Tammikuun poksahtelut! <3

Uutta Vuotta vaan tytöt :).

Mua ei kyselyt haittaa/harmita, eipä kauheasti kyllä kyselläkkään toisaalta. Mulla ei ole vielä hätä päästä edes tästä masusta. Koitan nauttia näistä päivistä "yksin" esikon kanssa, ollaan touhuttu kaikkea kivaa pojan kanssa päivittäin. Ja kyllä olen itsekkin nauttinut kun pojalla selvästi on ollut hauskaa. Äitikavereiden kanssa ollaan käyty syömässä ja ostoksilla. Alennusmyynneistä olen ostanut vaikka ja mitä, myös itselleni. Ja meikäläinen rentoutuu kun rahaa palaa :D.

Mukavasti supistelee jopa säännöllisesti joka päivä mutta vain 1-3h, eli en usko niiden saavan mitään aikaiseksi.
 
Laitoin muutes just ilmotuksen omalta osaltani fb:hen, etten sitten tässä ole aikoihin fb:ssä ja suoraan sanoin siinä kaikille, että vastaan ehkä nopeasti viesteihin inboxista, mutten sitten niihin "jokojokojoko"-kyselyihin ja etten mielellään halua niitä muutenkaan, vaan ilmotan sitten kun hyvältä tuntuu niin kuulumiset. :) :D.. Mut suoruus musta tuossa asiassa palkitaan!
 
Täällä rauhallisin mielin mennään eteenpäin. Tuntuu, että vauva on tullut äitiinsä eikä hänellä ole kiire minnekään - nautiskelee vaan kun saa lölliä lämpimässä masussa. Aluksi olin toivonut, että vauva tulis mahdollisimman pian sen jälkeen kun täysiaikaisen viikot tulee täyteen, mutta nyt ajattelen, että parempihan hänen on olla ja kasvaa vielä masussa - ja mä saan nukkua pitkiä öitä ja touhuta omia juttuja vielä hetken aikaa. Kovin isoa vauvaa meille ei joka tapauksessa pitäisi olla tulossa: normikäyrällä ollaan menty alusta alkaen ja kun ollaan molemmat tavallisen pituisia ja kokoisia vanhempia niin kai vauvakin sitten on.
Mä luulen, että mulla tulee vielä ikävä tätä vauvamahaa, vaikka onhan itse vauva ihan hyvä korvike menetetystä masusta.

Kyselyitä kavereilta ja sukulaisilta on alkanut joulun jälkeen tulla, mutta ei se mua ole haitannut: kiva kun ovat hengessä mukana. Laskettu aika on jo tulevana sunnuntaina ja just miehen kanssa eilen pohdittiin, että viikko lasketun ajan yli voisi sopia meille oikein hyvin - ihan niinkuin vauvan tulon voisi päättää ;) Miehellä on tällä hetkellä töissä aika kiireistä, mutta helpottaa just viikon päästä ja mäkin voisin ihan hyvin vielä viikon verran kotona touhuskella ja järjestää asioita.

Onnea kaikille jo vauvan saaneille! Ei mene enää kovin kauan kellään :)
 
Miten ihminen voikaan olla näin kärsimätön......... Tahtoisin niin paljon vauvan syliin tuhisemaan vaikka tiedän että tulee sitten kun on valmis! Ja varsinkin kun ois vara vielä kasvaakkin paljon mutta silti sydän sanoo että "tänne ja heti"...

Miehelle just sanoin tuossa että tää on vaan tämmöstä oottelua ja oireiden kuulostelua vaikkei mitäään tapahdukkaan.. Mihinkään ei oikein uskalla enää lähteä kun tiedä koska se lähtö tulee. Tulis vaan se vauva nyt niin päästäs "rauhottumaan" kotiin ihastelemaan uutta pakkausta!
 
Hemppa:Kuulostaa niiin tutulta tai varmaan kävi jo selväksi mun neuvola-ja ultrakuulumisten puolella olevasta tekstistä.

