Mullakaan ei ekan synnytys mennyt ihan putkeen.. Sunnuntaina alkoi kivut ja tyttö syntyi lopulta keskiviikkona vähän keskiyön jälkeen. Rv 41+3 oli tuolloin.
Maanantain kärvistelin kotona. Käytiin illalla synnärillä, kun tuntui, että vauva ei liiku. Siellä kuitenkin liikkui ja sydän löi, eli takaisin kotiin. Sitten alkoi ihan oikeat kivut ja lähinnä makasin suihkussa aamuyöhön asti ennen kuin sanoin, että nyt lähdetään uudestaan. Silloin saatiin jäädä synnärille, koska edellinen sisätutkimus oli ilmeisesti alkanut avata paikkoja.
Tiistaina homma välillä eteni, sit otettiin takapakkia, puhkaistiin kalvot, annettiin lääkkeitä edistämään supistuksia.. Kauheat kivut, mutta epiduraali ei auttanut. Alkuillasta jo puhuttiin sektiosta, mutta sitten jotain tapahtui ja päätettiin jatkaa synnytystä. Sain noihin aikoihin kohdunkaulan puudutuksen, se ehkä rentoutti.
No ponnistusvaihe sit venyi, tietenkin. Mä olin niin loppu, en ollut syönyt enkä nukkunut kunnolla moneen päivään, eikä mulle annettu edes nesteitä, koska sektio oli yhä mahdollinen. Supistukset laantu, kohtu ei enää jaksanut.. Kätilö haki toisen hoitajan avuksi ja kuulin kun ne puhu et kohta pitää leikata.
Mutta jotenkin mä sit pusersin tytön ulos. Mutta traumathan siitä jäi.. Kuten tän tekstin pituudesta huomaa.
Maanantain kärvistelin kotona. Käytiin illalla synnärillä, kun tuntui, että vauva ei liiku. Siellä kuitenkin liikkui ja sydän löi, eli takaisin kotiin. Sitten alkoi ihan oikeat kivut ja lähinnä makasin suihkussa aamuyöhön asti ennen kuin sanoin, että nyt lähdetään uudestaan. Silloin saatiin jäädä synnärille, koska edellinen sisätutkimus oli ilmeisesti alkanut avata paikkoja.
Tiistaina homma välillä eteni, sit otettiin takapakkia, puhkaistiin kalvot, annettiin lääkkeitä edistämään supistuksia.. Kauheat kivut, mutta epiduraali ei auttanut. Alkuillasta jo puhuttiin sektiosta, mutta sitten jotain tapahtui ja päätettiin jatkaa synnytystä. Sain noihin aikoihin kohdunkaulan puudutuksen, se ehkä rentoutti.
No ponnistusvaihe sit venyi, tietenkin. Mä olin niin loppu, en ollut syönyt enkä nukkunut kunnolla moneen päivään, eikä mulle annettu edes nesteitä, koska sektio oli yhä mahdollinen. Supistukset laantu, kohtu ei enää jaksanut.. Kätilö haki toisen hoitajan avuksi ja kuulin kun ne puhu et kohta pitää leikata.
Mutta jotenkin mä sit pusersin tytön ulos. Mutta traumathan siitä jäi.. Kuten tän tekstin pituudesta huomaa.
:
itellä kyllä jo 7kk mutten oo päässy vielä kaikista kilosta eroon..
