Tammikuu 2012

Olikohan maarinen kun harmitteli ettei 2-vuotiaille enää löydy kirppikseltä kunnollista päälle pantavaa. Mun tyttö on nyt sen  1 v ja 9 kk, mutta uskoisin että samaa kokoluokkaa vielä tän ikäset ovat. Mä oon tehny useita hienoja löytöjä Huutonetistä. Kaikki on halpaa kauppojen uusiin vaatteisiin verrattuna, ja uutena olen ostanut vain muutamia kokoluokan 50 cm vaatteita (hätäpäissäni silloin). Meillä on vain kaksi kirppistä täällä. Toinen on vanha ja tunkkainen (lievästi ilmaistuna) ja toinen uusi ja ahdas mutta ilmava. Oishan siellä kiva käydä katselemassa, mut ehkä sittenkin on mukavampaa istuu oman koneen äärellä. Tänään tuli postissa semmoonen punainen mekko. Tyttö kantoi tohkeissaan pakettia postilaatikolta sisälle ja sitten istuttiin sohvalla ja jännitettiin, että mitähän sieltä tulee. Ei meinannut kokeillakaan mekkoa, mutta kun peilistä näki mekon niin kyllä tuli hymy huuleen. Olen itse ihastunut mekko-sukkahousu-yhdistelmään ja vissiin on tyttökin. Minäkin pitäisin tuollaisia vaatteita, jos niitä kaapista löytyisi. Mut noi tyttöjen housut on sellasii, mikkä mua jotenkin hirvittää. Mikään ei oikeen näytä silmään hyvältä, ja mietin pitääks muut 2-vuotiaat tytöt housuja...  
 
kyllä meidän Roosa pitää enimmäkseen housuja mutta sen takia ku kotona sisällä ollessaan käy itse potalla ja sitten pottaan tahtoo mennä helposti mekon helma eikä tahdo saada sukkahousuja itse alas. Muuten kyllä nuo tosi nätit tytöllä, tänään kyllä laitoin mekon ku Roosa itse tahtoi mutta menny jo päivän aikana pyykkiin yksi mekko ja sukkahousut. Mutt seki ku en voi laittaa roosalle pikkuhousuja housujen alle ku hän ei sitten muista ettei se olekkaan vaippa ja tulee sitte pissavahinkoja jatkuvasti, sillo ei siis tule vahinkoa jos on pelkät housut, pikkuhousut ja ilman mitään. Kai se ku kuitenki ulkona ja nukkuessa vaippa ja aina kyläreissuilla, mutta kesällä sitte hyvä alkaa ulkona opettaan. esikoinen ainaki pääsi vaipoista eroon 2,5vuotiaana kesällä ku monet kerrat tuli pissat housuun muisti sitte ulkonakin hätänsä ilmottaa.

On ollu nyt hauskaa ulkona ku on lunta niin tytöt opetelleet hiihtämistä, myös Roosa. Hauskan näköstä mutta ei roosan hiihto paljon oonan hiihtoa huonompaa ole, kumpikaan ei kyllä ihan kunnolla hiihdä mutt kyllä siitä kehittyy. antaakaa tekin taaperoille sukset ja sauvat ulkona, sellaset mitkä kenkien päälle laitetaan :) maksoi 34€ täällä ettei mitkää kalliit ku piti toiset ostaa, Roosa ku suuttui ku ensin ei hänelle ollu suksia, juoksi Oonan perässä ja huuteli ipittii tarvii sukset :D Ipittii on vissiin hiihtää, hän ku aina keksii omia sanoja jos jotain ei osaa sanoa.
 
Ipittii.... ihana sana lapsen suusta! Ipittii! Meillä Venla kanssa ihailee hiihtämistä ja luistelua. Tosin telkkarista! Aateltiin miehen kanssa että oma hermo ei kestä tähän itsepäiseen lapseen tälle talvelle hiihdon tai luistelun opettelua!?!? Saa nähä muuttuuko se mieli... Tosin Venla jo yhdet luistimet kiprrikseltä hoksasi.... Sitte kotona se vetää jalkaan JARRUSUKAT! Napsuttelee niillä pitkin lattiaa ja heittä jalkaa korkealle ilmaan. Ja levittelee käsiään ja pyytää musiikkia ja tanssihametta. Niinhän ne taitoluistelijat telkkarissakin! Noh, Mimosa oli neljän vanha kun heitteli jäällä piruetteja luistimilla. Eli katellaan...

VALO-pojan puuron keitto kuulosti aika mielenkiiintoiselta ja rohkealta! Etä isi uskalsi sen siihen ihan yksin jättää! No, luottamustahan se on ja että omansa tuntee. Ja useinhan ne just toisen vanhemman kanssa toimii ihan eritavalla! Venla on kyllä mulle kiltimpi kuin isälleen. Ja minä en vissiin lähde niihin kotkotuksiin niin helposti mukaan tai sitten hoksaan lopettaa ajoissa.

TÄNÄÄN lähti meidän kuusi ja (melkein) kaikki jouluhärpäkkeet ulos ja kätköihin. Aika kivuton toimenpide. Normisti olen itekä tihruttanut, mutta nyt tuntui IHANAN vapauttavalle laittaa vaaleat verhot keittiöön ja ruuvata isompi Wattiset lamput kattoon! Loppui se hämärässä hyssyttely.... Ja sitte tulikin taas sähkökatko... Uhkasin pakata kassit  ja harkitsin muuttoa muualla. Ihan tosissani ja vakavasti.. Eilenkin oltiin illalla kolem tuntia ilman sähköä. Inhoa ja kammoan.... Mutta joulu siis on siivottu pois. Kevät talvi tulkoon, nopeasti!

