Tammikuu 2012

SannaKoo

Sanavalmis juttuseppä
Tänä vuonna tulee meidän palstalaisten yhteinen kolmivuotistaival täyteen! Eli nöyrimmät kiitokseni kaikille teille vuosista 2009, 2010 ja 2011, toivottavasti vuoden päästä saadaan lisätä vielä tämäkin vuosi listan perään! ;)

Hyvää uutta vuotta äidit, isät, naperot ja muut perheenjäsenet! <3
 
Kiitos Sanna ja muut! Hyvää alkanutta vuotta kaikille tasapuolisesti ja pitäkäämme porukka koossa ja palsta vireänä :) Helppoahan se on hyvässä seurassa.

Vuosi vaihtui väsyneenä, mutta ystävän ja oman miehen seurassa. Valohan nukahti omaan aikaansa, mutta ikkunasta näki monta rakettia, joita lasi lähmäisenä ihmetteli. Mitäs muiden tenavat ovat raketeista tykänneet?

Kiitos hennas onnitteluista ja hilpeät hihitykset miehesi ehdotukselle vielä yhdestä vauvasta! Muistan Valon olleen ehkä viikon vanha, kun mies haikaili jo seuraavaa. Se tosin siirtyi hankalempien aikojen tulleen tähän asti lopulta, kun jahkasimme ja mietimme ja tuumimme. Sitten laitettiin aivot narikkaan ja mentiin sydämellä ja sillä ajatuksella, että alku aina hankalaa, mutta kyllä se sitten taas siitä :D

Voihan Maarinen ja sähköttömyys :( Kurjaa kerta kaikkiaan.

Pahoinvointi olo alkoi. Ei voi olla totta, oli ensimmäinen ajatukseni. Väsyttää ja öllöttää lähes tauotta. Vain syödessä ja juodessa helpottaa. Miten sen voi unohtaa niin tyystin? Kiva, kun uhosin jo, että ainakaan sitä 17 kiloa ei tällä kertaa varmasti kerry.

Hahhhaaa. Pakko kertoa mitä meidän keittiöstä juuri kuului.
-Mammaaa!
- Älä ny huuda..
-Maammaaa!
-Älä ny huuda kun salaa otetaan, shh.
Olivat perheen miehet suklaata kaivamassa kaapista :D

Tästä on hyvä jatkaa.
 
hyvää uutta vuotta 2012 kaikille, toivottavasti näitä tulee vielä lisää :) ilo seurata tätä palstaa mutta harmitta kyllä kun ketään teistä en ole tavannut ku asutte niin kaukana :(

prana: jaksamista pahoinvointiin ja ällötykseen, mulla alkoi samoihin aikoihin kuin sullakin eikä ole vieläkään loppunu. onneks on vähentynyt. tänään vaan on kauhee polte mahassa, johtuu varmaan rautakuurista jonka jo jouduin alottaan vaikka tippoja ostin, kokeilen vähentää annosta puoleen, ei tässä olo tilassa mitään jaksa :(

Meillä uuttavuotta juhlittiin vain tähtisadetikkuja polttamalla, mistä alla kuva. tytöt tykkäs ku sai niitä oikein pitkiä pidellä. muutama raketti muiden laittamana nähtiin niitä ei pelänny. normaaliin aikaan tytöt meni nukkumaan niin pahimman paukkeen aikana olivat unessa, esikoinen vaan heräs ja vähä pelkäs, tuli sitte joskus 2 aikaan yöllä meidän viereen ja pyöri unissaan niin että mies joutu meneen sohvalle. onneks Roosa sentäs nukkui hyvin omassa sängyssään ku muuten mä en ois saanu nukuttua. käytiin me illlalla saunassaki ja iltapalaks sai poikkeuksena nakkeja, perunasalaattia, sipsejä ja pillimehua. vähän patonkia myös likat söi, tosin perunasalaatti ei niille oikein kelvannu eikä kumpikaan syöny sipsejä, halus vain vauvan maissinaksuja :) on sentäs jossaki oppineet terveellisille tavoille.

 en tiedä miks kuva vaan noin pieni vaikk kokoa koitin muutella, toivottavasti jotai selvää saa
 
Meillä ei juhlittu uutta vuotta mitenkään. Lumi tuli vihdoin maahan, poltettiin roskakokko pellolla, tein lumitöitä ja tyttö innostu, kun laitettiin se istumaan mönkijän päälle. Siinä se sitten keikkui PRÖMPRÖM ja nyki nappuloita ja ohjaksia. Kauheen huudon kanssa kannoin tytön sisälle syömään ja raukka oli niin sippi raittiista ilmasta, että jo syödessä painoi päänsä olkaansa vasten ja sano NUKKU. Nauhalta kattottiin Helinä-keijua ja ihmeekseni mielenkiinto riitti koko elokuvaan (myös minulta). Meillä valmistu tuo vaatehuone, joka ois tarkoitus täyttää romuhuoneen tavaroilla. Noin yleensä en välitä komeroista ja varastoista, kun sinne tuppaa kertymään kaikkee tarpeetonta, mutta ihahahanaa...löysin pois heitettävää...joskus on aika luopua ja taas tuli se päivä...kyllä tuli hyvä olo. 

Kuinka te liitätte noita kuvia teksteihinne?
 
