Mä oon istuskellu viimeset 3h naistentautien päivystyksessä, kun ollut niin hirveät kivut päällä selässä ja alavatsassa. Toiveikkaasti ensin ajattelin, että johtu vaan rasituksesta, mutta kun ei levossakaan menny ohi, niin iski kevyt paniikki.
Nyt pitäis olla enää yks ennen mua, enkä tiiä oikeen mitä ajatella. Mielessä pyörii vaan kauhukuvat kuolleen sikiön synnyttämisestä ämpäriin
Kuvittelin et raskausaika olis seesteistä ja onnellista aikaa, mutta kyllä mulla on ainakin näitä pelottavia tilanteita ollu riittävästi.
******
En kerenny painaa lähetystä, kun kutsuttiin huoneeseen.
Pienellä siellä kaikki hyvin, risti-istunnassa kykki ja vilkutteli toisella kädellään. Ei ollu muutoksia kohdunkaulassa ja lapsivettäkin oli ihan normaali määrä. Myooman tosin löysi sattumalta muttei kuulemma vaikuta mitenkään mihinkään.
Nyt sit muutama päivä saikkua ja lepolomaa, josko nää rasitussäryt helpottais. HUH :angelic:!
Toivottavasti loppuraskaus menee rauhallisemmin
ja mun työ on fyysistä. Työterveyslääkäri kirjoitti 2vko saikkua ja suosituksen, että pitäisi järjestää mulle kevyempää työtä. Onneksi saatiin töissä sumplittua tämä. Tsemppiä sullekin! :)
Kävelen joka päivä osan matkasta töihin ja koko matkan töistä kotiin, matkaa kertyy yhteensä n. 4,5km päivässä. Työpaikka sijaitsee mäen päällä ja koti vielä pidemmän ja jyrkemmän mäen päällä ja päivä päivältä tunnen miten askel hidastuu. Liitoskivut vaivaa, välillä on tosi raskas ja venyvä tunne mahassa ja jossain nivusten suunnilla. Sinnikkäästi yritän jaksaa, hyötyliikunta vaan on kätevää ja tiedän, että jos en edes noita matkoja kävele, niin en kyllä varmasti jaksa asioiksenikaan lenkille illalla lähteä. Mutta pitää katsella, jos tämä tästä vielä reilusti hankaloituu niin pitää ehkä ruveta kulkemaan enemmän bussilla. 
Ne on sen verran satunnaisia enkä ole vastaavaa ennen tuntenut, vaikka tosi vaimeita muljahduksia onkin. Plus maanantaina on vuorossa rakenneultra, sitä innolla odottaen!
