Tipaton tammikuu ;)

Siis mä oon kans niin henkeen ja vereen imettäjätyyppiä :D jos nyt noin asian voi ilmaista! Mut must ainakin kaikille ensisynnyttäjille haluaisin sanoa: vaatikaa synnärillä ehdottomasti sitä imetysohjausta!!! Terveydenhoitajat ku neuvolassa useimmiten antavat ympäripyöreitä vastauksia ellei oo todella kokenut. Vaatikaa ihan konkreettista näyttämistä ja imuotteen tarkastamista!
Imetyksessä on tiettyjä faktoja ja aiheeseen kannattaa perehtyä hyvin etukäteen! Usein mitä enemmän tietoa on sitä helpommalla pääsee ;).
Itse täysimetin molempia poikia sinne 6kk asti ja oli kyllä sen arvoista. Jäi hyvä mieli siitä. Ja loppupeleissä se oli helppoa, halpaa, nopeaa ja puhdasta touhua! :D Nyt tulee kaksoset ja kyllä jännittää mua, miten nyt onnistuu. Mitä enemmän viikkoja vauvoille tulee sitä paremmin se tulee tod.onnistumaan. Joten toivon kyllä, että täysaikaisina saisin heidät!
 
Jee, Harmony! Sielunsisko!!!:grin

Ehdottomasti samaa mieltä: hankkikaa niin paljon faktatietoa imetyksestä nyt kun pystytte!! Se on yllättävän laaja-alainen aihe, mutta silti ohjausta ei esim neuvolasta saa riittävästi.:confused:


Toinen pointti myöhemmälle vaiheelle on, että älkää uskoko neuvolantätiä, joka sanoo: "Sun pikku-Paavo tarvii jo kiinteitä kun se on 4kk." Ei tuu ehkä ajateltua, mutta äidinmaitoa ravitsevampaa ravintoa ei ole. Joten jos vauva kasvaa hyvin ja on halua jatkaa imetystä niin neuvolan tädin ehdotuksiin ei tarvitse taipua. :) eihän kasviksissa ole energiaa pal mitään, miten ne auttais vauvaa kasvamaan paremmin kuin maito...:rolleyes:

Fanaatikko täällä hei.....:grin
 
Juu, imetys on tosiaan monimutkainen juttu. Mä en saanut sairaalassa oikeastaan ollenkaan imetysohjausta, mistä olen kyllä jälkikäteen vähän katkera enkä silloin itkuhormonipöllyissäni osannut sitä sen kummemmin edes vaatia. Poika joutui lastenosastolle hoitoon eikä päässyt siis vierihoitoon imetystä harjoittelemaan ja maitoa nostattamaan. :( Enpä rupea tähän nyt sen enempää avautumaan kaikista vaikeuksista, mutta osittaisimetyksellä sitten mentiin. Oli iso pettymys, jossa riitti ja riittää käsiteltävää vielä pitkäksi aikaa. Jännittää kyllä kamalasti, miten tämän toisen kanssa käy. Mä olen kuitenkin siihen tyytyväinen, että jatkoin imettämistä kaikista vaikeuksista huolimatta. Neuvolantätikin onneksi jaksoi kehua ja lohduttaa, että kaikki äidinmaito on arvokasta, vaikken täysimetykseen koskaan pystynytkään. Mutta tässä vaan taas yksi tapaus. Kannattaa pitää mielessä, että vaihtoehtoja on muitakin kuin a) täysimetys b) ei imetä ollenkaan.
 
Mulle yks samanlainen kun Mennille!! Mullei oo tarjoo huonetta mut sopu sijaa antaa <3 mun epävarmuus kaikesta nostelee päätään, semmonen fiilis et miten ihmees muka opin imettää, pesemään, vaihtaa vaippoi, nukuttamaan tai mitään muutakaan vauvaan liittyvää :/
 
Luottakaa vain äidinvaistoon, se ohjaa :Heartpink ja jokaisen on lupa opetella, kukaan ei ole valmis äiti kun vauva syntyy :) ja onneks meillä on täällä tämmöinen tukiryhmä!!!:Heartred
 
Jep, töissä joudun antaan aika paljo imetysohjausta ja välillä on kyl kurjia ne epävarmat äidit jotka heti sanoo että ei tästä tuu mitään, jos vauva ei tartu ku raivopää siihn tissiin kiinni ... välillä onkin sit tosi hankala puhua niitä äitejä siihen hommaan ku sit ne alkaa jo stressaan sitä että kai se vauva kohta jo nälkäänkin kuolee... pian siihen äitin ressiin hermostuu jo se vauvakin ja siinähän on sit soppa valmis...
 
