Tammikuun tarinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Yxvaan
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Moony, toi on ihan kun mun kynästä... Ärsyttää kun terveellinen ruoka ei maistu niin kun ennen! Lisäks mun tekee mieli esim sipsejä, joista en ees tykkää. Kai se kroppa vaan huutaa jostain energiaa ja äkkiä...
 
Ihana kun tietää että samojen asioiden kanssa kamppailee muitakin :D mulla taas karkit on sellasia mitä en normaalisti syö ja nyt niitäkin pitänyt töissä työvaatteiden taskussa ja mussuttanut niitä kun alkaa nälkä tai huono olo hiipiä... Sanotaan että "raskaus ei ole sairaus", täytyy sanoa et mulla kyllä on tosiaan jotenkin ihan puolkuntonen olo kokoajan että melkeinpä sairaudesta menee tää alkuaika :D ja sit tekis mieli jokaiselle kertoa syy miks olen näin laiska/väsynyt/poissaoleva kokoajan, mutta kun ei vielä viitsi.
 
Huomenna töihin. Valmiiksi jo sekasortoiset ajatukset. Olin jo kaksi viikkoa sitten niin turvonnut, ettei löytynyt vatsakumpua peittäviä vaatteita. Sitten tää väsymys. Mä luulin vuoden ekana päivänä, etten enää ole raskaana, kun jaksoin olla ihan normaalisti. No 2. ja tänään 3. päivä, niin.... hereillä olen jaksanut olla max. 2 tuntia kerrallaan. Kävimme maitoa ja leipää ostamassa lähikaupasta ja se tuntui urheilusuoritukselta. Ruokahalu täysin poissa ja sitten kun saa huulille sen voileivän tai keittolusikan, niin iskee ruuanhimo. Mut joo, ihan kuin ei olisi raskaana, vaan ihan vaan vatsataudissa. Turruttavaa.
 
Oivoi täällä yksi itkusilmäinen.. Taas on miehelle jätetty jäähyväiset lentokentällä ja seuraavan kerran siihen syliin saa painautua huhtikuussa (toivottavasti jo aikaisemmin). Tähän on totuttu mutta joka kerralla kun hän lähtee ulkomaille töihin niin on ne jäähyväisten jättämiset niin sydäntä raastavaa että itku siinä väkisinkin tulee.. Ei siihen varmaan ikinä totu että nukkumaan mennessä ei ole kainaloa mihin pääsee tai töistä tullessa ei ole kukaan kotona odottamassa.

Noh onneksi tällä kertaa seurana on joku vaikkakin masussa onkin, mutta menee aika ainakin nopeasti :-)

*tää oli pakollinen avautuminen johonkin :-/
 
Bobcat, wow, miten sä voit mennä töihin tossa kunnossa? Hae sairaslomaa, hyvä ihminen! Mä oon ollut kohta kuukauden saikulla ihan samoista oloista...
 
Helmiella, voimia, ei oo helppoja tollaset pitkät poissaolot :( Mut mieti, miten ihanalta tuntuu sit taas, kun se mies on siinä :) Mä muistan ikuisesti, kun olin ollu 2kk yksin kiertämässä Aasiaa ja mies odotti mua linja-autoasemalla, kun tulin kotiin. Vieläkin itkettää, kun muistelen :'D
 
Joo no onneksi hänen lomansa sattui loppuvuodesta juuri ovulaatio aikaani niin saatin tämä pieni ihme aluilleen. Kyllä odotan hetkeä kun lentokentällä häntä vastassa olen <3 toivon että olo kuitenkinn pysyisi tällaisena eikä pahoinvointeja tulisi (ainakaan pahoja), sillä silloin varmaan on myös psyyke koetuksella kun tarvitsisi sitä henkistä tukea ja fyysistä läsnäoloa :-) mutta kyllä mä tästä selviän jos meinaan synnytyksestäkin selvitä :D
 
Joo, jos olo pysyy hyvänä, niin mikäs siinä ollessa. Mä oon välillä ku pikkulapsi, kun soitan miehelle töihin ja itken puhelimessa, että mun on nii huono olo, olispa se kotona :D Ihan ku tässä jotenkin taantuis ton masukaverin tasolle...
 
