Tammikuun turinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja MaiKhi
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meilläkään ei kyllä suuremmin tissutella.. mies juo saunakaljan kun käydään saunassa, mut se jää siihen yhteen. Mutta kyllä me sit juodaankin jos ollaan juhlimassa (en siis minä nyt raskaana ollessa tietenkään, eikä imetysaikanakaan oo tarkotus kännejä vedellä)
Mekin viihdytään kotona. Nyt mies aloittanut uuden harrastuksen ja musta on kiva ku se pääsee sosialisoimaan n. 3-4 kertaa viikossa!

Tänään on ollu vähän kurjempi päivä. Väsyttää, päätä on särkeny koko päivän.. kaaduinkin tänään ulkona, onneks vaan kyljelleni persuuksille. Ei siinä sattunut ku hiekotushiekka raapas kämmentä.. Mutta ennen sitä liukastuin ja horjahtaessa vihlas alavatsaa tosi ikävästi. Vieläkin tuntuu että on venytellessä kipee. Vauva liikkuu onneks ihan normaalisti eikä mitään vuotoja oo.
Päivään lisää kurjuutta tuo sokerirasituksen tulos: 2h arvo yli ja radi.. perjantaina neuvolaan saamaan oma seiranta ohjeita yms.. :/
 
Me käytiin just kaupassa, ihan vaan sen takia ku mulla halutti irttareita. Normisti en niihin juuri koske, mulla saattaa mennä vaikka vuosi ilman karkkia (huom. suklaa on poikkeus!), mutta nyt tuli niin suuri himo! Ja olihan se eka karkki ihan taivaallinen. Sama kävi yks päivä, ku halutti hampurilaista ihan vaan majoneesin takia (niitäkään en yleensä syö), melkeen itku pääs ku oli nii hyvää. On tää elämää taas. :D
 
iinama sanoi:
Kuulosti ihan siltä et mulla olis huono parisuhde :D mut ei se sitä oo. Kyllä toissakesänä kun mies oli pari viikkoa pois, nii vähän kyyneliä vierähteli joka ilta. Mut mulle se tekee hyvää ja voi sitä jälleennäkemisen ilon määrää taas. Ei meilläkään mies oikeen käy missään itekseen, mun pitää aina olla mukana illanistujaisissa ja jos sanon etten tule, niin ei hänkään sit mee :p
Click to expand...

Apua, mun tarkoitus ei ainakaan ollut todeta, että olis huono parisuhde! Tuli vaan mieleen, että mä mietin aina aiemmin, että ei parisuhteessa tarvii olla joko ajan toisen kanssa, että hyvä olla erossa ja et se on normaalia. No, omalla kohdalla tosiaan oli kyse siitä, että mies vaan oli väärä ts. kummasti mullekin kelpaa miehen seura, kun mies on ns. oikea. :rolleyes: Mutta meitä on moneen junaan, monethan ovat kaukosuhteessa eri maissakin monta vuotta. Mullakin on yks tuttu lapsiperhe ystäväpiirissä, jossa mies joutuu olemaan monta kuukautta putkeen ulkomailla ja perhe Suomessa. Ei oo helppoa, mutta taloudellisesti nyt näin.
 
Mä tapasin edellisen miehen, kun olin ite 16-v ja se oli mua 13-vuotta vanhempi. Ehkä jo siinä kohtaa mentiin mönkään, mutta kotona oli sillon todella rankkaa(vanhemmat alkoholisteja, isä kuoli syöpään yms yms) ja siksi sitten lähdin ensimmäisen tapaamani miehen matkaan. Oltiin tosi tiiviisti yhdessä 6 vuotta, josta 4 vuotta kerettiin olla naimisissa. Sinä aikana selvis paljon asioita tästä miehestä, sillä oli luottotiedot mennyt jo aikoja ennen ku tavattiin, eikä huolehtinut mistään asioista. Työpaikan sai pidettyä aina ihan maximissaan 2 viikkoa kerrallaan , joten mä elätin meidät kummatkin mun pienellä palkalla. Joku ihme ajatus päässä oli sit vauvan hankkimisesta, ja yritettiinkin useampi vuosi mutta luojan kiitos ei tärpännyt(jälkeenpäin selvisi, että miehellä ei ollut siittiöt kunnossa, tiesi sen kyllä muttei kertonut). Melkolailla koko suhde oli henkistä väkivaltaa, manipulointia, aiheutti mulle taloudellisia ongelmia(otti lainaa mun nimissä ja tilaili tavaraa jota ei sitten maksanut) joka sitten lopulta aiheutti sen että multakin meni luottotiedot. Oli todella mustasukkainen, en kertaakaan koko 6 vuoden aikana päässyt kavereiden kanssa mihinkään ilman häntä. Eniten mustasukkaisuutta oli mun äidistä, sen kanssa en olisi saanut viettää aikaa ollenkaan. Sitten lopulta sain tarpeekseni ja lähdin lätkimään.Eron jälkeen tajusin, että mieshän oli ihan täysin narsisti.