Moi

ja terveiset Maarisen perheeltä, jonka pihaan ajoi tänään jopa kolme autoa korjailemaan sähköjä! Että tulossa on, kun saa piuhat paikalleen :)

Starletti kuvan saa liitettyä siten, että ensin pienentää sitä vaikkapa paintilla. Itse olen käyttänyt n. 20% alkuperäisestä olevaa kuvaa. Sitten klikkaat tästä vastauruudusta tuota maisemalta näyttävää kuvaa ja pääset lataamaan kuvasi. Lopuksi "insert" ja pitäisi ilmestyä.

Kiitos myötätunnosta taku jotenkin noin muistelin sen menneen viimeksikin. Ei loppunut missään vaiheessa kokonaan, mutta helpotti. Ja väsymys on ihan kauhea :( Hehkua odotellessa...

Minä se yritän päästä pariksi yöki loppiaisen tienoilla ystävän luo kylään, ihan toiseen kaupunkiin vielä. Kammottaa. Perheen miesväellä ei ole mitään ongelmaa ja meihen pyynnöstä olen menossakin. Haluaa olla Valon kanssa ihan kahdestaan ja minä pääsen hemmoteltavaksi valmiiseen pöytään. Noinkohan pääsen pillittämättä? Katsotaan onnistuuko aikataulujen suhteen. Jännää! En ole ollut Valosta erossa 9 tuntia kauemmin koskaan.

Nyt on pakko kaivella kaappeja ja saada vaihteeksi jotain suuhun. Heippa!
 
Joulu ohi, koristeet ja kuusi pois. 

Uusi vuosi meni mukavasti.  Perusnakkimättöä sun muuta, poikakin sitten söi oikein veitsellä ja haarukalla!  Tarkemmin sanottuna piteli veistäkin kädessään kun haarukoi ruokaansa.  Eipä sille olis muuten veistä annetukaan eikä nakkejakaan (kun oli jo syönyt aikasemmin) mutta sepäs änki pöytään ja tarrasi aseisiin kattausvaiheessa joten sai sitten osallistua juhlaruokailuun.  Pommacia ei huolinut.  Ilotulitteet posautettiin heti kuudelta ja kumpainenkin lapsi oli mukana seuraamassa.  Vähän häiritsi poksahdukset nuorimmaista sitten nukkumaanmenoaikaan mutta onneksi ei nyt ihan hirveesti paukkunut.  Ja sievisen kanssa sitten keskusteltiin melkein kahteen asti.   Se on yksi syy siihen miksi on nyt ollut vähän hiljaisempaa mulla tää rupattelu.  Mies kertoi kuinka tuntee menettäneensä minut naamakirjailulle jne.  Päätinpä sitten hieman rajoittaa tätä interneteloa, ainakin silloin kun on mieskin kotona.  Jos saisi sitten järjestettyä aikaa parisuhteellekin eikä vain lapsille kun ollaan kaikki koolla.

Päätä särkee.  On särkeny jo muutaman päivän.  Huomasinpa vaan tuottavani tyllerölle kipuja jos otan särkylääkettä.  Ja se luonnollisesti johtaa sitten valvomiseen mikä pahentaa päänsärkyä.  Paras siis olla ottamatta lääkkehiä ja toivoa että tää menee joskus ohi.  Plaah.  Ihan ku olis raskaana kun ei saa syödä mitä lystää eikä käyttää lääkkeitäkään. 

Jaksamista muuten pahoinvoiville, se ei ole tosiaan mitään herkkua!  Etenkään kun on perhe hoidettavana siinä ohessa.

Ja onnittelut pranametrin loppiaismatkasta!  Kuulostaa kivalta!
 
Päivää tupiin!

Pääsinhän mä tännekin! Huh, meinas jo iskeä vierotusoireet, ku niin pitkä tauko ;) Tai lukenu oon, mutta kirjoittelut jääny, ku oon vaan luurilla lueskellu...

Jokos se Maarinen on saanu sähköt, onks häntä näkyny?

Ihan ensimmäiseksi äärimmäisen sympatiaa pursuavat tsemppaukset teille pallomahautuneille äklötyksen osalta. Yöh, ei oo ikävä! Tossa hemppasin muistoja ja lueskelin, että itse siitä sai kans kärsiä sen liki koko raskauden, oisko puolvälissä ollut huimat 5 viikkoa täysin ilman yrjöilyä :D

Meillä vuosi vaihdettiin sitten kolmistaan, ihan hauskaa vaihtelua! Ulkona oli aika kylmä (eli ehkä -3c, mutta tuntu kylmemmältä tän lämpimän talven keskellä :D), ja Joona ei meinannu viihtyä. Ei se pelännyt raketteja, mutta ei ne mitään suurta ilohihkuntaakaan saanut osakseen. Lähinnä hoki vaan, että kotiin kotiin, ja minä siinä sitten koitin kertoa, että eiei, nyt katsotaan ku isi ampuu raketteja :D Mitähän mahtoi muut ympärillä olleet tuumailla.... Puolilta öin alkoi aivan mielettömän upea rakettishow, jota katsottiin miehen kanssa omalta parvekkeelta. Joona ei herännyt meteliin, ihme kyllä! Ei ollut tinoja, skumppia, nakkeja ja perunasalaatteja, mutta vähän kuplivaa ilolientä sitten kuitenkin muutoin.

