TOISET NE VAAN SIKIÄÄ!

Nia

Nia

Puuhakas puhuja
Nyt kyllä suomeksi sanottuna vituttaa. Miksi toiset vaan sikiää sikiämistään ja tulee paksuksi pelkällä vilkasulla ja sitte on me toiset ääripäät, jotka ei sitten millään raskaudu ja kertakaikkiaan kaikki tuolla alakerrassa on pielessä.

Vaikka vauvat ja lapset ja raskaus on iloinen asia, en halua kuulla enää yhdenkään tutun lisääntymisen ilosta, vauvamasuista, vastasyntyneiden vauvakuvista, omien räkänokkien sairasteluista, mitä meidän Matias tänään oppi uutta ja miten Sirkka-Liisa valvottaa kaikki yöt, en mistään. Ärsyttää vaan niin hirveästi muiden leuhkiminen, kun itsellä on vaikeaa.

Että tämmönen avautuminen :D Elkää kukkaan ottako nokkiinne, mutta jonnekki tämä ketutus täytyy vaan purkaa. Olis erittäin kiva, jos jollaki olis samanlaisia kokemuksia! Tänne vaan marmattamaan!
 
Nia, oli pakko kommentoida sun viestiin:

Syvällä kokemuksen rintaäänellä voin kertoa että olen elänyt juuri noi samat fiilikset itekkin. 3,5 vuotta epätoivoisesti yrittäessämme saada lasta alulle alkoi toivo hiipua totaalisesti. Toista vuotta meni luomuna yrittäessä, sen jälkeen pari vuotta lapsettomuushoidoissa. Kaikki ympärillä sikisi kuin pyhästä hengestä, katsoivat kai toisiaan silmiin ja PAM, olivat samantein raskaana.

Muutama kuutio kyyneleitä on tullut vuodatettua, muutama tuhat kirosana ja katkeruuden siemen tullut kylvettyä kun lähipiiri hehkutti onneaan perheenlisäyksistä. Mutta mitäs muuta teet kuin nielet. Tottahan toki pitää onnellinen toisten puolesta, mutta jossain kohtaa sympatia ei yksinkertaisesti riitä eikä jaksa enää iloita. Lapsettomuus on niin suuri asia, sitä ei ymmärrä KUKAAN muu kuin ihminen joka sen itse on käynyt läpi.

Ootteko siirtyneet hoitoihin? Meillä loppupeleissä vasta ekan IVF:n eka PAS tuotti toivotun tuloksen. Sitä ennen paineltiin lukuisia inseminaatioita ja piikitettiin vatsanahkaa.
 
Hm.. Tottakai äidit ja isät leuhkii lapsillaan! Toiset koirillaan ja toiset autoillaan. Sellasia me ihmiset ollaan. Mua ärsyttää monikin asia maailmassa, mutta en voi pakoonkaan juosta ja piiloutua. Hyvä silti että löysit keinon purkaa tuntojasi.
 
Nia ymmärrän täysin sua.
Mua ärsyttää edelleen, vaikka oonkin nyt raskaana ite.
Mut ei tää tunne hevillä häviä, meilläkin meni inan alle 2vuotta ennen kuin tärppäs.

TSEMPPEJÄ SULLE !!
 
Voin NIIIIIIIN yhtyä sun mielipiteeseen! Itse yritin miehen pääntä kääntää vauvanhankkimiseen vuoden verran ja nyt kun sain sen käännettyä ja tässä yritellään niin pum pum pum kaikkia "vaihinkovauvoja" sikiää ympärillä...ja itse van odottelee odottamista...Mutta pitää vaan sitten itse pistää samaa hehkutusta eteenpän sitten kun itse on raskaana! :) tai sitten yrittää muistaa miltä se tuntui...[8|]
 
Tuo on niin totta ja niin ärsyttävää... Meillä meni 2 ja puol vuotta joita viimeset 7kk käytiin hoidossa yksityisellä. Meillä riitti (onneksi) tämä pilleri hoito! Tsemppiä teille!!!!
 
