Tammikuun tarinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Yomanda
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mulle sanottiin neuvolassa et ei sais syödä ja sit jostain taas luin et viikossa 100g maximissaan.. mut en ottanu riskiä ja jätin väliin. Oon kans syöny kyl sillon tällöin enkä muutenkaa oo ollu niin tarkkaruokien suhteen.
 
Saatiin sitten miehen kanssa kunnon riita aikaiseksi eiliseen liittyen. olen kuulemma vastuuton enkä välitä vauvasta. Great. Kun totesin, että voitkin pitää tän kommentin mielessä seuraavaa kertaa varten, kun haluat satuttaa oikein kunnolla, niin mies toteaa, että ei hän sano, että en välitä vauvasta, vaan että vain vaikutti siltä. Ja tämän pitäisi siis jotenkin auttaa, vai? Toki tiedän, että jos mies sanoo, etten välitä vauvasta, se ei ole absoluuttinen totuus vaan hänen vaikutelmansa, joten musta on aivan sama, sanooko, että en välitä tai että vaikuttaa, etten välitä.

Nyt v'tuttaa ja itkettää yhtä aikaa. Ei oo muutenkaan hyvä päivä, ei tarvisi toisen ruveta idiootiksi.
 
Ihme hössötystä. Itekään en tykkää siitä että kaikki asiat pitäis hoitaa kiireellä ja jos ei ole pakko niin miksi. Siullakin Annalin on selvästi kumminkin se joku lääkäri jo katsottuna nii miksi pitää stressata...
 
Mimoza sanoi:
Hei pikanen kysymys saako tonnikalaa syödä? :0
Click to expand...
Mää luin, että sen valkotonnikalan (myös purkissa) kanssa pitää olla tarkempi kun se isona kalana voi sisältää niin paljon elohopeaa. Ns. normaali purkkitonnikala on parempi vaihtoehto, mutta sitäkään ei kannata purkkitolkulla syödä viikossa.
 
13+0 poks! Ja terkut Lontoosta, käytiin muutaman päivän reissulla. Ihan ei jaksaminen ole entisellään, kun ei jaksakaan koko päivää enää kuljeskella ympäri kyliä, vaan pitää päästä lepuuttamaan välillä. Ja kotiin paluu tuntui jotenkin erityisen ihanalta :)
 
Yomanda, nimenomaan. Tosin nyt, kun ei ole ihan niin hormonihuuruinen olo (eilen oli sellainen päivä, että vaikka riita saatiin sovittua, niin silti itketti vain koko ajan), niin olen ajatellut, että ehkä tämä lääkäriasia on miehen tapa käsitellä omia huoliaan. Mies totesikin, että kun ei hän ymmärrä tästä asiasta mitään itse, niin tarvii jonkun, joka tietää kaiken ja voi hänellekin selittää. Mies on aina ollut hyvin ratkaisukeskeinen (mikä on yleensä hyvä, ja välillä taas melko rasittavaa), joten kai tämä on nyt sitten se hänen ratkaisunsa niihinkin huoliin, joita ei mulle ehkä edes kerro, kun tsemppaa mua koko ajan siitä, että kaikki menee hyvin loppuun asti.
 
Huh. Äiti laittelen Facebookissa viestejä ja kyselee kovasti kun tietty muisti että oli puhetta tuosta ultrasta. Kyselee myös että saako mummolle kertoa jo. Eli siis äiti ei ainakaan ole kellekään juoruillu. Mut mummo kun kuulee niin koko suku tietää kohta xD minä siis en kauheen hyvin pidä yhteyttä sukulaisiin. Ei muuten varmaan miehenkään vanhemmat ole kertonu kellekään, ainakaan ei ole kuulunu keltään mitään ja miehen serkkuni tuossa tänään kävi pikaiseen pyörähtämässä ni ei puhunu mitään.. :)
 
Siis mulla on ihan kauhee vauvakuume :grin Tänään kun odottelin omaa vuoroani ultrattavaksi, niin melkein vakavissani suunnittelin hiippailevani synnyttäjien puolelle fiilistelemään ja yläkertaan osastolle nuuskuttelemaan :grin Mulla oikeen kohtuun sattuu, kun haluisin jo tän vauvan kainaloon! Toisaalta haluisin olla raskaana vaikka pari vuotta, masu :Heartbigred
 
Zeni mä olin kans tänää ultrassa ja sillon ku odotin vuoroo ni kuulin ku joku pieni toises huonees itki, oi kun oli niin sulonen ääni :). Miten sitä malttaa odottaa viel monta kuukautta.
 