Moon, meillä myös meni ihan tunteiluksi tuo vuoden vaihteen yö! Meillä myös puhuttiin tulevaisuudesta ja mieskin paljasti, että kyllä se sitä toista vauvaa haluaisi... Minä kun olin ajatellut olevani itse ainoa kuumeilija tässä, mutta että nyt tuokin. Toisaalta molemmat todettiin, että jos ei sitä vauvaa ala tässä seuraavan parin vuoden sisään kuulua, niin sitten saa olla tulematta, kun ei haluta isoa ikäeroa ipanoille, eikä mies halua olla "liian vanha" sitten... En kuitenkaan haluis päästää mitään kuumeiluita valloilleen, enkä laskea oviksia ja muuta, koska se yhdyntä on sen verran kivuliasta, että minkään "lisääntymisseksin" takia sitä ei oikein saa omaa päätä oikealle moodille. Noh, jos sitä laittais tassua ristiin ja toivois, että sattuis ne kerta-pari kuussa peittojen heiluttelut osumaan oikeaan hetkeen ja se vauva saiskin alkunsa :)

Pranametrille nautinnollista "omaa lomaa"! Varaat vaan nenäliinapaketin matkaan ja valokuvia katseltavaksi, kyllä se siitä ja sitten on taas monin verroin ihanampaa tulla kotiin miesväen luo!

Moonille tsemppiä "uuden ruokavalion" kanssa. Ei kuulosta kovin helpolta! Kaikkea me naiset ollaan valmiita läpikäymään näiden pienten pilttien takia... Koskas teillä se allergialääkäri olikaan?
 
Moi

Maariselta terveisiä! -Sähköt yhdeksättä päivää poikki, kaikki likaista vaatteita myöten. Eiliset kolmea autollista porukkaa eivät ole mitään saaneet kuntoon, ties miksi. Kovasti siellä kaivataan jo ulkomaailmaa, kynttilätkin loppu ja polttopuita tilattu lisää.

Voi kurjuus, sanon minä. Aivan kohtuutonta ja ihan hirveää. Kuvitelkaapa omalle kohdalle. Oltaisiko jo oltu evakossa?

Ooooh, Sanna! Peukut pystyssä ;) Koittakaahan sopia saman peiton alle useasti, vaikka kuten itsekin sanoit, mitä sitä osuttelemaan. Tulihan Joonakin muistaakseni ihan "oma-aloitteisesti". On se harmi, että paikat ovat siinä kunnossa vieläkin, ettei ihan herkkua ole :( Olikos siihen vaivaan enää mitään ammatillista apua tiedossa? Muistan, että kyselit apua ja kävitkin, mutta oli aika kivuliasta sekin ja pääti koittaa omin neuvoin. Ei ollut tarkoitus muistutella ikävistä asioista, jäi vaan elävästi mieleen, kun kohdallesi osui rankempi synnytystarina.

Koitan itse kestää parin päivän poissaolon kotoa. Torstaina lähden ja lauantaina palaan. Jos ne serkkuni malttaisin siinä reissulla tavata, kun kerran sellaista järkkäsivät, vaan tuleekohan tällaiselle kestoväsyneelle ja öklöiselle siitä liikaa... Vaikeaa vaikeaa, vaikka kiva reissu tiedossa. Vielä kun valitsin bussin kyydiksi. Matka kestää 2,5 h. Kauemmin kuin junalla, mutta hinta on halvempi, aikataulut osuvammat ja myrskyä tiedossa, joten VR:ään ei ole luottamista. Pakko ottaa raikasta evästä ällötykseen ja vain vähän juotavaa.

Moon jo on harmi kun et voi särkylääkettä ottaa :( Tsemppiä. Eihän sitä muuten, mutta lapsen takia kestää.

 
Maarisen sähköt palanneet. Mäkin päivällä lupasin niille jo evakkopaikkaa ees päiväks meiltä ja varata vuoroa pesutuvastakin. Huomenna tosin uutisoitiin uutta myrskyrintamaa, joten saas nähdä, kuinka heille sitten käy... :D Aikamoista kyllä, itse en ois selvinnyt varmaan kolmea päivää, vaan oisin ollut jo jonkun oven takana apinan ja nyssäkän kanssa.

Pranametri, joo, oikein muistit. Ja nyt en siis uskalla ottaa uusiks yhteyttä gyneen, koska korjausleikkaus saattais kuulemma tehdä hommista vielä hankalampia... Mä siis elättelen toiveita, että seuraava synnytys hoitais homman kuntoon. Joonaa ei joo myöskään kauheesti ehditty sillain yrittää, oisko siinä ollut nelisen kuukautta ehkäisytöntä "satunnaista", kun silloinkaan ei juur ehditty mitään puuhailla. Katsotaan katsotaan... mutta eipä tässä tota ehkäisyä ole tosiaan sen 08 marraskuun jälkeen ollutkaan :D

Onkos täällä mammoilla vuodenvaihde aikaan saanut jotain lupauksia? Laihiksia, urheilua? Mä taas aloitan viikon päästä Zumban, sen yhden hiekkalaatikkokaverini kanssa! Tosi kivaa alkaa nähdä sitä muuallakin, jos ehdittäis jutteleekin ja siitäkin ehkä tulis ihan Ystävä?! Muistatte ehkä siis tämän naisen, ekan kerran ku puistossa törmättiin, niin jäin harmittelemaan, että ois pitänyt numeroita vaihtaa, kun jotenkin pojat tuli niin kivasti toimeen ja meillä riitti höpistävää niistä näistä! Ja ammattialakin on sama!
 
Hei hei hei hei heiiiiiii! Tää on taas täällä!