Aika pian tapasin tämän nykyisen miehen, jonka kanssa tulee nyt kesällä 3 v yhteiseloa ja voi että kun on ollut ihanaa <3 Meillä kummallaki omat kaverit ja harrastukset mutta silti nautitaan toistemme seurasta. Ei oo mustasukkaisuutta tms. Nyt tuntuuki siks ihan hirveeltä et se 8 viikoksi lähtee reissuun. Meillä alkuaikoina oli siis etäsuhde, välimatkaa 350 km ja nähtiin vaan pari kertaa kuukaudessa ja ei se sillon tuntunut yhtään näin hirveeltä olla erossa. Ollaan marraskuussa menty naimisiin ja tosiaan tää raskaus oli ihan yllätys kun mun ei pitänyt tulla luomusti raskaaksi pcon takia. :)

Mut elämä on aika ihanaa nykyään <3
 
Voi mitä oot sinäkin Misu jo ehtinyt kokemaan! Hurjia juttuja, mutta tosi elämää monelle. Vain vahvat selviävät ilman katkeruutta ja sinä kuulostat juuri siltä. :) Elämänkoulu opettaa ja antaa mitä ihmeellisimpiä ihania asioita, kunhan osaa vaan olla avoimin mielin. Teille tulee pienivauva ja sinusta maailman paras äiti, kaikesta menneestä riippumatta tai paremminkin siitä johtuen. <3

T. Toinen onnellinen löytämäänsä elämään
 
Muokattu viimeksi:
Taas kerkee kirjaamaan.
Meillä asutaan kolmiossa (67nelijötä) ja esikoinen (huhtikuussa 3v) nukkunut noin vuoden iässä asti omassa huoneessa ihan vain koska lakattu kaikki nukkumassa töitä kun neiti ei yhtäkkiä osannut nukkua samassa huoneessa.Ei edelleenkään nuku hyvin jos joutuu toisen kanssa nukkumaan ja päiväkodissa ei nuku laisinkaan.
Minä ja mieheni ollaan nyt kuudetta vuotta yhdessä, kihloissa joku 2 - 3vuotta. Suunniteltiin tällesyksylle häitä mutta raskauden myötä sit tuli stoppi niille ainakin nyt. Uutta ajankohtaa mietitään nyt. Itse sanonut että haluan joko kirkkohäät/perinteiset tai sit karataan ulkomaille jossa naimisiin.. Mieheni ei vaan ole ikinä lentänyt ni pelkää ajatusta koneesta ja tulipuoli piukassa ettei isoja/kalliita häitä järjestellä.
Miehelläni suhteellisen fyysinen työ tällähetkellä ja mielellään nollaa perjantaisin saunakaljalla joka on 3-8 tölkkiä yleensä. Eikä tuo nyt itseäni haittaa, jollen olisi raskaana ni ottaisin itsekin siiderin kaks perjantaisin.
Työttömänä mies ei tissutellut joka perjantai, vaan yleensä joka toinen tai kolmas, riippuen viikosta ja silloin max 5.
Me tykätään kyllä käydä ulkona viihteellä, niin keikoilla kuin baarissa. Vaikka lapsi onkin niin n. kerran kuussa käytiin yhdessä tuulettimen baarissa. Itselläni tosi vähän muuta seuraa ulos kuin mies ja mies käy veljiensä kanssa lähinnä niin porukalla sit.
Esikoista odotellessa käytiin ulkona enemmän, itse olin toki mehu linjalla ja sit hiljeni mieheni kun käynti kun itse en nenään jaksanut.

Itse kans miettinyt tuota synnytystä. Tulee toki synnytystapa-arviointi ja toivoisin osittain leikausta joka helpottaisi elämää.
Miehen sisko luvannut tulla tyttöä hoitamaan/hakemaan yöksi ainakin. Myös äitini yrittää saada vapaita la aikoihin ja tulla meille helpottamaan arkea. Omat sukulaiseni kun asuvat kaikki n.300km päässä niin heistä ei paljoa apua ole vaikka auttavat mielellään.
Tyttö on onneksi mielellään tätinsä luona ja tädillä on paljon aikaa olla, saa teininsä kanssa muutakin tekemistä :)