Mekin yritettiin tätä pientä melkein 2vuotta. En edes käynyt missään hoidoissa, mutta välillä sitä mietti että onko jotain itessään vialla ja että voinkohan edes saada lapsia.Kyllä siinä tuli vaikka mitä mietittyä ja testejä tehtyä viikottain ihan vain nähdäkseen että tulos on negatiivinen. Sitten lopetin stressaamisen enkä oikeastaan ajatellut edes koko raskautumista enää niin eikö heti tärpännyt[:D] Sen jälkeen pystyttiin heittämään jopa huumoriakin miehen kanssa tuosta raskautumisesta, tyyliin että " mun ei tarvinnu kun osottaa sua niin olit jo paksuna" [:D][:D] Varmaan aika moni joka on tuon kuullu on luullu että oikeesti oon tullu ekasta raskaaks[:D] Mä uskon että vauvat tulee kun on tullakseen, harvoin mikään menee täysin niinkuin on suunnitellut [:)] Mutta onnea teille yritykseen[:)]!!
 
Seitsemän vuotta yrittäneenä sain aika kauan niellä tuntojani kuunnellessani näitä ilouutisia...Osa ihmisistä oli hienotunteisempia, osa paukutti menemään niin kuin ei mitään käytöstapoja olisi koskaan kuulletkaan.. Niin se vaan on, että vaikka kuinka ihmiset olisivat leuhkoja omista lapsistaan ja se olisi kuinka luonnollista hyvänsä, lapsettomuudesta kärsivän edessä soisi laitettavan suuta soukemmalle, KIITOS!

Monet monet kyyneleet sain itkeä, ja kokea hirveän huonot omattunnot, kun en pystynyt iloitsemaan muiden vauva-uutisista. Sellainenkin ihminen on. Eipä olisi tullut silti mieleenikään sanoa sitä ääneen hyvien uutisten tuojalle. Yritin vaan onnitella parhaani mukaan ja itkin sitten kotona. Ihan toinen luku ovat ne, jotka raskautuivat, vaikkeivät halunneet saati ne, jotka päätyivät keskeytykseen. Tuntui kyllä todella pahalta näitä asioita kuulla.

Nyt kun itse odotan, yritän muistaa, ettei kaikkia kiinnosta automaattisesti tai että kaikki eivät välttämättä iloitse asiasta ihan niin paljon kuin minä.

VOIMIA!!!!! Toivon sydämestäni, että sinulla Nia tärppää pian. Tai ainakin ennemmin tai myöhemmin.
 
Itse muistan myös kokeneeni ks. fiiliksiä, vaikka tajusin kyllä kokoajan miten typerää sellainen kiukuttelu oli.
Luonnolla on tarkoituksensa.
 
Itse en ole kokenut lapsettomuutta, yksi puski e-pillereiden läpi ja toinen nyt tulossa kun esikoinen vasta 5kk. Koitan ymmärtää niitäkin jotka eivät saa lasta vaikka yrittävät ja pystyn se kuvittelemaan siinä määrin että mies ei halunnut lasta joten mietin pitkään että jos minusta ei tulekaan äitiä, no nyt tuli ja mieskin on onnellinen.

Mutta minun mielestä lapsettomien täytyy ymmärtää myös vanhempia, saavat he iloita asiasta, tietenkin jos lähipiirissa ystävä joka ei ole saanut lasta vaikka haluaisi, ei hänelle kannata hehkuttaa perhe onnea tms, voi mainita asiasta joskus mutta ystävyyttä ei kannata lähteä pilaamaan sen takia, vaikka lapsettomalle voi olla raskasta yrittää käydä kylässä tms.

