Tammikuun turinat

Ele84, mä suosittelen Enkeliravintolaa, joka on sellainen ihan tyylikäs ja erilainen mielestäni ja Tintåssa on hyvää ruokaa ja viiniä, mutta paljon ihmisiä. Toivottavasti et viime perjantaille hakenut suosituksia kun se meni jo. En asu Turussa, mutta käyn siellä aika ajoin, joten toivon mukaan jotain vinkkiä saat. Pinellassa joskus käyneenä muistan, että se oli kiva. Mamia kehuttu kovasti, siellä en oo itse käynyt. Googlaamalla löydät varmasti kivan paikan teille!

Ai juu, Svarte Rudolf-laivaravintola meinas unohtua. Se on kiva ja tunnelmallinen :)
 
Ele: Mäkään en ole turkulainen, mut viime kesänä kävin kolmena peräkkäisenä päivänä Rico-nimisessä ravintolassa linja-autoaseman vieressä. Vuohenjuustosalaatti oli kertakaikkiaan niin hyvä, tuore, laadukas ja maukas ja seuralaisenki annokset oli hyviä, muistaakseni söi jotain kalaa. Harmittelin, ettei kyseistä raflaa ole Helsingissä, se ois varmaan mun suosikki tällasista Amarillo, Memphis, Iguana- tasosista rafloista.
 
Ai hiivatti, että sain selkäni/kylkeni jumiin tänää suihkussa.. Auau, parempi oieta ennen huomista, ois nimittäin 6h istumista tiedossa. :eek:
 
Normaalistihan en tykkää pastasta, mutta tänään sit intouduin tekemään kana-pekonipastaa. Oli kyllä aika namnam. :)
 
Oi, oikein tehty pasta on nam! :) Suurinosa pastoista on herkkua, mut inhokkipastojaki löytyy.


Nyt rupes tekee miel tomaattimozzarellabasilikapastaaaaaaaaaaa...
 
huomenna sokerirasitus...vähän jännittää miten se litku pysyy sisällä, mutta toivotaan että pysyy. ja toivottavasti on arvot kohdillaan! iän takiahan sinne oon menossa eikä mun mielestä oo mitään syytä miks ei olis arvot kunnossa. mutta kyllä varmaan käy aika pitkäks siinä 2h odotellessa. täytyy muistaa ottaa kirja mukaan!
 
Mullakin huomenna sokerirasitus. Jännittää kans pikkasen miten menee. Meinaan aloittaa tässä nyt tunnin tankkauksen, ku kasilta alkaa paasto. Etten vaan kuole nälkään :rolleyes: Sämpylät tulee just uunista, nam!
 
Itsellä sokerirasitus oli ja meni pari viikkoa sitten kai jo. Nyt semmonen olo että tässä raskaudessa nyt kaikki "etapit" käyty ja nyt odotellaan synnytystä (jonne vielä liikaa aikaa) :D Nyt 25+4 ja kasvatellaan massua. Tosin tänään pyöri mielessä se että esikoiselta istukka oli suhteessa lapseen iso että mitenhän tässä raskaudessa. Pissatestinhän ne synnärillä pikkuisesta otti ja kaikki ok joten toivottavasti tälläkin kertaa jos istukka taas isohko. Kaikkee sitä ehtiiki murehtia ja miettiä.

Torstain neukkua odotellessa :)
 
Hip hei! Itse sairastin mahataudin ja nyt on koira mahataudissa. Onneks ei oo pahoinvointia et pystyy korjaamaan koiran kurat! Melkein naurattaa! Tosin koiran mahatauti taitaa olla kipsilevyn palojen ja työhanskojen syömisistä (meillä koko kämppä remontissa...edelleen)
 
Mä haluun et ois jo toukokuu. Haluun tän pikkusen tuolta mahasta ulos tähän syliin että voin tuoksutella, nähdä minkä näkönen tyyppi sieltä tulee, hoitaa ja helliä, aloittaa uudenlaisen elämän perheenä, olla äiti...
 
Jomsuli mulla on ihan samat fiilikset! Tosi kärsimätön olo välillä... Ja kaipaan jo sitä että saisin mun kropan taas omaan hallintaan!!
 
Outoa, että raskautta on jäljellä enää 110 päivää. Siitä on siis mennyt jo 170 päivää. Mutta mihin? Mihin tämä aika on mennyt? Vasta äsken päätettiin perheenlisäyksestä. Ihan just äsken tein positiivisen raskaustestin. Vastahan 12 viikkoa tuli täyteen.
Vaikka odotankin jo Töhnön syntymää, mutta haikealta tämä rupeaa jo nyt tuntumaan. Vaikka raskaus ei mielestäni ole mitään herkkua ollut kaikilta osin, niin voin myöntää, tätä tulee kyllä ikävä.
Ja kaikkea tätä mietin, vaikka mie voin vielä tästä nauttia n. 110 päivää.
 
Mun ei kyllä ainakaan tuu ikävä raskausaikaa. Tai ainakin nyt tuntuu siltä. En viihdy raskaana enkä nauti muutoksista mitä raskaus on tuonu mukanaan. Musta on ihanaa saada vauva, mutta raskaana oleminen ei ole mulle hyväks. Ehkä ilman näitä supistuksia ja selkäkipuja olisin erimieltä...en tiiä.
 
