Tammikuun juttuja

Maalismami2, mä taas en pysty liikkuu paljon yhtään. En oo ennenkään ollut mikään himourheilija, mutta oon silti liikkuvainen, tekevä ja aktiivinen ihminen, ja kun en omista autoa, on tullut liikuttua enemmän ja vähemmän jatkuvasti. Nyt ei, koska lantio kipuilee tosi vähäisistäkin määristä. Esim. tänään, vaikka oon koko päivän ollu kotona kahden sairaan lapsen kanssa, ja suurimman osan päivästä tasan tarkkaan maannut sohvalla tai sängyllä muksujen kanssa, niin sekin vähä, mitä on tarvinnut kävellä kuumemittaria, nenäliinaa, särkylääkettä, juotavaa tms. hakemaan, on saanut lantion kipuilemaan jo. Ja tää on niin vastakohtaista mun luontaiselle tavalleni olla ja elää, että vaikka kipuja on ollu jo kuukauden verran, en edelleenkään meinaa sisäistää, että joudun ihan oikeasti miettimään, haluanko pestä pyykit vai käydä kaupassa, koska molempia en todellakaan pysty tekemään. Välillä kivut on niin kovia, että iltaisin en pysty esim. nousemaan sohvalta ilman apua/itkua, joudun ottaa särkylääkettä yöksi että saan nukuttua, ja aamulla ei tarvi kuin kääntää kylkeä, niin jo sattuu taas.

Kauheesti ei tuu siis reissailtua mihinkään liikuntaa harrastamaan, eikä käytyä lenkeillä tms. Silti oon jatkanut joogatunneilla käymistä 1-2 kertaa viikossa - ne on tällä hetkellä ainoo, mikä pitää mun pään kasassa edes suurin piirtein, ja itseasiassa joillakin liikkeillä oon saanut kipuja jopa vähemmäksi/lievittymään. Ja kun selkäkivut pysyy poissa joogan avulla, noi lantion kipuilut on helpompi sietää. Tammikuun ekalla viikolla oli aika tuskaisaa, kun joogatunnit oli vielä lomilla, enkä saanut kotona yhtään joogarauhaa, joten selkä kipuili kamalasti - samoin lantio. Mut onneks ei enää.
 
Täällä myös tuo liikkuminen on vähentynyt huomattavasti. Jokin päivä sitten kävin kävelemällä kaupassa pitkästä aikaa vaikka neuvolassa kiellettiin ylimääräinen liikkuminen, kävely oli todella tuskaa. Alavatsa ja -pää aivan tulessa ja viimeiset metrit mä hiissasin jalkoja melkein perässä - vaikkei matkaa ollutkaan ku kilometri suuntaansa. Ja sen reissun jälkeen puhkes taas issias vaivaamaan, nyt onneks helpottanut :) Mun happihyppelyt siis jää tohon kotopihalle, kunhan nuo pakkaset hellittäis hieman..

Muuten mulla kyllä vointi on ollu tosi hyvä. Mitä nyt yöt on melko levottomia ku ei tahdo unta saada vessareissun jälkeen, tai herää muuten vaan keskellä yötä.. Meillä nukutaan aamusta TOSI pitkään niin mikäs tässä ollessa. Välillä tuntuu et sais laittaa herätyskelloa soimaan ku tänäänkin nukuttiin puoli yhteentoista. Neiti menee kymmenen maissa illalla nukkumaan, mut uni tuntuu maittavan..

Pari yötä menny tytöllä uudessa sängyssä ja eihän se aivan niin helposti oo sujunut mitä mä luulin.. 9kk:n iästä asti neiti on nukahtanut itseksen sänkyyn, ilman itkua. Nyt molempina iltoina on pitäny makoilla vieressä kunnes uni tulee. Armoton huuto saman tien jos meinaakaan ite lähteä pois. Saas nähdä, mä eilen jo sanoinki et nyt tää loppuu - mä en ala joka ilta istumaan sängyn laidalla reilu tuntia ja vielä päiväunien nukutus päälle. Vinkkejä?! Jotenki tuntuu et onko se huudatuskaan niin järkevää.. Eikä huvittais opettaa nukuttamista uudelleen ku tähän asti on pärjätty ilman :)

Sais mennä nää loppuviikot nopeemmin, mä en enää jaksa oottaa et syntys! :) Ja sais oman kropan takasin..