Mieki toivon pystyväni imettämään. Haluisin/toiveena olisi 6kk täysimetystä ja sit muuta mukaan :) Toivotaa et maitoa tulee ja lapsi haluu olla tissillä. Se tässä jännittääki eniten ku esikoinen kyseessä ja kaikki ihan uutta. xD

Mut täytyy alkaa haalimaan tietoa sit imetyksestä lisää.
 
Mä toivon kans, että imetys onnistuu. Tällä hetkellä suunnitteilla siihen puolen vuoden ikään ja sit saa alkaa riittää. Pulloon aion totuttaa jotta voin kotoa lähteä ja isä hoitaa ruokinnan, sitten vaan pumppaan maitoa valmiiksi, eli en toisaalta voi kutsua, että tulen täysimettämään vaikka rintamaidolla aion pitää jos vaan mahdollista, vaikken sitten jatkuvasti itse ole imettämässä. Saanpahan itse rauhaa kans välillä enkä ole jumissa vauvan kanssa, kun sen täytyy tissille päästä.
 
Ja Lempisen kommenttiin jatkoa, että kun äiti stressaa liikaa niin maito ei nouse. Sit vaihdetaan tuttipulloon, lopetetaan imettäminen ja todetaan "mulla ei maito riittäny". Vaikka kyse ei ole maidon riittämisestä, vaan siitä, ettei äiti ei tiennyt miten tuon ongelman saa ratkaistua:sad001

Maito RIITTÄÄ, jos lapsi saa olla rinnalla tarpeeksi paljon eikä ole biologisia esteitä (kireöt kieli- ja huulijänteet -> huono imuote tai äidin maitorauhasten puuttuminen esim). Maito ei vaan lopu, kun kysyntä ja tarjonta kohtaavat. :)

Tarkoitus ei ole arvostella ketään, jokainen saa tehdä niin kuin hyväksi näkee. Näistä jutuista ei vaan voi oppia koskaan mitään, jos ei niistä puhu.
 
Minä imetin ensimmäistä 3kk, kukaan ei neuvonut että antaa roikkua tissillä vaa nii tulee enempi maitoa. :( no seuraavaa imetin 6kk ainaki ja lähetin maitoa myös oyssiin vauvoille jotka sitä tarvii :) saapa nähä miten kolmannen kanssa käy, mut viime yönä näin jo unta miten häntä imetin :) mulla imetys o ollu aina alkuu hirveää, nännit aivan ruvella mut sitkeesti oon aina jatkanu :) ja kamala kammo jäi yhdestä kätilöstä joka yhtäkkiä otti mun rinnan käteensä ja tunki vauvan suuhun, saatana että sattu! Ei voinu uskoa ettei mulla tule maitoa vaa väitti että lapsi ei ime oikein, hohhoijaansanon minä.... :/. Nii ja sit se huono äiti palkinto tänne - ensimmäisen aikaan poltin koko raskaus ja imetysajan , lapsi painoi 3535g ja istukka aivan täydellinen ,mutta nykyisin seuraa astma :/ tosin ei välttämättä johdu tuosta mutta omaan päähän se siltä tuntuu.
 
Ite jännitin imetyksen onnistumista aikanaan kovin. Se stressas ja huoletti koska omalla äidillä ja äidinäidillä imetys ei ollut onnistunut. Eikä auttanut pätkän vertaa kun neuvolassa painostus imetykseen alkoi suunnileen ekakerrasta. Tietoa ei annettu ja kaikkiin mitäs jos kysymyksiin vastaus oli luokkaa höpöhöpö kyllä se onnistuu.
Maidon nouseminen kunnolla kesti mulla melkein viikon ja jos ei oltais vauvan keltaisuuden takia oltu niin pitkään sairaalassa niin olisin varmaan jättänyt leikin kesken. Lisämaitoa piti antaa alkuun että saatiin nesteytys varmistettua just tuon keltaisuuden takia eli en kai voi sanoa ihan täysin täysimettäneeni mutta periaatteessa pelkkää tissiä neiti sai ekat 4kk ja sen jälkeen aloitettiin kiinteät kun neiti oli heräillyt kuukauden verran tunnin välein tankkaamaan eli ei saanut enää tarpeeks täytettä mahaansa maidosta. Vuodenikään häntä imetin vaikka tyttö olis ite luopunut rinnasta jompaljon aiemmin. Aattelin että näin vältyttäis kaikenlaiselta karmeudelta mut se korvakierre kuitenkin tuli eli ei meidän tapauksessa suojannut siltä.
Imetystä kannatan ihan kympillä, se on (loppujen lopuksi) helppoa kätevää siistiä ja halpaa, mut ymmärrän täysin niitä joita asia arveluttaa. Eikä mun kirjoissa se tee huonoa äitiä jos ei imetys syystä tai toisesta onnistu. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan sinnikkäästi vaikka se sattuukin ihan pirusti alkuun.
Tulipa taas vuodatettua :)
 