YHDEKSÄN päivää kestäneet kynttilä illalliset vihdoin ohi! Voi veljet mikä riemu täytti talon eilen kun sähkävalo vihdoin syttyi eteisen kattoon! Minä tormasin kiikkutuolista niin sähäkästi ylös kiljumaan, että lirautin housuuni... Ja Venla huusi suoraa kurkkua HIP HURAAA, JIPIII! Tanssi talossa railakkaasti huoneesta toiseen ja rämpytti sielunsa kyllyydestä jokaista valokatkaisijaa! Isilltä alkoi alauhuuli väpättämään ja halattiin koko perhe kuin elokuvissa ihmepelastumisen jälkeen. Sauna napsautettiin KYTKIMESTÄ päälle. Ja kaikki kynttilät siivottiin pos näkyvistä. Paitsi kuusen kynttilät, joiden ei oltu nähty palavan kuin kahtena päivänä. aattona ja joulupäivänä. Tänään siivosin ja kyllä on kaunista! Iso huokaus!

Erikois kiitokset PRANAMETRILLE ja SANNALLE tämän piinaviikon ajan tukemiststa, tsemppauksesta ja viihdyttämisestä.... Pienen pieni tekstiviesti on ihmeellisen elvytävä asia.

Oikeen harmittaa, etten päässyt ajoissa kertomaan meidän joulusta... mut paan tonne blogiin kun kerkeen, ettei kukaan ärsyynny niistä joulu-jutuista. Munhan siis on pakko puhua... :) Sanottakoon täällä kuitenkin se, että KEINUHEVONEN oli kertakaikkisen hieno yllätys! Jymy-yllätys! IhahhahhahaAAAA! Tyttö nukkuukin heppa sängynvieressä. Pitäää se suitsista kiinni ja SUUTELEE karvaista turpaa heti herättyään.... (niin äitikin suutelee, mutta sitä toista siinä toisella tyynyllä...)

Välipäivät meni niinkuin meni. Alussa laskettiin tunteja, sitten päiviä, lopulta päivät menettivät merkityksensä ja yhdeksännen päivän aamuna oli silkkaa epätoivoa. Kaikilla.
Uudenvuoden yönä puitiin isännän kanssa asioita ja pikkusen siinä piti nahistellakin, mikä harmittaa nyt jälestäpäin. Mutta raketti show oli valtaisa! Someron yötaivaalla jyskäsi kunno pyro-esitys, joka päätyi suureen SYDÄMEN muotoiseen tähtisadekuvioon.... hm? Me siinä pihanavetan kulmilla miehen kanssa huojuttiin tohvelit jalassa ja tähyiltiin taivaan rantaan. Venla nukkui sisällä, koska oli LASTEN raketi nähny ja aiemmin. Naapurin perheen kanssa niitä roiskittiin hilpeissä tunnelmissa!

hm.... kaikkea olisi kerrottavaa... Ja teidän kuulumiset lukaisin jo aiemmin.... MUTTA tänään oli sähköt taas puoli tuntia pois, joten piti pikkusen alkaa kaivelemaan kynttilöitä esiin ja varuik syttyttää lieteen valkea..... Onneksi palasivat, muuten ois tullu itku! Katotaan pysyykö päällä.... Aikamoinen koettelemus. Kantovesi jokapaikkaan ja safkat portailla kylmälaukussa. ... Mutta hei, täällä ollaan!
 
maarinen: hienoa että sähköt lopulta saitte takas, tosi pitkä aika ilman. Meillä oli tässä yhden illan sähkökatkos ja olin kyll heti ihan hukassa ku ei tienny mitä olis tehny, ihmeen kauan te jaksoitte ettette lähteneet evakkoon. Meillä kanssa sähkökatkokset on yleisiä ku maalla asutaan mutt tähän mennessä aika nopeasti korjattu, päivän mittane ollu varmaa pisin tapanina ja sillohan ei oltu onneks kotona, seuraavana päivänä sitte oli illan pois. Ihana tuo keinuhevonen, kuinka onnistuneen lahjan Venla sai :)

Mä oon nyt jo saanu tarpeekseni koko raskaudesta mutta jotenki sitä on vaan kestettävä. Pitää tosiaan muistaa harkita jatkossa haluaako tätä enää koskaan kestää. mies kyllä sanoi ettei enempää lapsia tän jälkeen halua, ite oli miettinyt välillä jopa neljää. Mutta saattaa tosiaan tähän kolmeen jäädä. Nyt rv 13+6, ja tuntuu välillä että teen kuolemaa tän pahoinvoinnin kanssa. se kerran helpotti mutta alko paheneen, ehkä rautakuurin takia. Tipat piti olla vatsaystävällisempi mutta ei, mies osti mulle tosi mietoa rautajuomaa. Jos ei se auta en tiedä mitä teen :( Tuon oksentamisen lisäks vielä maha ollu tosi kipeä. Tässä onki niin järkyttävää juosta Roosan perässä jonka uhma tuntuu lisääntyvän ja kaikki pahat pitää tehdä ja kiipeilee sisällä siihe malliin että saa pelätä jotain sattuvan.

Sanna: onnea teille vauvan yritykseen, tosi harmi että yhdyntä edelleen vaikea :( uskomatonta ku synnytys kuitenki niin luonnollinen tapahtuma että noin voi käydä. Itse varmaa tuossa tilassa tekisin ovulaatio testejä ja koittasin kestää yhdynnän ovulaation aikaan, ainaki jos vauvakuume olis kova :)
 
MOI Maarinen :) peukut pystyssä toivomme sähköjen hekä vain välkkyvän korjaustöiden takia, mutta ei mitään pitempiä katkoksia enää teille, EI.

