The Lokakuu

Mulla meni painoarviot nyt paremmin kuin ekan lapsen kohdalla. Arvio oli alkuun, että sellainen 3,8kg laskettuna aikana. Tästä se nousi hieman lasketun ajan lähestyessä ja 40+0 arvio ultralla oli 4070g, mutta lääkäri sanoi, että käsituntumalla kyllä hieman pienempi. Neuvolan terkka arvioi 3,8-3,9kg. Lopulta paino oli 3990g, kun viikon meni yli lasketun ajan eli tosi hyviä arvioita tekivät kaikki.
 
Meillä ei oo ollut mitään syytä noiden pieniin syntymäkokoihin, paitsi keskimmäisellä todettiin syntymän jälkeen osittain kalvokiinnitteinen napanuora, mikä on jonkin verran vaikuttanut. Napanuora siis oli osittain kiinni pelkissä kalvoissa eikä istukassa niin kuin tavallisesti. Hän kasvoikin ultrien mukaan jo mahassa kaikkein pienimpänä meidän pojista ja oli syntyessään 2390g (36+3). Kuopus oli 2890g (39+3) ja esikoinen tuon 3065g (39+1). Muista kuin esikoisesta on kokoarviot pitäneet hyvin paikkansa, mutta näitä onkin kaikkia ultrattu tosi monta kertaa raskauden aikana.
 
Meillä kans tätä tokaa ultrailtiin koko aika. Pään pienen koon vuoksi mm. kolme ylimääräistä aikaa ja loppuun asti pienipäistä lupailtiin. Pään mitta oli 34cm syntyessään eli ainakin isoveljen 37cm verrattuna onkin pää pienempi. Ihan sopusuhtaiselta näyttää kyllä eikä siis pitkään aikaan pään koosta kukaan ollutkaan huolissaan.
 
Mulle ei edelleenkään ole luvattu minkäänlaisia pituuksia tai painoja. Lääkärin erittäinkin huojentava "ihan normaalin kokoiselta se näyttää" saa siis kelvata syntymään asti.
 
Tänään tosiaan 40+1 ja hermo todella kireellä. Lisäks jostain syystä itkettäis koko ajan. Vituttaa ja surettaa siis samaan aikaan. Horrrrrmoonit!

Ja kyllä voi ärsyttää tuo kysely! Puhelin rallattaa koko ajan. Tekstareihin yms nyt voi vielä olla vaikka vastaamatta tai lähettää jonkun vakioviestin, mutta puhelut. Vastaat ja sieltä kuuluu odottava "nooo???". Ja jos ei vastaa, perään tulee viesti että "oot varmaan synnyttämässä". En vaan pysty kestämään nyt.

Ei oo ollenkaan mun tapaista olla näin huonolla tuulella, mutta nyt en tosiaankaan ymmärrä miten hilaisin itteni ylös tästä ahdingosta. Poikakin on kuumeessa niin ulos ei oikein voi mennä.
 
Onko täällä muuten viellä muita kellä vauva ei ole vielä kiinnittynyt? Tai saatikka edes laskeutunut kunnolla? Mulla edelleen hyvin ylhäällä vauva ei ota laskeutuakseen sitten millään.
 
Mä en tiedä onko laskeutunut/kiinnittynyt, neuvolassa ei kommentoitu tätä viimeksi mitenkään, enkä edes tajunnut kysyä, vajaa 2 viikkoa sitten ei ainakaan ollut laskeutunut.. en osaa itse arvioida miten on.. oonkin miettinyt, että voiko olla niin ettei vauva pääse jostainsyystä laskeutumaan ja mitä se tarkoittaa synnytyksen kannalta jos ei laskeudu?
 
Ei ollu kiinnittynyt vielä rv 39+4, nyt menossa rv 40+2. Kaipa tuo on kuitenkin laskeutunut, vaikkakin pari päivää sitten olikin oksu kurkussa siihen tyylin kuin vauva työntäis vatsalaukkua. Huomenna neuvola...
 
Meillä ei ollu vielä kiinnittynyt keskiviikkona kun oli neuvola, mut alaspäin oli kuulemma tullut. Ja ukko sano tänää et maha on laskeutunut. Itsekin sen huomasin ku tissien ja mahan väliin jää nyt enempi "tilaa". Tänään on 38+3. Seuraava neuvola torstaina.

Sais jo syntyy ku Greyn anatomiaki menee jo ihan hölmöks... :shifty:
 
39 ja viime viikolla ei ollut vielä kiinnittynyt. Kuulemma uudelleensynnyttäjillä kiinnittyy monesti vasta synnytyksen käynnistyessä.
 