Mimosa soitti Kouvolasta.... niillä on siellä sähköt pois!!!!!! Mikä tää tämmönen maa on jossa ei virta pysy tolpassa, jos vähän sataa lunta tai tuulee? Onhan täällä pallonpuoliskolla satanut lunta miljardi vuotta ennen tätä talvea???? (puistaa päätä)

KAKKASEIKKAILUJA tuntuu ollen yhdessä sun toisessa kodissa. Hyvä kun kerroitte, niin tiedän tännekin odottaa.... Nää lapsoset kun vissiin lukee salaa näitä palstoja ja toimii heti huomena samoin. Nyt meillä meinaan sitte lentelee ne lelutkin...

KAKSIVUOTIS NEUVOLA varattu. Vihdoin. en saanut satinkuitia. Sanoi vaan että ei haittaa, koska ei tule mitään rokotteita! Viuh! nolotti, kun meni näin myöhään... Sain kuitenkin jo viikon päästä. Isi sanoi Venlalle että siellä sitten pitää puhua tädille ihan itse... Venla pisti käden puuskaan rinnan päälle. Katsoi kattoon ja sanoi plääh...pälä pälä!

Hyvää yötä maailma ja SANNALLE erituisen hyvää yövuoroa! :)
 
Noniin, voi hyvää päivää tämän internetin kanssa taas!

Just äsken kävin kirjoittelemassa, että enhän mä tästä kotiäiteilystä ois selvinnytkään, jos mulla ei ois näitä sosiaalisen median kontakteja... että mulle se pimeässä makoilu apinan uniaikaa odotellessa ei todellakaan ole Omaa Aikaa, kun en saa syödä iltapalaa, katsoa telkkaria ja istua juttelemassa kuulumisia kavereiden kanssa... ja sitten hehkutin, että tämä internetti se on vasta vallan viehättävä keksintö! Sitten lueskelen, että mitähän te ootte tuonne seuraavalle sivulle kirjoittaneet ja viuh vaan, sinne pyyhkäisi koko teksti. Mur! Se tulikettu ei tee tällaista, mutta tää tutkivainen internetti näemmä tekee. Pöh!

Niin että starletille piti sanoa, että se oppari oli tosiaan vähän sellanen "juosten kustu", mutta kait siinä on jotain hyvääkin ollut, kun se on neloseksi arvosteltu. Itse olin tooooodella skeptinen myös sen suhteen, että ei varmana voi riittää se vastaajamäärä, mutta niin vaan mulle kerrottiin, että kyllä se riittää! Seminaareissa kuuntelin opiskelijakollegoita, joilla oli vielä pienemmät prosentit, ja hiljaa aloin tyytyä siihen. Lopulta kun uskalsin katsoa niiden vastausten sisältöä, niin sehän oli lopulta aika kattavaa.

Niin ja ne juhlat. Valmistujaisetpa hyvinkin! Mun mielestä olen ne ansainnut, kerran nyt oon aikuinen ja mulla on korkeakoulututkinto. Jep. Ja mikäs ois sen parempi syy käyttäytyä taas "twenty something" tavoin, laittaa lapsi hoitoon, kirjoittaa naapureille viestejä "Sori, meiltä saattaa lähteä lauantaina meteliä, mutta poistutaan kyllä ennen puolta yötä aiheuttamasta pahennusta jonnekin muualle!" ja kutsua kaverit koolle. Sunnuntaina voi sitten krapuloida, jos siltä tuntuu... Mun elämä on muuttunut aivan hirveän paljon tän viimeisen 3v aikana. Asioita on "menettänyt" (kuten livekontaktit ystäviin ja kavereihin), mutta onneks paljon on myös saanut. Lauantaina skoolaan sille! :)

Ruskeista rukkasista mä myös pölötin. Että meiltä löytyy, ainakin 2 paria, ellei useampiakin... Jonathanin ja Cirafin, eli näitä edullisia ja toimivia merkkejä. Oisko sitten viime kauden, jos tälle kaudelle ei kerran tätä väritystä oo?

Luistelu ja hiihtäminen, niin... taitavat vaatia vähän talvisempia olosuhteita ;) Kuulemma jotkut ylläpitojäät on, mutta sellasta vesisohjoa taitaa olla lähikentillä, että ei oo tullu käytyä. Joskin tuossa löysin vahingossa uuden jäähallin ihan parin kilsan päästä meiltä, sieltä vois sitten katella yleisövuoroja. Lapsi on kuulemma valmis luistimille, kun osaa hyppiä tasajalkaa! Joona ei osaa, joten se siitä.
Lunta taidetaan taas siihen hiihtämiseen tarvita, ja sitä meillä ei todellakaan ole :D Loskaa, loskaa, loskaa... Ja muutenkin, minä tai mies ei hiihdetä, mutta anoppi sen taidon lupasi Joonalle opettaa. Eli me ei puututa siihen ;)
Mutta stiga on ollut ihan hitti! Lunta oli tässä jo kolmena vuorokautena ihan hyvin, kun pakkasetkin oli, joten stigalla on käyty leikkimässä! Eka kerta oli sillain, että lumi vasta sateli maahan, ja se kylmä ja märkä kohtisuoraan piiskaava pyrytys ei kyllä ollut meidän herra hienohelman mieleen. Raukka parka, 50m kotiovelta se jo huuteli "KOTIIN!". Lopulta kait oli kuitenkin ihan kivaa, kun tuuli pyrytti lumet selän takaa, ei tullut naamalle. Mutta sittenhän se jo onkin nyt sulanut, ja pari päivää me on jätetty toppahaalari suosiolla naulaan ja ulkoiltu fleecevuorellisella kumipuvulla, jonka alle on nykästy kuitenkin villahaalari. Ja kengiksi ei ole voinut ajatellakaan mitään muita kun kumppareita!
Mutta Roosan ja Oonan lumelliset riemuilut kuulostaa kyllä ihanalta! IPITII! :))