Täysin samat fiilikset kun hymykuopalla. Ei voi kuvitella et tulis mitään haikeutta missään vaiheessa tätä raskausaikaa kohtaan!
Ymmärrän kyl et jos on tosi helppo raskaus( tai vaan muutamia pikku vaivoja) niin varmaan ihan eri fiilikset... Mut jotenki mä vaan haluan sen lapsen ja jos sen vois saada puolet lyhyemmällä odotusajalla tai mikä parempi ilman raskaana olemista niin se kelpais mulle! :)
 
Mä en ole raskaanaolevaa tyyppiä: maha painaa ja ahdistaa, oksentelen läpi raskauden ja paikkoja kolottaa jatkuvasti, mut silti tää on neljäs :cool: niissä vauvoissa vaan täytyy olla sitä jotain, että tähän hommaan aina vaan ryhtyy...

Nytkin kun elämäntilanne on, että odotellaan kuopuksen sydänleikkausta, niin tää lapsenodotus on viimeisin olotila mitä tähän saumaan olisin toivonut. Mut kun kaikkea ei pysty suunnittelemaan, eikä tuosta leikkauksestakaan ollut tietoa ennen marraskuuta, niin turhaahan se nyt on sitä vikistä, et miks ihmeessä mun pitää olla just nyt raskaana. Tietysti mä sen vauvan haluan ja sitä rakastan jo nyt, mutta silti välillä pelottaa ja ahdistaa koko homma.. ja olo on hyvin, hyvin raskaanaoleva :mad: eikä tää kyllä loppua kohti varmaan helpota. Kiva maata raskauden viimeisellä kolmanneksella lastenklinikalla jossain patjalla öitä, kun kuopus on toipumassa leikkauksesta, varmaan jokaisen unelmatilanne.... täytyy vaan toivoa, että se leikkaus olis jo pian. (äähpyyh purkaus, joskus vaan stressilevelit pyrkii yli :sad001)
 
Muokattu viimeksi:
röppö Ei kyllä kuulosta unelmatilanteelta mutta mitä sitä ei lastensa eteen tekisi. Voimia ja jaksamista! Ja täälä jos jossain saa/pitää laittaa stressilevet purkuun!
 
Mäkään en mitenkään erityisesti nauti tästä olosta. Vaikkei nyt just ole elämää häiritseviä vaivoja niin jo se että tää maha on kaikille näkösällä ja on musta vähä vaivaannuttavaa kun se on sitten ensimmäinen puheenaihe ihmisiä kohdatessa. Toisaalta alkuraskaus, jolloin oli etova olo, väsy ja vilu eikä voinut vielä asiasta puhua kenellekään oli vielä raivostuttavampaa. Ja kohta on edessä se että toi etureppu alkaa oikeasti haitata elämää. On nyt jo kenkien pukeminen jo ähinän takana, painavien tavaroiden kanssa joutuu pyytämään apuja... Avuton olo ei sovi mulle yhtään.

Mä en ole edes vauva-ihminen, koskaan niiden ihastelun päälle oikein ymmärtänyt. Odotan eniten ehkä sitä lapsi alkaa puhua ja touhuta ja osoittaa millainen persoona siitä tulee. Vaikka luulen että kyllä se oma käärö ihanalta tuntuu sitten kun sen syliinsä saa. Ja kyllä sitä joku äidillinen tuntemus on herännyt jo potkuja tunnustellessa. Siellä se mun tyllerö kasvaa :rolleyes:
 
Mä kyl tykkään olla raskaana, vaikka väsyttääkin kauheesti eikä kaikkkea voi tehdä samalla tavslla kuin ennem...j
 
Loppuraskaus on mun seesteisintä aikaa. Ainakin esikoisen aikana olin silloin "henkisesti" niin täynnä odotuksen iloa ja kaikkea.
Nytkin huomaan, mitä pidemmälle mennään, sitä onnellisemmaksi tulee vaikka keho on jo aika iso ja nukkuminen pätkittäistä..
9 kk on pitkä aika! Mulla se mielialojen heittely menee aina 2. Kolmannekselle asti, se on rasittavaa kun ei tunnista itseään ja sitä vaan jossittelee kaikenlaista vauvaan liittyen ( vaikken nyt stressaa sillai ku esikoisesta).
Tänään ajelin ja mietin miten pitkältä odotus on tuntunut.. Ne ekat viikot, etapista etappiin! Ihanaa kun voi vaan odottaa synnytystä, sitä kun näkee kunnolla vauvan kasvot (meillä 4-D kuvassa rakenneultrassa en nähnyt kuin vähän nenää ja suuta, kun yks lymyili istukan sivussa piilossa ;S)..
Välillä olen miettinyt "odotatko tätä vauvaa vähemmän kuin esikoista", kun raskaus on tuntunut niin matelevalta.. Mutta käsitän taas tän - olen vaan ollut niin turhautunut mielialoihin, väsymykseen.. Loppuodotuksen on vaan kultaisinta odotusaikaa mulle!
Miten hassulta tuntuu kun pieni kantapää yrittää painua vatsan
sivusta ulos, Hih :Heartred

Onko muilla erityisesti näissä kolmanneksissa joku lempikolmannes? Monesti kuulee että toinen kolmannes on odottajan parasta aikaa., :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top