Heippa sisaret! Nyt mä vähän avaudun teille, mutta eikös tää palsta ole juuri sitä varten? Kun hermostuttaa nyt niin saatanasti. Torstaina kaikki pojat tuli meille, eli mun miehellä on myös toisen naisen kanssa 6v poika, jota on ollut tosi vaikea tavata kun se äiti on jotenkin edelleen katkera mun miehelle ja haluaa kostaa jotain sillä, että epää lapseltaan oikeuden tavata isäänsä. No, nyt sitten vihdoin se sai tulla meille ja mun miehen 11v pojalla on 6v pikkuveli myös äitinsä puolelta, ja tämäkin vesseli tuli meille. Eli kolme poikaa on ollut meillä nyt torstaista saakka. Eipä siinä muuten mitään, mutta kun en ole kenenkään äiti, niin mulla ei juurikaan ole mitään sijaa puuttua mihinkään asioihin ja kun tuo isäntä ei oikein kaikkia juttuja handlaa tai ei vain tule ajatelleeksi, niin on ollut ihan kamalaa yrittää saada asioita rullaamaan.
En ole neljään päivään tehnyt oikein muuta kuin kokannut ruokaa (pikkupojat: "mut mä en tykkää", "en mä pysty syömään kun on niin pahaa" jne), tiskannut useampaan kertaan päivässä, kun muuten astiat ei riitä ja sitten yrittänyt parhaani mukaan tarkkailla, että kaikki poikien askareet sujuu turvallisesti. Esim. että pojilla on kunnolla vaatetta päällä, syövät ruokansa, pesevät kätensä kun tulevat sisälle, leikkivät niin, että talo pysyy ehjänä. Ja se ei ole niin helppoa: "mut isi sano, et mun tarvii ottaa vaan lapaset, nii ei mun tarvii laittaa kauluria". Teki mieli huutaa että Perkele laitat sen kaulurin päälle ja sillä siisti, mutta hiljaa vaan puin sen sille iloista naamaa näyttäen. Missään vaiheessa ei ole mitään saumaa yrittää puhua mun miehen kanssa kahdestaan, kun ne pennut kokoajan haluaa osallistua kaikkeen meidän keskusteluun. [:@]
Mua stressaa aivan helvetisti, että millaseks tää elämä muuttuu kun me saadaan yhteinen lapsi. Mä ehkä just ja just kestän yhden pitkän viikonlopun sillon tällön, mutta en kestä jatkuvaa tällaista arkea! En halua muuttua samanlaiseksi marttyyriksi kuin oma äitini, joka ei muuta tehnyt kun siivos, tiskas ja laittoi ruokaa. Miten miehelle sais jotain järkeä päähän näitten asioitten kanssa? Tänäänkin se taas valitti, että ikkunat on likaset ja että se joutu putsaamaan vessaa poikien jäljiltä. Perkele kun suututtaa!!!!!!! [:@][:@][:@]
Sitten eilen yöllä kun pojat oli mennyt nukkumaan mies alko puhumaan, että se haluais pojat meille myös jouluksi. Mähän hermostuin aivan totaalisesti, kun mulla LA 3.1. ja laps voi ihan hyvin tulla jo jouluna, että mä en todellakaan kestä tämmöstä rumbaa enää siinä vaiheessa. Mieheltä ei herunu minkäänlaista ymmärrystä, se hermostu mulle takasin ja selitti jotain, että en pysty näkemään asioita laajemmasta perspektiivistä, että miten tärkeää olis, että pojat sais olla joulun isän luona. Mä olin, että helvetti, sulle tietysti pojat ja niitten joulu on tärkeempiä, mutta mä en todellakaan pysty näkemään asioita mistään muusta perspeksiivistä kuin että mä oon synnyttämässä uutta penskaa just sillon ja haluan rauhan. Kun se vielä kehtas ehdotta, että otetaan anoppi jouluksi myös, niin se voi hoitaa poikia jos meille tulee yhtäkkinen kiirus sairaalaan. Siis meillä on kolme huonetta, 74m2, mutta missään ei mitään omaa rauhaa kun tää pohjaratkaisu on tällanen tosi avoin. Yks huone on 11v pojan, yksi on ruokahuone (keittiö on niin pieni, ettei sinne mahdu syömään) ja sitten kolmas huone yhdistetty olkkari ja meidän makkari, niin mihin helvettiin mä pääsen olemaan rauhassa?! Hitto lapshan tulee etuajassa vaan sen takia, että mua stressaa enkä voi levätä! [:@]
Ei helvetti sanon mä. Mä meen saatana mielummin mun isän luokse viettämään joulua (mun siskot ja niitten miehet viettää siellä joulua), niin saan olla luotettavien ja rauhallisten ihmisten kanssa. Sieltä ei oo pitkä matka paikalliseen synnytyssairaalaan, jos tulis semmonen tilanne. Perkele!!! Ihminen, jonka piti olla mun tukena ei ookaan ollenkaan minkään luottamuksen arvoinen. Vituttaa aivan sikana.
Voi helvetti, nyt pojat tulee ulkoa sisään. Täytyy lopettaa ja teeskennellä iloista.