Onneksi on nuita hoitoja että voi saada lapsen ja sittenhän on adoptio. Itse uskon että kai se tuolla korkeemmalla joku on päättänyt asiat niinkuin parhaaksi näkee, vaikka joskus tuntuu epäreilulta, mutta ei kannata katkeroitua, sillä pilaa vain oman/läheisten elämän.

Voimia teille joilla ei ole vielä tärpännyt, ehkä se vielä <3
Ps. Hyvä idea tämä purkamis kanava niin ei tarvitse rähjätä kaikille
 
Nia, ymmärän sua täysin. Meillä on nyt myös toiveena saada vauva.
Tuntuu, että jokapaikassa on raskauteen liittyviä uutisia, naisia vatsat suurina. Itse vaan miettii sitä, että alkaakohan kuukautiset taas.[:(]
 
Täällä ei onneksi enää ole noin aggressiiviset olot, kuin tuossa elokuussa. Pidin vähän taukoa koko vauva-ajatuksista ja tein ihan omia juttuja. En kiinnittänyt viimeisien kuukausien aikana huomiota kiertoihin, enkä muihinkaan höpsismi oireisiin. Nyt sitten taas vähän parempi olo ja hyvä mieli. Tosin edelleen nämä raskaana olevat ja lapselliset ärsyttää, mutta enemmin sellaisissa määrin, että tulee paha mieli, eikä vihapurkaus.

Häpeän itseäni, kun en ole pystynyt edes käymään kylässä erään tuttuni luona, joka on raskaana. Mieheni käy heillä kylässä yksin ja minä jään aina jollakin verukkeella kotiin. En vain pysty. Toinen ketä en ole pystynyt ystävistäni tapaamaan on eräs, joka hiljattain elokuussa sai pojan. Olen joo paha ihminen ja itsekäs, koska säästän itseäni itkuilta. Ja voi pojat, sitä on muuten itketty! Koen olevani niin epäonnistunut, koska minä en ole se, joka ylpeänä kulkee maha pystyssä kaupungilla ja ostelee henkkamaukan alennusmyynnistä nyytille vaatteita.

Oi, voi. Jospa se tässä tärppäisi. Yk 11 menossa. Ei ole tarkoitus ainakaan vielä mennä mihinkään hoitoihin, koska mulla on toivottavasti vielä aikaa raskautua. Olen vasta 21. Tosin mulla on endometrioosia ja PCO:ta. Molempia kyllä hoidetaan naistentautien polilla.
 
Tiedän tunteen Nia. Ittellä on yritystä takana vuoden verran ja välillä on tunne että muut tarvii vaan vetää housut alas ja he raskautuu!!! Mulla on ikää 29 ja tuntuu että ois pikkunen kiire jos haluaa saada aikaseks jonkun pienen perheen...ensimmäistä yritetään ja ois se kiva saada sille kaverin sit muutaman vuoden päästä, jos sitä ollenkaan onnistuu... Oon käyny gynekologilla ja se sano että kaikki näyttää hyvältä alapäässä mutta kirjoitti kuitenkin lähetteen saairaalan poliklinikalle jatkotutkimuksia varten, joten sitä aikaa odotellessa... Mutta tsemppiä sulle ja voimia!!

On se hyvä että on tämmönen paikka minne saa purkaa mieltään ja sydäntään, yritän toki ymmärtää myös lapsellisten onnea etenkin jos heillä ollut vaikeuksia raskautua ja muutenkin, ei se oo hyvä katkeroitua ja pilata omaa elämää murjottamalla...[:)] Yritetään olla positiivisia ja kyllä se meille muillekin tärppää joku päivä ja saadaan hehkuttaa onnesta[:D]

Haleja kaikille!!! [:)]
 
ALKUPERÄINEN: Lune

Itse muistan myös kokeneeni ks. fiiliksiä, vaikka tajusin kyllä kokoajan miten typerää sellainen kiukuttelu oli.
Luonnolla on tarkoituksensa.


Toivottavasti tuo "luonnolla on tarkoituksensa" viittaa kiukutteluun eikä lapsettomuuteen. Jälkimmäisessä tarkoituksessa olisi aika tyly heitto.
 
