The Toukokuu! <3

Heid, sullahan alkaa olemaan jännät paikat, toivotaan että kohta pääset jo hommiin :)

Tänäänkös se Jerose pääsee käynnistykseen, tsemppiä sinnekkin!

Tämä on kyllä ihan omituista, mulla senkun kivut vähenee mitä lähemmäs LA:ta mennään. Päivisin pystyy jo ihan hyvin elämään ilman särkylääkettä. Yöt on tosi katkonaisia ja pitkän aikaa yöt on mennyt heräilyineen noin 5-6 tunnin unilla, mutta silti ei aamusta pysty nukkumaan pidempään, herään jo tosi aikaisin. Ja silti sitä on suhteellisen pirteä. Vauva on nyt useamman päivän ollut tosi hiljakseltaan, kyllä mä sen 10 liikettä/tunti saan laskettua kun keskityn, mutta muuten hyvä kun huomaa koko vauvaa.
Näin viime yönä vauvaunta ja nyt en millään malttaisi enää odottaa, että saa vauvan syliin :) Toinen miksi haluaisin nyytin jo ulos: Mulla on nyt alavatsaan alkanut tulemaan raskausarpia ja vanhat arvet senkun tummenee! Eiiiiiiii.....
 
Joo, tuntui eilen kyllä siltä että lähtö lähenee, mutta yö oli kyllä jotakin aivan muuta :D Alkoi suoranaisesti potuttamaan :D Illalla ennen nukkumaanmenoa niin tuntui taas siltä kuin ei raskaana olisikaan. Yöllä oon nukkunut kuin tukki, pari kertaa kävin vessassa. Vessan jälkeen aina vähän alkoi nippaileen alamahaa, ja olin jo ihan innoissaan et joko, mut ne loppu sitten kun seinään.. :D Tää tuntuu kyllä viihtyvän liian hyvin täällä. Kylkiluut vaan tuntuu siltä ettei kestä enää kovin kauan..
 
Mullakin eilen alkoi tuntumaan, että pitääkö lähtä sairaalaan. Nyt olo taas normaali ja viikkoja 38.

Kävin eilen ylimääräisessä ultrassa, jossa katottiin vauvan kokoa(; painoarvio tällä hetkellä 3,3 kiloa. Arvioitu syntymäpaino 3,6. Ei paha.) No tämän ultran yhteydessä lääkäri sörkki paikkoja sitten siihen malliin, että aloin alkuillasta vuotamaan jotain jossa oli mukana vähän verta. Lisäksi selkä oli tosi kipeä ja pari supistustakin tuli.

No nämä oireet kuitenkin loppui ja hyvä niin, koska mulla on aivan kauhee flunssa, enkä viittis tällä nuhanenällä lähtä synnyttämään:)
 
Heips!

Heid meillä melkein samat viiko ja päivät. Kävin tännään tsekkauksessa äpolilla. Siellä kaikki hyvin ja odotellaan vaan nyt sitten. Seuraava kontrolli 25.5 jos Vaavi ei sitä ennen synny... Hoi. Sitten mietitäänä käynnistyskuvioita. Aina tietty parempi jos ilman käynnistystä alkaa synnytys.

Juu Fianna, mulla oli kanssa sama juttu. Aiemmin oli mm. menkkamaisia kipuja kovastikkin, mutta lasketun ajan lähetessä oireet väheni ja nyt vointi ihan ok (40+3)

Jeps, mutta oli jotenkin itkunen olo lekurikäynnin jälkeen tänään. En tiiä mitä ootin ja pääasia että kaikki on ok vauvalla. Täytyy vaan kehitellä kaikkea kivvaa tässä odotellessa.
 
geisha-77: Mieki koko ajan toivon että ei tartteis mennä niin pitkälle että joudutaan käynnistämään. Kuitenkin aina parempi kun vauva saa tulla sitten kun on sen aika :) 
Mulla on pe neuvola, en tiiä varaako sit aikaa ä-polille vai vieläkö neuvolan kautta mennään.. Toivon kyllä koko ajan että alkaisi jotakin tapahtumaan. Mielialat vaihtelee ihan jatkuvalla syötöllä, jotenkin eilen ehti saada itelleen päähän et lähtö ois tulossa niin ei ahista se synnytys niin paljoa. Tunnin päästä varmaan taas aivan kauhea paniikki senkin suhteen :D Sekin pelottaa kun mulle ei oo tehty kunnon painoarvioo ollenkaan, niin jospa vauva ehtii kasvaa liian isoksi.. Toivottavasti ei.. :) Eiköhän nää meidän vauvelit täältä kohta saada syliin :)
 