(Ja jos mä vielä vähän noista talvihaalarihommista... kun sitä kylmääkin tuli, niin totesin, että Joonan haalarin alle ei mahtunut villapuku. Kaivoin kaapista sen t2h:n haalarin, josta Amppukin sanoi, että ensi talvena sitten sopiva. No hitto, onneks kaivoin ja nykäsin sen lapselle päälle! Sehän oli just täydellinen! Joskin se ei istu mun mielestä vyötäröltä yhtä hyvin kuin se reimatec, eikä lahkeissa ole sitä kenkienpukemista helpottavaa vetskaria, mutta muuten se on just hyvä! Mies, joka ei noista vaatteista niin välitä, ihan ääneen ilakoi, että miksei me olla sitä pukua aiemmin otettu käyttöön! :DD)

Noniin, siinähän sitä oli juttua aiheesta ja vierestä. Mä taidan kohta kömpiä tonne sohvalle, josko telkusta tulis jotain. Mulla piti olla yökköilyseurana yks vanhusten parissa työskentelevä kaveri facebookissa, mutta se kaikkos jo aikaa sitten jonnekkin bridezillasia tuijottamaan, mälsimys!
 
IPITTII!!!! Mä jäi ihan  koukkuun tuohon sanaan! Kiitos OONA ja ROOSA! Sanat on kauniita ja ihania! Tunnustan tässä yhteydessä, että välillä jään oikeen maiskuttelemaan joitakin sanoja.... esim. englanninkielssä jotkin sanat "maistuu" vähän pistaasipähkinälle ja toiset taas suklaaruisnalle.... (saa nauraa) Ipitiii, on kuin rasiallien tuttifrutti-makeisia! Sitä pitää heilutella kädessä ja kuunnella namien rahinaa pahvia vasten..ja vielä kun edellinen hedelmäkarkki on suussa.. pitää sormilla kaivella pari uutta kouraan lämpenemään. Vihreitä ja vadelmanpunaisia perhosia...läpikuultavia! IPITTIIIII!!!!!!!!!!!

Hm..mitäs mun pitikään sanoa, oikeasti!?! LUNTA! Sitä on täällä! Ei kamalsti, mutta paljon! Venlalla oli aamulla hätä, kun lumiukon naama oli aivan lumen peitossa. Näytti siltä, kuin se olisi nukkunut ja nähnyt vihaisia unia. Äkkiä piti päästä pihalle. Laskettiin yhdessä pulkalla mäkeä. Minä istuin toisessa pulkassa ja Venla toisessa. Laskettiin käsikädessä alas. Mäen alla piti kellahtaa aina pötkölleen pulkan viereen..mukamas meniin niin julmetun lujaa!!!! Puoltoista tuntia tuolla pelmuttiin. Sitte se alkaa inisemään, että KOTIIN! Aattelin, että kävipäs helposti! Sisällä paljastui, että pissa oli lirahtanut! (onnes oli lämmin pehva vielä....) Mutta ruoka maistui! Ja nyt päiväunet!

Ja meikä jännää, että pysyykö sähköt... Onneksi olin ne perunat keittänyt valmiiksi ennen aamuista ulos menoa, sillä heti perään oli kahden tunnin katkos taas. Ja nyt jälleen vilkkuu.... TODELLA ÄRSYTTÄVÄÄ!

Voi että... olisittepa lähempänä. KAIKKI! Vois olla semmoinen VAU-kaupunki.... Nyt olisin tarjonnu jollekin päiväkahvit ja kookosunelmia. Kookosunelmia, joita saa kaivella juustohöylällä irti pellistä..... leivinpaperi oli loppu ja en jaksanut voidella. Heitin pelkkää jauhoa alle, vaikka hyvin tiesin miten siinä tulee käymään. Mut..ihan hyviä nää keksit on!
 
Mä pidän peukkuja, että Maarisen perhe sais pitää sähköt ja vedet talossa tänä vuonna, koko loppuvuoden!

Tosin mulla ei taida olla tuuria... soittivat siitä UNELMADUUNISTA! En ollut saanut sitä. Kiukku! Tosin pääsihteerin esimies oli pyytänyt vielä erikseen tiedustelemaan, että saisiko hän säilyttää mun yhteystiedot ja hakuasiakirjat tulevia työjuttuja varten. Annoin luvan, vaikka en ihan varma olekaan, että haluanko mä tehdä mitään muuta tuolla kunnallisella nuorisopuolella pelkästään... "Pakeista" sisuuntuneena lähetin kolme uutta hakemusta, vaikka enhän mä vielä edes oikeesti töihin ollut ajatellut palata/hakea ennen kevättä! :D
 
Ja vielä kerrottava... tuo ihana juhlamenu. Sihisee jo mun kielenpäällä, mutta samoin yhtä herra Apinaa saanut pitää erossa kaakuista! Namnam, taikinakulhoja ja vatkaimia on nuoleskeltu ahkerasti! ;) Toivottavasti lopputulos on yhtä herkullinen, miltä "esivaiheet" maistui!
 
Erikoisen kirkasta ja häikäisevää lauanatai päivää Hämeestä! Lunta oli yön aikana tuprauttanut niin paljon, että "heräsin aikaisin aamulla lumiauran kolinaan.." Lumiukon kulmakarvoillakin on ikiomat kinokset ja se näyttää perin kummalliselta ilmeineen!!!!!

Tänään se Sanna sitten kattaa pöydän ja juoksee juhlakiharoissa, helmat liehuen availemassa ovea juhlavieraille! Oikein ihanaa juhlapäivää PRINSESSALLE! Ja armollista seuraavaa päivää! Jos olisin siellä, niin viimeistää huommena soittaisin ovikelloa ja veisin sitten kuoharibrunssille!!!! Pidä hauskaa!

.. Isi kulta tuolla vielä nukkuu. Minä taidan pinkaista tytön kanssa pulkkamäkeen. Pistän päiväsaunan lämpeämään. Ja teen tästä päivästä mieleiseni.
 