Meillä ollaan totuttu erossa olemiseen joka tekee välillä hyvää. Käyn välillä tytön kanssa kahden sukulaisia jossa ollaan 4 -7pv aina koska matkoihin menee jo aikaa. Itse olen käynyt myös ohjaamassa kesäsin leirillä joka on jo yli viikon reissu. Tänävuonna jää leiri jälleen välistä, en ota 2 kk pikkusen mukaani teltaleirille eikä omatunto salli pikkusen jättää kotiaan. Ensivuonna sitten taas. Joko menen yksin tai puhun miehen ympäri ja lähetään koko porukka! Sen näkee sitten kuinka käy :)
 
Meilläkään mies ei juo kun kaljan silloin tällöin, ehkä pari kertaa kuussa. Meillä on viellä meidän hääshamppanjatkin juomatta vaikka häistäkin on jo pari vuotta :p Mutta silloin oli jo esikoinen masussa joten ei voinut kilistellä, sitten viime vuonna hääpäivänä imetin, joten ei voitu kilistellä ensimmäisen vuoden kunniaksi. Nyt taas baby masussa, ei voida juoda vielläkään ja voipi olla että kolme vuotis hääpäivänä ensi vuonna olen taas imetys hommissa edelleen :grin Ehkä sitten 4 vuotis hääpäivän kunniaksi :joyful: Tuolla se on kaapin päällä odottamassa :wink
 
Meilläkin hääshamppanja odottaa jääkaapissa korkkaamista. Tosin se on vasta puoltoista vuotta vanha..Ei tullut ensimmäisenä hääpäivänäkään avattua vaikkei ollu varsinaisesti mitän estettä:joyful:.
 
Rosmarinaa, joo ihan sama tunne pettämisunen jälkeen. Tuntuu, että täytyy koko ajan olla katsomassa mitä se mies kännykällä tekee ja rupean kuvittelemaan, että mies on jotenkin outo mua kohtaan.

Olen muutenkin tosi itkuherkkä, varsinkin nyt, niin tuli eilen itkettyä oikein kunnolla, kun mies lähti opiskelijabileisiin. Heräsin, kun mies tuli kotiin ja oli pakko mennä vessaan piiloon, kun alkoi itkettää. Tuntui siltä, että mies olisi syyllisen oloinen, vaikka ei varmasti ole mitään tehnyt. Asiaa ei helpota se, että exäni tuhosi mun itsetunnon täysin, niin mua itkettää jo se, että mies kattelee hyväkroppaisia naisia baarissa (vaikka on monesti mulle sanonut, että ei kattele, koska ei ole tarvetta). Sitten itken sitäkin, kun en osaa luottaa, koska en ymmärrä miksi kukaan voisi mun kropasta pitää :shifty:

Mutta halusin tulla teiltä kysymään, että mikä auttaisi jatkuvaan päänsärkyyn? En oikein luota muihin keskustelupalstoihin, niin ajattelin kysyä teiltä :grin tänään 22+3 ja viisi päivää putkeen särkenyt pää enemmän ja vähemmän. Grammanen panadol ei auta, enkä halua sitä turhaan syödä. Särky on jo herätessä ja jatkuu iltaan asti. Syöminen, juominen, nukkuminen, pimeys, raitis ilma, mikään ei auta :banghead: ärsyttää, kun mitään ei voi tehdä normaalisti, nyt kun muut raskausoireet on aikalailla väistyneet. Vauva punkee mahassa välillä niin kovin alaspäin, että tuntuu siltä kuin se alkaisi jo syntyä. Silloin tuntuu siltä, etten saa kunnolla happea, pää särkee yhä enemmän ja tuntuu kuin pää täyttyisi verellä. Vähän sama tunne päässä, kuin silloin kun ponnistaa oikein pitkään :bored:
 
Melkein kysyisin lääkäriltä tuosta, jos lääke ei auta, eikä kyse ole hartiajumista, niskanpohjajumista, kallonpohjajumista eikä nestehukasta.
 
nni, mulla iha samoi fiiliksii, ajatuksii ja tuntemuksii miehen tekemisii ja menoja kohtaan ku sulla. Oon kans itkeny sen miljoona kertas millon mistäkin "epäilyksestä". Enkä tiedä miksi en luota vaan epäilen vaikka mun mies ei ikinä pettäis.. On niin kovin herkkä luonteeltaan ja itsekkin tullut petetyksi. Eli sinänsä luotan, mut sinänsä en. Outoa....