 
Milin: se on vaan aika iso mullistus lapselle vaihtaa sänkyä tutusta toiseen. Kärsivällisyyttä se vaatii mutta kokeile sellasta että hivuttaudut hiljalleen kauemmas. Jos nyt oot ollu ihan vieressä siellä sängyssä asti niin seuraavaks oot sängyn vieressä, sitten lattialla hiukan matkan päässä ja seuraavalla kerralla taas hiukan lähempänä ovea kunnes oot ulkona huoneesta joku kerta jo. Meillä mentiin noin, mutta se vaatii viikon tai kaks että pääsee huoneesta ulos asti. Rutiinit tietty auttaa tässäkin asiassa, jos vaikka luette iltasadun tai laulatte iltalaulun ja sen jälkeen selkeesti sanotaan hyvät yöt ja sen jälkeen ei enää jutella eikä leikitä vaan lohdutetaan hiljaa mikäli menee ihan huudoksi. Ja tietty palautetaan bunerangina takas sänkyyn mitään sanomatta mikäli sieltä aletaan karkailla. Meillä esikoinen pysyy hienosti sängyssä kun iltaisin usein käydään yhdessä läpi että omassa sängyssä nukutaan mutta jos tulee hätä saa huutaa äitiä tai tulla viereen. Aika harvoin se hätä on tullu. Tälläkin ihan sairaan sitkeä flunssa, ollu joulusta asti jo oikeestaan enempi tai vähempi. Nyt meni taas pahemmaks joten kävin lääkärissä ja antibioottikuurihan sieltä tuli poskiontelotulehdukseen. Toivottavasti alkas purra pian kun miehellä tästä päivästä alkaen jokaisen työpäivän päätteeksi vielä iltatilaisuuksia ens perjantaihin asti ja itellä voimat veks. Ihan en kyllä halua tota terveyskeskuslääkäriä kyllä uskoa kun sanos että tää flunssa helpottaa kunnolla vasta synnytyksen jälkeen kun loppuraskaudesta on poskiontelotkin niin turvoksissa ja ahtaat! Apua, miten tässä kunnossa sitten synnytetään? Töistä ois ehkä kannattanu kyllä jäädä jo aikasemmin kotiin koska lantio voi jo kahden kotipäivän jälkeen tosi paremmin. Töissä jouduin siis seisoon paljon ja istua ei voinu aina heti kun siltä tuntu. Kotona siinä mielessä helpompaa kun levähtää voi kun siltä tuntuu vaikka vaan hetkeksikin.
 
Hellurei!

Flunssan iski tännekin pari viikkoa sitten ja saikulla olin 1,5vkoa. Tämän viikon ja ens viikon oon töissä ja sit alkaa äitiys"loma"! Nyt olo onneks jo siedettävä -flunssan osalta..

Mulla oli viime viikolla parina päivänä ihan jumalattomat alavatsakivut, vihlontaa ja supistelua. Eilen selvisi syy neuvolassa, tyttö oli valahtanut jo hyvinkin alas kohti synnytyskanavaa. Lisää neuvolakuulumissa tästä! Eli ne nivuskivut, supistelut ja vihlonnat alhaalla voi tarkoittaa myös vauvan laskeutumista!

Milin: tsemppiä tuohon nukuttamiseen isojen lasten sänkyyn! Tiedän, ei ole helppoa. Nimim. uusi sänky nyt kolmatta viikkoa ja edelleen saan taistella.. Ekana iltana istuin 1h 55min sängynlaidalla hiljaa odottamassa että Roni nukahtaa. Toisena iltana tunnin. Päikkäreille vaikeampaa kun on valosaa.. Mäkin koin turhauttavaksi nukuttaa tai valvoa nukahtamista kun viimeiset 8kk on viety sänkyynsä, toivotettu kauniit unet ja ovi kiinni, sinne on nukahtanut 2-20 minuutissa itsekseen! Vaan isänsä kanssa ei taistelekaan! Timo vie Ronin sänkyyn, lähtee huoneesta mutta jättää oven raolleen, kurkkaa pari kertaa ja sit jatkaa omia puuhiaan. Sinne jää poika nätisti ja nukahtaa vartissa. Arvaa oonko kironnu tota isällistä onnistumista?? :D Mutta johtunee, ettei ole koko päivää tekemisissä.. Nyt olen parina päivänä havainnu toimivaksi sen että poika sänkyyn, kaunnit unet ja soittolelu päälle, ovi raolleen ja seisoskelemaan ovenrakoon selkä huoneeseen päin. Poika rauhoittunut itsekseen ja tänäänkin nukahti VAIN vartissa!! Eli josko näistä joku auttaisi myös teillä? :))
 