Tytön kanssa oltiin lumitöissä ja tytöllä ihan oma sininen pikkukola. Sitä se työnteli mun perässä ja kiukkus joka kerta, kun kaatui pehmeässä lumessa. Mutta kyllä se tykkäs, kun ihan omalta korkeudeltaan sai työnnellä. Kolan tyhjentäminen ei kyllä sujunut, vaan ehkä hän sen joskus hoksaa.

En tiedä, mitä mulle on tapahtunut, mut eilen hetken katsottiin Hauskoja kotivideoita ja kun ohjelma loppui niin minä hirnuin pitkään viimeistä videonpätkää. Ja se hirnuminen oli just samaa, kun mulla ja siskolla joskus kun olin pieni ja kahvipöydässä ruvettiin nauraan eikä siitä meinannut tulla loppua. En muista tälläisiä kohtauksia elämäni aikana montaa kertaa tulleen. Oisko toi nyt sit seurausta siitä, että eilen löysin toiseksi parhaan koulutusohjelman johon oikeesti voisin hakea. Tuntu, että hei, jospa se veis mun elämää hetken eteenpäin ja jospa siitä ois mulle hyötyä...työharjottelupaikan löytäminen ois sit taas se kivi jota kääntää ilman apuvälineitä, mut jospa yleinen työllisyystilanne ois sit parempi muutaman vuoden päästä.
 
Sarletti! Onnea sulle naurun horotuksesta! Tai... eirtyisen ihanaa, että joku muukin hirnuu itsekseen vedet silmissä! Mulle tuota sattuu useesti. just yksin ollessa kun vaputuu ja nen lapsuuden hornotukset pääsee valloilleen. Välillä on pakko soittaa siskolle ja sitte me nauretaan yhdessä. sisarusten välinen huumorintaju on jotain IHANAA!

 Ite sitten nauran välillä omille lukihäiriö aikaan saannoksilleni... Tänään luin Venlalle päiväunisaduksi HanneleHuovin "Ahaa! Sanoin Pikkuruu!". siellä aukeama, jossa Sauli Sammakko hyppää uimaan.... Olen lukenut tuon kirjan varmaan sadasti. Periaatteessa osaan sen ulkoa, mutta jotenkin väsyneet silmät luki sen värssyn näin: "Uidaan vain! Mennään yhdessä, sanoi Sauli Sammakko ja kakkasi veteen...... Naurulta ei meinannut tulla loppua! Lapsi siinä vieressä ihmetteli,, että ÄITIIIIIII?  Oikeasti Sauli Sammakko siis LOIKKASI veteen!

Kiva jos sinä (Starletti) löysit itsellesi mielenkiintoista opiskeltavaa! Se antaa elämälle kummasti sisältöenaä ja suuntaa ja tulevaisuutta!

SUKSET!!! Eilenkö se oli kun sanoin, että ei vielä tänä talvena.... Noh, kummisetä oli mieheltä kysellyt, että mitä siltä kummitytöltä puuttuu? SUKSET! di diiii... Ja nyt jos semmoset jostakin tosiaan näppärästi ja kohtuu hintaan löytyy, niin tyttö olis saamassa SUKSET myöhäisenä joululahjana. Katellaan. (pst,pst.... kummisetä on sitten löytänyt uuden rakkauden ja menee loppukesästä naimisiin...ps. meidän isistä tulee bestman!Ja mä pääsen juhliin ihan itsenäni!..paitsi kirkossa joudun/saan laulaa hyytävän itkettävän rakkauslaulun...)
 
Minä rupesin eilen puhdistamaan kissojen hiekkalaatikkoa (siis sitähän teen monta kertaa päivässä) ja tyttö yleensä tiiviisti seuraamassa hommaa. Aloitan harjaamalla lattian. No, tyttöpä oli nopee ja kantoi jo muovipussin ja lapion saunasta ja alkoi OMA-ALOITTEISESTI lappamaan lapiolla pussiin. Minä olin hetken hämilläni, kun olen kieltänyt koskemasta lapioon vaan sit tajusin että olkoon, saa tyttö nyt tehdä kun jo aloitti. Pidin pussin suuta auki ja tyttö hitaasti kaiveli niitä kissojen tuotoksia ja tipautteli niitä pussiin. Yks iso hiekkapallero ei meinannut pysyä lapiossa ja meinas ottaa siitä sormilla kiinni mut onneksi lapio riitti kuitenkin. Näin. Ei kai se tytteli enää pikkuvauva olekaan vaan äidin pikkuapulainen. Ja muutenkin kaikki asiat haluaa nykyään tehdä ITE. Vissiin aika luonnollinen jatkumo vauva-ajasta ja nyt se sit alko.

Meillä ei (uni)satuja lueta. Mulla on kyllä paljon kirjoja ja pidän lukemisesta ja tiedän, että lapselle tulisi lukea. Olen muutamia kertoja yrittänyt lukea oikeita satuja / runoja, vaan tyttö mieluummin kääntelee sivuja ja katsoo kuvia tai juoksee sit muualla. Joten ehkä ei ole sen aika vielä. Olen yrittänyt lohduttautua sillä, että jospa edes se kirjojen käsittely osoittaa jotain kiinnostusta. On tytöllä semmonen palikkakirja "Jos minulla olisi linjuri" (painettu vuonna 74). Löysin sen mökiltä ja ihmeen hyväkuntoisena (minun perujani). Tyttö on ruvennut jo katselemaan (lukemaan) sitä heittelemättä ja vaatii minua kertomaan kuvista. Heh...täähän kuulostaa nyt siltä, että meillä luetaan satuja...No joo "piano piano impariamo" (hitaasti hitaasti opimme) niin kuin italian opettajani joskus sanoi.

Ja nyt lukemaan hetkeksi. Hyvää päivän jatkoa pikkuäidit siellä ruudun toisella puolella. 
 
