Tammikuun turinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja MaiKhi
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meillä mies lähtee reissuun helmikuussa , ja on 8 viikkoa pois :( Ulkomaan työharjoittelu siis koulun puolesta. Nyt jo ahdistaa ajatus. Äitin kanssa onneksi niin läheiset välit että varmaan asustelen sen aikaa äitin luona ettei tarvi yksin olla.
 
Ninnaliina, mulla on iha sama.. En haluis laskee miestä millää pois kotoo ja nytkin kun oli marraskuussa kaksi yötä pois kotoo niin taisin mököttää kaksi päivää ennen sitä ja sen jälkeen.. Ei oo mua tehty yksineläjäks.... En pärjää ees sitä yhtä yötä ellei oo pakko. Hävettää melkei olla tällanen.. Toivon kans et lapsi tois helpotusta asiaan.. :|
 
Tänään koettu jo semmonen itkumyrsky töiden jälkeen. Toivottavasti huominen lähtö ei tuota samanlaista. Se on semmonen mille ei vaan oysty tekemään mitään ja tuntuu ettei itkusta tule loppua. Tuntu kyllä hyvälle kun mies on antanu normaalia enemmän huomiota ja pitäny kainalossa.

Ei olis mustakaan yksineläjäks, en oo koskaan kokeillu ja toivottavasti ei tarvii semmosta kokeakkaan!
 
Meillä mies on reissutöissä yleensä noin maalis-marraskuun. Se sitte vaihtelee miten kulkevat.. esim viime talven olivat töissä 8pv ma-ma ja sit vapaata 6pv ti-su. Kesällä sitte tekivät töitä ma-to ja joka viikinloppu vapaata 3pv pe-su. Sen ajan ku ei oo reissussa eli noin joulu-helmikuu mies pitelee lomia ja kulkee paikkakunnalla töissä kotoa käsin. Ja voin kertoa että kun suurimmaks osaks elää arkea yksin niin on vähän opettelua kun toinen onki kotona JOKAPÄIVÄ toki sitä aina ootan että jää kotiin mutta kyllä se pieni kriisin paikka joka vuosi on.. ennen lapsen syntymää opettelin nauttimaan omasta ajasta sen sijaan että oisin aina jääny surkuttelemaan ja rypemään ikävässä. Toimi hyvin!
 
Ai että mä tunnen itteni kamalaks :D Mä oikeen välillä toivon, että saisin olla vaikka viikon yksin! Mut toisaalta mä taas oon tällänen yksineläjä. 17 vuotiaana muutin yksin, että sais sitä omaa rauhaa :D Nyt noin 1,5v asuttu miehen kans yhessä.
 
Mä kanssa oikein ootan niitä hetkiä kun saa olla kokonaan yksin tai edes ilman miestä, hällä sama homma että välillä kaipaa sitä että ei ole kukaan muu kotona mielellään vaikka pariin päivään:)
 
Mulla oli entisen miehen suhteen sellanen olo, että mitä vähemmän on kotona, sen parempi. Viihdyin erittäin hyvin yksin. Nykyisen kanssa ei oo kyllä koskaan sellaista oloa (on paras ystäväni) ts. en tykkää yhtään hänen työmatkoistaan, kun reissaa ja oon ihan nyyh-yksin kotona. :D Että nykyisen miehen kanssa voisin olla 24/7, ei tee yhtään tiukkaa, mutta aiemmin tosiaan oli sellanen olo, että mitä enemmän voin olla yksin, sen parempi.
 
Odette, ihan kuin olisi omalta näppäimistöltä peräisin kirjoituksesi!

Exän kanssa ei ehditty muuttaa yhteenkään, kun hän alkoi puhua naimisiin menosta yms. Toivoin aina, että voi kun hän ei tulisi taas tänään luokseni.

Nykyisen kanssa jopa sille nyyhkytän menemään, kun mies menee viettämään kavereiden kanssa peli-iltaa/lähtee saunomaan ja baarissa käymään. Tiedossa loppuvuodesta 1-2vko koulutusreissu monen sadan kilsan päässä ja varmasti nyyyh nyyh itken menemään avuttomana kuin mikäkin :oops: :hilarious:
 
frozenflower sanoi:
Odette, ihan kuin olisi omalta näppäimistöltä peräisin kirjoituksesi!