Mä oon nyt yrittäny miettiä et mitä kaikkee tekemistä keksis itelleen ja koko perheelle et sais ajatuksia vähän pois mahasta kun kokoajan vaan joka kivusta miettii et tulisko sittenki lähtö vaikka en yhtään usko et itellän lähtee:/

Huomenna olis miehellä vapaata ja siis seuraavaksi vasta maanantaina töihin niin pitää nyt keksiä koko perheen voimin jotain kivaa ja jos vaikka ottais vähän kahden keskistäkin aikaa vielä kun se on helpompaa:) Mieskin vähän pettyneenä sit totes et en vissiin saa sit vielä ens viikollakaan jäädä isyyslomalle- joo huonoltahan tuo näyttää siltä osin.

Alkasin kyl pieni toiveen jyvä mielessä miettimään et olis ihan  mahtavaa kun vaavi syntyis laskettuna päivänä eli 11.1. kun se meidän hääpäivä oli 11.11.niin olis kyl kiva:)

Mut yritän niellä pettymykseni(ettei käynnistetäkkään ainakaan ennen ens viikon perjantaita)ja yrittää nauttia elämästä sen minkä pystyy kivuilta ja varsinki nauttia ajasta tuon esikon kanssa.Ja tärkeintä kaikki meillä on se vauva tulossa ja elävänä iloisesti porskuttaa tuolla mahassa:)

Tsemppiä muillekkin loppurutistukseen reilu kuukausi niin kaikilla on ihan varmasti nyytti sylissä:)

 
Täälläkin odotellaan kovasti vaavin syntymää, jotenkin kamala ikävä ja kaipuu saada hänet syliin. jotenkin ku 32viikolta asti on sanottu et voi syntyä koska vaan niin välil käy aika pitkäks. tänään ollu koko päivän kaupungilla ja iha loppu. mut nyt 2h jalkahoitoon minkä sain joululahjaksi. tänään oon ollu myös tosi herkkänä, itkettää mikä vaan mikä muistuttaa vauvazta siis positiivisessa mielessä, herkistyy. voimia kaikille loppurutistukseen.
 
Täällä oltiin tänään neuvolassa, ja vauva on laskeutunut ja melko hyvin jo kiinnittynytkin. Ja on siis raivotarjonnassa edelleen. Oli tosi mukavaa kun mies pääsi vielä mukaan neuvolaan, ei se ole ollut mukana kuin pari kertaa, mut aina kun on ollut mahdollista, niin on tullut. Tuntui että mieskin oli ihan eri lailla matkassa tällä kertaa kuin aiemmin! Se jopa jutteli kätilölle!

Mä totesin miehelle kun lähdettiin neuvolasta että oikeestaan mä haluan että vauva tulis jo pian, mä en malta enää odottaa et saatais tutustua pikku kaveriin. Enkä oo miettinyt viikkoihin itse synnytystä, tulevia kipuja tai muutakaan vastaavaa, ainoastaan sitä että saisin pienen käärön syliin. Mieskin jo odottaa kovasti, käytiin vielä alennusmyynneistä hakemassa vähän vaatetta vauvalle, ja musta on niin ihanaa kun mies sukkuloi siellä vauvapuolella ja tutki vaatteiden kokomerkintöjä, ja sommitteli erilaisia vaatteita keskenään yhteen. Voi että. Musta on kyllä tullut melko herkkätunteinen tässä viimeisten parin viikon aikana.
 
Vaikka mulla onkin ihan loppupäässä tammikuuta tuo LA, niin kylläpä aika on juossu suorastaan. Ja se synnytystapa-arviokin, että syntyy vissiin viimestään LA:han mennessä, niin pistää tän tammikuun jännäksi. :)

*koputtelen täällä puuta*, kun joulukuu meni miten meni - eli aika hankalilla fiiliksillä - niin nyt tuntuu, että vaikka selän ex-murtuma muistuttelee itsestään ja kävelykepeillä öisin vessaan kuljetaan, niin se "ei tunnu missään", kun tietää että kohta syntyy (max 5 viikkoa) ja uus elämä on konkreettisesti käsissämme. :)

Mulla tuntuu, että ei loppus tekeminen kesken. Jos ei ole kotia laittanut, niin on urakkakouluttanu koiraa, jonka kanssa muuten luottamussuhde on parantunu huomattavasti.
Tälle viikonlopulle miehen porukat otti koiran maalle mukaansa, tosi hyvä välistä itsekin hengähtää ja koira saa siellä varmana purkaa energiaansa vapaana juostessaan ja muutenkin maaseudun rauhassa. :)

Menee sitten pitkästä aikaa miehen kanssa "kaksistaan" (voiko noin enää ees sanoa) viikonloppu.. mitähän sitä nyt puuhailtas :D :).. jos se mies haluis vielä viihteellä kävästä, niin olis ihan ok, alkaa olla vikat hetket, että mä jaksan mukaan vääntäytyä ja hänkin näyttää rauhottuvan koko ajan enempi mitä LA lähestyy.

