaa tutkittiin ekan kerran kunnolla ja sieltä löytykin sitten kaikellaista o_O (tälläkin hetkellä kystia molemmilla puolen munasarjoja; ovat seurannassa nyt kun en voi syödä lääkettä ja hieman pelottaa et mitä jos joku päättää puhjeta tms...)
oletko Nessufly käynyt klinikalla selvittämässä,mistä teidän huono onni mahdollisesti johtuu?aika paljon nykyään voidaan luontoäitiä auttaa,tämän olen todennut tuon ystäväni hoitoprosessia seuratessani. :)
 
heidi79: Toivotaan nyt ettei tapahdu mitään niiden kystien kanssa ja mie toivon et sie pystyt nauttimaa sun raskaudesta ilman ylimääräistä huolta ja pelkoa! :) (tuut sit kertoilee et kumpaa ne ultrassa sulle lupailee :p) Ollaan käyty/käydään yleisellä puolella tutkimuksissa... :) Ainankin ahtaat munanjohtimet, miehellä kaikki hyvin... :) Tässä nyt ihan kohta puoliin alan popsimaan Clomifenejä ( menkkojen pitäisi alkaa tässä ihan muutaman päivän päästä ja kp 3-7 pitäisi ottaa clomeja) jos niillä sitten vaikka tärppäisi... :grin
 
Muokattu viimeksi:
Samojen tunteiden ja kokemuste kanssa 2-vuotta minäkin painein. Haluankin kertoa oman kokemukseni. Terapiana itselleni, toivottavasti toivon kipinänä muille.
Jätimme ehkäisyn pois elokuussa 2011, samaan aikaan miehen sisko tuli vahingossa raskaaksi. Melko pian tulimme mekin. Kaikki oli ihanaa oireineen päivineen. Käytiin ekassa neuvolassa ja sitten oli nt-ultran aika. Järkytys oli aika suuri kun mun kohdusta ei löytynyt yhtään mitään, ei mitään. Ei jälkiä keskenmenosta tai tuulimunasta. Pettyneinä kotiin, raskaustesti oli kuitenkin positiivisen tuloksen antanut... Saimme raskaustestin tehneeltä yhtiötä hyvitykseksi lisää heidän raskaustestejään ja teetä, arvaatte varmaan käytinkö niitä testejä. Päätimme jatkaa yrittömistä, turhaan. Joulukuussa 2011 käyn gynellä joka vakuuttaa että näin nuori kuin minä (silloin 20) tulee varmasti raskaaksi muutaman kk:n sisällä ja kyseli vielä haluanko ottaa ehkäisyn uudelleen käyttöön. Ja totesi minut myös terveeksi. Vuosi vaihtuu ja yritys jatkuu ja jälleen tuloksetta. Syksyllä muutamme Poriin ja käyn gynellä tulehduksen vuoksi. Mainitsen myös ettei ehkäisyä ole ollut käytössä yli vuoteen enkä ole raskaaksi tullut. Pääsytään lisä tutkimuksiin. PCO, monirakkulaiset munasarjat, epäsäännöllinen kieto. Ensin kauhistus mutta sitten helpotus, minussa on joku vika jota voidaan lääkitä. Marraskuussa aloitan Clomifen hoidon, 1x1 tabletti 5pvänä. Ei vastetta, annos nostetaan 2 tablettiin, sitten munasoluja kypsyy 3, annosta vaihdetaan jälleen. Jokatoinen päivä 1 ja toinen 2 tablettia. Kypsyy kaksi munasolua. Näillä mennään mutta kuitenkin ilman tulosta. Helmikuussa 2013 pidetään yritys tauko. Olen juuri ostanut itselleni morsiuspuvun ja haluan mahtua siihen elokuussa pidettävissä häisämme. Huhtikuussa huomaan hajujen voimistuneen ja nännieni olevan todella arat. Kaksi viivaa ilmestyy raskaustestiin. Olo on onnellinen, vihdoin on meidän vuoromme. Vappupäivänä alkaa vuoto.Vietän vappua naistentaudeilla, ultrassa näkyy sikiöpussi, ei vastaa viikkoja. Seuraavana pvänä käyn luotto gynellä joka totetaa alkavan keskenmenon. Putoan niin kovaa alas että pelkään etten pääse enään ylös. Kivut ovat kovat ja suihkussa yskiessä veri roiskuu. Kesä on kaunis mutta raskas, menitimme lapsemme ja mieheni isän. Piristys on elokuiset häämme. Olen kuihtunut, alipainoinen ja pelkään etten voi näin alipainoisena tulla raskaaksi. Kuukautiseni alkoivat viikko ennen häitä. Kaapissa on vielä yksi annos clomeja, syön kuurin epäuskoisena, tuskin tälläkään kertaa, mutta yrittänyttä ei laiteta. Syyskuun puolivälissä olemme risteilyllä, tuutua nännien kipeyttä ja hajuherkkyyttä. Alkoholi ei maistu. Teen testin töissäkeskellä päivää, kaksi viivaa. Teen toisen ja kolmannen kaikkissa kaksi viivaa. Gyne vahvistaa epäilyt todeksi. Olen raskaana. Tunne on pelon sekainen. Mitä jos taas menee kesken. Ensimmäiset 12 viikkoa ovat kamalat, henkisesti. Nyt uskallan hengittää. Meidän poikamme syntyy toukokuussa. Sekä nt että rakenneultrissa kaikki on ollu kunnossa. Nyt kun ajattelen kokemaamme, olemme pääseet vielä helpolla. Ja välillä pelottaakin olemmeko päässeet liian helpolla? Nuo kaksi vuotta oli elämäni tuskaisimmat, nyt koitan uskoa että saamme viimein lapsen.
 