Ai että ihana kuulla Taatu! Laitampa miehen tänään nukuttamaan josko se auttais. Päiväunille kokeilin jättöä itsekseen mut se hätä ja hysteria oli aivan kamalaa. Tyttö oli valkonen ku lakana ja ei päästäny kaulasta irti ku otin syliin. Muutaman kerran vein sänkyyn takas, ja aina sama juttu. Loppujen lopuks mä istuin parisängyn laidalla, kylläkin niin kaukana tytön sängystä ku voi ja se kelpas. Päiväunet tosin jäi puolen tunnin mittaisiksi ja niiltä herättiin kamalan huudon kans. Ihan ku pelkäis kuollakseen sitä sänkyä. Päivällä kyllä leikkii ja nukuttelee omia lelujaan samaiseen sänkyyn ja menee itsekkin "nukkumaan" mut tosipaikan tullen tilanne on aivan toinen. Kiitti helvi tosta vinkistä, mä oon siitä joskus jostain lukenukkin et pikkuhiljaa ku menee kauemmas ja sitä me tosiaan aletaan nyt testaamaan. Samaan syssyyn kai menis omaan huoneeseen opettelu mut öisin on vielä sellasta heräämistä tossa sängyssä etten jaksa ruveta juoksemaan huoneesta toiseen.. Hiljaa hyvä tulee?! Hope so :)


Mä elättelen jo pieniä toiveita et tää muksu olis kääntyny oikein päin! Hikka on ennen tuntunut tosi korkeelta, nyt se tuntuu aivan tuolla alavatsalla ja potkuja on tullu nyt parina päivänä eka kertaa tässä raskaudessa kylkiluihin ja alemmas kylkeen.. Toinen puoli on tyhjemmän tuntonenkin vatsasta joten jospa se olis nyt menny pää alaspäin. Tietenkin turha toivo. :)

Mukavaa viikonloppua !
 
Tännekin iski jonkun taudin, ensin sairastui esikoinen tiistaina, sit keskiviikkona nuorempi ja nyt viime yönä minä. Jippii... Olo on kuin olis jäänyt jyrän alle.

Mulla ei oo vielä virallisesti todettu, että lapsi olis laskeutunut lantioon, mutta itellä on kyllä sellanen olo. Välil on alapäässä sama tuttu paineen tunne kuin noiden kahden edellisenkin kanssa, ja lantion kivut on pahentuneet - mikä ei kai oo ihmekään, jos kaveri majailee siellä jo. Ensi viikolla neuvola, katotaan mitä täti siellä sanoo. Eipä tää tästä kuitenkaan synny vielä moneen viikkoon, oli noi kaks edellistäkin laskeutuneet tosi aikaisin mut silti meni ihan normiviikoille (esikoinen 40+1, toinen 39+1). Nyt vaan odottelen, että pääsis tästä taudista eroon, että olo edes vähän helpottaisi.
 
Eilen mun piti lähteä kuskiks miehelle, kun sillä toi korva-/keuhkoputkentulehdus ei alkanukkaan maanantaina alotetusta antibioottikuurista huolimatta ollenkaan helpottaa eikä se sitte uskaltanu itte ajaa kuumeisena ja jatkuvan yskän takia, meiltä kuitenkin 40km matkaa sinne lekurille... Auton tärinässä istuessa ja sen jälkeen kävellessä lantioon ja alapäähän kohdistuva paine oli jotain aivan jäätävää!

Kivuttomia suppareita on edelleen joka päivä, ei onneksi ihan yhtä tiuhaan kuin töissä käydessä. Mutta nyt niiden lisänä on noita Taatun kuvailemia tuntemuksia; menkkamaista kipua alavatsassa ja -selässä. Tuo kipu tulee sellaisina jännittävän tuntuisina aaltoina (jotenkin vaikeita kuvailla), eivät kuitenkaan kestä kuin puolisen minuuttia kerrallaan. Eilen illalla meinasin jo hiukan pelästyä, kun n. tunnin ajan noita tuli täsmälleen kymmenen minuutin välein, onneksi  sitten kuitenkin loppuivat :) Miehelle en tohtinut edes mainita, kun en olisi jaksanut sitä hössötystä....aamulla vasta sanoin, että onneksi on se neuvolalääkäri tiistaina, niin saan kuulla, mitä tuolla alakerrassa oikein tapahtuu!