Taku hyvä, kuulostaa ihan karmealta :( Toivottavasti oma oloni jossain vaiheessa helpottaa, koska just tuolta tuntuu nyt, vaikka rautaa ei vielä ole tosiaan tarvinnut harkita. Katsotaan sitten neuvolassa tilanne. Mutta oloni helpottaa vain ja ainoastaan vaakatasossa. Onko sinulla mitään mikä edes vähän auttaa? Ei mikään helppo homma näin arjen keskellä, vaikka mies hoitaa Valon milloin vaan kun tarve vaatii. Onneksi edes makuullaan on hyvä olla vähän aikaa. Toisen, ja sinulla kolmannen, odottaminen vaan ei ole niin ruusuista kuin ensimmäisen. Ensinnäkin tietää mihin ryhtyy ja mitä kaikkea todella on edessä niiden suloisten hymyjen, tuoksun ja sylittelyn lisäksi. Uhmaikäisen kanssa vääntäminen ei mitenkään tue leppoisaa odotusta. Toisaalta ajattelen itse olevani rennompi nyt kaiken suhteen, vaikka pinna kiristyykin helposti.

Sanna toivotaan, että se uusi vauva auttaa asiaa. Kovin on kiusallista ja harmillista. Hienoa tuo zumbailun aloittaminen ja muistan kyllä sen uuden ystävän kanssa kohtaamisen ja itsekin jännitin että missä te nyt tapaatte seuraavaksi että voitte vaihdella numerot sun muut. Ystävyys kunniaan!

Mitään en luvannut uuden vuoden kunniaksi. En vaan jaksa.. Tai ehkä se käy lupauksesta, että 17 raskauskiloa ei tule tällä kertaa.

Meikäläisen reissu alkaa huomenna ja olen ihan tärinässä. Kotiin jäävillä ei ole mitään hätää, mutta pelkään että ikävä on itselläni kova :´( Ja se bussimatka vielä. Valolle olen parin päivän aikana kertonut että Mamma lähtee reissuun ja olette isin kanssa kaksi yötä yhdessä. Kyllä se tuntuu työstävän asiaa, mutta en ole liian isoa numeroa halunnut siitä tehdä, etten sillä poikaa hermostuta. Äidin puolen serkkujeni kanssa aion tavata ja mikäpä parempaa kuin päästä hyvän ruuan ääreen ja niin ettei sitä ole itse tehnyt!
Hädissäni jo tyrkytin miehelle Valon kelakorttiakin, jos vaikka tarvii... Ei suostunut ottamaan, sitäkin vähän hermostuttaa ja miettii käytäntöjä. Lupasin aamulla paistaa makaronilaatikon heille syötäväksi, ettei ihan heti tarvitse ruokia miettiä.

No niin, eli minusta tuskin kuuluu ennen lauantai-iltaa, mutta siihen asti heippa!
 
Hauskaa matkaa Pranis! Vai kelakorttiakin vielä... :D Onneks täällä Suomessa pärjää aika hyvin ilmankin etenkin pienet lapset, jos oikeesti hätä tulis. :)

Maarinen, ihanaa, että olet saapunut takaisin luoksemme! Ja mikäs olikaan miellyttävämpää, kuin saada teiltä tilannetietoja tekstareiden voimin! Ja kutsu meille suihkuun ja pyykin pesuun säilyy kyllä, jos seuraavan kerran luonnonvoimat teidät saartaa. Onneksi nyt tästä näiden päivien Eemileistä vissiin selvisitte suuremmitta murheitta!
Ja keinuhepalle iso jee! Ja naurunremahdus tuolle karvasuun suukotukselle heti aamusta... voi että :) Mä käyn lukee siit blogista lisää, koska JOULU! Huomenna pakkaan meidän joulun pois, huoh...

Tänään juhlittiin Joonan jälkikäteissynttäreitä. Mun isi ja mummi tuli kahville, kun eivät viikko sitten pääseet. Mä olin ajatellut tarjota pätkiskakkua, jonka välissä vaniljakreemi+kermavaahto ja päälliset vaahtokarkkitahnasta. Vaan eihän mulla sitten ollutkaan sitä samperin tomusokeria! MUTTA tulipa testattua, että tuollaista "painavaa" rasvapitoista kakkua ei kannata ajatella täyttävänsä millään kovin kuohkeilla aineksilla... sinne valu kuulkaa kreemit ja vaahtokarkkimassat ympäriinsä, kun mä siis päätin laittaa vaahtikset väliin ja kermat päälle. (Ja pätkiksetkin jäi kakusta pois, tuli vaan sellainen rasvaisa suklaakakkunen, kinuskikissan luotto-ohjeilla, tietysti ;))
Mutta kauppansa se teki, vaikka pirun makeeta olikin!

Edelleen suuret sympatiat Pranametrille ja Takulle olojen kanssa! Koittakaahan emännät jaksella siellä! Etenkin näiden hulttio kaksvuotiaiden kanssa, se ei varmasti tee elämästä yhtään sen auvoisampaa!
 