Huomenta ja päivää samalla lauseella! Olemme heränneet klo 07.30, joka on meille HIRMUISEN aikaisin. Isillä oli kello kilkattamassa siihen aikaan. Koitettiin Venlan kanssa pitää silmiä hetki tiukasti kiinni, mutta uuden päivän viehätys voitti. Oltas kyllä voitu nukkuakin, koska isin lähdettyä MINULLE ja sille MINÄ ITELLE tuli karsea riita voiveitsestä! Aikamme rähistiin. Sitten niistettiin ja aloitettiin aamiainen uudestaan anteeksi pyyntöjen ja nyyhkytysten kera. 

Ja nyt tuo neiti järjestelee minulle leikkikahveja pinkistä muovisesta kahden kupin astiastosta.
"maitoa, sokeria, hupsista, kippis, saa juoda. voi voi olehyvä..."

 Meillä kanssa tuommoinen APULAINEN hääräilee. Välillä huomautan että apulaisesta taisi tulla hölmöläinen.. sukat menee ensin pyykkitelineeseen ja sieltä minne milloinkin. sitten se halailee ja suukottelee ja sanoo, että RAKAS ÄITI!

SANNAN hurjia bilepäivityksiä odotellaan..... ????

jA NYT minä rupean jännittämään hammaslääkäriseissua..... oksettaa! Pelottaa. Hyi!
 
Hurrrrrja bilepäivitys odottaa vielä saapumistaan (eikä siinä oikeesti oo paljon päiviteltävää, mutta jos nyt jotain jossain välissä), ja kerronkin vaan lapsijuttuja!

Joonan kanssa käytiin aamulla neuvolassa. Ei siinä, juteltiin mukavia sen tyttösen kanssa (se taitaa olla mua itseäni nuorempi, jännää!) ja katseltiin Joonan puuhia. Juu, kyllähän tuota omaa tahtoa on ja jääräpäisyyttä. 2-vuotiaalta vaadittavaksi puheeksi "riittää" ne parikymmentä sanaa, mitä Joona osaa. Etenkin kun tässä on kuukauden sisään menty hurjasti eteenpäin! Mä sitten vielä siitä kuolaamisesta erikseen kysyin, ja neuvolantäti vähän lohdutellen sanoi, että tuskin on mitään, kun tuo tuossa kommunikoi äänillä ja sanoilla koko ajan, että ei hätää! Totesi kyllä, että kyllä hän voi laittaa lähetteen puheterapeutille, jos sitä kovasti toivomme, tai vaihtoehtoisesti hän voi ottaa vastaan 2,5v neuvolaan. Nämä molemmat kuitenkin totesin itsekin tarpeettomiksi, tai ainakaan just nyt ei siltä tunnu. Sitten ois pitänyt saada lapsi mittailtua. Ensin hirveän huudon kanssa kohti puntaria ja jalat ylös... sanoin Joonalle, että jos ei tässä seisomapuntarissa onnistu, niin sitten joutuu siihen pikkuvauvapuntarille. Terkkari lupasi, että reippaat lapset saavat häneltä tarran, kun on mitat saatu! Ja kas, ääni muuttui kellossa samantien, vaikka minä se jo melkein toppuuttelin, että eihän Joona tiedä, mikä on tarra! :D
Puntarikin oli ehtinyt mennä kiinni, joten Joonan äkillinen reippaus nousta siihen seisomaan meni hetkeks "hukkaan", vaikka me saatiin se sitten jotenkin se siihen huijattua. Ja ette ikinä arvaa... mittariin piirtyi luvut 16.5-17.5 välillä, kun ei Joona malttanut antaa sen asettua. SEITSEMÄNTOISTA!!! Se luku kirjattiin myös neuvolakorttiin - ja mä en millään voi uskoa, että toi on niin painava! Siis herraisä, se painaa kuus kiloa enemmän kuin minä 2 vuotiaana, eikä meillä niiiiiiin huomattavaa pituuseroakaan ole! Huh!
Siitä sitten piti saada lapsi vielä mitattua pituudeltaankin, ja se oli kanssa aikamoista. Joonan piti seistä siinä seinän vieressä tassun jäljillä. Terkkari muistutti, että tarra odottaa reipasta poikaa, ja Joonahan vaan kipas pysähtymässä sekunnin verran siinä mitan alla ja sitten pöydän ääreen odottamaan :D Joo, ei meinannut tulla mitään.... Mäkin siihen viereen sitten selkä seinää vasten seisomaan, ja jotenkuten se mitta saatiin otettua. Siihen piirtyi numerot 96cm, että oli ton painon lisäks onneks sitä pituuttakin. Pituus on mennyt kauniisti siellä jossain +2 käyrän päällä, mutta tuo paino on nyt noususuuntainen. Ei onneksi vielä mitenkään huolestuttavaa, mutta näki sen maallikko silmilläänkin, että jollain tota lasta on kiellettävä syömästä. Ja Joona kun ei syö edes sillain karkkeja tai muuta, niin pakko se on karsia sitten hedelmistä ja riisikakuista, mitä se kyllä napostelee. Onneks tuo ruokaakin syö, tosin meillä harvoin ei sitä lounasta tuu syötyä, kun puuro maistuu vasta kympin aikaan ja yhdeltä kun tullaan ulkoa sisälle, on Joona vaatimassa saman tien päiväunille pääsyä... eli se syö sen lämpösän ruokansa vasta klo 16-17 aikaan, eikä meillä oo mitään virallista välipalaakaan... huoh.
 
Hei vain!

Heti kättelyyn pyydän anteeksi että en muista kuka on kirjoittanut mitäkin.  Tällä hetkelläkin mennään aikamoisella univajeella kun unta on tullut viime päivinä keskimäärin 2-3h/vrk...  Äkkiseltään tarttui silmään hirnumiskohtaukset, äidin auttaminen, ipittii ja Joonan 2-vuotismitat.