Flunssan saralla alan jo olla voitolla, tosin kurkkukipu ja korvien lukkoisuus voi vielä tarkottaa, et joku "kiva" jälkitauti sieltä vielä tulee....toivottavasti ei :)

Parannelkaahan muutkin flunssaiset itsenne! :)
 
Mulla myös tuo autossa istuminen tekee sen että alkaa ilmeisesti välittömästi supistella. Mikäköhän siinäkin on? Mutta siis ensin alkaa vatsasta tuntua piukeen ahdistavalta ja sen perään alkaa sitten selänpuolelta menkkamaiset aaltoilevat kuumottavat jomotukset. Mutta kun autosta nousee niin helpottavat tosi nopeesti. Mies tänään taas ajatteli viihdyttää ja ajeli maisemareittejä jotka pitävät sisällään myös mukulakivikatuja niin valitettavasti siitä yrityksestä ei kauheesti kiitosta herunu... Mulla kanssa seuraava tsekkaus keskiviikkona että mikä on tilanne tällä hetkellä. Epäilen kyllä että kaikki vielä normisti, ja toivonkin niin, viikkoja kuitenkin vasta 35+2. Antibiootti lähteny hiljakseen auttamaan flunssaan. Mutta tänään oltiin tuttujen kanssa pulkkamäessä ja ulkona aika pitkään niin voi luoja kuinka kipeäksi toi lantio siitä taas meni! Eli auttamatta pitää vältellä pitempiä aikoja jalkeilla vaikka se sillä hetkellä hyvältä tuntuiskin. Nyt ei meinaa millään löytää asentoa missä ei sattuis. Onko teillä muuten kellään käytössä Phil&Tedsin tuplia? Mä sellaset huuto.netistä hankin kun ajattelin et olis kätevät kun tuo isompikin täytyy joskus saada remmeihin kiinni ja niitä niin paljon näkee tuolla liikenteessä. Nyt kun ne hain varastosta ja oikein katoin että miten ne toimii, niin sille vauvallehan on ihan minipieni tila siellä! Mä joko en muista kuinka pieniä ne vauvat on tai sitten ne ihan oikeesti tungetaan sinne väkisin.. Jotenkin alko tuntua siltä että meidän esikoinen alkaakin kävellä itse aika paljon aktiivisemmin kun mitä olin ajatellut. Saakohan noihin edes mitään seisomalautaa? Kun oon nyt kaikki muut kärryt myyny alta pois kun vaan luotin siihen et noiden täytyy olla hyvät kun niitä niin paljon ihmisillä on. Ja sitten "hauskoja" sattumuksia vielä. Käytiin tytön kanssa kirjastossa kun ajattelin Ksmirren esimerkistä että löydetään sieltä joku lastenkirja aiheesta että meille tulee vauva. Noh kuinka ollakaan sellainen oli siinä heti yhden hyllyn päällä tyrkyllä. Otin sen mukaan enempiä selaamatta kun olin aika poikki ja halusin äkkiä kotiin. Kotona sitten ehdotin että luettasko kirjaa yhdessä ja kyllähän se kiinostikin kovasti. Siinä käytiin läpi odotusta ja kaikkia juttuja että mitä se vauva mahassa tekee ja ei tee. Sitten oli syntymä ja faktaa vauvan koosta ja kuva kuinka alkaa maitoa saada tissistä. Sitten yht'äkkiä melkein viimeisellä aukeamalla olikin hyvin seikkaperäisesti piirretty tosi asia siitä miten se vauva on saanut alkunsa! Meni äitillä hiukan pasmat sekasin kun en ollu ihan sellasta odottanut lasten kuvakirjalta. Tytön kanssa tuijotettiin sitä hetki ja kun en saanu sanaa suustani ja suljin vaan kirjan niin tyttö kysy hiukan ihmeissään että menikö ne kaikki nyt suihkuun makaamaan? Joo-o. Kun olivat alasti ja sitten toisella aukeamalla maksamassa sängyllä. Että selatkaa kirjat ennen kun alatte lukea. Mun mielestä kaks vuotiaan ei tarvi vielä ihan noin paljoa asiasta tietää!
 
Pitää vielä kirjottaa tän tammikuun otsikon alle, ku vielä tänään kerkeää:) Täällä on tunnelmat katossa, sillä äippäloma alkaa kahen päivän päästä. Vointikin on suht ok, ei oo vaivoja, mutta en kyllä mitään jaksa tehäkkään muuta ku makoilla sohvalla. Vauva on onneks viime päivänä ollut vilkkaana, kun taas sitä ennen tein liikelaskentaa joko ilta, et sain varmuuden et siellä se on.

