Todellisuus iskee!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vius
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meillä on suunnitelmissa lähteä sukulaisille näyttämään poikaa sitten jo kesällä. Sukulaiset asuun tuolla kaukana keskisuomessa niin siellä sitten varmaan vierähtää tovi siinä reissussa..
 
Aika paljon samoja mietteitä täällä! Vauvan tultua näkee miten paljon hän säätelee arkea, esim. Kuin kestää poikkeuksia rutiineista. Tarkotus olis, että kulkis sen alun pesimisvaiheen jälkeen mukana touhuissa. Oon kerenny monenlaisia touhuta jo ennen tätä elämänvaihetta, joten sinänsä rauhallisin mielin uuteen. Tosin voi olla, että elämän muuttuminen järkyttää sit kuitenkin lopulta, saa nähdä! Ja mun mielestä saa sitä vähän surra jos tiettyjä juttuja ei pysty hetkeen/enää tekeen, kunhan muistaa sit kääntää katseen taas siihen mitä kaikkea saa tilalle!

Mulle on tärkeää, että me osattais molemmat huomioida miehen kanssa toisiamme myös vauvan tulon jälkeen, eilen oli tuo aiheena perhevalmennuksessakin. Vaikka sinänsä tuttua asiaa, niin musta oli kiva hetkeks pysähtyä aiheen ääreen ja miettiä kuin sitä voi tehdä vauva-arjessa ihan pienillä jutuilla. Uskon, että parisuhteesta huolehtiminen on myös lasten parhaaksi. Siellä puhuttiin myös noista muista jo esille tulleista asioista kuten oman lapsuuden läpi käymisestä ym.
 
Me lähdetään varmasti jo kevättalvella etelä-suomesta Pohjanmaalla käymään. Eli 5h ajoreissu luvassa, ellei menis junalla, mikä olis kaikin puolin mukavampaa.
 
Me käytiin kuopuksen ollessa 2kk asuntovaunulla reissussa. Muistaakseni 5 yötä oltiin, ja ajettiin n 700km ×2. Hyvin meni reissu:) tietenki pysähdeltiin aika tihiää jalotteleen ja syötteleen vauvaa, ei oo hyväksi olla vauvan pitkää aikaa yhtä syöttöä turvakaukalossa.
 
Me ollaan otettu se periaate, et jos vauvaa haluaa nähdä, ni sit tulee meille. Tosin meillä on se helppo, et kaikki asuu melko lähellä. Mun veli asuu parin tunnin päässä, mut saa hänkin ajaa meille, jos haluaa siskonsa lasta nähdä :)
Ymmärrän kyllä, et joissain tapauksissa se vauva on vaan helpompi pakata mukaan, ku et pistäis monta autollista sukulaisia vierailemaan.
 
Me ajellaan ekan kerran varmaan tämän tulevan kuopuksen ollessa noin 3kk mummoloihin. Matkaa se hieman yli 400km. Kun esikoinen oli 3kk niin käytiin silloinkin ekan kerran. Meni muistaakseni ihan hyvin. Samalla reissulla oli pojan nimijuhlat mummolassa kun järjestimme ne siellä. Saa nähdä miten tällä kertaa sitten.

Täällä ollaan aika rauhallisin mielin tulevasta. Päiviä vauhdittaa joulukuussa jo valmiiksi noin parivuotias esikoinen, eiköhän tähän yksi vauva sovi :)
 
Miehen puolen sukulaiset asuvat meilläkin kaukana (6h ajomatkan päässä) mutta sinne lähdemme varmasti jo alkuvuonna vauvaa näyttämään jos kaikki vaan menee hyvin.

Lähinnä mietin minkä ikäisen lapsen voi suht turvallisesti rokotuttaa, heittää reppuun ja lähteä kuukaudeksi kaukomaille seikkailemaan :cool:.
 
Molemmat tulevat isovanhemmat asuu 5 ja 6 h matkan päässä, mutta eiköhän me mennä sinne vierailulle kevättalvella viimeistään, kunhan vaan mies ehtii mukaan. Muutenkin, jos vaan suinkin mahdollista, niin en ajatellu kotona vauvan kanssa höpertyä koko aikaa.
 
Tuossa kun joku puhui kiireettömistä aamuista, niin sekin pistää mut ajattelemaan että mitä tulee kun on valvonut vauvan kans koko yön ja sitten kuitenkin pitää viedä eskarilainen ysiksi eskariin ja hakea yhdeltä pois. Toi meidän ekaluokkalainen osaa mennä kouluun ja tulla sieltä pois, mutta sekin pitää lähettää kotoo matkaan että ehtii koululle siksi kuin tunnit alkavat. Eli parhaillaan mä pakkaa kolme lasta autoon ja noiden isompien koulurytmin mukaan on mentävä, ei auta vaikka vauvalla olis hirmuinen nälkä tai vaikka sattuis juuri silloin tulla kakka. Muuten kyllä mennään pitkälle vauvan rytmillä.
 
Ekan kanssa oli alkuun tosiaan 'helppoa' ettei ollut aikaisia aamuja. Kaikki menotkin sai järjestettyä myöhäsemmäks. Nyt kun syntyy toinen, niin eipä aamulla välttämättä saa nukkua vaikka olis koko yön valvonut ja jos viedään lasta hoitoon jonain päivänä niin mun sinne pitää vauvan kanssa suoriutua 8:10 mennessä ja nyt jo raskausaikana tuo aika tekee tiukkaa. Ei oo siis vielä päätetty pidetäänkö esikoista virikepaikalla; ehdottomasti on taidot karttuneet hoidossa ja esim askartelua tms en edes kotona osais järjestellä. Ja 2v tykkää kovasti niistäkin hoidossa
 
Eiköhän se lasten kuljettaminen järjesty!
On ne esikoiset vaan etuoikeutettuja kun saavat äidiltä kaiken huomion :D seuraavien kohdalla kaikki joutuukin sitten joustamaan.
 