Teree.... Raahasin (suostuttelin) isännän mukaan kirppisreissulle! Sitten se menee ja löytää itelleen (meille) hienon mustan valurautapadan kympillä! Ja mä en löydä mitään.... itelleni. Venlalle sain kevääksi jonkun merkkisen ulkoiluasun. Sadesäähän. fleesiä sisältä ja sitä vedenpitävää "kumia" päältä. Vitosella se. Pari paidan riekaletta eurolla ja housut viidelläkymmenellä sentillä. Ei tuon kokoiselle ja ikäiselle taida enää olla kovinkaan kummoisia vaateläjiä kirppispöydissä myytävänä??? Täytyy alkaa ompelemaan, kun tuolla on KAIKKI jäänyt taas pieneksi!

RASKAUDET ja sen vaivat! Voi tytöt teitä pikkisinen ja suurine masun pullukoinene! Auttasko ketään kielletty salmiakin murunen suupielessaä? Tai ne pakaste puolukat? Tai ne jääpalat? Mitä ihmettä sitä vedettiin, että pahoinvointi olisi helpottanu? Etikka liemessä taisin dipata tuorekurkkuja huulet turvoksissa.... Riemullinen osaanotto kuitenkin! Pranis taisi viestissään sanoakin, että ollaan VAHVASTI RASKAANA kerta yököttäää. Ja minä siihen että kohta kuule pierettääkin.... Purnatkaa täällä. Me ymmärretään ja kannustetaan!

AMPULLE, jos luet, niin onnea siihen KOLMANTEEN vauvaa! Antaa tulla vaan! Otaksuinkin että sinä olisit niitä äitejä, joille sopii lasten syliin saaminen yhteen putkeen! Muistan ite miten kaikki oli jotenkin helpompaa... Välillä luulin että aika on kullannut muistot, mutta sinun trinasi vahvistaa, että on se tainnut olla oikeasti niin. Mullakin melkei kolmoset... ja sitten se nelonen ja nyt täää harvinaisen loistava iltatähti, vitonen :) (mikähän mua hymyilyttäää..)

Mitäs sitten... UHMAIKÄ! Voi voi eiieiieiei! Sitä on meilläkin! Peee eee ja ärrr! Joku teistä sanoikin, että antaa uhmata vaan niin oppii tästä elämäsät asioita. Niinhän se on! Tänään kauppa reissulla taas pentu KIRKUU ostoskärryissä. Mies on yhä edelleen sitä mieltä,että sille ei edes puhuta kun alkaa tuo rähinä. Minä taas oon sitä mieltä että asian voi sanoa ja sitten "keskustella".  Yleensä ottaen minä sanon tytölle, että elä nyt siinä kiukuttele kun se on tylsää, että tehdään mieluummin jotain kivaa. Että nyt kuule kakara äiti vaan ostaa tän maidon ja munat ja sitten sä saat valita esim, YHDEN sokeripussin (sadan samanlaisen joukosta). Toiset kaupassa olijat nostelee kulmiaan kun minä seison sokeripyramiidin edessä ja lapsi parka arpoo, että mikä pussi niistä on se PARAS... puuuuuh!

....jajaa kello on yli viis ja eräs pienokainen nukkuu yhä päiväuniaan... HERÄTYYYS!
 
piti heti vastata pranalle ettei pääse unohtumaan niin ku mä nyt käyttäny sellasta iron vital rautajuomaa olo on ruvennut vähän paraneen. rautaa siinä ei yhtä paljon ole mutta saa edes vähän, toivottavasti nostaa hemppaa kuitenki. mutta vatsakipu hävis ja oksentelen enää aamupäivisin mikä tilanne olikin suunnilleen ennen rautakuuria. Muu mikä vähän auttanu oloihin vähän ettei päästä vatsaa tyhjäksi ja lepää niin paljo ku pystyy. niin piti vielä lisätä että mulle ei tunnu makea sopivan nyt ku tosi pieninä määrinä, tuntuu lisäävän huonoa oloa. en mä kyllä muissakaan raskauksissa ole makeaa syöny juuri mitään vaikk normaalisti tuleekin syötyä. ainakaan raskauskiloja ei sitte ole paljoa tullu, lihomiset ollu ihan  muuten. mukavaa reissua sulle :)

Meillä Roosakaan ei meinaa enää nukkua päiväunia ollenkaan, en mä rupee enää väkisin yrittää. mennään kyllä kaikki sänkyyn yhdessä lauleleen ja kirjaa katseleen ja jos ei rauhotu en jaksa taistella. Ensi viikolla alkaa sitten esikoisen kerhoon viennit 2 kertaa viikossa ja sillo on pakko nousta ajoissa. ja sitt tietty molemmilla muskarit, katsotaan jos sitte nukuttais paremmi. Eilen Roosa kyllä tuli vaan mun viereen hetken päästä nukkumaan vaikka olikin menny sängystä pois että ehkä hän tajuaa nukkua jos tosiaan väsyttää päivällä, muuten menee sitte vähä aikasemmi illalla nukkumaan. minä jääräpää äiti ku on päiväuniaika pysyn sängyssä ja nukun mitä pystyn, en nouse muutaku jos tartte pyllyä nousta pesemään. tuntuu ett ite ei kyll ilman lepoa pärjää vaikka täydessä unessa ei kauaa pystyiskää olemaan jos lapset ei nuku.
 