Mua on hirnututtanut myös välillä ihan tolkuttomasti niin että suurinpiirtein kierin lattialla kyyneleet silmistä valuen.  Viimeksi kun poika meni oikein rakastavasti kiehnäämään vauvan kanssa ja yhtäkkiä alkoi hokea että "sattuu, sattuu, pois, pois".  Kumpainenkin sana kuuluu melkeinpä lempisanoihin joten en heti äkännyt mistä oli kyse, etenkin kun poika reppana oli ihan paikallaan siinä leikkimatolla maaten.  Ja sitten hoksasin sen pienen kuolaisen vauvannyrkin joka piti jämäkästi isoveljeä tukasta kiinni.  Ei repinyt eikä mitään, sen kun oli puristuneena siihen vastakasvaneeseen vanutukkaan.  Ja sitten kun isoveljen pikkusiskon hellästä huomasta irrotin niin toinen alahuuli väpättäen hokee "vauva tukka" ja yrittää löytää toisen kaljusta päästä edes jonkun haivenen :D  Ei pitäisi nauraa mutta nauratti.  Paljon!

Äitiä autetaan täälläkin usein.  Jopa häiriöksi asti.  Ja välillä rasittavan oma-aloitteisesti.  Kaivetaan keittiön laatikosta pullasuti ja lääpitään sillä kaapin ovia.  "Siivoo" kuuluu selitys.  Niin.  Harmitonta sinänsä mutta ihan esimerkillistä siitä että joka paikkaan ehditään kyllä.

Ja niin.  Sairaus on taas koetellut tätä torppaa.  Palstailu on jäänyt vähemmälle myös ihan parisuhteen hoidon takia, ollaan annettu iltaisin laatuaikaa toisillemme, ihan aikuisten kesken.  Ainakin niinä hyvinä päivinä, huonojakin on ollut.  Neidin kanssa käytiin maitoaltistuksessa.  Maitoallergia virallistui.  Ja sitä on nyt sitten podettu etupäässä allergisen unettomuuden muodossa.  Monta päivää mennyt käytännössä putkeen valvoen.  Ruokatorvi ärtynyt pahan kerran ja kaikki syöminen on vain pahentanut oloa vaikka ainoa mikä rauhoittaa on rinta.  Iso huokaus.  Tänään sitten tyystin valvotun yön jälkeen varattiin aika yksityiselle ja saatiin VIHDOIN refluksi- ja allergialääkitys.  Josko se sitten purisi!   Ja nyt jäi ruokavaliosta myös naudanliha pois.  Vaan kunhan tuo tyttö paranisi!
Isoveli reppana nostatti kuumeen räkätaudin kaveriksi.  Räkätautia on kestänyt jo lievänä pitkään joten käytiin terkkarissa tarkistamassa korvat sun muut.  Eipä sieltä mitään löytynyt ja vilkkaan ympäriinsä juoksevan pojan kanssa palattiin kotiin.  Just olin antanu kuumelääkkeen pojalle ja ruvettiin puuron keittoon kun poika kouristaa.  Eipä siinä, neurologisen seurannassa kun ollaan niin ambulanssia soittelemaan ja ruisketta antamaan.  Poika oli ihan kanttuvei ja oksenteli kouristuksen jälkeen.  Läksivät sitten piipaa-autolla sairaalaan, poika pupuineen ja isi matkaan.  Sairaalassa sai uuden kohtauksen ja sinne nyt sitten jäi.  Eipä enää sitten jää diagnoosi ilmaan roikkumaan.  Näillä näkymin siis aloitetaan epilepsialääkitys.  Reppana :(

Nyt jos olisin viisas, olisin jo nukkumassa.  Tytön nukuttaminen viivästyi tunnilla ja oli siivottava oksennukset ja kerättävä lääkeruiskut ja kaikki.  Ruoka-annos jäi mikroon kylmähtämään ja pyykit sai odottaa ripustamista.  Toivoisin rauhallista yötä, joskos tuo pienempi nukkuisi Ataraxin rauhoittamana.  Huomenissa varmaan toinen potilas kotiutuu, olisi ihanaa saada ummistaa silmät ennen sitä.  Nyt jos koskaan toivoisin että löytyisi semmonen heti valmis -sauna...
 
Voi MOON reppana! Voisitko kuule tänään soittaa neuvolaan ja pyytää ihan vaikka tuolla kirjoittamallasi kopiolla teille kodinhoitajaa päiväksi. Se olis siinä päivän. Sinä menisit nukkumaan edes pariksi tunniksi. Niin. Jos hyvä mäihä käy, niin kiltti kodinhoitaja saattaa jopa tiskata. Ainakin lapsien kanssa se leikkisi ja pitäisi ne pois makuuhuoneen ovelta kun sinä nukut! Sinun on IHAN PAKKO saada levätä, muuten "tulpat kastuu" (autotermillä, väsyneen äidin itkusilmille..)

JA ONNEA TEILLE kuitenkin vaikeuksien ja sairauksien keskelle. SAIT molemmeille lapsille lääkitykset! Vieläpä samoihin aikoihin! Elämällä on kummallinen huumorintaju! Toivon todella, että arki ja pyhä tästä helpottaa. Ja helpottaahan se! ....Ihanaa että olette miehen kanssa päässeet laatuajalle!  Elä kuitenkaan jää ikuisisksi ajoisksi sinnen miehen kainaloon, tule tänne välillä purkamaan "naisten/äitien" juttuja! Jooko?

Ja anteeksi ..mun aamuväsyneet silmät luki MAITOALTISTUSKOKEEN mallitoimistoksi... Taidan olla vielä unessa. Isi ja Venla nukkuu.... kahdentoista tunnin yöunet tuli juuri täyteen. Herätän ne sitten kun oon ensin kirjoittanut.. Tää yksin kirjoittaminen on ihanaa! Lintulaudalla käy vilske ikkunan takana. Kahvi tuoksuu kiireettömältä aamulta. Puuro on valmista. Ja UUDET villasukat kutittaa kivasti yöviileää lattiaa vasten paljaissa jaloissa. Ulkona pysähtynyt roosaharmaa pakkanen.