Nyt on pakko avautua.Vaikkei varsinaista yritystä niin kauhean pitkään ole ollutkaan,alkaa katkeruus ja epätoivo valtaan mielen.TOINEN keskenmeno jo.Kun edes jumalauta tulee raskaaks niin pitää mennä kesken :smiley-angry017 Tarkoituksena olis alottaa yrittäminen uudelleen,kunhan nyt ensin ne ekat menkat tulis jotka käskettiin odottaa..En pääse vaan ajatuksesta eroon jos meneekin taas kesken.En usko että psyykkisesti sitä enään jaksaisin.Toisaalta taas sitä omaa vauvaa haluaa niin paljon että on kai vaan otettava riski ja toivottava parasta :smiley-angelic001
 
ja 2kk täynnä ilman pihaustakaan tästä ystävästä...alkaa oikeesti jo hieman stressata tilanne.en ny tiä pitäskö mun kuitenkin laittaa jotain kyselyä,että missä me mennään,kun toisaalta se hyvin selväsanaisesti sano että ottaa sitten yhteyttä kun siltä tuntuu...minä kyllä mielestäni jotain tilapäivitystä ansaitsisin jo. :sad001

-Nessufly-, miten teillä menee?
 
heidi79: pakko kyllä sanoa, että aika mäntti tuo sinun ystäväsi. :sad001 eihän kukaan voi noin kauan vihoitella toisen raskaudesta. :sad001 miten sun odotus on muuten sujunut? :)

menossa nyt kp 28 ja hieman jännittää alkaako menkat vai ei. :rolleyes: voi kun olisikin käynyt hyvä tuuri, että ensimmäisestä clomi kierrosta tärppäisi. :rolleyes:
 
ihan hyvin on mennyt; energinen keskiraskaus menossa kun alun vaivat on ohi suurimmaks osaks. rakenneultrassa näky terve tyttö :)

voi mä niin toivon että teilläkin tärppäisi! :)
 
-nessufly- mä söin usemman kierron clomeja ja sit tauolla tärppäsi ja tää raskaus tuli viimisillä pillereillä mitä mulla oli, niitten jälkeen en tie mitä oltais tehty. Mutta uskon kovasti noihin clomeihin ja kun sitten joskus toista yritetään niin ehdottomasti haluan ne siihen tueksi :) Kyllä teilläkin vielä tärppää!! <3
 
Ajattelin jos tästä toivoa edes hippusen.Meillä esikoinen syystä johon kukaan ei osannut sanoa syntyi viikolla 22 ja ihana pieni poika menehtyi 15 minuuttia syntymänsä jälkeen.Epätoivoisesti yritettiin lasta sen jälkeen ja tuloksena oli 7 keskenmenoa.Kuitenkaan lääkärit eivät löytäneet mitään vikaa.Lopulta luovutettiin kokonaan ja vajaa neljä vuotta esikoisen kuoleman jälkeen ihmeen kautta jokin meni nappiin syntyi terve poika.Siitä on nyt 15 vuotta ja lapsia on siunaantunu neljä,sekä tyttöjä että poikia.En tiedä auttaako tämä mutta pitääkää toivoa yllä.Vaikka tiedän kyllä tunteen kun mennään oikeasti matalalla ja tekisi mieli sanoa että minne sen toivon voi työntää.
 
"pakko" tulla tänne taas hieman kiukuttelemaan.:grin nyt tässä muutaman kuukauden sisään 5 kaveria on ilmoittanut perheenlisäyksestä. miten tuntuukin taas epäreilulta? :sad001 yksi näistä kavereista vielä sellainen jolta on lapsia jo 2 kappaletta huostaanotettu, koska ei ole jaksanut hoitaa lapsiaan?!? kysyinkin vielä tältä kaverilta, että miksi nyt taas tulossa uusi kun edellisetkin on muualla niin vastaus oli suurinpiirtein "no kun mä tykkään vauvoista, ei ne niin kivoja ole sitten kun ne kasvaa!" :eek:

ja tälläisenä plussana vielä tähän yksi suht läheinen kaveri, joka tietää meidän "ongelmista" saada lapsia ja tietää myös kauan ollaan yritetty, soitti minulle yksi päivä ITKIEN, koska menkat oli alkanut eikä raskaus ollutkaan alkanut, olihan hän ihan YHDEN kierron ollut ilman ehkäisyä!!! että näin! :)

nyt taas hieman parempi mieli kun vähäisen pääsee edes purkamaan. :)
 
Muokattu viimeksi:
melko sanattomaks vetää Nessufly,sympatiat sinne!että jotkut osaa olla törppöjä :eek::mad:

ja mitä tulee tohon neropattiin,joka uutta pykää kun edellisetkin on muualla...voi lapsi parkoja.tossa kohtaa ei tosiaan tarvis olla oikeutta enää lisääntyä...
 
Takaisin
Top