Helou! En oo nyt kerenny paljon käydä lukemassa että mitä kenellekin kuuluu ja kuinka moni on jo vauvautunut :) Myö ollaan pojan kans edelleen sairaalassa ja EHKÄ päästään tänään kotiin. Alkaa pikku hiljaa tää täällä olo nyppimään..8 päivä jo menossa. Toisaalta mikäs täällä ollessa kun ruoka kannetaan valmiina nokan eteen ja vauvan saa hoitoon jos haluaa :D Mut koti on kuitenki aina koti :)

Oon nyt kahtena yönä saanu pojan ihan tänne vierihoitoon :) Alkaa pikkuhiljaa tajuamaan että minähän olen tuon pienen nyytin äiti :D ei sillon alussa oikeen tuntunu siltä kun se oli tuolla vauvatehon puolella koko ajan ja kävin aina vaan kolmen tunnin välein siellä eikä yöllä tarvinnu käydä. Viime yönäkin vaan tuijotin sitä kun syötin ja mietin että herraneaika tuo on minun<3

Hauskaa katella itsestään kuvia valtavan mahan kanssa :D Nyt on välillä tullu jo ikäväkin sitä tunnetta kun pikkunen myllertää masussa :) Toinen asia mikä ei meinaa meikäläisen kaaliin mennä, että nyt mä saan taas syödä ja juoda ihan mitä vaan. Kun pääsen kotiin niin veän paketin maksalaatikkoa ja juon pannullisen kahvia heti ens töikseni :D

Jepulista, jos kohta sais bili-vastaukset niin tietäis vieläkö täällä joutuu lojumaan..pietään peukkuja pystyssä että ei :)
 
Täältä kans kuulumisia vaihteeksi..
Alkaa oleen jo niin kypsä olo. Menkkamaista jomotusta kokoajan ja supistelujakin aikalailla. Sunnuntaina luulin synnytyksen jo käynnistyneen ku poltteli 3-5 minuutin välein usean tunnin ja edeltävän yönkin reippaanlaisesti, mut kun päästiin sairaalaan ni supparit loppu ku seinään. Kyllä potutti. Siitä sit kotio takas. Sunnuntai-iltapäivä menikin sit ihan lunkisti samoin ku maanantai. Tiistaina alko sit taas säryt ja kolotukset. Alavattaa viiltää nii paljon, et on se ny kumma jos ei paikat aukee..

Neuvolassa kaikki oli hyvin eilen, mut ei annettu enää uutta aikaa, ku meinasi et tulee viikon sisällä kuitenkin ulos jo :D Tuliskin!!!
Huomenna ois kokoarvio ä-polilla heti aamutuimaan ja saan todennäk. ajan sektioon.. 
Mä niin toivoisin et syntyis pian. Ei siinä mitään -  raskauasaika on ollu ihan kivaa ja potkut tuntuu mukavilta, mut nää viimesten viikkojen oireet alkaa harmittaan pikkuhiljaa. Ja sit stressi siitä et meneekö kaikki hyvin?? Stressaa niin kauheesti tuo vauvan perätila. Mut minkäs teet, ku niin päin näkyy viihtyvän.

Haluisin vaan et kaikki ois pian ohi ja nyytti kainalossa. Itkunen ja jännittyny olo.. Kait se kuuluu asiaan ku viimeset hetket käsillä.
No, kohta, kohta..

 
Moikkelis  Tulin toivotteleen kaikille yhessä koossa oleville jaksamista ja voimia tulevaan koitokseen. Meän poika syntyi eilen illalla klo 22.30 ja synnytys oli mahtava, vaikka oli käynnistys. Kipuja, tuskaa, epätoivoa en tuntenut - kiitos spinaalin! Oli kaikista synnytyksistäni nopien, helpoin ja kivuttomin - kertakaikkisen ihana <3 Kirjottelen synnytyksestä, ko päästään kotiin ja siellä paremmin toimiva kone käytössä.
 