Ei ole pienet tissit olleet esteenä ainakaan mun imetyksessäni :) Enemmänkin taitaa vauvan hyvän imuotteen löytymiseen vaikuttaa nännin muoto.

Mulla on molemmat imetykset lähteneet hyvin käyntiin. Esikoiselle annoin aluksi myös hieman vastiketta imetyksen rinnalla, varmasti juuri pitkälti siitä omasta epävarmuuden tunteesta että oma maito ei riitäkään. Toisen kohdalla jo uskalsin luottaa luottaa siihen että kyllä se riittää! Molempia olen imettänyt noin vuoden ja mulla on ollut sen jälkeen hankaluuksia saada maidontulo loppumaan.

Molemmille olen aloittanut kiinteiden maistattelun muistaakseni viiden kuukauden iässä. Mun mielestä se on ollut hyvä ikä aloittaa kun annokset on tosiaan ollut sen lusikallisen päivässä. Silloin lapsi saa rauhassa tutustua ruoka aineisiin joita annoin 1-2 eri vaihtoehtoa per viikko. Kun ei kovin nopeasti siirry ruokalajista toiseen, tulee allergiat kartoitettua helposti, jos vauva johonkin reagoi. Mutta nämä on myös ihan makukysymyksiä, jokainen tehköön mikä omasta mielestä tuntuu parhaimmalta omalle lapselle :)

Esikoista imetin vauva aikaan aina pitkiä aikoja ja monta kertaa päivässä. Toinen lapsi ei valitettavasti ajallisesti saanut enää samaa palvelua. Hän kyllä muutenkin oli paljon tehokkaampi imijä kuin isosiskonsa. Me ollaan aina harrastettu esikoisen kanssa paljon, joten toinen joutui siinä suhteessa tyytymään osaansa että sai aina kulkea mukana joka paikkaan eikä pitkät imetysmaratoonitkaan olleet mahdollisia. Toisaalta hänestä on varmaan pitkälti siitä syystä tullut todella sosiaalinen lapsi kun pienestä saakka on tottunut kaikennäköiseen hulinaan ja vilinään :)
 
Wow.. " Ei hirveästi tullut juotua latteja kahviloissa.." :happy: on siinä ollut vanhemmilla hommaa! Isoja olivat olleet syntyessään ottaen huomioon, että heitä oli masussa kolme.
 
Huh sentään... Voi vaan kuvitella kun yhdessäkin uhmaikäisessä on välillä tekemistä...
 
Totta! Mä en halua edes kuvitella, millaista on, kun kaikki kolme vaikka sairastuvat samaan aikaan. :confused:
 
Pakko palata imetykseen vielä! Kaikille ensisynnyttäjille niin muistakaa imettäminen ei ole äitiyden mittari! Kyllä se läheisyys ja oman ajan antaminen taitavat olla lapsille, ne tärkeimmät niin vauvana, kuin vähän vanhempanakin ;).
Mutta haluaisin myös sanoa, että voi lasta opettaa pullolle vaikka täysimettäiskin. Se, että imettää ei tarkoita, että et voisi välillä lähteä asioille yms. Kyllähän se imettäminen on sitovampaa kuin korvikeruokinta. Huomasin mun parista kaverista, ku ne kauhisteli, et vauvahan on mussa kiinni eikä mul oo "omaa elämää". No eikö se ookkin se tarkoitus alussa! ??? Ku katsoo ihmisen elinajan odotetta niin 4-6kk on murto-osa loppupeleissä! :D
Mut siis joo jokainen omalla tyylillään ja mulla on pari hyvää ystävää, joita kadehdin ku ne niin hyvin kasvattaa lapsiaan ja ovat niin johdonmukaisia. Eivät menetä malttia ja muutenkin rakastavat äitiyttä! Sillo ei pahemmin mieti kuka imetti yms.vaan hyvä äiti on sinut itsensä kanssa! ;)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top