Mulla ei auta tavallinen panadoli ollenkaa, ei ees se 1g annos. Mut auttaa panadol zapp! Ootko kokeillu? Kätilö sano et sitä voi ottaa sen 1g/3krt pv. :) jos et oo kokeillu, ni kokeile vielä tää! Sit mäki suosittelen jo lääkärii jos ei toimi..
 
nni sanoi:
Rosmarinaa, joo ihan sama tunne pettämisunen jälkeen. Tuntuu, että täytyy koko ajan olla katsomassa mitä se mies kännykällä tekee ja rupean kuvittelemaan, että mies on jotenkin outo mua kohtaan.

Olen muutenkin tosi itkuherkkä, varsinkin nyt, niin tuli eilen itkettyä oikein kunnolla, kun mies lähti opiskelijabileisiin. Heräsin, kun mies tuli kotiin ja oli pakko mennä vessaan piiloon, kun alkoi itkettää. Tuntui siltä, että mies olisi syyllisen oloinen, vaikka ei varmasti ole mitään tehnyt. Asiaa ei helpota se, että exäni tuhosi mun itsetunnon täysin, niin mua itkettää jo se, että mies kattelee hyväkroppaisia naisia baarissa (vaikka on monesti mulle sanonut, että ei kattele, koska ei ole tarvetta). Sitten itken sitäkin, kun en osaa luottaa, koska en ymmärrä miksi kukaan voisi mun kropasta pitää :shifty:

Mutta halusin tulla teiltä kysymään, että mikä auttaisi jatkuvaan päänsärkyyn? En oikein luota muihin keskustelupalstoihin, niin ajattelin kysyä teiltä :grin tänään 22+3 ja viisi päivää putkeen särkenyt pää enemmän ja vähemmän. Grammanen panadol ei auta, enkä halua sitä turhaan syödä. Särky on jo herätessä ja jatkuu iltaan asti. Syöminen, juominen, nukkuminen, pimeys, raitis ilma, mikään ei auta :banghead: ärsyttää, kun mitään ei voi tehdä normaalisti, nyt kun muut raskausoireet on aikalailla väistyneet. Vauva punkee mahassa välillä niin kovin alaspäin, että tuntuu siltä kuin se alkaisi jo syntyä. Silloin tuntuu siltä, etten saa kunnolla happea, pää särkee yhä enemmän ja tuntuu kuin pää täyttyisi verellä. Vähän sama tunne päässä, kuin silloin kun ponnistaa oikein pitkään :bored:
Click to expand...

Keskiraskaudessahan on lupa ottaa myös Buranaa silloin tällöin. Itse olen ottanut Panadolin kanssa ajoittain 400mg buranaa jos Panadol ei ole auttanut.
 
Mulle neuvolalääkäri sanoi, että toisella ja viimeisellä kolmanneksella voi silloin tällöin ottaa buranaa ja nimenomaan vahvan panadolin kanssa. Itellä kans muutaman päivän ollut kova päänsärky, ja oon ottanut 1g panadolin + 800 mg buranan ja sillä kyllä lähtee kipu :) Mä veikkaan et itellä särkyyn syynä se, että aloitin just rautatabletit. Oon joskus aiemminkin vuotohäiriöiden aikaan joutunut rautalisää syömään ja sillon oli sama juttu. Toki kuuluu ihan raskauteenkin päänsärky, just tuli uutiskirjeessä siitä.
 
Viimeisellä kolmanneksella Buranaa ei ymmärtääkseni saa syödä, sillä voi olla ihan tutkitusti vaikutusta vauvan sydämen ductuksen ennen aikaiseen sulkeutumiseen.
 
Mullekin on kyllä sanottu, että viimeisellä kolmanneksella ei buranaa, mut nyt vielä voi ottaa ja ainakin noissa buranan flunssajuomamaijoksissa oli ettei sovi raskauden viìmeisellä kolmanneksella
 
Mä en oo uskaltanut ottaa mitään särkylääkkeitä koko raskauden aikana mihinkään kipuihin :wideyed: Vaikka sanotaankin et ois ok, ni itellä jotenkin omatunto soimaa kun mietin et jos sitä ei edes suositella vikalla kolmanneksella niin miten se vois olla ok aijemmin sit..
Täällä sit kärvistellään kaikkien särkyjen kanssa kun en uskalla ottaa mitään vaikka kyl mullekkin lääkäri sanoi että voi ottaa , mut mua ahdistaa ajatus että vauvaan kulkeutuis jotain napanuoran kautta :nailbiting:
 
Esikoista odottaessa päänsärky oli niin kauhea, että joudun vähänväliä ottamaan Panacod 1g.
Nyt en ole kaiketi kertaakaan ottanut koko raskauden aikana, kun mielestäni se päänsärky on niin olematonta synnytyksen kestäneenä :D

Buranaan en koskenut esikoisenkaan kohdalla ja en kyllä koskisi nytkään vaikka Panacod ei auttaisi.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top