Exän kanssa ei ehditty muuttaa yhteenkään, kun hän alkoi puhua naimisiin menosta yms. Toivoin aina, että voi kun hän ei tulisi taas tänään luokseni.

Nykyisen kanssa jopa sille nyyhkytän menemään, kun mies menee viettämään kavereiden kanssa peli-iltaa/lähtee saunomaan ja baarissa käymään. Tiedossa loppuvuodesta 1-2vko koulutusreissu monen sadan kilsan päässä ja varmasti nyyyh nyyh itken menemään avuttomana kuin mikäkin :oops: :hilarious:
Click to expand...
Oon omalta osaltani vetänyt sen johtopäätöksen, että vaihtamalla parani. ;) Ja siis mies viihtyy kans mun seurassa, meillä on tosi kivaa yhdessä (ollaan tunnettu tosi pitkään), että pikemminkin yritän patistella välillä et menis jonnekin, ettei mun naama ala tökkiä. :D Mut ei käy kaljalla tai baareissa, että enemmän sit urheilee itsekseen tai tekee töitä tmv.
 
Odette ja frozenflower, täällä ihan sama! Exän kaa ku asu ni "karkasin" monesti viikokski vanhempien luo. Nykysen luona voisin olla kans 24/7 ja onneks suurinpiirtein pystyykin. :) ei tee (enää) baarireissuja opiskelijapiireissä tmv. Ainoastaan silloin lähtee pois kun on kuuloliiton juttuja. Ja sit itken ja mökötän kotona, kun ne jutut "menee mun edelle". :D joo, vähä hassusti ajateltu ehkä..
 
Täällä oli exän kanssa ihan sama meininki. Mielummin olin yksin, vanhempien tai omien kavereiden kanssa. Tosin exä olikin menevää sorttia ja tykkäs juosta baareissa joka viikonloppu. Yksi raskaus tuon exän aikana ehkäsystä huolimatta..mutta tuo raskaus päätty keskenmenoon aikasessa vaiheessa. Olin aika rikki sen jälkeen. Mutta nyt jälkeenpäin oon aika onnellinen siitä, että meni kesken. Keskenmenon jälkeen sitä tajus, että meidän suhde ei nyt välttämättä ollut se kaikkein paras. Exä oli vaan helpottunut siitä, että vauvaa ei tulekaan. Kauheetahan se on ajatella, että keskenmeno oli hyvä juttu, mutta selkeesti meillä oli ihan eri vaiheet elämässä meneillään. Exälle tärkeintä elämässä oli kaverit ja hauskanpito..ei hänestä olis saanut vielä ainakaan silloin vastuuntuntoista vanhempaa lapselle. Tissuttelikin joka ilta kaljaa kotona, mitä en voinut sietää yhtään. Erohan siinä sit tuli vuosi keskenmenon jälkeen, kun seurustelua oli takana 8vuotta, ja hyvä niin. Töiden kautta löytyikin sitten ihan mahtava mies, jonka kanssa kolahti heti ensi näkemältä...en oo ikinä tuntenu oloani näin rakastetuks. Nyt mulla onkin maailman ihanin mies ja kohta meille tuleeki pikkuinen isin prinsessa. Alkaa mieskin jo olemaan aika malttamaton..Eilenki sanoi, että voi kunpa olis jo toukokuu, kun haluaisi niin päästä suukottelemaan meidän tyttöä.
 
HanDe_ (ja kaikki muut), vaikeuksien kautta voittoon! On niin kiva lukea teidän tarinoita kuinka asiat on parantuneet. :Heartred Itse etsin miestäni pitään ja koitin liian montaa parisuhdetta ennen kuin löysin tämän. Nyt on niin hyvä mies ja suhde, että näillä mennään hamaan loppuun asti. :):Heartred
 
Odette sanoi:
Oon omalta osaltani vetänyt sen johtopäätöksen, että vaihtamalla parani. ;) Ja siis mies viihtyy kans mun seurassa, meillä on tosi kivaa yhdessä (ollaan tunnettu tosi pitkään), että pikemminkin yritän patistella välillä et menis jonnekin, ettei mun naama ala tökkiä. :D Mut ei käy kaljalla tai baareissa, että enemmän sit urheilee itsekseen tai tekee töitä tmv.
Click to expand...