Urakkata ois periaatteessa kotona "vaikka muille jakaa", mut mikään ei taas sitten ole mitään pakollista tehtävää, vaan niitä voi sorvata vaikka 10 vuoden aikahaarukassa. :).. Eli en ota stressiä, jos vaikka just nyt alkas syntymään ja sit ei kerkiis kuukausiin tekemään mitään.. kaikki olennainen on kummiskin jo valmiina. Siks näitä juttuja onkin nyt innolla tehny ja ymmärrettävä toi "pesänrakennusvietti", kun tietää et jatkossa sitä aikaa ei ole niin vaan tehdä tiettyjä juttuja.. tietty riippuu mistä roikkuu.

Semmosia aatoksia täällä. Hyvää tammikuun jatkoa nyt kaikille ja jänniä aikoja teillekin päin! :)
 
Pikkuhiljaa alkaa tuntumaan siltä että voisi jo tullakin ulos toi tyyppi =D Tänään RV40+3.

Yöt on vaihtelevia, välillä nukun kuin tukki, käyn vain muutaman kerran vessassa. Välillä sitten ei tahdo päästä ylös sängystä kun lonkat särkee niin paljon ja kerran kun pääsin ylös meinasi lähteä toinen jalka alta.

Päivisin mahamörmelö on välillä tosi alhaalla, mutta ihan tällä viikolla on rauhoittunut, viime viikolla oli vielä jokailtaiset villikohtaukset jonka aikana hierottiin virtsarakkoa mutta nyt on ollut tasaista vähäistä liikettä vuorokaudenajasta riippumatta. Tähän asti on liikkunut niin vilkkaasti että olen nyt vähän herätellytkin välillä että tapahtuuko mahassa enää mitään. Kyllä sieltä kuitenkin niin paljon liikkeitä tulee ettei ole tarvinnut alkaa laskemaan.

Menkkamaisia fiiliksiä on muutamia päivissä, ei mielestäni mitään mitä tajuisin supistuksiksi. Ainakaan säännöllisiksi. Häpyluuta painaa aika ajoin ja kävely on vaappuvaa.

Ja!! Mun suklaahimoni on melkein poissa! Tähän asti koko raskausaikana on täytynyt saada konvehteja tai vanukkaita mutta nyt ei ole ollut mitään tarvetta. Huolestuttavaa!! =D
 
Suklaanhimo jyllää kyllä täällä aina vaan.. Jäi taas joulusta päälle, kun siihen asti sain nätisti oltua ilman! Eilen oli muuten ihan tositosi kummallinen olo, niin ku siis henkisesti. Mua otti ihan sikana päähän, en edes tiedä mikä, sitten samaan hengenvetoon tuli tosi surullinen olo, ja näiden heittojen lisäksi mulla oli ihan sairaan levoton olo muutenkin. Levottomat jalat ja levoton mieli. Vauvakin piti tajutonta nyrkkeilymatsia mahassa iltapäivästä ihan puoleen yöhön asti. Olin ihan varma että lähtö tulee yöllä. No eipä tullut lähtöä, niin kuin arvata saattaa :)
 
mulla jatkuu toi järjetön kutina, joskin se rauhoittui sen verran et ilmenee enää lähinnä öisin. neuvolassa oltiin sitä mieltä, että kyseessä ois joku hormonien aiheuttama juttu. hain apteekista pumppupullollisen perusvoidetta, jota käytän nyt sit joka ilta ja yö. yöunet ovat lyhentyneet ja nyt saa nukuttua 1-3 tunnin pätkissä.

uusin juttu, minkä huomasin tänään on mahanahan tunnottomuus. yritin halata miestä, mutta en tuntenu mahalla oikein mitään. ylihuomenna voi taas neuvolassa kysellä asiasta, mutta lienee normaalia. vauva ainakin liikkuu kaikesta huolimatta ihan normaalisti pakkautumalla vatsaan kiinni ja liikuttelemalla jalkojaan. välillä olo on hankala, kun mikään asento ei tunnu hyvältä ja tää koneella istuminenkin vaikuttaa aiheuttavan supistelua.
 