Pientä alamahakipua on ollut, semmosta menkkamaista jomotusta, terkkarin mukaan se voi tarkottaa, että alakerrassa tapahtuu jotain avautumista. Se selviää sitten kahen viikon päästä neuvolalääkärillä kun tehään tutkimusta. No mutta ainakin pääkaupunkiseudulla viikon 35 jälkeen voi mennä synnyttämään muuallekkin kuin Naikkarille, josta voi päätellä et viikot 35 on ihan hyvät viikot jo. Tosin toivon et vauva pysyis yksiössään vielä muutaman viikon, niin sitä valmiimpi tähän maailmaan. Lisäks mulla on kaikki vauvajutut laittamatta ja toki haaveilen siitäkin että saisin ihan vaan olla kotona rauhassa ennen vauvantuloa.

Eilen haittiin vaunut liikkeestä ja niiden käyttö olikin haastavaa hommaa. Päätettin jättää niihin tutustuminen myöhemmäks. Meillä on Emmaljungan Nitro Cityt semmosella "makuupussikopalla". Niin paljon oli kaikkia naruja ja kiinnikkeitä ettei millään päässyt selvyyteen milloin mitäkin pitäs käyttää. Ohjekirja ei ollut mikään maailman selkein. Ja kun vaunut on ostettu jo marraskuussa, niin eihän sitä enää muista mitä myyjä niistä kertoi.

Pirteää päivää kaikille!
 
Helvi: Mä oon ennenkin kuullut tollasta kirjaston "lastenkirjoista tai -videoista". :D Mun äiti kertoi, että lainasi kirjastosta jonkun lapsille tarkoitetun samantyyppisen videon, kun ootti mun siskoa. Mä olin kuusi ja veli neljä, kun äiti sitten pahaa aavistamatta laittoi videon pyörimään. Siellä sitten oli myös hyvin yksityiskohtaisesti kerrottu, miten se lapsi on sinne mahaan joutunut. Meillä oli veljen kanssa silmät levähtäneet auki ja mä olin todennut hyvin epäuskoisena: "Yök! Ettehän te oo tehneet mitään tollasta???" :D Äiti oli jotain epämääräistä takellellut ja laittoi videon pois, ite en muista koko tapahtumaa, eli ei siitä meille varmaan mitään traumoja syntynyt, mutta äidille kylläkin. :D Eli hyvä idea katsoa ite etukäteen, eikä luottaa, että kirjaston lastenosastolla kaikki on lapsille sopivaa. Niin joo, ja meillä oli myös lapsena se Ksmirren mainitsema Vallaton vauva valtaa vatsan. :) Se on ihan huippukirja, vaikka ei nyt ehkä kovin realistinen olekaan. Muistan, miten se pelaa lihapullilla jalkapalloa ja muuta hauskaa, sitä luettiin meillä ainakin vuosikaudet. :)

Mutta voimia kaikille kipujen kanssa taisteleville ja hyvää äitiyslomaa teille, joilla se on jo koittanut! :) Itellä vielä 7 työpäivää ja yksi tentti, kyllä se loma pyörii mielessä jo täälläkin ja pianhan se jo koittaa. 
 
Mumu: 34 viikon jälkeen ei enää estellä ja saa syntyä. Eli sitten ollaan jo varsin turvallisilla viikoilla. Mä en edes halunnu sisätutkimusta enää viime viikolla, lähenteli vk 33, koska eipä oikein enää ketään kiinnosta, vaikka syntyisikin jo. Varsin valmis maailmaan pitäs kaverin jo olla. Kaikki on kyllä kotona vielä kesken, enkä ole henkisestikään vielä valmis synnyttämään tätä :)

Töitä olis vielä 7 päivää, mutta mä en näine supistusteni kanssa edes yritä tonne asti kituuttaa, vaan realistisempi tavoite on 4 aamua. Eli tää viikko ja ens viikon ma vielä käyn perehdyttämässä sijaistani. Työstressi vaan tuntuu lisääntyvän päivien vähetessä, toivottavasti sitä osaa työntää työajatukset pois mielestään kotiin jäätyä. 

Liikunta on lähes 0. Maha on jatkuvasti kova, harvoin kivuliaita suppareita kuitenkaan. Lantio tuntuu olevan kipeä joka ikisestä liitoksesta ja toi autoilu on aika myrkkyä. Luulin, että mun pää hajoaa, jos liikunta loppuu. Ihmeellisesti kuitenkin tässä on pysynyt lähes järjissään, vaikka se tärkeä stressinpurkukeino onkin poissuljettu. Kroppa ei mitenkään nyt kaipaa liikuntaa, niin on kipeet paikat, mut ehkä se stressin purkaminen...

 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top