Noh, mulla jäi sitten suurin osa hommista mitä oli tarkotus tehdä vielä ennen vauvan syntymää - lantion löystymisen takia pitää rajata tekemisiään ja säännöstellä energiaansa, koska muuten ensinnäkin ilta on todella tuskainen kipujen takia, ja ne jatkuu vielä seuraavaan päivään. Huomasin vaan, ettei todellakaan ole mulle tyypillistä säännöstellä tekemisiään ja energiaansa, tuntuu nimittäin todella tyhmälle miettiä että mitä voin tehä ja mitä en tyyliin "jos vien ja haen esikoisen eskarista, kauppaan en enää voi lähteä", "jos mennään kyläilemään, pitää sitten ottaa illasta tosi rauhallisesti". Tuntuu hankalalta, kun joutuu niin paljon miehen kanssa neuvottelemaan, että mitä mä teen ja mitä pystyn tekemään, ja mitä muuta on pakko tehä eli mitä miehen pitäisi tehdä. Huomista jännään erityisesti, koska miehellä on opiskeluihin liittyvä päivä koululla, ja on luultavasti koko päivän siellä - eli mun pitää viedä ja hakea sekä eskarilainen että kerholainen, hoitaa pakolliset kotityöt kuten vaikkapa ruuanlaitto, ja viedä esikoinen harkkoihin. Eskari, kerho ja harkat on kaikki oikeasti kävelymatkan päässä, mutta pitkät kävelymatkat ja pitkään seisominen nimenomaan aiheuttaa kipuja... pitää varmaan lähteä harkkoihin sit hyvissä ajoin, koska mä en ehkä pääse kävelemään kovin nopeasti.
Mutta mulla alkoi äitiysjoogakurssi, joka tosin kestää vaan 5 viikkoa, mutta on kiva käydä varsinaisessa äitiysjoogassakin. Käyn lisäksi myös samassa joogaryhmässä kuin normaalistikin, sovin ohjaajan kanssa että voin käydä mutta jätän tekemättä ne liikkeet joita en pysty tekemään, ja ohjaajakin kyllä näyttää mulle sit korvaavia liikkeitä. Selkävaivoille tekee hyvää :)
Mutta mulla alkoi äitiysjoogakurssi, joka tosin kestää vaan 5 viikkoa, mutta on kiva käydä varsinaisessa äitiysjoogassakin. Käyn lisäksi myös samassa joogaryhmässä kuin normaalistikin, sovin ohjaajan kanssa että voin käydä mutta jätän tekemättä ne liikkeet joita en pysty tekemään, ja ohjaajakin kyllä näyttää mulle sit korvaavia liikkeitä. Selkävaivoille tekee hyvää :)