Täälläkin on sitten yöt tulleet vähän unettomiksi. Viime yönä valvoin eka varmaan 2h ku ei vaan saanu nukuttua ja sit ku olis ehkä voinu nukkua esikko valvotti. Esikko on kyl nukkunut yönsä jonku aikaa heräämättä mut nyt on alkanu välillä heräillä oon miettiny aistisko se jotenki et mä läden pian tai jotain.Illalla oli jotain pieniä tuntemuksia taas mut hyvin tehottomia et en usko et mitään vielä tapahtuu.

Sen verran käynnistyskonsteja on tullut käytettyä et on tullu ulkoiltua tuolla lumihangessa. Sit joltain kuulin et on auttanu ku on rintapumpulla pumpannu rintoja:D No pitihän sitäkin koittaa:D En tosin kauaa kerralla viitti ja max.kerran päivässä ettei alkaa ihan hulluna tulla maitoa nyt on ainakin pysynyt ihan aisoissa maidon tulo lähinnä vaan jos pumppaa tulee. Tänään mies sit menikin pojan kanssa mummolaan ja oon saanut kaikessa rauhassa siivota koko talon ja tulipa tehtyä mokkapalojakin pakkaseen valmiiksi niin on sitten ensimmäisille vauvan katsojille jotain tarjota:)Nyt kyllä jo odottelen poikia kotiin jotenkin tullut sellainen olo että haluaa mahdollisimman paljon aikaa viettää pojan kanssa ku pian kuitenkin joutuu olla jonku päivän erossa ja sitten vielä on se vauva kun takaisin tulee:)

Mä sain vihdoin kaukalonki kotiin ja päälliset pesin ja tuolla nyt valmiina odottelee kaukalo ja sielä pussi missä vaatteet vauvalle. Tuntuu et on hirvee säkki vaatteita kun esikoiselle mulla oli mukana vaan ihan neutraalin väriset vaatteet vaikka olikin aika varma poika ja vaatetta ei muutenkaan tarvinnut olla niin paljon kun nyt talvivauvalle. Ja nyt sitten pakkasin pojalle ja tytölle omat kotiutumisvaatteet et laitetaan sit ne kumpi tulee tai body+puolipotkarit valkoset mut siihen päälle sit on molemmille omat. Ja taitaa siellä pussissa olla vähän kaikke varmuudeksi just jos on kylmä niin peittoa kaukalon päälle että ei mee suoraan kylmä ilma ym.

Mut sais kyl mun puolesta vauva tulla jo!Mutta edelleen epäilen et meneepi varmaanki ainaki se viikko vielä.
 
Mulla la 6.2 eli helmikuisista tulin lueskeleen teidänkin juttuja, mutta koska noin alussa helmikuuta niin voi hyvin syntyä tammikuunkin puolella.. 

Jiha: Kun teit mokkapaloja pakkaseen, niin laitoitko niihin jo kuorrutteenkin, vai laitatko vasta sulatuksen jälkeen.. Voisin nimittäin itsekin tässä joku päivä leipoa jotain pakkaseen, niin olisi sitten sieltä sulattaa jotain ekoille vieraille ja ehkä jopa toisillekin.. Ei sitä sitten vauvan ja taaperon kanssa jaksa kauheesti leipoa.. =P Eipähän tarttis heti turvautua kaupan eineksiin.. =)
 
Huh hei.... Kaikki ässät eilen kokeiltu, ei minkäänlaista muutosta tilanteessa :D Seksistä jäi vielä inhottavat vihlonnat alakertaan että yö menikin sit vähän harakoille.. No, nyt ootellaan vaan luonnollista käynnistymistä, toivon todella etten joudu taas käynnistykseen, haluan nimittäin kokea ne "luonnolliset" supistukset ja kaikki että kaikki muukin menisi luonnollisesti.

