Hei vaan kaikille!
Mukavaa lukea teidän kuulumisia.
Paukke, olen hurjan pahoillani sun puolesta, toivottavasti sun mies saa omat tunteensa järjestykseen ja pystyy puhumaan niistä kanssasi, jottei sun tarvitse jäädä yksin pohtimaan mistä moinen käytös johtuu. En usko että sun tarvitsee olla vauvan puolesta huolissasi, vaikka sun tunteet olisivat minkälaisia. Oon varma että sun vauvalla on upea äiti ja sen myötä se saa parhaat lähtökohdat elämälle.
Edellinen poikaystäväni meni aivan lukkoon kun piti keskustella tunteista. Jos minä painostin häntä puhumaan hän muuttui todella ilkeäksi ja haukkui minut lyttyyn. Kehoitin häntä lopulta hakeutumaan terapiaan tai selvittelemään muutoin ongelmiaan, mutta koska muutosta ei tapahtunut koko seurustelun aikana, lopulta oli pelastettava oma nahka ja erottava, sillä varmasti fyysinen väkivalta olisi alkanut seuraavaksi, sillä uhkia oli jo ilmassa. Toivon että sulla on tilaa kotona olla kaikkine tunteinesi ja että voit hyvin. Pidä hyvää huolta itsestäsi!
Nykyinen mieheni on aivan upea tapaus. Mulla on saman kuuloinen tilanne kuin sulla Freya. Mieheni on siis jo 38-vuotias, vaikka näyttääkin kymmenen vuotta nuoremmalta, mutta hän on jo aikuistunut ja kypsä kohtaamaan tämän elämän vastuullisesti ja muut huomioiden. Hän kohtelee minua aivan uskomattoman arvostavasti ja kauniisti. En koskaan joudu kuulemaan epäkunnioittavia sanoja. Meillä on luottamus molemmin puolin kohdallaan ja se antaa paljon vapautta suhteeseen. Rehellisyyden nimissä minä olen meistä vaikeampi tapaus, mutta nyt viimeisen vuoden olen ollut kyllä oikein tasapainoinen ja kesy. [;)]
Masennus keskusteluun sen verran, että synnytyksen jälkeinen masennus voi puhjeta kenelle tahansa. Paras ehkäisy muoto on hankkia mahdollisimman tiivis tukiverkosto ja uskoa vauva heidän huomaansa hetkeksi jos omat voimat ehtyvät. Neuvolassa tehdään masennuksen kartoitus kaikille tuoreille äideille ja sitä kautta voi saada nopeasti apua tarvittaessa. Kuulemma 10-15% äideistä sairastuu ja melkein puolet kokevat hetkellisesti masennusoireita. Mutta sehän on siis normaali hormoonien aiheuttamaa tilaa, joten apua ja hoivaa on hyvin saatavilla kun vaan ottaa apua vastaan.
Myös "tavalliseen masennukseen" saa varmasti normaalia helpommin apua raskaana ollessaan. Sekin on kaikessa vakavuudessaan ja kuluttavuudessaan niin yleinen sairaus, ettei onneksi 2000-luvulla tarvitse hävetä omien välittäjäaineiden heittelyn puolesta. Meidän kaikkien puolesta toivon että jokaisella olis niitä apujoukkoja lähellä, jotta saa aina ajoittain ladata omia akkujaan ja olla muutakin kuin "vain äiti".
Mä olen ollut hurjan väsynyt ja vatsan turvotustila ei helpota yhtään. Muuten raskausoireet ovat aika vähäiset. Aiemmalla yrityskerralla olin aivan järkyttävän huonossa hapessa. Näin sitä huomaa että jokainen kerta on aivan omanlaisensa.
Meidän vauvalla on jo monta lempinimeä. Näin viikko sitten unta, että meille syntyi tyttövauva, joka oli maailman kaunein ilmestys ja unessa annoin lapselle myös nimen (joka on kyllä salaisuus), mutta se oli outoa sillä en ollut miettinyt keseistä nimeä aiemmin, mutta nyt olen niin ihastunut nimeen että se taidetaan vauvalle antaa mikäli tyttö tulee. Unet ovat mysteerejä.
Nyt vihdoin töitä jatkamaan... Mulla on muuten eka neuvolakäynti tulevana perjantaina. Mukavaa että on tällaisia välietappeja matkan varrella, vaikka meidän neuvolassa eka kerta on vain keskustelua. Siellä käydään läpi lähinnä elämäntapoihin ja sairauksiin liittyviä asioita. Mä haluaisin päästä taas kuulemaan sydänääniä, jotta ois konkreettisemmin kontaktissa vauvan kanssa.
Mukavaa viikkoa!