Mä oon nii mukavuudenhaluinen, et kaukana asujat saavat tulla kattomaan vauvaa tänne. En lähe ajelemaan... No lapset on vietävä isälleen hiihtolomalla mutta koitan saada mummin ja paapan viemään...
 
Mulle on mukavuutta ylipäätään nähdä kavereita ja sukua.
Mun edelleen vaikea tajuta, että tuolla mahassa on ihan oikeesti oikea vauva, elävä ihminen, joka ihan kohta on tässä meidän kanssa.
 
Meillä on niin pitkät välimatkat eikä meillä ole tilaa majoittaa ketää niin siksi meidän täytyy lähteä tonne maailmalle kiertämään sitten lapsen kanssa. Mielellään jättäisin koko reissun välistä just mukavuuden halusta mutta toisaalta on se kiva päästä tonne vähän sukuloimaan :) vähän erilaista menoa arkeen saa kun käy..
 
Meillä asuu ydinporukka lähellä. Mun ja miehen vanhemmat. Mun veljet on muuttanut pois yhtä lukuunottamatta. Jos ne haluu nähdä voivat tulla tänne, en oo lähdössä en käy muutenkaan kun joutuu yöpymään vieraassa paikassa yök...

Muoks. Ja nii jos me johonki mentäis kylää, nii yömajoitus tulis löytyä jopa 6:lle hengelle... Ei tuu onnistuu muutakin mun vanhemmilla ja he asuvat nii lähellä ettei yöksi oo tarvinnu jäädä :) jos me tästä lähettäisi veljen 8 hengen talouteen, vois seinät pullistua... :P
 
Muokattu viimeksi:
Ihan sillä meki reissataan et halutaan nähä sukulaisia ja muita maisemia. Toki meillekin saa tulla vauvaa katsomaan, ei siinä mitään. Ollaan muutenki ehkä sen tyyppisiä ihmisiä et kierrellään paljo sukulaisilla ja kavereille, kotonaki viihtyy paremmin ku käy välillä muissa maisemissa :D
 
Kyllä muakin vauvan syntymä jännittää, vaikka toinen on jo tulossa. Tuntuu, ettei siitä esikoisen pikkuvauva-ajasta muista mitään, vaikka siitä ei ole vielä kahta vuottakaan! :nailbiting:
Ja tietenkin asiat ovat nyt erilailla, kun ensimmäisen kanssa, koska hoidettavia on kaksi. Ennen esikoista mulla ei ollut minkäänlaista lapsen- saati vauvanhoitokokemusta, mutta niin se vaan tuli vauva hoidettua ja oma pää pidettyä kasassa. Eiköhän tämän toisenkin kanssa siis ole mahdollisuus onnistua. :joyful:
Sen olen oppinut, että asioita kannattaa tietenkin etukäteen suunnitella ja valmistautua tulevaan, mutta aina tulee muutoksia ja asiat eivät menekään, niin kuin oli kuvitellut ja itselle ainakin sen oppiminen ja hyväksyminen on ollut tärkeää.
Reissuhommia ollaan esikoisen kanssa tehty noin puolivuotiaasta asti. Silloin oltiin ekan kerran Ruotsinristeilyllä. Viikon ulkomaanreissu tehtiin esikon ollessa 9kk ja varmaan samoihin aikoihin koitetaan lähteä tämän seuraavankin kanssa; mun veli asuu ulkomailla, niin sinne olis tarkoitus matkustaa moikkaamaan enoa. :)
 
Mua ei jännitä vielä vauvan syntymä tai tuleva elämänmuutos. En osaa etukäteen miettiä tällaisia juttuja, vaan vasta sitten alan pohtimaan ja stressaamaan kun on jo tilanne päällä. Tällä hetkellä olen sillä ajatuksella, että asiat hoituu tavalla tai toisella, enkä sen kummemmin ajattele tulevaa.
Ehkä taustalla on osittain se, että pelkään, etten jostain syystä saakaan vauvaa syliin asti ja sen vuoksi en halua luoda odotuksia vielä tulevalle, etten pety jos jotain ikävää sattuu. Välillä kyllä harmittaa itseäkin olla näin negatiivinen, mutta minkäs teet. Onneksi enää 10 (tai max 12) viikkoa ja sitten voi toivottavasti huokaista helpotuksesta ja keskittyä tulevaan muutokseen.
 
Virmu: mua kanssa pelottaa vieläkin, että ei saadakaan vauvaa, vaikka sen todennäköisyys onkin todella pieni tässä vaiheessa. Synnytykseltä nyt ei enää välty millään, mutta toivottavasti saa sentään sen pikkuisen palkinnoksi. Uskon, että sen jälkeen kaikki lähtee sujumaan tavalla tai toisella. En jaksa pahemmin suunnitella mitään, kun ei voi yhtään tietää, millaisen lapsen saa. Ollaan miehen kanssa molemmat oltu kuulemma todella helppoja vauvoja ja lapsia, niin toivon tietysti, että lapsi tulee meihin :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top