Meiän jätkä syntyi maanantaina klo 17.35. Pituutta oli 51cm ja paino 3.7kg.
Synnytys ei ollut millään tapaa mieluisa kokemus, mutta hengissä kummatkin selvittiin.
 Tänään päästiin kotiin <3
 
Päästiinhän mekin sinne käynnille sairaalaan
Eilen meni vettä ja limatulppaa myöskin pitkin yötä mutta kun ei supoistuksia tai muutakaan oireita ollut niin saatiin odotella puolille päivin tänään, että mentiin tarkastamaan tilanne. No, vuotokin oli jo rauhoittunut ja ei edelleenkään supistellut ja kaikki muukin oli kunnossa niin kotiin lähdettiin odottelemaan...Soiton kuitenkin sain perään, että tulehdusarvot oli koholla eli huomenna aamusta sitten labraan taas. Jokohan ne supistukset alkaisivat, ei tahtoisi millään nyt saada huolia tästä.......
 
Täällä ois tänään laskettu aika. Mulla on myös vähän samanlaisia oireita kuin olen lukenut teillä muilla olevan: toissa päivänä supisteli ja tuntui, että alkaa tapahtua jotain, mutta supparit loppuvat kuitenkin kuin seinään. Mielialat ja fiilikset vaihtelevat todella rajusti. Välillä tuntuu, että on ihan ok odotella ja välillä taas olen niin turhautunut tähän odottamiseen, enkä tiedä kuinka jaksan jos menee vielä viikko pari. Sen lisäksi tietysti anoppi ja äiti soittelevat päivittäin ja aina se sama kysymys: no joko jotain tapahtuu... ja kaikki kyselevät vointia koko ajan.

Täytyy sanoa, että onneksi mulla ei ole mitään pahempia kipuja ja olen nyt vielä jaksanut käydä puolentunnin, tunnin kävelylenkillä päivittäin. Ei tässä auta kuin odotella ja ajatella, että pari viikkoa ei ole pitkä aika ja sitten on nyytti viimeistään syliteltävänä. Tsemppiä ja voimia kaikille odotteluun ja synnytykseen.
 
Onnea Jerose ja Jenski! :) Mäkin haluun jo :D

Suvituulen kanssa samoja fiiliksiä: Välillä tuntuu, että mikäs tässä odotellessa, mutta toisaalta on niin kyllästynyt tähän odottamiseen. Mitään kun ei pysty oikein tekemään, niin tuntuu, että elämä vaan valuu hukkaan tässä odotellessa. Mikäs siinä jos voisi normaaliin tapaan liikkua ja tehdä kaikkea.

Eilen illalla suihkussa mies tokaisi, että 'onko tuo sun maha tipahtanut' ja sitä sitten katseltiin ja tultiin päätökseen että onhan se! Nyt se on selkeesti alempana kuin aikasemmin. Sit alkokin taas vähän enemmän jännittämään, että kohta se tulee.... :) Heti huomaa, että ei närästä niin paljoa ja hengittäminen on helpompaa, ihan mukavaa! Eilen oli myös pitkästä aikaa kivullinen päivä ja tuntui, että koko jalat alaselästä lähtien olivat ihan tulessa, varsinkin reidet. Vauva on viime sunnuntaista lähtien ollut tosi rauhallinen, liikkuu paaljon vähemmän kuin ennen. Mutta sitten viime yönä päätti alkaa remuamaan, riehui hetken aikaa ihan kunnolla!
Mullakin muuten kuului eilen napsahdus mahasta, niinkuin muistaakseni Jerosella silloin aikaisemmin. Samalla tuntui sellainen kuin kupla olisi puhjennut. :)

Tsempit vielä meille kaikille lopuille kärvisteleville!
 