Olin mä sitten maanantain töissä. Tosin vaan 2 tuntia, kun oli menoa "toiseen toimipisteeseen". Ensi viikolle asti ajattelin sinnitellä. Nyt joka toinen päivä jaksaa olla kerralla 4 - 6 tuntia hereillä.
 
Miekin laittelen lähes päivittäin vessan lattialta viestä miehelle ett oispa hän kotona ja olo on aivan kamala ja tarttisin kainaloo nyt :D ihanku pikkulapsi oisin :D

Miuta ei pelota enää tippaakaan synnytys, pelottaa miten pärjään seuraavan päivän. Ilmeisesti en juo tarpeeksi (kaikesta juomisista huolimatta, mut ne juomiset tulee ylös) ja nyt oksentelen pieniä määriä verta... Itken ja oksennan. Itken ja oksennan verta, itken kun en saa oksennettua. Koko kroppa kramppaa ja joka paikkaan sattuu. Keho yrittää mut mitään ei välttis saa vaan aikaseks ja olo ei parane. Ja mie itken lisää. Öitäkään en nuku kunnolla.
Tää ilta on ollu aivan katasrtofaalinen ja voin kertoa ett odotan todella innolla sitä synnytystä, se ei voi tuntua tätä pahemmalta :D
 
Tässä oppii kyllä huonon olon taituriksi.
Meinaako huono olo muuttua oksentamiseksi? Yrität vältellä oksentamista tai ehtiä säädyllisesti oksentamaan? Muuallekin kuin keskustelukumppanin kengille...

Opeta miehellesi viittomakieli.
Sykettä ei kannata nostaa puhumisella, kerro kerrottavasi mieluummin eleillä. Keskisormi on elekieltä. Toimivaa sellaista. Pelastat myös avioliittosi, koska tiuskimiselta ja kiroiluilta ei voi välttyä.

Jos viittomakieli tuntuu liian vaikealta, myös keskinäisesti sovitut käsieleet soveltuvat kommunikointiin.

Esimerkiksi
Sormenpäiden naputtelu vasten lähimmän pöydän/sohvan/auton kojetaulun pintaa = alkaa olla huono olo, en voi puhua, en nyt jaksaisi "kato, auton yliajamasta oravasta jäi vain suolenpätkät tielle" -juttuja.
Kädellä taputtaminen vasten lähimmän pöydän/sohvan/kojetaulun pintaa = nyt suosittelen pysäyttämään tai ojentamaan oksennuspussia, muutoin pääset siivoamaan.
Kädellä hakkaaminen vasten lähimmän pöydän/sohvan/kojetaulun pintaa = tämä käsi ei ole kohta enää vapaa, toinen käsi on jo täynnä oksennusta.
 
Miekin laittelen lähes päivittäin vessan lattialta viestä miehelle ett oispa hän kotona ja olo on aivan kamala ja tarttisin kainaloo nyt :D ihanku pikkulapsi oisin :D

Miuta ei pelota enää tippaakaan synnytys, pelottaa miten pärjään seuraavan päivän. Ilmeisesti en juo tarpeeksi (kaikesta juomisista huolimatta, mut ne juomiset tulee ylös) ja nyt oksentelen pieniä määriä verta... Itken ja oksennan. Itken ja oksennan verta, itken kun en saa oksennettua. Koko kroppa kramppaa ja joka paikkaan sattuu. Keho yrittää mut mitään ei välttis saa vaan aikaseks ja olo ei parane. Ja mie itken lisää. Öitäkään en nuku kunnolla.
Tää ilta on ollu aivan katasrtofaalinen ja voin kertoa ett odotan todella innolla sitä synnytystä, se ei voi tuntua tätä pahemmalta :D

Kannattaisko sun jo harkita soittamista johonkin (neuvola tai ensiapu) jos vaikka tarvis mennä käymään tiputuksessa ottamassa vähän lisää nesteitä?
 