Meillä mies 'ei osaa' kuntoilla tms itsestään. Salilla kävi aikanaan, mutta selkä ei kestänyt sitä ja lopulta hajotti kätensä painoja nostaessa.
Nyt ei muuten käy yhtään missään, paitsi kun olen patistanut häntä pari kertaa vuodessa menemään ;)
En ymmärrä oman mieheni ja hänen kaverien ajatusmaailmaa 'En mä voi mennä kavereiden luo ilman että me tissuteltais, kun se olis outoa'.

Siis mikä siinä on, ettei miehet (tai ainakaan ketkään minun tuntemani :wacky:) voi muka käydä kahvilla tai käydä elokuvissa tai shoppailemassa kavereiden kanssa selvinpäin? :wideyed:
 
Mun mies ei juurikaan juo alkoholia, eikä käy kuin ehkä joidenkin työkavereidensa kanssa syömässä joskus, erityisesti jos on joku tietty tilaisuus (projekti valmistunut, väitöstilaisuus, joku apuraha/palkinto, läksiäiset), että muuten yhteistekeminen kavereiden on erilaisia urheilukisoja tai treenejä. Treenaa ja kisaa paljon myös yksin. Työmatkoilla toki käyvät syömässä porukalla ym mut juo maks. ruoan kanssa lasillisen. Kotona ei tissuttele kyllä koskaan. :) Meillä pikemminkin jää viinat juomatta. :D.
 
Muokattu viimeksi:
Meillä on myös tuo Odetten mainitsema "alkoholiongelma" eli siis viinat jää juomatta. Joillekin kavereille se on ollut ihan kamalaa kuultavaa. Yksikin lupasi tulla juomaan kaikki pois. :joyful: Tosin nyt hänestäkin on tulossa isä, että taitaa jäädä juomiset "hetkeksi" vähän vähemmälle sielläkin. :)
 
Kuulosti ihan siltä et mulla olis huono parisuhde :D mut ei se sitä oo. Kyllä toissakesänä kun mies oli pari viikkoa pois, nii vähän kyyneliä vierähteli joka ilta. Mut mulle se tekee hyvää ja voi sitä jälleennäkemisen ilon määrää taas. Ei meilläkään mies oikeen käy missään itekseen, mun pitää aina olla mukana illanistujaisissa ja jos sanon etten tule, niin ei hänkään sit mee :P
 
Meillä mies käy enemmän illanvietoissa kuin minä, mutta oon itse paljon introvertimpi ja väsyn juhlissa kamalasti, mies taas on ulospäinsuuntautunut ekstrovertti, joten mies yleensä sanoo kutsun koskevan molempia, mutta aina en jaksa itse lähteä. Käydään myös yhdessä ulkona kaveriporukalla, joskus baarissakin, mutta meillä se "parilla" käynti tarkoittaa oikeasti max. paria. Mun kaverit välillä tätä ihmettelee, miehen kaverit taas on itsekin samanlaisia.

Mutta niin, välillä mies varmistaa, että voiko hän mennä ja pärjäänkö, vaikka kyse olisi yhdestä illasta tai parin tunnin jutusta. Ollaan siis sellainen "tiivis pariskunta", että viihdytään keskenämme ja voitais olla yhdessä 24/7 ilman ongelmia. Ollaan kuitenkin pyritty tekemään asioita erillään, niin säilyy kaverit ja ne omat jutut. Mullakin on sitten kahvitteluja ja muita omien kavereitten kanssa. Tullaan kyllä molempien kaveriporukoitten kanssa hyvin toimeen, niin että voidaan olla mukana "toisen" porukoissa myös, mutta mulle on tärkeää, että kavereita voi nähdä ilman, että pariskunnan toinen osapuoli on välttämättä ja aina mukana.

Niin ja mun mies tykkää kaikista peleistä ja hänen parhaat kaverinsa myös, joten meillä kaikista tavallisinta on se, että kutsutaan kaverit kylään ja vietetään iltaa kotosalla lautapelien parissa. Kahvia ja pullaa tällä porukalla kyllä kuluu. :D
 
Meilläkin viinakset vanhenee hyllyyn kun ei tuu juotua :wideyed:. Mut elämäntyyli on vaan sellanen et mieluummin urheilee kun on krapulassa, eikä kummatkaan tykkää tissutella. Nyt raskauden aikana mies on ollut lähestulkoon alkoholilakossa:). Mikä on tietty hyvä vaan!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top