Sannalla nyt sitten on se VIIKINKI-vauva! Mahtava jötikkä! Mua rupesi niin naurattamaan, kun sanoit että maallikon silmällä näkee, että ruokaa ei enää anneta (jotenki niin) Voi sua SANNA-äiti!  Nauroin ääneen ja Venla tulee kysymään, taas MITÄ MITÄ! Pakko oli sepittää sille tarinaa, että Joonnalla (tuo poika tuossa kuvassa) oli ollu hirmu kiva neuvolaeissu! Että oli saanut TARRAN kun oli mitattu ja punnittu! KIVAA sanoi Venla! Toivottavasti täälläkin saa tarran... meidän neukkuaikan on 25.01. Mutta Sanna-äiti, anna sinä sille lapslle niin paljon ruokaa kuin hän tahtoo! TErveellistä sinun tarjoama ruoka on. JA jostain syystä Joonan pitää nyt kasvaa juuri noin! Kyllä lapsi tietää milloin sen on syötävä. KAtoppas uudestaan sitä poikaa... TERVE, PUNAPOSKINEN, SOPUSUHTAINEN KAKSIVUOTIAS! Teidän ikioma Joona!

... nyt tuo aamukahvin tuoksu alkaa houkuttamaan, eikä seurakaan olisi pahitteeksi! HERÄTYS KOTIVÄKI!
 
Eihän lapsilta voi ruokaa kieltää...kun tyttö oli 2 kk vanha, neuvolatäti sanoi, että "on tämä tyttö ainakin ruokaa saanut". Paino oli kuukaudessa noussut huimasti ja muistan kyllä, kun vaatteet yhtäkkiä jäivät pieniksi. Meni puoli vuotta ja meille tuli toinen neuvolatäti. Mainitsin tästä "lihavuudesta" ja että pitäisikö ruokaa säännöstellä, niin sanoi, että katsotaan sitten kun kouluaika koittaa. Että kyllä minä sitä ruokaa tytölle laitan viidesti päivässä ja yritän rasvaakin lisätä ylimääräistä, ettei ummetus iskisi.

Meidän lastenkerho oli alkanut jo viime viikolla, vaan mistäpä olisin sen tiennyt. Nettisivuilta etsin uutta aikataulua, mutta eipä sitä sinne ole tullut. Teknisiä vaikeuksia kuulemma, ja pah. Onneksi tuo tyttö vielä minun kanssani on viihtynyt.

Minkälaisilla kynillä teidän lapset piirtelee? Mua on mietityttänyt nuo puukynät, kun tyttö niitä imeskelee usein. Sit on naama ja vaatteet värissä, pöydästä puhumattakaan. Paketissa lukee että vesiliukoisia ja myrkyttömiä, mut ei kai niitä kuitenkaan ois imeskelyyn tarkoitettu. Vahaliituja en edes uskalla tytölle vielä antaa, kun niiden koostumuksesta tiedä mitään. 
 
Minua nyt kyynelihdyttää täällä!

Ensinnäkin Moonin pikkuväen tilanne. Rankkaa ja raastavaa, mutta toisaalta, onneksi nyt asiat selkenee ja apua on saatavilla! Toivottavasti pikkumies kotiutuu sairaalasta parempi vointisena, ja tuosta diagnoosista ja lääkityksestä on apua! Ja se pikkuneiti, apua lääkityksestä hänenkin elämään!

Ja sitten tuo Maarinen, oon monesti sanonut, mutta sanonpa taas... mä haluan saman elämänviisauden, kuin sulla on! Ja älä sure, kyllä tuo lapsi saa ruokaa jatkossakin, mutta poistellaan nyt ne viimesetkin välipalaherkut. (Vaikka herra Joona on vähän eri mieltä... tänään aamulla veti aivan sairaan ison annoksen puuroa, viisi kirsikkatomaattia ja sen jälkeen kävi vielä varastamassa uunipelliltä patongin ja pureskeli sitä, ennenkuin yhytin sen toimistaan... huhhuh.) Jos jotenkin sais sen lounaan tähän päivärytmiin mukaan, niin se varmasti auttais! Säännöllinen ruokarytmihän se aikuisellakin pitäis olla, mutta mutta... en vaan käsitä, että miten! Aamulla herätään n. klo 8, siitä pari tuntia ja syödään puuro. Sitten lähdetään ulos ehkä 11 aikoihin, tullaan kotiin 13 aikoihin ja Joona vaatii samantien unille - ei siis toivoakaan antaa sille mitään lounasta. Päikkäreiden jälkeen on tietysti hirmuinen nälkä ja syödään se päiväruoka, ehkä klo 16 aikaan... Sitten on leikkiä ja ehkä ulkoilua, iltapuurolle klo 19.30. Tosin iltasella se kyllä itse norkoilee keittiössä ja pyytää yhtä ja toista, pitäskö sille muka siinä vaiheessa antaa sitten jotain oikeaa ruokaa, jos kerran hedelmät ja riisikakut poistetaan ruokavaliosta? Eihän se sitten söis puuroakaan illalla varmaan... Auttakaa nyt tyhmää mäessä!