Täällä sama, haluan jo ison masun et kaikki näkee et odotan ja et voi kertoa sit muillekin :D hankintojakin tekisin jo mut meil on huoneiden vaihto, kalusteiden ostoa ja vaatteiden läpi kattominen et mitä sit tarvii ja mitä ei :)
 
Nyt muuten alkaa jänskättää huominen työpäivä :D ku mulla on se kehityskeskustelukin pomojen kanssa... Laskeskelin muuten kelan sivuilla että jo 11.6 olis eka äippälomapäivä..hui.. ja jos minä pitäsin kaikki kertyneet lomat ni ei tarttis toukokuussa mennä töihin ollenkaan..:confused3
No juu sen näkee sitten..toinen mikä jänskättää on se ku työkavereille kai pitäis kans kertoo.... :D
 
Mä just tajusin, et ok, ultraan on 7 päivää, mut vaan 4 työpäivää, jee! Mä ajattelin, et kerron omalle tiimille ja pomolle, parhaimmat työkaverit jo tietää muutenkin. Muut kysyköön sitten, kun uskaltavat.. Siellä on kuitenkin muutama lapseton, ja tällä kertaa asian "julistaminen" saa jäädä.
 
Miul on perjantaina toinen neuvola ja kuunteleehan ne silloin varmasti sydän äänet myös? Silloin rv 15+1, onko ketään keltä ei olisi kuunneltu kun on kuitenkin jo "noin pitkällä"? Nim. Hermostunut ja huolestunut esikoisen odottaja :p
 
Annnika sanoi:
Miul on perjantaina toinen neuvola ja kuunteleehan ne silloin varmasti sydän äänet myös? Silloin rv 15+1, onko ketään keltä ei olisi kuunneltu kun on kuitenkin jo "noin pitkällä"? Nim. Hermostunut ja huolestunut esikoisen odottaja :p
Click to expand...
Juu kuunnellaan, joka kerta :)
 
Tänään teki mieli töissä kertoa, mutta en sitten kuitenkaan. Odottelen vielä. Ehkä ensi viikolla voisin lähimmälle työkaverille kertoa. Puhuttiin kyllä parin työkaverin kanssa lapsista, ja yksi sitten kysyi, että koskas meille on lapsia tulossa. Sanoin vaan, että "toivottavasti pian". nopeammin kuin uskovatkaan... tänään oli perinteinen loppiaispullan leikkaus ja siinähän olisi tietysti voinut ilmoitusluontoisesti sanoa kaikille. Varsinkin, kun tarvittiin verenluovuttajia yhtä työkaveria varten (täällä ei julkisella puolella pääse leikkaukseen, jos ei tuo verenluovuttajia) eikä kukaan ilmoittautunut vapaaehtoiseksi. Olisin mennyt ihan mielelläni, mutta eipä se nyt onnistu. Siinä vaiheessa teki mieli todeta, että mä menisin, mutta kun on tää lapsi tulossa... En ehkä kuitenkaan kerro kaikille, vaan vain joillekin kivoimmille - eivätköhän sisäiset juorut pidä huolen siitä, että kaikki saavat pian tietää, vaikkei mitään yhteistä julisitusta pitäisi.
Yhdelle ystävälle ja entiselle työkaverille kerroin kyllä tänään ja kysein samalla hänen synnytyslääkäristään. Oli kauhean iloinen puolestani ja tuli tosi hyvä mieli. Ja kivaa, kun on joku, jonka kanssa voi enemmän jutella näistä jutuista ihan livenä, tämän ystävänä poika kun syntyi syyskuussa.
 
Huh, mikä yövuoro takana. Ei olis millään jaksanu ees kävellä kotiin. Tuntuu kyl nyt taas niin krapulaiselta :confused:.
 
Huhhuh... Sokerirasitus takana, jes! Ens viikolla voi soitella tuloksia. Toivon mukaan ei joudu toiseen kertaan... Ihmeen hyvin kyllä meni, vaikka jännitin tuleeko tosi huono olo, ja yöllinen nukkuminenki oli mitä oli.

Neuvolakin oli siinä välissä. Jostain syystä tuo th on aina myöhässä, ni meinas vaan vähän kiire tulla. Paino oli laskenu viime kerrasta 1kg, mikä ei yhtään haittaa, kun sitä on jo ennestään liikaa (ja oli siihen ekaankin neuvolaan mennessä jo useampi kilo putkahtanu). Verenpaine oli taivaissa, mutta sen osasin arvatakin, joten ennakoin ja mittailin eilen kotona, ne arvot oli normaalit. Hb:tä ei mitattu, ku se oli viimeks 149. Niin ja sydänäänetkin löytyi pienen hakemisen jälkeen. Seuraavaksi lääkärineuvola vajaan 4 viikon päästä.
 
Täällä on ainakin niin että jos sokerirasituksessa löytyy jotain niin toista ei tehdä.. Eli hyvä tulos tarkoittaa uutta litkujen juontia.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top