Jaahas... pitääpä se tulla teillekin kertomaan meidän auvoisasta päivästämme. (Naamakirjassa kävin jo avautumassa, joten tylysti copypastea sieltä!)
Joona heräs aamulla ja aattelin, että mennään suoraan kylpyyn. Otettiin vaippa pois ja koska se oli selkeesti just pissannut (lämmin vaippa) niin annoin sen juoksennella hetken nakupellenä. Mä viikkasin telineeltä pyykit ja laittelin ammeen lattialle valmiiks, menin katsomaan, että mikä Joonalla kestää muka niin kauan valita se kylpylelu. Menin Joonan huoneeseen ja se heti kertoi mulle "Äiti! Kato! Kakka!" ja osoitti huoneensa nurkkaa. Jepjep, kikkare ja pötkälehän ne siellä hengaili. Siivosin sotkut ja mentiin kylpyyn, hommat jatkui. Äsken se sitten leikki tuossa lattialla sellaisella isolla Volvolla, josta aukee ovet ja takaluukut jne. Sitten se alkoi väittää, että kakka, ja mä olin vähän ihmeissäni, kun ei vaipassa ollut mitään. Sitten se ronklasi Volvoa hetken ja toi mulle papanan! YÄÄÄK! Se oli aamulla jemmannut sellainen kakkapapanan sinne volvon takakonttiin ja nyt koko helvetin auto haisee! Jännäilin päivän, että joskos sitä muualtakin tulis vastaan, mutta ei haissu nenään eikä löytynyt papanoita... eikä apinakaan paljastanut piilojaan. Ehkä sitä ei muualla siis ole!

Ja sitten ne päikkärit. Huoh. Jos Taku on sen verran jääräpää, että lepää (ja todellakin aivan ansaitusti!) päikkäriajan, niin minä tarviin sen oman hetkeni ja juomakupposen päivällä päikkäriaikaan. Joona on nyt ainakin sen kuukauden vai joko parikin tuossa Isojen poikien sängyssä nyt nukkunut, eikä ole vielä kertaakaan sieltä tullut "luvattomasti" pois, kun on ollut uniaika. Tänään näin jätkästä kyllä, että sillä ois ollut vielä virtaa, mutta mulla alko omat verisuonet päässä poksua, että en jaksanut lähteä kuuntelemaan "Joonan omaa aikaa" vaan ihan tällä Suomen Tasavallan ajalla laitoin sen päikkäreille yhdeltä. Joonahan se sitten yhtäkkiä tajuskin, että turhaan hän siellä sängyssä makaa, kun ei häntä nukuta! Omatoimisesti reippaili tuomaan unipupun mulle ja istahti olkkarin lattialle leikkimään! :D Hetken äimistelin, mutta päätin, että kyllä tästä äidin päättämästä päikkäriajasta nyt vaan pidetään kiinni. 10 kertaa sen kannoin takas sänkyyn, lopulta se käänty jo ite huoneensa ovelta kun näki mut istumassa sohvan kaiteella. Sitten se huus hulluna, kävi paiskaamassa rakosellaan olleen oven kiinni ja meni sänkyynsä riehumaan. Nukahti kyllä puolessa tunnissa sitten! Päikkäreiltä herättyään sen huone oli ihan hujan hajan... Meidän uhmis käyttäytyy ku pahainen teini ja viskoo tavaroita ympäriinsä suuttuessaan :DDD

Että sellainen kaksvee täällä meillä! Onneks pääsen huomenna tekee 10h työpäivän, ei tätä muuten taas jaksais - eikä kyllä haittaa, että pyhäpäivänä tulee tuplapalkka ;)
 
Höh, tänne pääs kirjautuun sisälle näin aikasin lauantaiaamuna ja mä kun luulin et voisin nyt heti sulkee koneen ja mennä lukemaan tai jotain muuta.

Vai tuplapalkka...ihanaa kun sellanenkin herkku on vielä mahdollista. Kyllä se työmotivaatiota kummasti nostaa. Silloin vielä joskus vuosina -97 -99 olin töissä kaikki mahdolliset pyhät, kun muutakaan elämässä ollut. Sitä ne monet ihmetteli ja piti mua kummajaisena, kun muuta tehny kun töitä.

Eilen siivosin tytölle oman hyllyn mun kirjahyllyyn ja laittelin sen pikkukirjaset sinne nojalleen. Tyttö oli vähän ihmeissään päiväunien jälkeen ja kävi heti ottamassa kaikki kirjansa pois ja levitteli ne pöydälle niin ettei yksikään kirja koskettanut toisiaan. Yhdelle kirjalle ei ollut tilaa joten tyttö pyöritteli sitä kädessään. Nostin pöydältä ainoon vapaan paikan vieneen vaipan pois ja heti tyttö laittoi kirjansa sen tilalle. Mulle tuli jotenkin epätodellinen olo siitä, että hei, toi pikkuinen oikeesti ajattelee jotakin.

Jos sit taas lähtis kahlaileen Huutonettiä...tytölle herkkuja.    
 
Ihanaa alkanutta vuotta jokaiselle!

Maariselle tsempitykset ja myötätuntoinen rutistus sähkökatkoksen takia. Meillä oltiin sähköttömyydessä 7 tuntia ja sekin oli jo koettelemus. Minulle. Mies oli ihan innoissaan.