Miehelle satelee paljon kyselyitä että joko on tullut perheenlisäystä, mua nyt ei häiritse vielä kuin oma äiti :D Se kun on niin innoissaan asiasta ja jos vaan töiltään pääsee, tulee esikon kanssa meille siksi aikaa kun mieskin on sairaalassa.

Aurinkoinen: Mä ainakin laitan mokkapalat pakastimeen ihan kuorrutuksen kanssa. Ne kannattaa vaan laittaa rasiaan ihan jäähtyneenä ja leivinpapaeria väliin jos laittaa moneen kerrokseen ettei painaudu palat keskenään. :)

jiha: varmasti tuo lumihangessa tarpominenkin on hyvä konsti :D Ja tuo rintapumppu. Mulle terkka sanoi että nännejä hieromalla saa aikaiseksi supistuksia.. No onhan sitäkin tullut kokeiltua, kivuttomia harkkasuppareita tuli muutama sen jälkeen kun hieroin, ei muuta.

Nyt hieman tässä omaa aikaa, mies lähti pojan kanssa lenkille ja ulos muutenkin, juon aamukahvia rauhassa.

Hyviä vointeja kaikille mammoille! :)
 
Täällä myös tehty kaikkensa sen eteen että synnytys käynnistyis. Raskaus ollut muuten tosi helppo ja oireeton, mutta nyt viiminen kuukausi ollut todella kivulias. Välissä on parempia päiviä, mutta huonoina päivinä pitää joka askeleella miettiä kantaako jalat vai ei. Eli seiniä pitkin kävellään, varsinkin iltaisin, koska kivuista huolimatta olen joka päivä tehnyt lenkin koiran kanssa. Hengittäminen on välissä todella raskasta, ja jo seisominen, silittäminen, puhuminen yhdistelmä on niin rankkaa, että välissä pitää istahtaa tai pitää puhumisesta taukoa, lääkäri sanoi, että johtuu vaan siitä, että maha on niin täynnä vauvaa.

Nukuttua kyllä saan Nukahtaminen vain tuntuu olevan hankalaa, kun kyljellään aina se puoli rinnasta joka on alempana ikään kuin puutuu ja tämä tunne hankaloittaa hengittämistä ennestään. Onko muilla ollut samantapaisia vaivoja?

Alkaa siis tuntumaan kaikinpuolin siltä, että vauvan olisi jo aika yksiöstään muuttaa tänne meidän luokse asumaan. Joka päivä hypistelen vauvan vaatteita, vaihdan niiden järjestystä. Olen jopa ehtinyt jo kaksi kertaa vaihtamaan vauvan lakanat kun mietin, ehkä sittenkin haluan laittaa nuo toiset :) Pinnis tosiaan ollut vasta vajaan viikon edes kasattuna.

Itsekkin olen valmiiksi jotain pakasteeseen leiponut vieraita varten. Mielestäni on kivempi tarjota itse tehtyjä tuotoksia kuin kaupan einespullia. Tulee vieraillekkin sellainen olo, että heitä on odotettu kylään.
 
Muuten, kun me ei siis tiedetä vauvan sukupuolta ja vaatteita olen yrittäny ostella melko unisex väreillä niin nyt olen kuitenkin huomannut, että tuo unisex tarkoittaa hiukan enemmän poikamaisia värejä. Tai en tiedä johtuuko se sitten juuri tästä valikoimasta kun tuntuu, että kaikkia vaatteita löytyy juuri siinä kahdessä värissä, pojille suunnastussa ja tytöille suunnatussa. Ja sitten ehkä lisäksi se kolmas, joka on joko beige tai ruskea, mutta jotenkin en halunnut pelkästään näitäkään värejä. Ja ostellessa on ajatellut, että esim. vihreät ja siniset pallot käy molemmille, mutta vaaleanpunainen vain tytöille, niin tuloksena sitten on se että juurikin tuota vihreää ja sinistä tuntuu olevan joka vaatteessa. :/
 