Terveisiä neuvolsta.. Vauvalla sydän hakkasi hienosti ja itelläki oli kaikki hyvin. Vielä yhen neuvola ajan varasi, mutta epäili että tarviiko ennää mennä. Ens viikon lauantaina pitäs sitten mennä ä-polille ja sitten joko heti silloin käynnistetään tai sit seuraavana päivänä jos ei oo itseksiään tullut.. Nyt vaan peukut pystyssä ettei tartteis sinne asti mennä. Sanoi terkkari kyllä että tosi alhaalla on vauva jo, että toivotaan parasta. Itellä ainaskin pelottaa tosi paljon se käynnistäminen, en tiedä kyllä miksi. Mutta jos tässä jotakin lohdutusta niin ens viikon sunnuntaina sitä sitten mitä luultavimmin on jo vauva sylissä. Nyt jos alkais leipomaan kakkua kun huomenna ois sitten omat synttärit, ja tänään pitää juhlistaa koiran synttäreitä. Jospa sitä sais sitten sen parhaimman synttärilahjan itselle ja vauva päättäisi tulla jo ulos :)
 
En ole paljon kirjoitellut, kun ei ole ollut oikein muuta sanottavaa, kuin oireetonta odottamista. Siis onhan se kiva, että olo on edelleen koko ajan ihan hyvä, ja pystyn tekemään asioita, joskin omassa hitaassa tahdissani. Ei tunnu ollenkaan, että laskettu aika olisi jo huomenna!! Nyt eilisestä tai toissapäivästä alkaen on tuntunut, että maha taitaa olla alempana kuin aiemmin, se näyttää jotenkin roikkuvammalta ja vessassa pitää ravata tiheämmin. Tänään aamulla vatsa oli myös kivikova pitkän aikaa, ei siis mitään supistelua, vaan sellainen jatkuva jännitystila. Mietin jo, pitäiskö asiasta huolestua, mutta nyt olo taas normaali ja vauva liikkuu normaalisti. Kai tämä kuitenkin tarkoittaa, että jotain on tapahtumassa...

Aika ei ole kyllä ehtinyt tulla pitkäksi, kun olen kämppää laitellut kuntoon. Oikeastaan vasta nyt alkaa olla paikat siinä mallissa, että vauvan kanssa pääsee sitten kutakuinkin valmiiseen kotiin. Tuleva isä on nyt ollut muutamat viime päivät mun apuna ja ihan hyvin on mennyt. Tuntuu, että yhdeksän kuukautta ollaan väännetty kättä kaikesta mahdollisesta, mutta nyt taitaa tuleva lapsen syntymä yhdistää sen verran, että ollaan saatu aika paljon asioita sovittua. Hän taittaa olla synnytyksestä paljon hermostuneempi kuin minä!

Itse stressasin synnytystä melkein paniikkiin asti ensimmäiset kahdeksan kuukautta, mutta viimeiset viikot olen ollut uskomattoman rauhallinen. Kun kyseessä on ensimmäinen nyytti, eikä yhtään tiedä mitä on edessä, ja ulos sen on sieltä kuitenkin jollain tavalla tultava, niin en jotenkin enää jaksa stressata. Halu päästä tutustumaan tuohon myllertäjään on nykyisin suurempi kuin pelko itse synnytyksestä. Niin kai se usein menee.

Heid, täällä on toinen, jolla laskettu aika menee hyvin lähelle omia synttäreitä! Mulla ne on ensi viikolla, ja jännitys on suuri, osuuko samalle päivälle vai ei :)
 
Onkohan meikäläinen pisimmällä yliaikaa täällä hengailevista? Tänään tuli 41 viikkoa täyteen, hohhoijaa. Luulin jo yöllä, että nyt vois jotain alkaa tapahtua, kun vessaan lähtiessä reisiä pitkin valahti nestettä, mutta eipä sitä sitten enempää ole kuulunut saatikka mitään muutakaan tuntoja. Ihan normipäivä. Sen kunniaksi (tai tappiomielialaa piristämään) sulatan pakkasesta vähän itselleni pullaa. Saakutti. Taas yksi siivous/leffa/lukupäivä. Vai pitäsköhän lähtä uhmaamaan luontoa ja esim. kaupoille...

Vielä on maanantaille neuvola-aika ja sen jälkeen alkaakin muut kuviot lapsen ulossaamiseksi. 
Noh, onhan tässä vielä viikonloppu aikaa... 

Henkistä tsemppiä kaikille odottajille!
 