Helmiella: onko mies töissä matkaoppaana tai lentämässä? Musta olis ihan kamalaa jos pitäis ukon olla nii pitkään töissä ku viikkoki tu tuntuu jo pitkälle... tosin nyt ollu pari viikkoa kotona ni tuntuu että vois jos lähteä töihin ku ei oo mitään kahenkeskistä intoa mihinkään....

Nenna sun olo on kyllä jo niin huono että menisin lääkäriin :(
 
Helmiella: onko mies töissä matkaoppaana tai lentämässä? Musta olis ihan kamalaa jos pitäis ukon olla nii pitkään töissä ku viikkoki tu tuntuu jo pitkälle... tosin nyt ollu pari viikkoa kotona ni tuntuu että vois jos lähteä töihin ku ei oo mitään kahenkeskistä intoa mihinkään....

Nenna sun olo on kyllä jo niin huono että menisin lääkäriin :(

Mieheni on ammattiurheilija. Lentäjän tai matkaoppaan kanssa eläminen ei ehkä sopisi minulle kun se fyysinen läsnä olo kuitenkin hyvin tärkeää itselleni. Tänä vuonna en kuitenkaan voinut mieheni mukaan lähteä, mutta jospa sitä ensi kaudeksi lähtisimme yhdessä koko perheenä. Minne ikinä menemmekin :-)

Rankkaa tämä on mutta onneksi on Skype jonka kautta mies haluaa olla mukana neuvola ja ultra käynneillä :D onneks työni vie aika paljon aikaa niin ei kerkeä murehtimaan ikävää :-)
 
Onko muuten muillakin tuo puhelimen Storesta ladattava "vau.fi odotus-sovellus". Mun mielestä se on todella hyvä kun jokaiselle päivälle ja viikolle on jotakin uutta luettavaa ja pysyy ajantasalla että mitä tuolla vatsassa oikein tapahtuu. :-)

Ps. Ladatkaa puhelimeen jos ette ole vielä sitä tehneet :-)
 
Mullakin on tuo sovellus.
Joka päivä tulee tsekattua, että missä kohtaa mennään :rolleyes:
Mulla on lisäksi myös sellanen kalenterimainen sovellus. Olikohan Pregnancy?!? Ihan kätevä myös. Merkkaan siihen neuvola-ajat, ultrat, mahdolliset oireet jne.
 
Luovutin yöllä sen juomisen kanssa, kaikki tuli ylös ja olin jo tosi väsyny. Kävin sit nukkumaan kun sain kaiken ulos. Aamulla oli jo niin heikko olo ett mies puki miut ja konttasin vessaan oksentamaan. Sitten helpotti ja nyt oon saanu alas jo desin hunajavettä (tavis kraanavesi tulee välittömästi ylös) ja parin sentin pätkän banaania. Alkaa heti olo helpottamaan! :)
Ajattelin siis jos tänäänkään ei vesikään pysy sisällä, niin mies saa soittaa päivystykseen.
Pelottaa ett hampaat tippuu tästä oksentelusta! :(

Minkä takia tälläsessä olotilassa tekee älyttömästi mieli joko tuplaa tai marianne-karkkia? Siis molempia miulla kyllä on kotona mut en tosiaan uskalla ottaa. Mut ihme ett tekee mieli, kun ei yli kuukauteen oo tehny mieli herkkuja :D

Helmiella, ite en kyl pystyis oleen noin kauaa erossa miehestä, mut onhan se varmaan ihanaa kun taas pitkästä aikaa näkee toisen! :)

Bobcat, hauskasti kerroit näistä käsimerkeistä :D kamalalta kyllä kuulostaa kun on joutunut noita keksimään ja sopimaan :(
 
Takaisin
Top