Mä kans leivoin pakkaseen jotain pientä. Harmittaa, kun aikaa olis kyllä leipoa vaikka ja mitä, mutta meidän pakastin on niin pieni ja täynnä kaikkea turhaa. Kyllä munkin mielestä on mukavampaa tarjota vieraille itsetehtyjä leivonnaisia, vaikka tähän mennessä onkin tullut turvauduttua kaupan kekseihin ja Arnold'sin donitseihin :)

Mua alkaa jo turhauttaa tää raskaana olo, mulla on puolesta välistä asti ollut oikealla ylävatsalla ihan kylkikaaren alla sellanen kipee kohta, jota aluks neuvolassa tarjottiin kohdun yläosana, ja että vauva potkii siinä ja puuduttaa paikan. Nyt vauva on viihtynyt viimeisen kuukauden vasemmalla puolella eikä oikealle puolelle oo tullut mitään muutosta. Se on kipee jos makaan kyljelläni tai jos istun oikein etukumarassa. Kosketusarkakin se kohta on. Lisäks mua turhauttaa se, että tuttavapariskunta sai jo vauvansa, ja mä vaan odotan ja odotan. Eikä tietoakaan oikeista supistuksista! Edelleen mennään semikipeillä menkkasäryillä, mutta en oo huomannut mitään aaltomaisuutta tai vastaavaa. Sais jo tulla, onhan meillä menossakin jo 39+3. Nukkuminen onnistuu kyllä, jos ei lasketa yöllisiä vessareissuja ja sitä kuinka joka paikkaan sattuu kun käännän kylkeä. Nukkua mä voisin ihan hyvin vaikka kellon ympäri jos ei välillä tarvis nousta syömään tai vessaan tai lenkille koiran kanssa! Ja oon muuten sinnikkäästi pitänyt kiinni kahden tunnin lenkkeilystä per päivä, kun käsitin että liikuntakin saattaa pehmittää alakertaa kypsäksi :)
 
Mullakin ollut tuota kylkikipua oikealla, nyt mielenkiinnolla odotan mitä äippäpolilla sanoovat.. Aattelin kysyä voisiko kipu liittyä mahdolliseen raskausmyrkytykseen, joskus tää kipu on täysin lamauttava niin että on pakko etsiä asento missä ei satu ja se asento ei ole aina se muuten helpoin.. Yleensä itseni taivuttaminen vasemmalle auttaa, siis vähän kuin kyljen venytys. Tämän takia en ole ajanut autoakaan pitkiä matkoja enää kuukauteen. Mut mä tunnen kipeenä koko alimman kylkiluun ja etenkin etuosan ja takaa sen kohdan missä kylkiluu kiinnittyy selkärankaan. Mulla voisi liittyä vauvan asentoonkin, koska hällä ollut viimeisin kuukauden selkä minun oikeaa kylkeä päin.. Välillä nostaa sen suoraan mun vatsanahkaa vasten, mut sit taas kierähtää mun oikeaan kylkeen.  

Ittellä todettiin raskausdiabeteskin viikon 27 jälkeen muistaakseni, ja senkin suhteen vauva saisi mun puolesta syntyä milloin vain.. Mutta taitaa olla pakko odotella lähemmäs 40 viikkoa.. plääh. Nyt 36+1 menossa.
 
Mulla povailtiin kans raskausmyrkytystä aiemmin, kun verenpaineet ja paino pompsahti yhtäkkiä korkeuksiin. Pissassa vaan ei oo ollut mitään erikoista, ihan puhdasta ollut joka kerta, eikä tuo kipuilu kuulemma liity raskausmyrkytykseen, kun se on toispuoleista... Jos olis kuulemma suoraan ylävatsalla kipu, niin se vois selittyä rm:llä. Toi kipu on mullakin sellasta että kun makaan vasemmalla kyljellä, niin edestä oikealta kylkiluun kohdasta "kiristää" ihan niin kuin jotain lihasta. Samaan aikaan takana selän puolella pistää vastaavaan kohtaan! Siihen auttaa kun mies on painellut selästä, mutta etupuolen kipuiluun ei auta kuin tuo vastapäiseen suuntaan venyttäminen. Kerro sitten Aurinkoinen82, mitä sulle kerrottiin tosta kipuilusta! Mä en ole saanut mitään kunnon selitystä asiaan vaikka oon valittanut siitä jo varmaan rv 22 lähtien...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top