Tsemppiä Nurva! Meidän esikoinen syntyi 41+1. Kaveri sanoi tuolloin jo ennen LA:ta että ensisynnyttäjillä tuo 8 päivää yli on ilmeisesti tilastollisesti se tavallisin synnytyspäivä :) Kävin silloin neuvolassa iltapäivällä juuri 41+0 ja naureskelimme siellä että hamaan loppuun asti saa odottaa kun kaikki aiemmat lupaavat merkit olivat kadonneet ja olo oli mitä mainioin. Sitten tasan keskiyöllä alkoi tapahtua ja ennen viittä oli tyttö sylissä! <3

Toinen kaveri sai kuukausi sitten esikoisensa. Hänellä meni 11 päivää yli lasketun ajan. Ei ihan ehtinyt yliaikaiskontrolliin.

Itsellä tuntuu että taas menee yli niin että paukkuu. Sf:kin oli tänään vasta 31cm. Esikoisen kanssa tässä vaiheessa 36cm! No, neuvolantäti kyllä sanoi että maha "roikkuu tosi alhaalla", pää on syvällä ja aikas kiinnittynyt. Ihme että masussa kuitenkin riehutaan alkuyöstä. Muuten on kyllä tosi hiljaista. Niin hiljaista, että välillä pelottaa onko kaikki hyvin. Paineet oli tänäänkin hyvät (106/77), paino oli pudonnut saman verran (-260g) kuin oli noussut viime kertaan. Kotiin tullessa leivoin sitten suklaakakun, kun pulladieetti ei ole toiminut :) Esikoinen jaksoi selittää vielä illallakin "kuunneltii vauva ääniä koneella, neuvolassa, masussa" ja "ääti mittas verenpaine". Osaa jo hyvin nuo rutiinit. Juttelin sitten ekaa kertaa hänen kanssaan läpi tulevat kuviot mm. siitä että äiti menee sairaalaan pariksi päiväksi sitten kun vauva tulee masusta. En tiedä miten hyvin ymmärsi, mutta kuunteli ja jutusteli ainakin kiinnostuneena ja vähän huolestuneen oloisena.

Eilen illalla yritin kuulostella harjoitussuppareita. Tosi laimeita olivat. Ei mitään sellaista kuin viimekerralla. Ehkä tämä vaan tosiaan menee eri tavalla tällä kertaa. Mietin vaan, että miten sitten kestän ne oikeat supistukset kun nyt ei ole saanut yhtään harjoitusta kivunsietoon?
 

Täällä yhä mahan kanssa ja odotan koska alkaisi tapahtua. Tulpan tulppaa ei ole tullut :) tuntuvia supistuksia 1 max 2 pvä. Painon tunnetta alhaalla ja vaapun. Ei muuta.

mahassa napsuu kanssa edelleen ilman ihmeempiä. En jaksa kauheesti lähtee autoileen tai kaupoille enää.

Tätä kirjoittaessa aina unohtuu puolet mitä piti sanoa. no palaan taas kirjoittamaan kun muistuu mieleen.

Hieman haikeaakin kun kohta raskaus päättyy. palsta on hiljentynyt. Pidetään vauvakuulumiset aktiivisina :)

 
Ei täälläkään mitään sen suurempia merkkejä oo ilmassa. Jos yhtään lohduttaa, niin ei sitä tulppaa sieltä ees välttämättä tuu silleen et sen huomais :) eli mahollisuudet on, että lähdet synnyttään vaikka tunnin päästä :D

No minä yritän vielä nauttia tästä ajasta minkä voin:) Tsemppiä kaikille! Eiköhän ne jouluun mennessä synny viimeistään :D
 
Heips, päästiin eilen kotiin! :) Huusholli oli mielenkiintosessa kunnossa kun en ollu yli viikkoon täällä ollu :D Mies tänä aamuna sano töihi lähtiessään että "et viittis vähä raivailla paikkoja täällä, porukat tulee illalla käymään" ja mies melkein sai mustan silmän :D No ei auta muuta ku tarttua imurin varteen.

Jaksamisia kaikille vielä yhtenä kappaleena oleville! :)
 

sattuu kamalasti kun vauva tunkee ja moukaroi tota alapäätä, lähinnä häpyluun alla ja kohdalta. Maatessakin tuntuu tosi kivuliaalle. Entiä imeekö sormia ja tunkee päätä mutta kohta en jaksa.

Tänään kävin isossa marketissa ja muuta touhua oli. Mitään supistuksia ei ole. Mitä tää on. Tuntuu et häpyluu murenee kohta :/

 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top