Pranalle jaksamista pahoinvoinnin kanssa. Ja Takulle myös. Mulla oli pahoinvointia viikolle 11 ja sen jälkeen loppui kuin seinään. Ja meillä meni nyt niin, että tyttöä odottaessa EI ollut pahaa oloa ja poikaa odottaessa oli. Lisäksi tytön kohdalla mulle tuli naamaan näppylöitä, mutta pojan kanssa iho oli ihan älyttömän hyvä. Laitan muistiin itselleni... ;-)

Sannalle tsemppiä "yritykseen"! Pidän peukkuja visusti pysyssä! Meillä mies ois heti valmis yrittämään kolmatta - ihan vakavissaan. :-)

Maarinen, olen huomannut saman, että kirpparilta ei löydy näille meidän naperoiden kokoisille oikein mitään. Kauhean kulahtaneita kaikki! Itselläni on jo pino housuja ja paitoja leikattuna ompelua varten. Meidän neiti oli virahtanut puolessa vuodessa 7 senttiä, joten kaikki housut meni vaihtoon ja suurin osa paidoistakin. :-( Kontista löysin kankaita parilla eurolla ja niistä saanee useammat housut ja paidan. Kaksi collegetakkia jo tuossa joulun alla surautin tehdä...

Hyvää loppiaista!
 
Olikos se nyt niin, että jos lasta kieltää tekemästä jotain, niin sen se varmasti joskus tekee? Minä oon miettiny pääni puhki, että miten huomaamattomasti saisin varoitettua tyttöä raudasta, pakkasesta ja kielestä. Oon kuvitellu, että juoksen pikapikaa hakemassa sisältä kupillisen kuumaa vettä ja kaatelisin sitä sit tytön kielelle ja siihen kasvais iso jäämöykky ja kieli katkeis kahtia...Tänään sit käytiin nauttimassa pakkassäästä ja pulkkailtiin ja vähän lunta työntelin pihassa ja eikös vaan tyttö keksi mukavaa tekemistä ja kohta alko huuto, jonka syyn tiesin heti. Tyttö oli käyny nuolemassa peräkärryn kaidetta ja siellähän se valkoinen nahkanpala sit oli rautaan tarttuneena. Lohduttelin tyttöö ja siihen loppu meidän talvipäivän nautiskelut, kun sisälle lähdettiin. Ihme kyllä itku loppu heti, samoten verentulo. Oisko tuo oppinu jotain issekseen kokeilemalla... Ehkä nyt paremmin tajuaa asiasta varoittamisen, ei munkaan tarvi enää pelätä, että toisin esille MIELENKIINTOISEN kokeiltavan, kun kokeiltu on jo. En muista, että minua olisi lapsena raudan nuoleskelu kiinnostanut tai ehkäpä aika on vaan mullannut muistot.  
 
Moi! (tai Hei. Saa valita)

Plääh! Juuri eilen ihan pikkusen naureskelin JOONAN mahdottomalta kuulostavalle kiukkuilulle. Sitten illalla sain tänne samanmoisen rääpäleen riesakseni! Tää rääpäle ei onneksi vaan mitän paiskonut, vaan karjui ja huusi eikä uskonut mitään Jees! Isoveli on käymässä ja kun isovekka ei enää jakasnut kontata kymmenettä kertaa talon ympäri ja juostaa kolmiloikkaa ees taas, niin pikkusisko veti semmoset herneet nekkuun, että!

Tänään tuo kultakutri yritti samaa rähinää isälleen... (hahahha..) isi on kieltäny koskemasta läppäriin näppäimiin sillon, kun siinä ollaan hommissa.... Saivat tilanteen yhteistuumin kuumenemaan niin, että läppärin kansi piti laittaa  kiinni. Ja huuto alkoi...

Ja vaipat on LOPPU! Ja kauppaan matkaa se 15 km. Nyt laponen nukkuu harsovaippa kalsareihin taitetuna.. Katotaan mikä lätäkkö siellä vuoteen alla on pä'ivunen  jälkeen?!?!? Muutenhan tu on jo kuiva, mutta nuo nukkumiset.....

KIELI RAUTAAN PAKKASELLA
Muutamasti ite pentuna tuli roikuttua kieli ovenkahvassa ja suksen porkassa ja siinä ja tässä... Isoja tyttöjä oltiin ja silti piti mennä nuoleskelemaan. Kerran sisko jäi siihen ovenkahvaan huulistaan kiinni ja isä tuli justiin ovesta. Verireunainen kielenrepale roikkui kahvassa lopputalven ja me muut pennut taidetttiin sinätalvena muistaa olla lipomatta pihamaan rautoja.... Puistattaa!

TUPLAPALKKA
Saisko kotiäitikin tuplapalkka kun tekee kuitenkin sunnuntaisin pari pyykkikoneellista? (ja pari muuta pikkuhommaa) Kaukana on toisaan on  ne ajat kun työnanatajalle määrittelin ylipitkiä päiviä ja viikonlopun tuplatunteja! Ne rahat haluaisin yhä, mutta en  sitä pakertamista! Mutta juuri tollain kuin SANNA, että tekis vaan sunnuntaita ? Tai ei ei.. en ehkä sittenkään. Vielä... Riittää, kun tuo isukki paahtaa viikonlopun yöt soittamassa..... ainakin toistaiseksi vielä. Nyt se on ruvennu arpomaan
 jos lopettais ravintolakeikat. ( olis lystiä mulla)

JÄRJESTELYLEIKIT
Tuo meidän ipana on jotenkin kovin pedantti myös noissa kamppeissaan. Kaikki pitää latoa tiettyyn järjestykseen ja useaan kertaan laittaa tavaraa paikoilleen. Aina uudestaan ja uudestaan! Että kyllä niitten päässä oikeesti jotain tapahtuu!






 
Takaisin
Top