Täälläkin jännätään vähän kokoarviota kun aikaisemmin tosiaan sanottiin, että ihan keskikokoinen vauva tulossa ja pari viikkoa sitten ultraaja sanoi, että sirokokoinen noin 3 kg vauva. Itse veikkaan, että ei ihan 3 kg mene rikki, mutta miehen mukaan menee. :p

Ja miten ihmeessä saan nukuttua nämä kaksi yötä, kun sektiota varten mennään tiistaina aamulla sairaalaan? :eek::nailbiting: Hormonit ei oo yhtään kiva juttu tämmösessä tilanteessa kun ensin odottaa ihan innoissaan ja seuraavassa hetkessä on itku kurkussa, että en mä halua leikkaukseen. :dead:
 
Vauva laskeutuu sitten viimeistään synnytyksen aikana, jos sitä ei ole siihen mennessä tehnyt. Eli luonto hoitaa sen sitten itsestään.. Kaikilla hän siis ei laske lopuksi valmiiksi.. Täällä sitäkin siis tehdään tällä hetkellä käynnistyksessä. Ja esikoinen kyseessä.
 
Mulla on dilemma. Oon sopinut metsäretken paikkaan, josta oon pitkään haaveillut, mutta jonne en yksin loppuraskaudesta ole uskaltanut lähteä. Ihana päivä tiedossa ja tulisi niin tarpeeseen, sillä meillä on ollut hurjan kurja ja työntäyteinen (pari vrk olen puuhannut putkeen torkkuen välillä muutamia tunteja) vkl esikoisen sairaalareissuineen päivineen. Tämän retken voimalla oon jotenki jaksanut.

Mutta eikös vaan nyt tiputtele lapsivettä ja supistelekin vähäsen! Mä en ala! Uskallanko lähteä vai en??? Joo, en, joo, en, joo.... Toki vauvankin haluan ja ois niin tervetullut, mutta ehtisinkö vielä saada hetken hengähdyksen huolehtimisesta, hoitamisesta ja puuhailusta?
 
Miten sulla on aiemmat alkanu ja kauan on mennyt viimisissä? Oletko varma, että on lapsivettä.. ja missä ajassa pääset metsästä sairaalaan? Aika herkästi lapsivedet kai hulahtaa kunnollakin, jos supisteleekin ja sit voi olla kiire. Mulla toka syntyi 1,5h lapsivesien menosta. Jos tekisin kolmannen lapsen, niin en missään tapauksessa lähtis mihinkään muualle kuin sairaalaan kipeiden supistusten alettua voimistua.. :D
 
Minuakin mietityttäs toi lapsivesi, että jos sitä se on, en uskaltais lähteä. Mutta sehän menee just niin, että jos lähdet, synnytät pusikkoon ja, jos et lähde, vielä viikonkin päästä olette yhtenä möykkynä. :grin
 
Hienosti meni metsäretki. Ihana oli talsia korvessa, istuskella notskilla ja ihailla vesistöjä. 8km lenkki sujui hienosti, mutta nyt tunnen vauvan pään tuolla alhaalla ja hengästyin poikkeuksellisen paljon. Illalla kävin reippailee 2 h enkä tuntenut mitään. Supistelee kyllä nyt koko ajan, mutta eivät salpaa puhetta vielä.

Lapsiveden tunnistan vaaleanpunaisesta väristä, mutta sitä tulee ihan pikkaisen vasta. Aiemmat synnytykseni ovat aina edistyneet oireista, en ole juuri ikinä kokenut harkkasuppareita tms. Synnytysten kestot esikoisesta kuopuksee 11, 5, 3 ja 6 tuntia. En tiedä olenko kropaltani taas ensisynnyttäkä kun edellisestä niin monta vuotta jo.

Nyt on levollinen mieli mennä takaisin kotiin. Metsän parantava voima mielelle on uskomaton. Kotona ajattelin leipoa pullaa. Nyt mä oon valmis ja pikkuinen saa tulla!
 
Hyvä että lähdit! Sä oot kyllä uskomattoman ihanassa kunnossa raskausaikana. Sun kaltaisten takia me kipeämmät saadaan niitä "raskaus ei ole sairaus" -kommentteja kuulla.. :D :D
 
Mä olin eilisen metsälenkin ja saunomisen jäljiltä aivan varma että yöllä alkais tapahtumaan.. No tässä sitä ollaan, edelleen tiiviisti yhdessä kasassa! Tänään ollut ohjelmassa kaupassa käyntiä, siivousta ja leipomista.. Liikkuessa ja touhutessa joitakin supistuksia, mutta heti kun rauhottuu niin kaikki tuntemukset katoaa :meh: Taidan seuraavaks lähteä ravaamaan portaita :grin
 
Poks vaan kuului ja huljahti vedet. Muksuista oli hauskaa kun äidillä housut märkinä. Pitää kuulema heti lähtee käyrille mut patistin miehen ensin viemää lapset treeneihin. Ei tässä mikään kiirus ole.
 
Mä haluisin kans leipoa pullaa, mut en tiä onko siin mitää järkeä kun patistin ukon eilen laihikselle eikä itelläkää sitä painoo kerta sais tulla lisää..Ja se on ihan huijausta leipoa pakkaseen valmiiks et on sit siellä kun tulee vieraita...... :D Ei ne kyl siellä säily!

Tsemppiä Mamalle synnytykseen! :)
 
  • Tykkään
Reaktiot: Kia
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top