Toivottavasti tuo "luonnolla on tarkoituksensa" viittaa kiukutteluun eikä lapsettomuuteen. Jälkimmäisessä tarkoituksessa olisi aika tyly heitto.


Samaa mieltä Quaran kansssa, kun noita kommentteja lueskelin niin aika karulta kuulosti heitto ihmiseltä jolle oma laps kumminkin tuli helpolla. [>:][8|]
 
Niin siis sitä en tarkottanutkaan, että olis tarkotus loukata. :) Ihmisillä pääsee vaan välillä aikamoisia sammakoita.
 
Luonnolla on tarkoituksensa - Miten joku voi käsittää tuon loukkauksena, kun kyseessä on lapsettomuuteenkin liittyvä asia: Lapsen saaminen ei onnistu, jos jokin asia sen estää (syy). Luonto toimii tietyin säännöin aika usein samalla tavalla sekä eläinten että ihmisten lisääntymisen ollessa kyseessä. Itse koin tuon aika lohdullisena asiana silloin, kun lapsen saaminen ei onnistunutkaan tuosta noin vain.
 
Kun muistelen omaa aikaa epätietoisuudessa ennen raskautumista, tuntuivat lyhyestikin kerrotut vauvauutiset kohdistuvan minuun 100x voimalla ja koin, että näitä uutisia kerrottiin vain sen takia, että minua haluttiin satuttaa. Näin ei tietenkään ollut ja jälkikäteen ajateltuna suurin osa oli hyvin hienovaraisesti esiintuotua, eivätkä tulevat vanhemmat/isovanhemmat niitä mitenkään leuhkimismielessä esittäneet - pelkästä ilosta ja odotuksesta. Enemmän minua satuttivat ne pari aborttiuutista, joita kuulin ja joiden koin olleen täysin turhia: Ihan kuin elämän pilkkaa minua kohtaan, koska muilla oli "varaa" jopa abortoida.
 
Olen raskaaksi tultuani koettanut olla itse hyvin hienotunteinen lapsettomia ystäviäni kohtaan, enkä ole tuonut asiaa esille, elleivät he ole siitä erikseen kysyneet. Uskon, että osa lähelläni olevista pariskunnista ja sinkuistakin on lapsettomia halustaan, mutta varmasti joukossa on niitäkin, joiden kohdalla kyse on jostain muusta. Yritetään siis osaltamme siirtää tätä kokemuksen kautta tullutta hienovaraisuutta eteenpäin.
 
Luonnolla on tarkoituksensa - Miten joku voi käsittää tuon loukkauksena, kun kyseessä on lapsettomuuteenkin liittyvä asia: Lapsen saaminen ei onnistu, jos jokin asia sen estää (syy). Luonto toimii tietyin säännöin aika usein samalla tavalla sekä eläinten että ihmisten lisääntymisen ollessa kyseessä. Itse koin tuon aika lohdullisena asiana silloin, kun lapsen saaminen ei onnistunutkaan tuosta noin vain.


:) Onhan se tietty "luonnollista". Mutta kyllä ihminen (ei toki välttämättä kaikki, mutta moni) ottaa tuollaiset kommentit itseensä, jos syy on omassa kropassa. Omien tunteiden kanssa kamppaileminen voi olla todella raskasta silloin, eikä auta että tiedostaa ettei itse ole voinut vaikuttaa asiaan. Sitä on vaan niin musertunut siitä, ettei oma kroppa voi toimia. Olkoonkin että kropan toimimattomuuden takia lapsettomuus (tai lapsen syntyminen ennenaikojaan, tai kuoleminen) olisi luonnollista. Silti se voi olla ihmiselle itselleen epänormaalia - ja vieläpä erittäin epäreilua. "Miksi minun kroppani tekee näin? Miksi toiset tulevat raskaaksi? Miksi toiset pystyvät kantamaan lastaan kohdussaan? Miksi toiset saavat eläviä lapsia?" Ihminen (minä ainakin) syyllistän itseäni, kun tiedän että vika on minussa/minun kropassani. Olkoonkin etten itse asialle mitään voi. Silti kommentit siitä että "luonnolla on tarkoituksensa" saattaa toisista tuntua aika kovilta ja pahoilta. [8|] Ja etenkin ne särähtävät korvaan silloin, kun sen sanoo ihminen, joka ei ole joutunut kamppailemaan näiden asioiden ja tunteiden kanssa.
 