Ja eilen purin tätä ihmetystä noille pk-mammoille, ja kysyin, että eikö muka tää äidin silmä näe, että lapsi olisi läski. Kieltävää vastausta sieltäkin tuli, että ei Joona heidänkään silmiin läskiltä näytä, vaan ihan sopusuhtaiselta ja sillain "skrodelta"; jota sen ruumiin rakenteen voi kait olettaakin olevan, kun vanhempansakin on tällasia metrisharteisia ja isoluisia! (No äidillä on kyllä tuota ihan puhdasta läskiäkin, mutta on ne isot ne luutkin siellä alla :D)
 
Starletti ehti väliin! Joonan paino on tosiaan aika aaltoilevaa käyrää aina piirtänyt, kun se pituuskasvu kuitenkin on vetänyt niin luotisuoraa siellä omalla käyrällään. (Mistä tuli mieleen, että mitä lukuja teidän käyrät vetelee? Kun Joona on pituudessa mennyt jollain +2 käyrän päällä, ehkä jotain 2.25 kun aika puolvälissä sitä 2.5 käyrää. Ja monesti kuulen, että pitkät lapset kasvais jollain +8 käyrällä?! :O) Vauvana paino oli aivan alakantissa, kun pituutta tuli aivan hirveetä vauhtia. Sitten siitä tuli pullukka ja paino hivuttautui 0-käyrän päälle, sitten se taas tipahti siihen 0-käyrälle ja nyt sitten oli noussut jonnekin sinne +2 nurkille)

Ja Joona piirtää ihan tavallisilla puuväreillä. Sen syömisen oon onneks saanut kitkettyä, koska meillä ei oo ees niitä "myrkyttömiä" puuvärejä, vaan jotain sokos-hotellin mainoskyniä (ne on käteviä, kun ovat pieniä, sellasia "ikea-lyijärin" pituisia). Moni kehuu jotain sellasia tosi paksuja taaperopuuvärejä, niistä kuulemma värikin tulee ihan eri tavalla! Ja sitten on mehiläisvahaliidut, jotka olis myrkyttömiä! Niitä oon ollut aikeissa ostaa usein, koska Joonalla on paha tapa raaputella tollasia vahamaisia asioita kynnen alle ja imeskellä ne siitä... Eli samaa kuin se tekee kynttilöidenkin kanssa...
 
Täytyy myöntää, että en ymmärrä noista käyristä yhtään mitään (vaikka näin kauhian fiksu olenkin ). Kyllä niitä joka kerta neuvolatäti näyttelee, vaan en ole kehdannut kysyä sen tarkemmin, kuinka niitä pitäisi tulkita. Enemmän olen katsellet omaa neuvolakorttiani ja vertaillut tytön lukuja omiini. Tyttö on pidempi ja kevyempi kuin minä silloin, vaikka pienempänä syntyi kuin minä. 
 
ISJihaaa.... minä kylmähermoinen äiti nukutin KAKSIVUOTIAANI ensmmäistä kertaa omaan huoneeseensa! Sinne vieras-sänkyyn. Kokeekesi.... Sinne jäi nokka pystyssä tuhisemaan! Mies oli kauhuissaan, kun se on noin pieni vielä! Kysyin, että mitäs jos se haluaa mennä yöunillekin sinne???? Minä mieluusti antaisin jo tilaa tuollekin kasvulle ja toivon salaa, että tyttö haluaisi.

VÄRIKYNÄT on meillä sekä niitä taaperoille tarkoitettuja paksuja ja lyhkäsiä sekä tavallisia "äidin" kyniä. Mulla sattuu olemaan muutama peltirasiallinen (hirmumyrkyllisä) puuvärejä suunnittelun kultaisilta vuosilta. Töiden loputtua, kun pöydän siivosin, niin raapaisin piruuttani "omat" värit kotiin. Niillä on mukava lapsenkin piirustaa. Onneksi tuo ei sentään syö niitä(kään). johtuneeo siitä, että sille ei ole tuttikaan koskaan kelvanut, niin muutkaan ihmeet ei eksy suuhun. En tiedä? VESIVÄRIT JA SORMIVÄRIT on hipiihuraa, sillon kun ite maltan istua sen tytön kanssa maalaamaan. Täytyy ensin älytä ite orientoitua myös siihen, että jälkeä syntyy..jälkeä tehdessä...

KASVUKÄYRÄT. Niillähän ei sinällällään ole juuri mitään merkitystä. Tärkeintä mitä seurataan, jos on ongelmia, on se LAPSEN IKIOMA käyrä. Että se olisi tasaisen "nousujohdanteinen." Se 00-käyrä on ns. KESKIARVO  käyrä SUOMALAISESTA lapsesta alkaen n 50-60 luvulta. Uudet keskiarvokäyrät, joita on käytössä pikkuhiljaa, perustuvat 80-luvun lapsiin, eli teihin n. parikymppisiin. Siksipä Starletti on suuressa fiksuudessaan verrannutkin omaansa lapsen käyrään!!!! Ja edelleen, jokainen lapsi kasvaa omalla tavallaan. Jos jonkun geeneissä on kasvutavalla reippaanoloisia pyrähdyksiä, niin so what, se on niin. Toinen lapsi kasvaa tasaisen "kituliaasti", piirun verran kerrallaan. JA toisen geeneihin on istutettu taas jotakin muuta. SITTEN; jos se lapsen kasvukäyrä siitä OMALLE TAVALLE normaalista yhtäkkiä poikkeaa ERITYISEN paljon, silloin on jo kyseessä jotain muuta hullunkurista. Ja ne on varmasti jo hoksattu paljon ennen kasvukäyrän kimurointia. Esim. Venlalla kun siinä kakassa oli ja on sitä verta vielä toisinaa, on aina katsottu, että kasvu ja paino kulkee "normaalisti" ja veriarvot on ihan OK, joten hommalla ei ole hätää.... (ymmärsiköhän kukaan)

Ja mikä näistä geeneistä lopulta määrää milloinkin.. siellä on esihistoriassa semmonen liuta erikokoisia mummoja ja vaareja sikinsokin, että puistattaa, jos alkaa aprikoimaan... hahhaha! Kenenköhän perintönä meikäläisenkin pitkät ukkovarpaat on? lops lops.


 
Takaisin
Top