Lapsettomuutta itse kokeneena yhdyn ajatukseen, että jokainen voi lohduttaa ja yrittää ymmärtää, kaunistella tai varoa sanoissaan tai mitä vaan, mutta kuitenkaan kukaan, joka ei samaa asiaa ole läpi käynyt, ei voi ymmärtää sitä tunteiden sekavuutta mitä ko. kriisi tuo tullessaan.

Eräs arvostettu psykoterapeutti sanookin, että ihmisen elämänpolulla on vain muutamia erittäin vakavia kriisejä, jotka koskettaa niin syvältä, että muuttavat ihmisen koko identiteettiä ja käsitystä itsestään ja luonnonmukaisesta tavasta toimia. Lapsettomuus on yksi näistä vakavista kriiseistä.

Siksi tietenkin itse arvostan läheisiäni ja ystäviäni, jotka ovat olleet tukena. Toisinaan toki möläytelleet mitä milloinkin, mutta hyvää kuitenkin tarkoittaneet. Silti kukaan heistä ei ole koskaan päässyt pintaa syvemmälle vaikkakin lapsettomuudesta olemme mieheni kanssa hyvinkin avoimesti puhuneet.

Voimia jokaiselle teistä, jotka kriisin keskellä kuljette. Muistakaa, että oli ajatus tai tunne mikä tahansa, se on sallittua. Ei sinne lapsiperheen luokse tarvitse mennä, jos sillä pystyy edes hieman itseään säästämään. Eikä toisen raskausuutisesta tarvitse iloita, jos ilon siementä ei sydämestään löydä. Kaikki tapahtuu aikanaan, omalla ajallaan. Toki näissä tilanteissa punnitaan ystävyys, siksi itse tietoisesti valitsin avoimen tien ja lähipiirini tiesi tilanteemme ja osasi sen puitteissa suhtautua hieman paremmin poisjäänteihini tms.

Voimia kaikille!
 
Joo'o kyllä se välillä syö ja ihan pirusti! Ei sillä, olen iloinen ja onnellinen kyllä kaikkien uusien vanhempien puolesta ja miehen kanssa ollaan ihan tyytyväisiä elämäämme ihan näinkin, mutta silti aina välillä herää kysymys että onkohan meissä jotain vikana kun ei onnistuta yrittämällä eikä yrittämättä. "kyllä se tulee kun lakkaa tekemästä" on nykyään ehkä ÄRSYTTÄVIN lause minkä olen kuullut. Me ollaan kohta miltei vuosi miehen kanssa jätetty koko vauvan ajattelu sikseen ja siitäkään huolimatta mitään ei tapahdu! Tavallaan ei haittaa, mutta sitten tosiaan miettii sitä että meinaako tämä nyt sitä ettei me voidakkaan saada omaa vauvaa ilman lääketieteen apua.. Nytkin tuli silkat vitutus-kyyneleet eilen töissä silmiin kun näin kaveripariskunnan esikoisen kuvan. Oli vast ikää syntynyt. Kyllähän sitä osattiin odottaa, mutta kun vihdoinkin sen vauvan näki niin kyllä sitä kateelliseksi tuli. Suututti, vitutti (anteeksi karski kielenkäyttöni), itketti ja suretti. Siis sen lisäksi että oli toki onnellinen heidän puolestaan.
 
Takaisin
Top